Miten asuit yliopistoaikana?
Sano myös vuosikymmen.
Kommentit (74)
Aluksi (ekat 1.5 vuotta?) asuin kotona ja sitten vuokrayksiössä Töölössä ja sitten kaksiossa Haagassa. Isi antoi osan vuokrarahoista, kyllä, olin hemmoteltu. Kävin kyllä myös töissä. Opiskelin 2000-luvin alussa.
Aloitin yliopisto-opinnot Turun yliopistossa 1999.
Aluksi asuin kotona vanhempien luona 2006 asti.
Sitten 2006 alkaen vuokrayksiössä turkulaisessa lähiössä. 2010 vihdoin viimein valmistuinkin.
(Olin jotenkin syrjäytynyt tms. ja siksi homma meni noin, etten pystynyt ns. normi-iässä kotoa pois muuttamaan.)
Alussa vuokralla (puoliso oli tuollon töissä), sitten reilu vuosi opiskelija-asunnossa (perheasunto) esikoinen syntyi sillon, loppu aika omistusasunnossa 1990-1997. Toisen tutkinnon aikaa omassa (maksetussa) rivarissa.
t. Tuplamaisteri
Näin ikkään nykynuorille vähän vinkkiä siitä, että ennen kehdattiin asua soluasunnoissa.
Vierailija kirjoitti:
Näin ikkään nykynuorille vähän vinkkiä siitä, että ennen kehdattiin asua soluasunnoissa.
jopa kahden hengen huoneissa ennestään tuntemattoman henkilön kanssa
Vanhempieni maatilalla. Maksoin asumiseni tekemällä siellä töitä. Opintojen loppuvaiheessa muutin lehti-ilmoituksesta löytämäni kämppiksen kanssa yksityiselle vuokrakämppään lähemmäs opiskelupaikkaa. 2000-luvun alku.
Aluksi alivuokralaisena parissakin paikassa, sen jälkeen kolmen hengen solussa v. 1988-1995!
Näin ikkään nykynuorille vähän vinkkiä siitä, että ennen kehdattiin asua soluasunnoissa.
jopa kahden hengen huoneissa ennestään tuntemattoman henkilön kanssa
Minä asuin 20 neliön yksiössä täysin vieraan toisen opiskelijan kanssa 1976 -1977 Jyväskylän ylioppilaskylässä. Kummallakin oli oma sänky ja työpöytä ja tuoli, yhteinen keittokomero ja vessa. Ahdasta oli eikä omaa rauhaa koskaan. Sitten muutin mieheni kanssa yhteen, saman kokoiseen yksiöön samassa talossa. Siellä asuimme kolme vuotta.
Opiskelin nollarilla Viikissä. Asuin Siltamäessä solussa, sitten Itiksessä solussa, ja vikan vuoden yksiössä Viikissä, kun tein gradua. Olen epäsosiaalinen introvertti, mutta soluasuminen osoittautui yllättävän hauskaksi.
Kasarilla ensin useammassa soluasunnossa, sitten perheasunnossa ja lopuksi minulla oli taas tukikohta opintojen loppuvaiheessa soluasunnossa, kun puoliso valmistui ja sai työpaikan toiselta puolen maata.