Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako enää jatkaa, jos ei ole oppinut 1,5 vuodessa ajamaan?
18.01.2026 |
Niin, kannattaako enää jatkaa yrittämistä? Olen käynyt autokoulun kahdesti, suurimmilla tuntipaketeilla ja ottanut jo 6 lisätuntia. Olen yrittänyt ajaa tietysti muutenkin, mutta yksin en osaa ja kukaan tuttu ei enää jaksa.
Luin muiden kokemuksia vastaavista vaikeuksista ja joku kertoi että alkuun oli hankalaa, mutta neljännellä ajotunnilla alkoi sujua. Noin muutenkin vaikuttanut, että ihmisiä on kahdenlaisia. Osa osaa kaiken jo autokouluun mennessään ja autoilu on mukavaa ja rentoa. Toiset on aluksi kauhuissaan ja ajaminen on vaikeaa, mutta sitten se yhtäkkiä alkaa sujua muutaman ajotunnin jälkeen / tyhjällä parkkipaikalla yhtenä iltana harjoittelun jälkeen / tms. Ja sitten tuollaisen pienen harjoittelun jälkeen ajelevat, kuin olisivat tehneet sitä aina.
Osa siis tarvitsee enemmän harjoittelua, mutta heillekin riittää muutama tunti. Olen häkeltynyt... Oletin että se vie vuosia kaikilla ja tulen oppimaan sen sitten joskus. Ja nyt 1,5 vuoden harjoittelun jälkeen kuulen, että se olisi pitänyt oppia jo paljon aiemmin.
Jooh, motivaatiota jatkaa ei oikein ole ja ärsyttää kaikki hukkaan heitetty raha. Miksi autokoulussa eivät sanoneet mitään? Viimeistään kun aloitin sen uudelleen, olisi voinut edes varoittaa, ettei kaikki vaan opi ikinä. Raha kyllä kelpasi.
Onko tämä sitten niin harvinaista? Onko sulla käynyt näin, tai tiedätkö jonkun muun?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Ajatko suuressa kaupungissa vai pienessä kylässä? Taajamassa vai maanteillä?
Jonkinlaista hahmotuskyvyn ongelmaa varmasti kyllä on, miten matemaattiset aineet sujuivat koulussa? Ei varmasti olisi väärin luopua haaveesta, olethan jo aika tyhjentävästi yrittänyt.
Itsekin ajoin kortin vasta kolmekymppisenä, näihin vaiheisiin jaan itse oman kehittymisen ja tässä järjestyksessä: liikennesäännöt, auton käsittely, auton ajaminen maantiellä, auton ajaminen taajamassa.
Kaikkia liikennemerkkejä en muista, mutta perussäännöt tulevat selkärangasta eikä niitä tarvitse ajatella. Auton käsittelyä on paras harjoitella isolla, tyhjähköllä parkkipaikalla. Vaihdoin juuri autoa, ja menin parkkikselle opettelemaan ulottuvuudet, ruutuparkkeerauksen, peruutuksen jne. Maantieajo on helpompaa kuin taajama-ajo, koska saa ajaa tasaista nopeutta eikä jalankulkijoita ole joka oksalla. Se viimeinen taso on vasta taajama-ajo, ja siihen kannattaa ryhtyä vasta si
Asun lähiössä, niin täällä mä eniten olen ajanut. Ollaan me käyty maanteilläkin, mutta eihän siellä varsinaisesti ole mitään opeteltavaa. Keskustan laitamilla ja eri lähiöissä enimmäkseen ja aina ruuhka-aikojen ulkopuolella. Yksin olen käynyt kokeilemassa vaan aamuyöstä ja ihan lyhyitä matkoja vain. Ja hyvin varovaisesti.
Ei mulla matikan kanssa mitään ongelmia ole ollut. Opiskelin numeroiden pyörittelyä, mutta päädyin eri alalle.
Parkkipaikoilla olen harjoitellut joo, varmaan liian vähän. Yleensä vaan muutaman kerran per ajokerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot niin paljon rahaa laittanut siihen että on pakko käydä läpi vanhempien takiakin. Ne muuten häpeää sua.
Nojooh. Siis olen jättänyt kaiken kesken kun en osaa ja työstäkin tulee kokeilujakson jälkeen aina että etsitään nopeampia ja tehokkaampia työntekijöitä.
En siis ole koskaan saanut palkkaa työstä.
Koulut jäänyt kesken myös kuten ajokoulukin.
Sitten sellainen että eikö tässä elämässä tule ikinä vastaan mitään minkä pääsisi läpi ja saisi olla ja elää.
Monta kertaa tukihakemuksetkin on jättänyt kesken ja sitten on pitänyt alkaa tehdä rikoksia, kun ei tukia saanutkaan. Miksi maailma on niin vaikea kuten ajokoulu on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot niin paljon rahaa laittanut siihen että on pakko käydä läpi vanhempien takiakin. Ne muuten häpeää sua.
Nojooh. Siis olen jättänyt kaiken kesken kun en osaa ja työstäkin tulee kokeilujakson jälkeen aina että etsitään nopeampia ja tehokkaampia työntekijöitä.
En siis ole koskaan saanut palkkaa työstä.
Koulut jäänyt kesken myös kuten ajokoulukin.
Sitten sellainen että eikö tässä elämässä tule ikinä vastaan mitään minkä pääsisi läpi ja saisi olla ja elää.
Monta kertaa tukihakemuksetkin on jättänyt kesken ja sitten on pitänyt alkaa tehdä rikoksia, kun ei tukia saanutkaan. Miksi maailma on niin vaikea kuten ajokoulu on?
Älä huoli. Tulevaisuudessa autot ajaa itse ja ajokorttia ei tarvita. Sehän näitä harmittaa kun ovat rahaa pistäneet ajokorttiin ja tulevaisuudessa autot kulkee automaatiolla. Noudattavat liikennesääntöjä ja eivät aja ylinopeuttakaan. Tulee perustulo jne. Ei kukaan tulevaisuudessa töissäkään käy. Robotit hoitaa kaiken.
Eikö just autoilijat ole niitä bensalenkkareita ja vähä-älyisiä juntteja?
Mielessä ei ole teininäkän muut asiat kuin autot.
Ei kannata. Olet vaaraksi muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin aika epävarma kuski - edelleen, viiden vuoden autoilun jälkeen. Tuo aloittajan lista ongelmista kuulostaa silti joko vitsiltä/trollaukselta tai siltä, että ajaminen on parempi unohtaa kokonaan. Miten esim. liikennevaloja voi olla huomaamatta?
No, joka tapauksessa, itse olen opetellut ja opettelen edelleen paremmaksi kuskiksi mm. seuraavin tavoin:
- suosin tuttuja reittejä, lähden kokeilemaan uusia vasta kun ennestään tuttu on alkanut tuntua riittävän turvalliselta ja rennolta ajaa
- ajan vain automaattivaihteistolla, yksi asia vähemmän huolehdittavana ajon aikana
- välttelen isoja teitä (esim. kehätiet) ruuhka-aikaan, etsin tarpeen tullen vaihtoehtoisen reitin pienempiä teitä pitkin
- en lähde peruuttamaan paikoissa, joissa ei ole kunnolla tilaa- kiertelen kunnes löydän parkkipaikan, jossa ei tarvitse peruutella (peruutuskamera on, mutta siitä huolimatta olen kerran ahtaassa parkkitilassa onnistunut ruttaamaan auton pylvääseen, en viitsi toistaa tuota virhettä)
- minulla on pieni ja ketterä, kaupunkiajoon sopiva auto, koska ajan oikeastaan ainoastaan pääkaupunkiseudulla
- otan liikenteessä rauhallisesti ja varovaisesti, jos huomaan hermostuvani/jännittyväni, ajan vaikka bussipysäkille ja hengähdän hetken
Vierailija kirjoitti:
Täytyyhän sun seurata liikennettä liikkuessasi kävellen tai pyörällä. Miten liikennemerkit ja valot jää sulta sitten autolla ajaessa huomaamatta?
Kävellessä liikun aika paljon hitaammin kuin autolla, olen myös aika paljon pienempi kuin auto. :D On mulla ne liikennevalot jääneet joskus huomiotta myös kävellessä, mutta ei nyt vuosiin enää.
Pyöräilystä en ole koskaan pitänyt, ei mulla edes ole pyörää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin aika epävarma kuski - edelleen, viiden vuoden autoilun jälkeen. Tuo aloittajan lista ongelmista kuulostaa silti joko vitsiltä/trollaukselta tai siltä, että ajaminen on parempi unohtaa kokonaan. Miten esim. liikennevaloja voi olla huomaamatta?
No, joka tapauksessa, itse olen opetellut ja opettelen edelleen paremmaksi kuskiksi mm. seuraavin tavoin:
- suosin tuttuja reittejä, lähden kokeilemaan uusia vasta kun ennestään tuttu on alkanut tuntua riittävän turvalliselta ja rennolta ajaa
- ajan vain automaattivaihteistolla, yksi asia vähemmän huolehdittavana ajon aikana
- välttelen isoja teitä (esim. kehätiet) ruuhka-aikaan, etsin tarpeen tullen vaihtoehtoisen reitin pienempiä teitä pitkin
- en lähde peruuttamaan paikoissa, joissa ei ole kunnolla tilaa- kiertelen kunnes löydän parkkipaikan, jossa ei tarvitse peruutella (peruutuskamera on, mutta siitä huolimatta olen kerran ahtaassa parkkitilassa onnistunut ruttaamaan au
Ei ne liikennevalot jää jatkuvasti huomaamatta ja en mä ole kuin muutaman kerran ajanut punaisia päin, kun ovat juuri vaihtuneet. Useammin käy niin että huomaan ne vasta kun on melkein liian myöhäistä ja joudun jarruttamaan enemmän kuin pitäisi. Vielä ei ole kukaan ajanut perään.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin aika epävarma kuski - edelleen, viiden vuoden autoilun jälkeen. Tuo aloittajan lista ongelmista kuulostaa silti joko vitsiltä/trollaukselta tai siltä, että ajaminen on parempi unohtaa kokonaan. Miten esim. liikennevaloja voi olla huomaamatta?
No, joka tapauksessa, itse olen opetellut ja opettelen edelleen paremmaksi kuskiksi mm. seuraavin tavoin:
- suosin tuttuja reittejä, lähden kokeilemaan uusia vasta kun ennestään tuttu on alkanut tuntua riittävän turvalliselta ja rennolta ajaa
- ajan vain automaattivaihteistolla, yksi asia vähemmän huolehdittavana ajon aikana
- välttelen isoja teitä (esim. kehätiet) ruuhka-aikaan, etsin tarpeen tullen vaihtoehtoisen reitin pienempiä teitä pitkin
- en lähde peruuttamaan paikoissa, joissa ei ole kunnolla tilaa- kiertelen kunnes löydän parkkipaikan, jossa ei tarvitse peruutella (peruutuskamera on, mutta siitä huolimatta olen kerran ahtaassa parkkitilassa onnistunut ruttaamaan au
Kuinka kauan sulla kestää oppia vaikka uusi reitti? Ajatko sitten muistin varassa, vai seuraatko liikennemerkkejä?
Miten sä etsit vaihtoehtoisen reitin, siis navigaattorilla vai tunnetko vaan lähiseudun niin hyvin?
Kiitos muutenkin, mukava kuulla että joku muukin opettelee vielä kortin saamisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan sulla kestää oppia vaikka uusi reitti? Ajatko sitten muistin varassa, vai seuraatko liikennemerkkejä?
- kyllä minulla menee reitin kunnolla oppimiseen useita ajokertoja. Eli pitää sahata samaa reittiä varmasti ainakin reilut kymmenisen kertaa, että alkaa tuntua yhtään rennomalta. Liikennemerkkejä seuraten, tarvittaessa navigaattorin kanssa ja tietysti myös osittain muistin varassa.
Miten sä etsit vaihtoehtoisen reitin, siis navigaattorilla vai tunnetko vaan lähiseudun niin hyvin?
- tunnen pääkaupunkiseudun aika hyvin, tarvittaessa käytän navia.
Mulla on kaksi pientä lasta. Vuosien univelkojen jälkeen olen aivan onneton kuski, ja välttelen ajamista viimeiseen asti. Olen aina ollut epävarma kuljettaja, mutta aikoinaan ajanut autoa jopa työkseni ja muutenkin ajanut elämäni aikana kilometreissä mitattuna paljon. Silti tällä hetkellä ajaminen sujuu heikosti.
Tsemppiä AP. Kaikilla ei tarvitse olla autoa tai ajokorttia. Muuta vaikka ratikkareitin varrelle. Itse kulkisin oikein mieluusti julkisilla joka paikkaan, mutta muutimme ympäryskuntaan ennen lapsien syntymistä ja ajokyvyn romahtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi pientä lasta. Vuosien univelkojen jälkeen olen aivan onneton kuski, ja välttelen ajamista viimeiseen asti. Olen aina ollut epävarma kuljettaja, mutta aikoinaan ajanut autoa jopa työkseni ja muutenkin ajanut elämäni aikana kilometreissä mitattuna paljon. Silti tällä hetkellä ajaminen sujuu heikosti.
Tsemppiä AP. Kaikilla ei tarvitse olla autoa tai ajokorttia. Muuta vaikka ratikkareitin varrelle. Itse kulkisin oikein mieluusti julkisilla joka paikkaan, mutta muutimme ympäryskuntaan ennen lapsien syntymistä ja ajokyvyn romahtamista.
En mä olisi tähän lähtenyt, jos en tarvitsisi sitä. Tästä tulee paljon isompi menetys, kuin pelkästään opetteluun käytetty aika ja raha.
Miten ne autokoulun tunnit on menneet?
Musta tuntui tosi hurjalta, kun sellainen varmaan lähempänä eläkeikää oleva ajo-opettaja ajoi auton jonnekin syrjäisellä tielle ja ilmoitti et nyt vaihdetaan kuskeja. Jollain ykkösellä köröttelin sitä tietä ja sit tien päästä suoraan liikenteeseen. En edes muista et miten se meni.
Sulla on tosi monta ajotuntia, mitä oot tehnyt autokoulun opettajan kanssa kaikki tunnit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden, itseni. Opettelin ajamaan yli 1,5 vuotta ja lopulta sain ajokortin kolmannella inssillä rimaa hipoen. Ajaminen hirvittää yhä, vaikka minulla on ollut kortti nelisen vuotta.
Olen kehno kuski ja jäänyt esim. pihaan kiinni talvella monta kertaa.
En tunne hallitsevani autoa yli 40 kilometrin nopeudessa ja pimeässä en hahmota käännöksiä. En kyllä ajakaan pimeässä em syystä.
Nykyään välttelen ajamista kuin ruttoa.
En tiedä, miksi se on aivan mahdottoman vaikeaa vieläkin.
Ikää on 44 vuotta.
Minä olen ns. "huono kuski" enkä sen vuoksi ole vuosiin ajanut. Kun ajoin kortin parikymppisenä, tuon jälkeen hieman ajoin, mutta sitten se jäi. Olen analysoinut syitä, ja pari mitä mieleen tullut:
-Olen hyvin arka, osittain varmaan siksi että alan liikaa miettiä erilaisia kauhukuvia. Että pimeästä risteyksestä hyppää lapsi suojatielle enkä huomaa/ auto lähtee liirtoon vastaantulevia päin/ rekkakuski saa kohtauksen jne. (ymmärrän ettei ole tervettä, ajatuksia vaan tulee päähäni, minulla on kyllä muutenkin aika vilkas mielukuvitus ollut aina)
-Minulta puuttuu se kokemus, eli vastaava autolla mitä polkupyörällä ajaminen "kun sen kerran oppii, osaa aina", eli ei tule selkärangasta, vaan ajamista pitää liikaa 'ajatella'.
Ja yksi asia mikä 'lohduttaa', aika moni ihminen on OIKEASTI huono kuski. On helppo olla hyvä kun veivaa ns. samoja reittejä (töihin ja kotiin/ mummolaan ja mökille/ lapsen harrastuksesta ruokakauppaan jne.) mutta moni on ns. pulassa jos tiputetaan keskelle vierasta kaupunkia ja ilman navia ajamaan paikasta A paikkaan B.