Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut 20 vuotta kotiäitinä, lapset jo isoja, töihin en kelpaa,
23.01.2026 |
ja tiedän oma vika, mitäs kotiin jäin.
Mutta silti, tämä arvottomuus ja kaikkien halveksunta masentaa ja ahdistaa, tunnen olevani täysin pohjasakkaa, koko yhteiskunnan ulkopuolella ja turha.
Muita saman kokeneita, miten olette selvinneet ja saaneet itsetuntonne takaisin?
Kommentit (80)
61/80
|
23.01.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Työssäkäyviä pienten lasten äitejä ei myöskään kannata mollata. Harvemmin ovat nimittäin ap:n tilanteessa kun lapset ovat isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, ei työssäkäynti kerro ihmisen arvosta mitään. Toiseksi, miehelläsi on ilmeisesti hyvät tulot tai teillä muuten rahaa kun olet voinut noin pitkään olla kotona ja nyt kun lapsia ei enää ole kotona niin teidän kulunne varmaan pienenivät. Jos sinun rahallista panostusta ei tarvita niin voisitko työnhaun sijaan tehdä vaikka vapaaehtoistyötä tai opiskella jotain ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Saisit mielekkyyttä elämään ja tekemistä päiviksi. Vai haluatko nimenomaan töihin?
Kenties mieskin haluaisi tehdä vaikka vapaaehtoistyötä tai opiskella jotain ihan puhtaasta mielenkiinnosta... Kuitenkin 20+ vuotta tehnyt todennäköisesti pitkää päivää lapsiarjessa ja voisi myös tuommoinen maistua. Vai jos hän senmoiseen ryhtyisi ja pakottaisi ap:n töihin niin olisiko kauhea ihmishirviö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, ei työssäkäynti kerro ihmisen arvosta mitään. Toiseksi, miehelläsi on ilmeisesti hyvät tulot tai teillä muuten rahaa kun olet voinut noin pitkään olla kotona ja nyt kun lapsia ei enää ole kotona niin teidän kulunne varmaan pienenivät. Jos sinun rahallista panostusta ei tarvita niin voisitko työnhaun sijaan tehdä vaikka vapaaehtoistyötä tai opiskella jotain ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Saisit mielekkyyttä elämään ja tekemistä päiviksi. Vai haluatko nimenomaan töihin?
Kenties mieskin haluaisi tehdä vaikka vapaaehtoistyötä tai opiskella jotain ihan puhtaasta mielenkiinnosta... Kuitenkin 20+ vuotta tehnyt todennäköisesti pitkää päivää lapsiarjessa ja voisi myös tuommoinen maistua. Vai jos hän senmoiseen ryhtyisi ja pakottaisi ap:n töihin niin olisiko kauhea ihmishirviö?
Mistäpä se mies ap:lle työpaikan taikoo, kun kirjoitit että jos pakottaisi töihin? Ja ongelmahan tässä oli nyt se, ettei ap saa töitä, ei hänen miehensä tilanne.
Uli uli uli. Oma vika jos on tyhmä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, ei työssäkäynti kerro ihmisen arvosta mitään. Toiseksi, miehelläsi on ilmeisesti hyvät tulot tai teillä muuten rahaa kun olet voinut noin pitkään olla kotona ja nyt kun lapsia ei enää ole kotona niin teidän kulunne varmaan pienenivät. Jos sinun rahallista panostusta ei tarvita niin voisitko työnhaun sijaan tehdä vaikka vapaaehtoistyötä tai opiskella jotain ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Saisit mielekkyyttä elämään ja tekemistä päiviksi. Vai haluatko nimenomaan töihin?
Kenties mieskin haluaisi tehdä vaikka vapaaehtoistyötä tai opiskella jotain ihan puhtaasta mielenkiinnosta... Kuitenkin 20+ vuotta tehnyt todennäköisesti pitkää päivää lapsiarjessa ja voisi myös tuommoinen maistua. Vai jos hän senmoiseen ryhtyisi ja pakottaisi ap:n töihin niin olisiko kauhea ihmishirviö?
Tietenkin mies voi lopettaa työnteon jos haluaa. Tuskin kukaan vaatii puolisoa tekemään töitä jos tämä ei itse tahdo. Sitten pitää toimeentulo turvata jollakin muulla tapaa. Tässä tapauksessa kuitenkaan ongelma ei tuntunut olevan miehen työ, vaan vaimo kokee itsensä hyödyttömäksi kun ei ole saanut töitä. Työ ei kuitenkaan ole ainoa asia mitä elämässä voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ei ole työelämäosaamista, ja pulun ihan vaan työelämän perusasioista, en varsinaisesta osaamisesta,
niin miten kuvittelet että sinut palkattaisiin?
Palkkaisitko itse :D tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Uli uli uli. Oma vika jos on tyhmä!
Ja sekin on oma vika kun tarkoituksellisesti haluaa olla ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvapalstallahan miehen rahoilla loisiminen on arvostettu ammatti. Harmi vaan, että av-rummoilla on kilometrimittari täynnä ja loppuelämä menee kissojen kanssa pienessä viinitonkkakännissä.
61
Hienoa, että sairaanhoitaja on ainutlaatuinen. Toki tiedän, että sairaanhoitajat joutuvat opettamaan matikan alkeita myös lääkäreille. Saman tekevät myös farmaseutit. Kaikille ei tule kuin apteekin hyllyltä. Ei se nyt niin pielessä ole. Itselläni matikka yläasteela 5, asteikolla 4-10, mutta lääkelaskut 5, asteikolla 1-5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitiys on tylsintä, mitä ihminen voi elämällään tehdä. Sori nyt vain.
Opiskele lähihoitajaksi. Sitten lasten tai vanhustenhoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et pura tuota lapsiisi. Äitini teki myös aikoinaan aivan oman valinnan, että jäi kotiäidiksi. Isämme sitten kuoli, äitimme edelleen jatkoi kotiäitinä isäni henkivakuutusrahojen ja leskeneläkkeen turvin. Edes meidän muutettuamme kotona ei äidille työnteko maistunut. Nyt valittaa meille pientä kansaneläkettään ja meidän pitäisi kuulemma osallistua lapsuudenkotimme kuluihin, koska "olemme sen velkaa, kun hän meistä huolehti koko lapsuutemme". No vanhempien tehtävä on huolehtia lapsistaan eikä lapset ole siitä mitään velkaa. Eikä se ole lasten syy, jos äiti on päättänyt jäädä kotiin.
Näin puhuu kermaperse, jolla on aina ollut lämmin puuro valmiina kun on tullut koulusta kotiin.
Tosin sen lapsuudenkodin joutaisi myydä, ja muuttaa helppoon kerrostaloon.
Tämä äiti kuulostaa työvieroksujalta ja hyväksi käyttäjältä eikä lämpöisellä äidiltä.
Kermaperse, joka on ansainnut mielestään kaiken ja hyväksikäyttäjääiti, joka on käytännössä elänyt lapsilleen koko elämänsä. Hyvin sopivat toisilleen.
Jos on lasten kanssa kotona ei todellakaan saa töitä kovin helposti, kun ne lähtee pesästä. Ei ennen eikä varsinkaan nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Uli uli uli. Oma vika jos on tyhmä!
Aivan. Mitään emme voi sille, millainen sinä olet, ei ole meidän vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiertävistä perhehoitajista on huutava pula. Tiedän kokemuksesta, kun yritimme etsiä muistisairaalle, mutta vielä toimintakykyiselle isällemme hoitajaa, että omaishoitajaäitini saisi pidettyä vapaapäivänsä, eikä isän tarvitsisi lähteä laitokseen siksi aikaa. Voisiko joku tällainen työ olla vaihtoehto? Työajat voi sopia itselleen sopiviksi ja ainakin tekee todella merkityksellistä työtä, ne vapaapäivät ovat omaishoitajille kullanarvoisia jaksamisen kannalta.
Missä täällä sanotaan että ap haluaa tehdä hoivatyötä vielä sen jälkeenkin kun on ollut kotiäitinä 20 vuotta?
Eipä sitä kelpaa enää mihinkään vaikka olisi ollut koko tuon ajan töissäkin. Ei kai auta kun opiskella uusi ammatti.
Vakaopettajista on ainakin pulaa pääkaupunkiseudulla. Koulutus on melko lyhyt, jos teet yliopiston puolella (kandi toisin kuin useimmat muut tutkinnot, joista varsinainen kelpoisuus tulee vasta maisterista). Tarjolla on myös monimuotokoulutusta ja avoimen puolella voi aloittaa.
Ja tuo on ala, josta sinulla todella on aitoa kokemusta. Omien lasteni päiväkotiin palkattiin ainakin mielellään myös varttuneempaa väkeä.
Mene lääkikseen niin saat varmasti töitä.
Ap, montako lasta sait kun olit noin kauan kotona? Onko miehesi palkasta tehty sinulle kotiäitivuosina säästöjä? Ajattelen, että nyt pitäisi tähdätä hyväpalkkaiseen työhön, jotta eläkettä ehtii kertyä.
Minä en koskaan itsetuntoani menettänytkään, joten ei ole ollut tarvetta rakentaa sitä uudelleen. Ja muiden mielipiteet ei voisi vähempää kiinnostaa. En edes miettinyt töihin paluuta lasten vartuttua vaan nautin lisääntyneestä vapaa-ajasta. Olen matkustellut miehen mukana työmatkoilla ympäri maailmaa ja yksinkin. Se olisi ollut vaikeaa, jos töissä olisin ollut. Mies on koko ajan maksanut minulle yksityistä eläkettä, jota on kertynyt jo varsin huomattava määrä. Juuri sanoi laittaneensa taas parikymmentä tuhatta eläkesäästöihini. Eikä ikinä ole tarvinnut kysellä lupia rahankäyttöön, yhdessähän me tämä perhe on perustettu ja haluttu. Avioehtoa ei ole ja omaisuus kummankin nimissä.