Miten asuit yliopistoaikana?
Kommentit (105)
Eka tutkinto ensin koulun asuntolassa ja sitten kämppisten kanssa, kämpät vapaukta markkinoilta. Toka ja kolmas tutkinto omien lasten kanssa, kämpät kaupungilta ja vapailta markkinoilta (3 eri asuntoa kahdessa kaupungissa ja kahden lapsen lapsuudessa). Nyt aloittelen taas opintoja mutta opiskelen työn ohessa ja säästän käsirahaa omaan kotiin.
Omassa yksiössä Kuopion keskustassa 80-luvulla
Kämppiksen kanssa kerrostalokaksiossa, poikaystävän kanssa rivarikaksiossa, kämppiksen kanssa ok talon alakerrassa, yläkerrassa asui pariskunta. Vuodet 1998-2002 Rovaniemi
1980-luku, lapista muutin Tampereelle. Yksiö Tammelassa torin laidalla luhtitalossa. Hyvä paikka, pyörällä pääsi joka paikkaan. Yliopistolle suoraan samaa katua kohti etelää....
Toinen tutkinto 1990-luvulla. Oulu. Ensin keskustan kaksio, sitten niittyaro. Siitä sitten puolison kanssa sata kilsaa pohjoiseen, kuihtuvassa pikkukaupungissa on elämänuraa luotu.
Äitini omistamassa yksiössä, Helsinki, -00.
Ensimmäinen puoli vuotta kimppavuokrakämpässä, sen jälkeen omassa yksiössä. Muistaakseni noin 39 neliötä, 1980-luvun yksiöt oli vielä kunnollisen kokoisia. Tampereen keskusta.
Aluksi kolmen hengen soluasunnossa yhden vuoden, sitten yksiössä yliopiston lähellä. 1990-luvulla Jyväkylässä.
Kolmen hengen HOAS-soluasunto Vantaan Jokiniemessä. Jokaisella oma huone. Eteinen, keittiö ja kylpyhuone yhteisiä. Oma huone + 1/3 yhteisistä tiloista = 22 neliötä.
1980-luvun lopulta 1990-luvun alkuun.
Helsinkiin kuljettiin yleensä paikallisjunalla. Lähimmälle pysäkille matkaa n. 1 kilometri.
Muut asukkaat muuttovaiheessa tuntemattomia. Vaihtuvuus kohtalainen. Muistaakseni kuusi henkilöä ehti asua niissä kahdessa huoneessa, jotka eivät kuuluneet minulle.
Vuokrakämpässä 2 muun opiskelijan kanssa edelleen.
Opiskelija-asuntojen solukämpässä 2010-luvulla.
66 neliöinen läpi talon kaksio merinäköalalla Stadissa, omistan sen itse, muutin pois kotoa 15-vuotiaana. Opinnot yliopistossa aloitini v. 1988 ja lopetin ysärin alussa eli valmistuin ennätysajassa.
Miehen kanssa vuokralla kaksiossa Kalliossa. 1990-luku.
Alkuun solussa, kaamea kokemus, sen jälkeen parissa eri kimppakämpässä joista yksi jopa toimiva ratkaisu. Sitten sain pysyvämpiä töitä ja muutin omaan yksiöön. Paras ratkaisu ikänä. On siis tullut kokeiltua yhteisöllinen asuminen ja nähtyä myös sen nurjempi puoli. Ei enää ikinä!
90-luvulla mentiin
Asuin opiskellessa kimppakämppäkämpässä ja opiskelujen jälkeen aina vuoteen 2023 kimppakämpässä, koska oli taloudellisesti järkevintä. kun olin jo töissä ja säästin silloin omaan asuntoon. Nyt asun omassa asunnossa, josta lyhennän lainaa vuokran verran.
Iäisyys sitten, 1975 - 1980, eka vuosi kimppakämpässä Turun keskustassa ja sitten loppuaika yo-kylässä soluasunnossa. Ihana oli tutustua myös muiden alojen opiskelijoihin. En olisi viihtynyt yksiökopperossa yksikseni.
Vierailija kirjoitti:
Fafan sijoitusasunnossa Eirassa. Vuokraa ei tarvinnut maksaa, koska alakerran kivijalkaputiikkien vuokrilla maksettiin koko talon vastikkeet ja korjaukset. Joskus oli hankalaa, kun As. Oy ei saa tuottaa voittoa. Niinpä kuviteltiin joitakin vartiofirman maksuja, vaikka mikään firma ei käynyt oikeasti vartioimassa.
Missäpäin Eiraa on kivijalkaputiikkeja? Ei tule äkkiseltään mieleen.
1991-1993 Otaniemi / Puutteenkylän solussa. Ensin vuoden kahden hengen huoneessa (!) sitten yhden.
Kun puute loppui, sitten vuokrakaksiossa Lauttasaaressa.
Ensin opiskelijasolussa (4 asukasta huoneissaan), sitten vuokrayksiössä opintojen loppuun saakka, molemmat pk-seudulla 1990-luvulla.
HOASin solussa Itä-Helsingissä. 2016-2020.
Opiskelin ekan tutkintoni ysärillä. Asuin ensin pari vuotta yksiössä Tapiolassa vuokralla. Sitten muutin tyttöystäväni kanssa jonkin säätiön omistamaan kaksioon, ja juuri ennen valmistumistani ostimme yhdessä maksimilainalla ja valtion takauksella kolmion kivalta alueelta Espoosta.
Nyt teen toista tutkintoani töiden ohessa ja asun perheineni noin 15 sitten rakentamassani omakotitalossa. Tässä ajattelin asua hautaan saakka.