Olen ollut 20 vuotta kotiäitinä, lapset jo isoja, töihin en kelpaa,
ja tiedän oma vika, mitäs kotiin jäin.
Mutta silti, tämä arvottomuus ja kaikkien halveksunta masentaa ja ahdistaa, tunnen olevani täysin pohjasakkaa, koko yhteiskunnan ulkopuolella ja turha.
Muita saman kokeneita, miten olette selvinneet ja saaneet itsetuntonne takaisin?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et pura tuota lapsiisi. Äitini teki myös aikoinaan aivan oman valinnan, että jäi kotiäidiksi. Isämme sitten kuoli, äitimme edelleen jatkoi kotiäitinä isäni henkivakuutusrahojen ja leskeneläkkeen turvin. Edes meidän muutettuamme kotona ei äidille työnteko maistunut. Nyt valittaa meille pientä kansaneläkettään ja meidän pitäisi kuulemma osallistua lapsuudenkotimme kuluihin, koska "olemme sen velkaa, kun hän meistä huolehti koko lapsuutemme". No vanhempien tehtävä on huolehtia lapsistaan eikä lapset ole siitä mitään velkaa. Eikä se ole lasten syy, jos äiti on päättänyt jäädä kotiin.
Näin puhuu kermaperse, jolla on aina ollut lämmin puuro valmiina kun on tullut koulusta kotiin.
Tosin sen lapsuudenkodin joutaisi myydä, ja muuttaa helppoon kerrostaloon.
Tämä äiti kuulostaa työvieroksujalta ja hyväksi käyttäjältä eikä lämpöisellä äidiltä.
Kollegalla on 8 lasta. Lukion jälkeen yliopistoon, siellä 3 lasta, sitten töihin ja vuosi töissä, vuosi mammiksella.8. N jälkeen kohtu, en tiedä, repeytyi ja se oli siinä.
Asuvat isossa omakotitalossa, lisäsiivessä on asunut vuosikymmeniä joku lastenhoitaja tai vst. Ei ole kertaakaan ollut lasten vuoksi poissa.
Toinen vei lapset päiväkotiin, kouluun ja hoitaja haki pois, läksyt jne.
En tiedä mitä sun pitäis tehdä ? Mikä koulutus sulla on ?
On niitä Jakomäki täynnä ettei päivääkään töitä baarissa vapaa aika lapset hoitaa asunnon. Ota eläkevakuutus ja maksa sitä itse niin saat paremman sitten. Siitä saa vähän lisärahaa sitten kun täyttää 65-70 vuotta .
Vierailija kirjoitti:
Kollegalla on 8 lasta. Lukion jälkeen yliopistoon, siellä 3 lasta, sitten töihin ja vuosi töissä, vuosi mammiksella.8. N jälkeen kohtu, en tiedä, repeytyi ja se oli siinä.
Asuvat isossa omakotitalossa, lisäsiivessä on asunut vuosikymmeniä joku lastenhoitaja tai vst. Ei ole kertaakaan ollut lasten vuoksi poissa.
Toinen vei lapset päiväkotiin, kouluun ja hoitaja haki pois, läksyt jne.
En tiedä mitä sun pitäis tehdä ? Mikä koulutus sulla on ?
Miten tämä kertomuksesi kollegasi elämästä auttaa aloittajaa? Tilanteensa ovat aivan erilaiset.
Ikävää on se, että olet taloudellisesti miehestäsi täysin riippuvainen, etkä tule saamaan edes eläkettä.
Miksi muka et kelpaa töihin? Ihan naurettava väite.
Tuttava oli varmaan kymmenisen vuotta lasten kanssa kotona ja sai heti töitä sen jälkeen. Miltä alalta etsit töitä?
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et pura tuota lapsiisi. Äitini teki myös aikoinaan aivan oman valinnan, että jäi kotiäidiksi. Isämme sitten kuoli, äitimme edelleen jatkoi kotiäitinä isäni henkivakuutusrahojen ja leskeneläkkeen turvin. Edes meidän muutettuamme kotona ei äidille työnteko maistunut. Nyt valittaa meille pientä kansaneläkettään ja meidän pitäisi kuulemma osallistua lapsuudenkotimme kuluihin, koska "olemme sen velkaa, kun hän meistä huolehti koko lapsuutemme". No vanhempien tehtävä on huolehtia lapsistaan eikä lapset ole siitä mitään velkaa. Eikä se ole lasten syy, jos äiti on päättänyt jäädä kotiin.
Kyllä te olette velkaa. Jos ette juridisesti, niin moraalisesti kuitenkin. Kuulostat kovin ilkeältä puheissasi. Mikähän mahtoi mennä pieleen kohdallasi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka et kelpaa töihin? Ihan naurettava väite.
Oletko huomannut että Suomessa on ennätystyöttömyys? Ei löydy töitä pitkän kokemuksenkaan omaaville, saati jos on ollut 20v poissa työelämästä, kuten ap.
Vierailija kirjoitti:
Tuttava oli varmaan kymmenisen vuotta lasten kanssa kotona ja sai heti töitä sen jälkeen. Miltä alalta etsit töitä?
Tänä päivänä työllistyminen on vaikeaa alalle kuin alalle.
Milloin tämä tuttavasi palasi työelämään?
Minäkin olin yli 20v kotiäitinä. Elämäni ihaninta aikaa. Sai touhuta lasten kanssa ja elää ihan oman näköistä elämää. Niitä muistoja en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Onpa nyt mitä muistella. Joskus joku sanoi minulle että itse ei viitsi jäädä kotiäidiksi kun ei sitä kukaan arvosta. Sanoin että minä käyn kaksi kertaa viikossa saunassa enkä odota että toiset arvostaisi sitä. Omaa elämäähän me eletään. On sitä kuule muutkin työttömänä joten älä sitä mieti. Itse keksin aikanaan harrastuksesta työn, jossa olen hyvä. Kuolinvuoteella et takuulla mieti että olisinpa viettänyt työpaikalla enempi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et pura tuota lapsiisi. Äitini teki myös aikoinaan aivan oman valinnan, että jäi kotiäidiksi. Isämme sitten kuoli, äitimme edelleen jatkoi kotiäitinä isäni henkivakuutusrahojen ja leskeneläkkeen turvin. Edes meidän muutettuamme kotona ei äidille työnteko maistunut. Nyt valittaa meille pientä kansaneläkettään ja meidän pitäisi kuulemma osallistua lapsuudenkotimme kuluihin, koska "olemme sen velkaa, kun hän meistä huolehti koko lapsuutemme". No vanhempien tehtävä on huolehtia lapsistaan eikä lapset ole siitä mitään velkaa. Eikä se ole lasten syy, jos äiti on päättänyt jäädä kotiin.
Kyllä te olette velkaa. Jos ette juridisesti, niin moraalisesti kuitenkin. Kuulostat kovin ilkeältä puheissasi. Mikähän mahtoi mennä pieleen kohdallasi?
Mistä ihmeestä olisi velkaa, jos äiti on jäänyt kotiin. Se on jopa noloa eikä se kotiäitiys tarkoita, että äiti olisi lämmin ja huolehtivainen äiti.
Voisit työllistyä yksityiseksi perhepäivähoitajaksi tai sijaisvanhemmaksi. Molemmista on pulaa eikä niihin vaadita ammattikoulutusta.
Koulutukseen vain! Päivität taitosi ja sitten hakemuksia tulille.
Vierailija kirjoitti:
Voisit työllistyä yksityiseksi perhepäivähoitajaksi tai sijaisvanhemmaksi. Molemmista on pulaa eikä niihin vaadita ammattikoulutusta.
Perhepäivähoitajista ei ole pulaa, alkaa olla sukupuuttoon kuoleva ammattikunta. Lapset hoidetaan nykyään liki sataprosenttisesti päiväkodeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit työllistyä yksityiseksi perhepäivähoitajaksi tai sijaisvanhemmaksi. Molemmista on pulaa eikä niihin vaadita ammattikoulutusta.
Perhepäivähoitajista ei ole pulaa, alkaa olla sukupuuttoon kuoleva ammattikunta. Lapset hoidetaan nykyään liki sataprosenttisesti päiväkodeissa.
Se ei ole vanhempien toive.
"Työkokokeilusta ei saa palkkaa, ilmaisen työn teettäminen pitää kieltää. Ennemmin hyödyt jos menet kouluttautumaan uudelle alalle mikäli talous antaa myöten."
Työkokeilusta ei kuulukaan saada palkkaa, siksi sen nini on kokeilu.
Todella moni tuntuu kuvittelevan, että se on hirveää raatamista ilmaiseksi ja sen jälkeen on vaan työtön ja hyväksikäytetty- Väärin!
Fiksu ihminen osaa kyllä kysyä kiinnostavan paikan oikeilla argumenteilla ja esitellä sen niin, että tulen teille ilmaiseksi tutustumaan tähän työhön, koska olen pitkään ollut kotona, mutta ennen sopimuksen laatimista pitää varmistaa että on myös todelinen mahdollisuus työllistyä ko paikkaan.
Itse olen hyädyntänyt oma-aloitteisesti tuota kahdesti elämäni varrella ja kummastakin paikasta sain pitkäaikaisen palkkatyön.
Toki on olemassa työnantajia jotka käyttävät tuota väärin, mutta sellaiset oppii kyllä yleensä haistamaan kun on vähän pelisilmää.
Ei pidä ajatella kaikkea uhkana, vaan nähdä mahdollisuutena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit työllistyä yksityiseksi perhepäivähoitajaksi tai sijaisvanhemmaksi. Molemmista on pulaa eikä niihin vaadita ammattikoulutusta.
Perhepäivähoitajista ei ole pulaa, alkaa olla sukupuuttoon kuoleva ammattikunta. Lapset hoidetaan nykyään liki sataprosenttisesti päiväkodeissa.
Suurin osa kunnista ei enää palkkaa perhepäivähoitajia mutta se ei suinkaan tarkoita sitä etteikö heistä olisi pulaa. Aika moni haluaa mieluummin lapsensa perhepäivähoitajalle kuin johonkin 200-paikkaiseen vakalaitokseen.
Tämä tarkoittaa myös sitä ettei rahamme yrittäjille kelpaa. Ei hätää ulkomaille onneksi kelpaavat