Lapseton: haittaako kumppanin lapset edellisestä suhteesta?

Haittaisi. Tai jos ne lapset olisi täysi-ikäisiä niin sitten ei haittaisi tietenkään. Itse olen vela ja en ikinä koskaan sekaantuisi mieheen jolla alaikäisiä lapsia huolettavana.

Vierailija kirjoitti:

En tahdo katsella/elättää muistutuksia kumppanini virheistä.

Harvempi varmaan pitää lapsiaan virheinä. Kuulostat melko ihanalta ihmiseltä ;)

Haittaa. Mulla joku aika sitten olikin tällainen tilanne että tapasin mukavan oloisen miehen, mutta miehellä oli kaksi muksua ja vaikka lapset asuivatkin äitinsä luona ulkomailla niin oli silti mulla sen verran iso nono että yhteydenpito päättyi siihen. Mikä oikeastaan oli ihan hyvä koska pian sen jälkeen tapasin nykyisen poikaystäväni joka on mulle kaikin puolin täydellinen.

Haittaa. En halua elämäämme entisten suhteiden lapsia. Haluan ydinperheen.

Onneltlinen pikku Untuvakerä kirjoitti:

Minä syön joka aamu suuren kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 18 vuotta.

Meille kummallekin olisi aivan mahdoton ajatus, että itsellä tai kumppanilla olisi lapsia jonkun muun kanssa. Se olisi täysin sopimatonta. Aivan varmasti. Ehdottomasti.

Untuvakerä tietää, mikä on kaikille hyvä tapa elää 👍

Haittaisi, myös aikuiset lapset, koska voisivat poikia lapsenlapsia. En tosin keksi, mitä yhteistä minulla, velalla, voisi olla lapsia hankkineen henkilön kanssa niin paljon, että seurustelemaan alkaisin. Siinä on arvomaailmat lähtökohtaisesti täysin erilaiset.

Valitettavasti kyllä olisi este. En kykene pitämään lapsista vaikka kuinka yrittäisin.

En halua tod näk omia biologisia lapsia mm. siksi, etten jaksa mitään lapsiperhehärdelliä.

Jos lapsi/lapset olisivat jo omillaan eläviä täysi-ikäisiä, niin asia ei välttämättä olisi ongelma. Alaikäiset lapset olisivat sitten ehdoton no-no. Olen nähnyt miten rasittavia uusioperhesotkut voivat olla, joten en todellakaan kaipaa sellaista. En ole myöskään erityisen lapsirakas.

Jokaisessa parisuhteessa elämääni on tullut kumppanin mukana muitakin ihmisiä aikuisista lapsiin, ja ajattelen, että se jossain määrin kuuluu asiaan, jos aikoo jakaa elämäänsä toisen ihmisen kanssa enemmälti.

Tässä tilanteessa kyse on alle kouluikäisistä lapsista, mikä saa minut kallistumaan enemmän haittaa ja estää puolelle. Vielä suurempi tekijä on taustalla oleva ero. Jos lapset ovat alle kouluikäisiä ero lienee suht tuore ja herkkä asia enkä halua sekaantua sellaisiin asioihin mistään hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei mua ole haitannut, tykkään muksuista.

Exän lapsen äiti sit haittasi kun alkoi laittamaan kapuloita rattaisiin heti kun kuuli että mies seurustelee. Kun oli isän hoitovuoro, niin nainen saattoi hävitä ilmoittamatta ja pitkittää reissuaan ihan vttuillakseen. Jos mies erehtyi sanomaan hänelle että meillä on suunnitteilla jotain, niin ex keksi jonkun syyn et miehen täytyykin olla lapsen kanssa (mä en ollut tervetullut). Oltiin suunniteltu keikalle lähtöä toiseen kaupunkiin, niin ex varasi neuvolan juuri sille päivälle ja miehen täytyi viedä kun itse ei voinut (muuten halusi aina hoitaa itse).

Vieläkin vtuttaa kun olin maksanut keikkalipuista 300e.

Itse muksut on mukavia yleensä.

Tämä! Vaikka lapsi olisi mukava niin lapsen äiti halusi pitää eksänsä tossun alla totuttuun tapaan. Katsoin menoa 3 vuotta... en jaksanut olla suhteessani toinen nainen kauempaa ja ero tuli.

Haittaa ja olisi este.

Todellakin haittaa

Itse en ottaisi miestä jolla lapsia. Niiden lasten mukana tulee eksä, johon mies on loppuelämänsä ajan kytköksissä. Itse elän uusperheessä ja en pidä lapsipuolistani. Nämä tunteet yllätti, koska yleensä pidän lapsista. Niiden lasten takia elämään on tullut vain ongelmia ja kun ne on meillä vain 4 päivää kuukaudesta niin ei niihin oikeasti pääse kiintymään. Lomilla ovat pidempään. Mies tappelee milloin mistäkin asiasta eksänsä kassa ja ne elatusmaksut vasta mukavia onkin. Kaikki kiva tekeminen pitäisi säästää niihin päiviin kun lapsetkin voivat olla mukana. Koko elämän pitäisi pyöriä näiden lasten ehdoilla. Maailma on ihania lapsettomia miehiä pullollaan, joten miksi haluaisit miehen joka on kokenut lapsen saannin jo jonkun toisen kanssa? Miksi haluaisit uusperheen kun voisit rakentaa itsellesi ydinperheen?

Olisi este. Jos on vain ETÄ vanhempi, eikä 50% vanhemp  niin kyseessä on vain alapäällään ajatteleva vastuuton ja itsekäs luuseri

Kyllä itse toivoisin sen verran itsetuntemusta jokaiselta että jos lapset haittaavat, lapseton ei edes ajattele suhdetta sellaisen kanssa jolla lapsi(a) on. 

Itse tuhlasin 7 vuotta elämästäni sellaisen kanssa joka lopulta ymmärsi että hänelle mun lapset on este. 

Ei se ole toivottavaa, mutta en todellakaan tiedä olisiko se este. Jos olisin todella rakastunut, niin haluaisin ainakin yrittää suhdetta. Kestääkö se, aika näyttää. En tiedä.

Voisin tapailla, en mitään vakavampaa. 
 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itse toivoisin sen verran itsetuntemusta jokaiselta että jos lapset haittaavat, lapseton ei edes ajattele suhdetta sellaisen kanssa jolla lapsi(a) on. 

Itse tuhlasin 7 vuotta elämästäni sellaisen kanssa joka lopulta ymmärsi että hänelle mun lapset on este. 

 
Juuri kirjoitin etten itse tiedä varmasti olisiko este. Haluaisin ainakin yrittää suhdetta. 
Ihmiset myös muuttuvat. 10 vuotta sitten olisin voinut sanoa että lapset ovat este. Nykyään en ole yhtä jyrkkä kannassani. 
kuulostaa liioittelulta että olisit tuhlannut 7 vuotta elämästä kun toinen kasvaa eri suuntaan. Joskus se vaan menee niin. 

Olen ollut ko. tilanteessa pari kertaa ja vaikka luulin toisin, tosipaikan tullen en ole pystynyt kuvittelemaankaan että edistäisin suhdetta edes tapailun asteelle. Yhdessä tapauksessa olin vieläpä tavannut lapset sattumalta ja vaikuttivat kivoilta, eli ei liity siihenkään vaan enemmän tunteeseen että larppaat jonkun vieraan ihmisen elämää.

m43