Aikuisiän ADHD

Onko muilla kokemusta tuosta medikinet cr valmisteesta onko teillä aiheuttanut huimausta?? Onko se mennyt ohi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä ei ole luokiteltu huumeiksi, ne ovat lääkkeitä. Älä sinä viitsi alkaa jeesustelemaan, tietenkään noita lääkkeitä ei pitäisi antaa pienille lapsille, ja onneksi täällä ei ole ainakaan vielä amerikan-mallia. Lapsilla on paljon muitakin tapoja hoitaa tarkkaavaisuushäiriötä. ADHD:sta kärsivä muuten ei ole vammainen.

 

Tyypillisimmät adhd-lääkkeet on luokiteltu huumeiksi ja ADHD:sta kärsivä täyttää vammaisuuden kriteerit. Näin vaan on, halusit tai et.

Tekstisi perusteella olet sen verran pihalla adhd maailmasta että sun pitäs olla osastolla kun tollasia juttuja puhut

Aloitetaan pelkistä lääkkeistä ettei mene pää liikaa pyörälle. ADHD:ta lääkitään metyylifenidaatilla ja amfetamiinilla. Ne ovat huumeita.

Lääkeresepti ei sitten vielä ole diagnoosi! 

Lääkkeitä määrätään myös ilman diagnoosia. Itsellenikin suorastaan tyrkytettiin lääkkeitä, ennenkuin olin käynyt ensimmäisessäkään tutkimuksessa. 

Kieltäydyin päättäväisesti ja yllättäen jäi sellainen käsitys, että tuo reseptistä kieltäytyminen nopeuttikin tutkimuksiin pääsyä. 

Tutkimus oli pitkä, yli puoli vuotta kestoltaan jolloin kävin tutkimusryhmän haastateltavana ja useissa erilaisissa testeissä. Lopulta sain diagnoosin. Sitten kokeiltiin erilaisia lääkkeitä, jotka vaikuttivat odotetulla tavalla. Lääkevaste oli lopulta se viimeinen varmistus asialle.

Vastustin ja epäilin lääkitystä vielä diagnoosin saatuani, mutta kyllähän niistä oli sitten lopulta apua ensimmäisinä vuosina. 

Valitettavasti lääkitykseen "tottuu" ja muutaman vuoden päästä sitä on siinä tilanteessa josta lähdettiin. 

En jaksa lukea ketjua mutta haluan sanoa, että ei ole mitään aikuisiän ADHD:ta. ADHD joko on tai ei, se ei tule tai mene.

Ja nykyään vähän jokainen kuvittelee olevansa ADHD kun ei jaksa arkeaan. Mitä jos vähentäisitte suorittamista! Kyllä se jo helpottaisi niitä oireita. 

Sama ADHD se on mutta havaitaan vasta aikuisena tai oireet pahenevat aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä ei ole luokiteltu huumeiksi, ne ovat lääkkeitä. Älä sinä viitsi alkaa jeesustelemaan, tietenkään noita lääkkeitä ei pitäisi antaa pienille lapsille, ja onneksi täällä ei ole ainakaan vielä amerikan-mallia. Lapsilla on paljon muitakin tapoja hoitaa tarkkaavaisuushäiriötä. ADHD:sta kärsivä muuten ei ole vammainen.

 

Tyypillisimmät adhd-lääkkeet on luokiteltu huumeiksi ja ADHD:sta kärsivä täyttää vammaisuuden kriteerit. Näin vaan on, halusit tai et.

Tekstisi perusteella olet sen verran pihalla adhd maailmasta että sun pitäs olla osastolla kun tollasia juttuja puhut

Aloitetaan pelkistä lääkkeistä ettei mene pää liikaa pyörälle. ADHD:ta lääkitään metyylifenidaatilla ja amfetamiinilla. Ne ovat huumeita.

"Aloitetaan pelkistä lääkkeistä ettei mene pää liikaa pyörälle. ADHD:ta lääkitään metyylifenidaatilla ja amfetamiinilla. Ne ovat huumeita."

Entä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Kamppailevatko muut sen asian kanssa, että kokevat tulevansa elämässä ikään kuin "viiveellä" verrattuna muihin? Tuntuu, että ei osaa elää samaan tahtiin kuin "normaalit" ihmiset. Ei puhettakaan esim. perheen perustamisesta alle 30 v, kun opinnoissa ja työelämään siirtymisessä meni niin kauan, jne. 

No ei tässä vielä 50 vuotiaanakaan tiedä ees sitä "omaa"alaa, tai haluaako perhettä,tai missä sitä haluais asua...

Edelleen etsin ja  innostun uusista jutuita kuten lapsenakin, ja kokeilen uusia harrastuksia yms.

Vierailija kirjoitti:

ADHD on niin muodikas ja trendaava diagnoosi, että se on tämän turhan hössötyksen, jonka olen nimennyt hypetyksen diskurssiksi, myötä mielestäni kokenut inflaation koko käsite. Pari sanasta nyt ihan alkuun, ja vaikka pohjustankin nämä omiin hyvin subjektiivisiin kokemuksiini, niin ne ovat argumentteina hyvin vahvoja, eli jos et pysty niitä kumoamaan, niin älä edes aloita mitään nillitystä.

 

Kohta 1- 

Jos sinun tarvitsee miettiä, onko sinulla ADHD, niin hyvin todennäköisesti ei ole. Se nimittäin yleensä on aika ilmeistä, eli sitä ei varsinaisesti tarvitse miettiä, onko se vai eikö

Sama juttu masennuksen kohdalla, ja oikeastaan kaikkien tuntemieni vakavien mielenterveysongelmien. Itse asiassa se siinä vähän käsittääkseni on se juttu, mikä tekee niistä ongelmia ja sairausluokituksen alaisia ts ne aiheuttavat kantajalleen niin suurta inhimillistä kärsimystä ja haittaavat niin huomattavasti hänen toimintakykyään, että hän niiden johdosta lähtee hakemaan apua itselleen. Näin minä ymmärrän, että asia etenisi loogisesti. En tiedä, missä kohtaa on tapahtunut sellainen valitettava väärinkäsitys, joka on johtanut tähän ihmeelliseen joukkopsykoosiin, jonka myötä jokaisella on mielestään ADHD. 

 

Kohta 2- 

ADHD- piirteet ovat liukuva jatkumo, eli jokaisella ihmisellä on niitä enemmän tai vähemmän. Mielestäni siinä kohtaa, kun puhutaan sairausluokitusta, niin relevanttia on se, millaista haittaa niistä on yksilön elämän kannalta koitunut, sillä olen vankasti sitä mieltä, että haitan pitää olla huomattavaa, jatkuvaa ja selkeästi ADHD-taipumuksista johtuvaa ennen, kun voidaan puhua diagnosoitavasta ADHD:sta.

 

En ymmärrä ollenkaan näitä poloisia, jotka jostain yksityiseltä ovat käyneet marnuamassa ja shoppailemassa itselleen diagnoosin, mutta sitten kun katsoo heidän henkilöhistoriaansa, niin se näyttää paperilla täysin normaalilta ts kyseinen kaveri on onnistunut täyttämään eri ikäkausien kehitystehtävät ja suoriutunut täysin normaaliin verrattavalla tavalla. Huom! En ollenkaan kiistä, etteikö tällaisen ihmisen ADHD-piirteet hyvinkin voi olla totta hänelle itselleen, mutta tulokset puhukoon puolestaan, eli vaikka piirteitä ehkä onkin, niin ei kyseessä voi mielestäni olla sairausluokituksen piiriin kuuluva ADHD:n muoto.

 

"Kohta 1- 

Jos sinun tarvitsee miettiä, onko sinulla ADHD, niin hyvin todennäköisesti ei ole. Se nimittäin yleensä on aika ilmeistä, eli sitä ei varsinaisesti tarvitse miettiä, onko se vai eikö

Sama juttu masennuksen kohdalla, ja oikeastaan kaikkien tuntemieni vakavien mielenterveysongelmien. Itse asiassa se siinä vähän käsittääkseni on se juttu, mikä tekee niistä ongelmia ja sairausluokituksen alaisia ts ne aiheuttavat kantajalleen niin suurta inhimillistä kärsimystä ja haittaavat niin huomattavasti hänen toimintakykyään, että hän niiden johdosta lähtee hakemaan apua itselleen. Näin minä ymmärrän, että asia etenisi loogisesti. En tiedä, missä kohtaa on tapahtunut sellainen valitettava väärinkäsitys, joka on johtanut tähän ihmeelliseen joukkopsykoosiin, jonka myötä jokaisella on mielestään ADHD. 

Kohta 2- 

ADHD- piirteet ovat liukuva jatkumo, eli jokaisella ihmisellä on niitä enemmän tai vähemmän. Mielestäni siinä kohtaa, kun puhutaan sairausluokitusta, niin relevanttia on se, millaista haittaa niistä on yksilön elämän kannalta koitunut, sillä olen vankasti sitä mieltä, että haitan pitää olla huomattavaa, jatkuvaa ja selkeästi ADHD-taipumuksista johtuvaa ennen, kun voidaan puhua diagnosoitavasta ADHD:sta.

En ymmärrä ollenkaan näitä poloisia, jotka jostain yksityiseltä ovat käyneet marnuamassa ja shoppailemassa itselleen diagnoosin, mutta sitten kun katsoo heidän henkilöhistoriaansa, niin se näyttää paperilla täysin normaalilta ts kyseinen kaveri on onnistunut täyttämään eri ikäkausien kehitystehtävät ja suoriutunut täysin normaaliin verrattavalla tavalla. Huom! En ollenkaan kiistä, etteikö tällaisen ihmisen ADHD-piirteet hyvinkin voi olla totta hänelle itselleen, mutta tulokset puhukoon puolestaan, eli vaikka piirteitä ehkä onkin, niin ei kyseessä voi mielestäni olla sairausluokituksen piiriin kuuluva ADHD:n muoto."

Määrittele huomattava, jatkuva haitta? Katsotaanko se joltain asteikolta, vai onko se subjektiivista? Jos ihminen on selviytynyt peruskoulusta, lukiosta ja yliopistosta ja näyttää täten paperilta täysin normaalilta ja selviytynyt paperilla ikäkausien mukaisista kehitystehtävistä "normaaliin verrattavalla tavalla", ehkä jopa paremmin, mutta samalla käynyt läpi useamman burnoutin, onko se huomattava haitta? Mitä jos kykenee pääosin tekemään työnsä, vaativaakin sellaista (vaikka työpäivät venyy, koska tehtävien aloitus on hankalaa), mutta kotona ei saa laskuja maksettua, rahaa säästöön ja pyykkiä koneesta kuivumaan, onko se haitta?

Diagnosoitava ADHD ei aina edes tarkoita lääkitystä, vaan sitä, että olisi saatavissa tukea, jolla omaa arkea saa sujuvammaksi. Ja sitä apua kun ei saa, jos ei ole a) diagnoosia tai b) rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea ketjua mutta haluan sanoa, että ei ole mitään aikuisiän ADHD:ta. ADHD joko on tai ei, se ei tule tai mene.

Ja nykyään vähän jokainen kuvittelee olevansa ADHD kun ei jaksa arkeaan. Mitä jos vähentäisitte suorittamista! Kyllä se jo helpottaisi niitä oireita. 

Otsikko on tosiaan väärin, ei ole aikuisiän ADHD:tä vaan sen ominaisuuden kanssa syntyy eikä se puhkea aikuisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea ketjua mutta haluan sanoa, että ei ole mitään aikuisiän ADHD:ta. ADHD joko on tai ei, se ei tule tai mene.

Ja nykyään vähän jokainen kuvittelee olevansa ADHD kun ei jaksa arkeaan. Mitä jos vähentäisitte suorittamista! Kyllä se jo helpottaisi niitä oireita. 

Se tarkoittaakin aikuiselle tyypillisiä oireita. Lapsena voi esiintyä vähän eri tavalla. 

Mulle on usealta taholta sanottu että oireita pitää olla ollut alle 12v että ois tuo

Niin on se aika hankala näin 45 vuotiaana nyt pohtia että jaahas  oliko niitä merkkejä silloin 20v sitten.

ja miten kukaan sitten saa vasta aikuisena diagnoosin jos on lapsuus mennyt läpi sormien koska silloin ei vaan mistään mitään tiedetty.

"Diagnosoitava ADHD ei aina edes tarkoita lääkitystä, vaan sitä, että olisi saatavissa tukea, jolla omaa arkea saa sujuvammaksi. Ja sitä apua kun ei saa, jos ei ole a) diagnoosia tai b) rahaa."

Eikä diagnoosia tarvita siihen, että tutkii minkä vuoksi loppuunpalamisia tulee ja kolmannelta sektorilta saa apua ilman diagnoosia, samoin omahoito-oppaista. Diagnoosi ei tuo sinulle myöskään rahaa, hyvin harvoissa tilanteissa ehkä Kelan perusvammaistukea (aikuispuolella). Ihmisillä on nykyään kova halu saada diagnooseista selityksiä, sen sijaan kun ennen oltiin mitä oltiin ja etsittiin itselle sopivat toimintatavat. Mitä se muuttaa jos sinulle todetaan pitkissä ja kalliissa tutkimuksissa että on piirteisyyttä, mutta ei diagnoosiksi asti? Keinovalikoima arjen helpottamiseen on edelleen sama, niihin voi tutustua ilmankin. 

Vierailija kirjoitti:

"Diagnosoitava ADHD ei aina edes tarkoita lääkitystä, vaan sitä, että olisi saatavissa tukea, jolla omaa arkea saa sujuvammaksi. Ja sitä apua kun ei saa, jos ei ole a) diagnoosia tai b) rahaa."

 

Eikä diagnoosia tarvita siihen, että tutkii minkä vuoksi loppuunpalamisia tulee ja kolmannelta sektorilta saa apua ilman diagnoosia, samoin omahoito-oppaista. Diagnoosi ei tuo sinulle myöskään rahaa, hyvin harvoissa tilanteissa ehkä Kelan perusvammaistukea (aikuispuolella). Ihmisillä on nykyään kova halu saada diagnooseista selityksiä, sen sijaan kun ennen oltiin mitä oltiin ja etsittiin itselle sopivat toimintatavat. Mitä se muuttaa jos sinulle todetaan pitkissä ja kalliissa tutkimuksissa että on piirteisyyttä, mutta ei diagnoosiksi asti? Keinovalikoima arjen helpottamiseen on edelleen sama, niihin voi tutustua ilmankin. 

Diagnoosin merkitystä ei pidä vähätellä.

 Diagnoosin kanssa tiedät  ilman vaan arvailet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Diagnosoitava ADHD ei aina edes tarkoita lääkitystä, vaan sitä, että olisi saatavissa tukea, jolla omaa arkea saa sujuvammaksi. Ja sitä apua kun ei saa, jos ei ole a) diagnoosia tai b) rahaa."

 

Eikä diagnoosia tarvita siihen, että tutkii minkä vuoksi loppuunpalamisia tulee ja kolmannelta sektorilta saa apua ilman diagnoosia, samoin omahoito-oppaista. Diagnoosi ei tuo sinulle myöskään rahaa, hyvin harvoissa tilanteissa ehkä Kelan perusvammaistukea (aikuispuolella). Ihmisillä on nykyään kova halu saada diagnooseista selityksiä, sen sijaan kun ennen oltiin mitä oltiin ja etsittiin itselle sopivat toimintatavat. Mitä se muuttaa jos sinulle todetaan pitkissä ja kalliissa tutkimuksissa että on piirteisyyttä, mutta ei diagnoosiksi asti? Keinovalikoima arjen helpottamiseen on edelleen sama, niihin voi tutustua ilmankin. 

Diagnoosin merkitystä ei pidä vähätellä.

 Diagnoosin kanssa tiedät  ilman vaan arvailet.

Mutta mitä siinä pitää arvailla? Jos on esim. tulistuva temperamentti tai häiriöherkkä ihminen niin sitten on, ei siihen tarvita ulkopuolisia sanomaan että sulla on tätä. Ei siinä tarvi arvailla mitään, vaan todeta että minulla on taipumus tehdä asioita niin näin ja noin ja se johtaa uupumukseen. Sitä piirrettä on paljon ilman että kyse on ADHD:stä. Vaikka todettaisiin virallisissa tutkimuksissa että on piirteitä ADHD:stä niin ei se muuta sitä ongelman ilmiasua mihinkään, ne keinot asian kanssa toimeen tulemisekän opetteluun on samat. Veikkaan, että diagnoosilla monet haluaa ikään kuin todisteen että minulla on ongelmia enkä ole huono ihminen. Et ole huono ihminen vaikka diagnoosia ei ole! Jokainen on yksilöllinen ja kuten todettu, piirteet on jatkumo. Tutki itseäsi ja hakeudu sellaisen avun piiriin joka antaa arjen vinkkejä ilman diagnoosia. Minulla on ADHD-mainen oirekuva mutta paras apu on ollut itsehyväksyntä ja tiedostus että saan välillä hyperfokuksia, aloittaminen on vaikeaa, keskittyminen hajoaa helposti kun huomio menee aina uuteen ärsykkeeseen - sellainen minä olen, kerron muille että mulla on välillä vaikeuksia ja olen opiskellut ADHD:stä ja miten sen kanssa voisi pärjätä ja niistä nikseistä on hyötyä. Ei se lääke vaikka sen saisi auta kaikkia ja monet ADHD ihmiset sanoo että itsekin on tehtävä töitä asioiden eteen ja mielestäni sitä itsehoitoa voivat tehdä kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MuL tää todettiin jo kauan sitten, nyt olen 50-v nainen. Varmaan syntymästäni asti on ollut, mut vasta, kun olin eka luokalla, se todettiin. Ei ole lääkitystä. Ne luokitellaan kaikki HUUMEIKSI. Ettehän, vanhemmat, halua lastamme miksikään huumehörhöksi ? Vaikka ne miten ne parantaisivat ihmisen jotakin, niin ei sittenkään. Sekin on vain täyttä harhaa ! Ei niistä oikeasti ole mitään hyötyä. Ilman niitäkin voi hyvin elää. Kävin silloin tasan 1,5 vuotta NS normaalia koulua. Sen jälkeen on koulut vaihtuneet................ja kiusaamista min oli ja on vieläkin. Se ei sitten lopu koskaan. Kyllä muiden ihmisten, lasten erioten, täytyy opetella olemaan vammaisen lapsen, nuoren, aikuisen, vanhuksen yms ystävä kiusaamisen sijaan ! Auttaja yms. Siinäpä olisi haaste koulujen oppilaille, jotka saavat vielä jälki- istuntoa, että auttaisivat pakosta vammaisia lapsia, nuoria yms. 

 

Niitä ei ole luokiteltu huumeiksi, ne ovat lääkkeitä. Älä sinä viitsi alkaa jeesustelemaan, tietenkään noita lääkkeitä ei pitäisi antaa pienille lapsille, ja onneksi täällä ei ole ainakaan vielä amerikan-mallia. Lapsilla on paljon muitakin tapoja hoitaa tarkkaavaisuushäiriötä. ADHD:sta kärsivä muuten ei ole vammainen.

Huumeita ne on 😁 odotan vain kun mennään 20 vuotta eteenpäin ajassa ja kauhistellaan miten ennen annettiin stimulantteja kaikille 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MuL tää todettiin jo kauan sitten, nyt olen 50-v nainen. Varmaan syntymästäni asti on ollut, mut vasta, kun olin eka luokalla, se todettiin. Ei ole lääkitystä. Ne luokitellaan kaikki HUUMEIKSI. Ettehän, vanhemmat, halua lastamme miksikään huumehörhöksi ? Vaikka ne miten ne parantaisivat ihmisen jotakin, niin ei sittenkään. Sekin on vain täyttä harhaa ! Ei niistä oikeasti ole mitään hyötyä. Ilman niitäkin voi hyvin elää. Kävin silloin tasan 1,5 vuotta NS normaalia koulua. Sen jälkeen on koulut vaihtuneet................ja kiusaamista min oli ja on vieläkin. Se ei sitten lopu koskaan. Kyllä muiden ihmisten, lasten erioten, täytyy opetella olemaan vammaisen lapsen, nuoren, aikuisen, vanhuksen yms ystävä kiusaamisen sijaan ! Auttaja yms. Siinäpä olisi haaste koulujen oppilaille, jotka saavat vielä jälki- istuntoa, että auttaisivat pakosta vammaisia lapsia, nuoria yms. 

 

Niitä ei ole luokiteltu huumeiksi, ne ovat lääkkeitä. Älä sinä viitsi alkaa jeesustelemaan, tietenkään noita lääkkeitä ei pitäisi antaa pienille lapsille, ja onneksi täällä ei ole ainakaan vielä amerikan-mallia. Lapsilla on paljon muitakin tapoja hoitaa tarkkaavaisuushäiriötä. ADHD:sta kärsivä muuten ei ole vammainen.

Huumeita ne on 😁 odotan vain kun mennään 20 vuotta eteenpäin ajassa ja kauhistellaan miten ennen annettiin stimulantteja kaikille 

Niin on mutta 20 vuoden päästä kauhistellaan että ennen oli kieltolaki. 20 vuoden päästä stimuja voi ostaa käsikauppalääkkeenä tai lääkäri kirjoittaa reseptin kaikille jotka haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Diagnosoitava ADHD ei aina edes tarkoita lääkitystä, vaan sitä, että olisi saatavissa tukea, jolla omaa arkea saa sujuvammaksi. Ja sitä apua kun ei saa, jos ei ole a) diagnoosia tai b) rahaa."

 

Eikä diagnoosia tarvita siihen, että tutkii minkä vuoksi loppuunpalamisia tulee ja kolmannelta sektorilta saa apua ilman diagnoosia, samoin omahoito-oppaista. Diagnoosi ei tuo sinulle myöskään rahaa, hyvin harvoissa tilanteissa ehkä Kelan perusvammaistukea (aikuispuolella). Ihmisillä on nykyään kova halu saada diagnooseista selityksiä, sen sijaan kun ennen oltiin mitä oltiin ja etsittiin itselle sopivat toimintatavat. Mitä se muuttaa jos sinulle todetaan pitkissä ja kalliissa tutkimuksissa että on piirteisyyttä, mutta ei diagnoosiksi asti? Keinovalikoima arjen helpottamiseen on edelleen sama, niihin voi tutustua ilmankin. 

Diagnoosin merkitystä ei pidä vähätellä.

 Diagnoosin kanssa tiedät  ilman vaan arvailet.

Mutta mitä siinä pitää arvailla? Jos on esim. tulistuva temperamentti tai häiriöherkkä ihminen niin sitten on, ei siihen tarvita ulkopuolisia sanomaan että sulla on tätä. Ei siinä tarvi arvailla mitään, vaan todeta että minulla on taipumus tehdä asioita niin näin ja noin ja se johtaa uupumukseen. Sitä piirrettä on paljon ilman että kyse on ADHD:stä. Vaikka todettaisiin virallisissa tutkimuksissa että on piirteitä ADHD:stä niin ei se muuta sitä ongelman ilmiasua mihinkään, ne keinot asian kanssa toimeen tulemisekän opetteluun on samat. Veikkaan, että diagnoosilla monet haluaa ikään kuin todisteen että minulla on ongelmia enkä ole huono ihminen. Et ole huono ihminen vaikka diagnoosia ei ole! Jokainen on yksilöllinen ja kuten todettu, piirteet on jatkumo. Tutki itseäsi ja hakeudu sellaisen avun piiriin joka antaa arjen vinkkejä ilman diagnoosia. Minulla on ADHD-mainen oirekuva mutta paras apu on ollut itsehyväksyntä ja tiedostus että saan välillä hyperfokuksia, aloittaminen on vaikeaa, keskittyminen hajoaa helposti kun huomio menee aina uuteen ärsykkeeseen - sellainen minä olen, kerron muille että mulla on välillä vaikeuksia ja olen opiskellut ADHD:stä ja miten sen kanssa voisi pärjätä ja niistä nikseistä on hyötyä. Ei se lääke vaikka sen saisi auta kaikkia ja monet ADHD ihmiset sanoo että itsekin on tehtävä töitä asioiden eteen ja mielestäni sitä itsehoitoa voivat tehdä kaikki. 

Sinulla on oikeus harrastaa millaisia masokistileikkejä haluat, mutta kaikkien mielipuuhaa ei ole mennä kaikessa takapuoli edellä puuhun. Ammattilainen osaa laittaa ongelmat mittakaavaan ja se on itselle usein vaikeaa vieläpä senkin jälkeen kun on jo diagnoosi. Joillekin virallinen "leima" on merkityksellinen.  

Mitään apua ei saa hakea vaan pitää mennä katuojaan jos on muuten liian raskasta. Diagnoosia ei kannata hommata niin varmistuu ettet saa mitään apua mistään. Senkään takia ei kannata kun on olemassa pieni mahdollisuus ettei lääkitys autakaan. Lääkitys on kuitenkin oleellinen osa ADHD:n hoitoa. Kaikesta hoidosta saa tietenkin kieltäytyä halutessaan ellei ole tahdonvastaisessa hoidossa. Paras, helpoin ja tehokkain hoitokeino on tietenkin aito ja alkuperäinen, ottaa vaan itseään niskasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä ei ole luokiteltu huumeiksi, ne ovat lääkkeitä. Älä sinä viitsi alkaa jeesustelemaan, tietenkään noita lääkkeitä ei pitäisi antaa pienille lapsille, ja onneksi täällä ei ole ainakaan vielä amerikan-mallia. Lapsilla on paljon muitakin tapoja hoitaa tarkkaavaisuushäiriötä. ADHD:sta kärsivä muuten ei ole vammainen.

 

Tyypillisimmät adhd-lääkkeet on luokiteltu huumeiksi ja ADHD:sta kärsivä täyttää vammaisuuden kriteerit. Näin vaan on, halusit tai et.

Tekstisi perusteella olet sen verran pihalla adhd maailmasta että sun pitäs olla osastolla kun tollasia juttuja puhut

Aloitetaan pelkistä lääkkeistä ettei mene pää liikaa pyörälle. ADHD:ta lääkitään metyylifenidaatilla ja amfetamiinilla. Ne ovat huumeita.

"Aloitetaan pelkistä lääkkeistä ettei mene pää liikaa pyörälle. ADHD:ta lääkitään metyylifenidaatilla ja amfetamiinilla. Ne ovat huumeita."

 

Entä sitten?

Ei sitten muuta.

Vammaisuuden kriteereistä voi lukea määritteitä alan ulkomaisesta ja kotimaisesta dokumentaatiosta. Sieltä selviää että ADHD täyttää määritelmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Diagnosoitava ADHD ei aina edes tarkoita lääkitystä, vaan sitä, että olisi saatavissa tukea, jolla omaa arkea saa sujuvammaksi. Ja sitä apua kun ei saa, jos ei ole a) diagnoosia tai b) rahaa."

 

Eikä diagnoosia tarvita siihen, että tutkii minkä vuoksi loppuunpalamisia tulee ja kolmannelta sektorilta saa apua ilman diagnoosia, samoin omahoito-oppaista. Diagnoosi ei tuo sinulle myöskään rahaa, hyvin harvoissa tilanteissa ehkä Kelan perusvammaistukea (aikuispuolella). Ihmisillä on nykyään kova halu saada diagnooseista selityksiä, sen sijaan kun ennen oltiin mitä oltiin ja etsittiin itselle sopivat toimintatavat. Mitä se muuttaa jos sinulle todetaan pitkissä ja kalliissa tutkimuksissa että on piirteisyyttä, mutta ei diagnoosiksi asti? Keinovalikoima arjen helpottamiseen on edelleen sama, niihin voi tutustua ilmankin. 

Diagnoosin merkitystä ei pidä vähätellä.

 Diagnoosin kanssa tiedät  ilman vaan arvailet.

Mutta mitä siinä pitää arvailla? Jos on esim. tulistuva temperamentti tai häiriöherkkä ihminen niin sitten on, ei siihen tarvita ulkopuolisia sanomaan että sulla on tätä. Ei siinä tarvi arvailla mitään, vaan todeta että minulla on taipumus tehdä asioita niin näin ja noin ja se johtaa uupumukseen. Sitä piirrettä on paljon ilman että kyse on ADHD:stä. Vaikka todettaisiin virallisissa tutkimuksissa että on piirteitä ADHD:stä niin ei se muuta sitä ongelman ilmiasua mihinkään, ne keinot asian kanssa toimeen tulemisekän opetteluun on samat. Veikkaan, että diagnoosilla monet haluaa ikään kuin todisteen että minulla on ongelmia enkä ole huono ihminen. Et ole huono ihminen vaikka diagnoosia ei ole! Jokainen on yksilöllinen ja kuten todettu, piirteet on jatkumo. Tutki itseäsi ja hakeudu sellaisen avun piiriin joka antaa arjen vinkkejä ilman diagnoosia. Minulla on ADHD-mainen oirekuva mutta paras apu on ollut itsehyväksyntä ja tiedostus että saan välillä hyperfokuksia, aloittaminen on vaikeaa, keskittyminen hajoaa helposti kun huomio menee aina uuteen ärsykkeeseen - sellainen minä olen, kerron muille että mulla on välillä vaikeuksia ja olen opiskellut ADHD:stä ja miten sen kanssa voisi pärjätä ja niistä nikseistä on hyötyä. Ei se lääke vaikka sen saisi auta kaikkia ja monet ADHD ihmiset sanoo että itsekin on tehtävä töitä asioiden eteen ja mielestäni sitä itsehoitoa voivat tehdä kaikki. 

Sinulla on oikeus harrastaa millaisia masokistileikkejä haluat, mutta kaikkien mielipuuhaa ei ole mennä kaikessa takapuoli edellä puuhun. Ammattilainen osaa laittaa ongelmat mittakaavaan ja se on itselle usein vaikeaa vieläpä senkin jälkeen kun on jo diagnoosi. Joillekin virallinen "leima" on merkityksellinen.  

 

Mitään apua ei saa hakea vaan pitää mennä katuojaan jos on muuten liian raskasta. Diagnoosia ei kannata hommata niin varmistuu ettet saa mitään apua mistään. Senkään takia ei kannata kun on olemassa pieni mahdollisuus ettei lääkitys autakaan. Lääkitys on kuitenkin oleellinen osa ADHD:n hoitoa. Kaikesta hoidosta saa tietenkin kieltäytyä halutessaan ellei ole tahdonvastaisessa hoidossa. Paras, helpoin ja tehokkain hoitokeino on tietenkin aito ja alkuperäinen, ottaa vaan itseään niskasta kiinni.

Suurimmalla osalla ei ole diagnoosiin asti oireita ja julkinen sektori on kuormittunut muutenkin ja on aivan tukossa nepsy tutkimuksia haluavista ihmistä ja isolla osalla ei diagnoosia aseteta. Olen itse tekemässä näitä tutkimuksia niin kokemusta on. Koko ilmiötä pitäisi tarkastella kriittisesti. Osalla on niin merkittävää vaivaa että diagnoosi asetetaan ja lääkekokeilu. Mutta hoito on paljon muutakin.

Oho, nyt oletkin yhtäkkiä tekemässä diagnooseja. Kirjoituksesi osoittaa että olet aivan ulalla ADHD:sta ja saanut vaan päähäsi vastusta diagnooseja.

Hoito on nimenomaan enimmäkseen pelkkää lääkehoitoa ja oleellinen osa niillekin jotka sattuvat tarvimaan ja saamaan muutakin.