Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä painonhallinnassa on niin vaikeaa?
05.02.2025 |
Tämä on ihan aito kysymys. Itse olen normaalipainoinen ja ollut sitä koko ikäni. Olen nyt keski-ikäinen. Paino on kyllä noussut nuoruusvuosista, mutta olen edelleen hoikka ja hoikkana aion pysyä. Miksi niin monet päästää itsensä lihomaan ihan järkyttävään kuntoon? Miksi ihmiset ei osaa ottaa itseään niskasta kiinni?
Kommentit (1035)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välinpitämättömyys, laiskuus, mukavuudenhalu, itsehillinnän puute. Näistä kaikkia piirteitä omaavat ne, jotka ovat reilusti ylipainoisia. Pois lukien tietysti hormonitoiminnan häiriöt ja tiettyjen mielialalääkkeiden aikaan saama painonnousu. Ne ovat vielä ymmärrettäviä syitä painonhallinan ongelmille. Muut syyt eivät ole ymmärrettäviä.
Mainitsemasi piirteet löytyvät liki kaikista länsimaisista ihmisistä nykyään.
Ylipaino on ongelma muuallakin kuin länsimaissa. 2000-luvun alussa oli TV-dokumentti ylipainoisista intialaisista lapsista. Siitä on niin kauan, etten muista oliko myös muiden maiden lapsia. Sielläkin syöminen on muuttunut ja myydään lihottavampia ruokia kuin ennen. Vaatimattomissa oloissa kasvaneet vanhemmat ja isovanhemmat voivat jopa haluta, että lapsi on vähän pulskempi. Yhdessä tapauksessa lääkärit olivat huolestuneita lapsen terveydestä ja samaan aikaan sukulaiset "sabotoivat" lapsen saamaa hoitoa. Muistini mukaan Kiinassa alkoi jossain vaiheessa esiintyä diabetestä lapsilla, mutta syytä lasten heikkoon terveydentilaan ei aluksi ymmärretty tutkia. Siellä ei aikaisemmin ollut sitä ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monella se johtuu tunne-elämän ongelmien väärällä käsittelyllä. Syödään iloon ja syödään lohduksi. Rakastetaankin ruoalla, niin saadaan ongelma annettua perinnöksikin.
Mitä pahaa siinä on jos haluaa tarjota välillä perheelleen tai kauempaa kylään tuleville sukulaisilleen ja ystävilleen parempaa ruokaa? Ei niitä kertoja ole vuodessa niin montaa, että niistä terveytensä menettäisi? Aivan varmasti ainakin suurimmalla osalla naisista on jonkinlainen käsitys omasta aineenvaihdunnastaan ja energiankulutuksestaan nykyään kun ovat kaiken maailman älykelloa ja treeniranneketta olemassa ja ilmoittamassa kalorienkulutusta. Sen mukaan voi tarjoiluun suunnitella ja lisätä myös ateriaa keventäviä elementtejä, jotka ovat maukkaita eikä jättää sitä joidenkin kurkkusiivujen ja salaattisilpun varaan.
Elämä on Suomessa sellaista, että sitä iloa on niin vähän että silloin kannattaa kyllä syödä yhdessä jos on aihetta jotain edes vähän juhlistaa. Eikä se ole mikään huono asia, että lapset oppivat kotoaan sukunsa ruokaperinnettä ja syömään sekä laittamaan perinneruokia. Joskus myös kenties omille lapsilleen. Täysin sairaaksi ei saa kaikkea vääntää sen vuoksi, että suomalaisilla on paino-ongelmia aivan kuten muillakin länsimaalaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmat mainitaan usein tässä yhteydessä. Miten miellätte ne? Mitä ongelmia teidän mielestä silloin on, kun puhutaan mt-ongelmista?
Masennus esimerkiksi. On vanhanaikainen käsitys, että masennus pelkästään laihduttaisi. Masennus voi aiheuttaa tunnesyömistä, ja myös lääkitys voi lihottaa. Ja (epätyypilliset) syömishäiriöt tietysti myös.
Masennus aiheuttaa paljon useammin liikasyömistä kuin syömättömyyttä. Syömättömyys surun takia on myös urbaani legenda. Myös suru aiheuttaa ylensyömistä. Syöminen vie hetkeksi ajatukset pois masennuksesta ja surusta ja ihminen keskittyy nauttimaan ruuan mausta ja vatsan täyttymisestä. Samasta syystä syöminen pitäisi vaihtaa liikuntaan. Liikunta kuluttaa yllättävän vähän kaloreita, mutta se vie jälleen ajatukset pois surusta, masennuk
Tuossa on kyse ihan kirjaimellisesti äidinmaidossa imetystä mekanismista. Vauva on saanut nälkäänsä lievitystä, hyvän maun suuhunsa, tuntenut vatsansa täyttyvän ja saavansa koko prosessissa hyvän olon. Ei mikään ihme, että suuremmalla lapsella tai aikuisella sama mekanismi toimii. Sehän on tärkeää hengissäpysymisenkin kannalta. Mikään lenkkeily ei pysty korvaamaan sitä. Aikuinen voi kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa oppia pysähtymään kysymään mikä aiheuttaa tunteen siksi, että tarvii syötåvää tai juotavaa kuten vauva äidinmaitoa. Yksi CBT:n menetelmä on myös hidastaa syömis- tai juomisprosessia soveltamalla mindfullnessia kokemaan ja havainnoimaan sitä, mitä ja kuinka syö ja juo.
Vierailija kirjoitti:
Sen kun tietäisi! Tänään aamulla painoin 800 gr enemmän kuin viimeisen viikon ajan, aamupaino oli sama kuin iltapaino ollut. Yhtään taas tajua mistä on kyse, 15 000 askelta kuitenkin tuli.
Tuo on ihan normaalia nestevaihtelua. Paino vaihtelee +-3kg riippuen ihan hikoilusta, ruoan suolasta, kuukautiskierrosta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä aivojen käytössä on niin vaikeaa? Ihan hirveän vaikea ei ole pari aivosolua yhteen kopauttamalla keksiä, että kaikki eivät ole niin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On helppo olla syömättä jos makaa kotona.
Jos teet fyysistä työtä, jossa pääsee harvoin syömään, yövuoroa, niin on syötävä jotain nopeaa jolla pärjää seuraavat 10 tuntia. Eikä ole aikaa laitella rahkoja, salaateilla ei pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös keski-ikäinen, hoikka en ole koskaan ollut.
Olen ollut ylipainoinen jo alle kouluikäisenä. Syynä ei ollut lelliminen ja esim. karkkien ja herkkujen syöminen, vaan se että olin todella paljon yksin kotona ja söin nälkääni mitä nyt satuin kaapeista löytämään.
Äitini oli yh ja teki kahta työtä, joten sain pärjätä suurelta osin omin nokkineni. Päihteiden ja tupakan käyttöä ei äidilläni ollut, mutta silti rahasta oli aina pulaa.
Kahden työn tekeminen aiheutti sen, että kotona ollessaan äitini yleensä nukkui. Äidin läsnäolo toi toki turvaa, mutta ei se ruokailuja mitenkään järkevöittänyt, silloinkin söin mitä satuin löytämään että nälkä lähti edes hetkeksi, ja pyrin aina olemaan mahdollisimman hiljaa ettei äiti herännyt.
Peruskoulu meni tätä samaa rataa, ylipainoa oli aina.
Aikuisella iällä olen tehnyt koko työurani vuorotyötä, eipä se epäsäännöllinen uni-ja ruokailurytmi ainakaan tilannetta helpommaksi ole muuttanut. Ja ennen kuin nyt kukaan viisastelee, että miksi olen valinnut kyseisen vuorotyön ammatikseni, niin eipä silloin yli kolme vuosikymmentä sitten kovin yleisesti puhuttu uni-ja ruokailurytmin merkityksestä painon hallintaan ja lisäksi pidän ammatistani.
Jokaisella meistä on oma elämäntarinamme, olimme sitten laihoja tai lihavia. Viimeistään keski-ikäisenä, aikuisena ihmisenä sen jo ymmärtää, eikö niin?
Kauppa on täynnä herkkuja. Satoja juustoja, suklaita, jäätelöitä ym. Sitten taas hedelmät ovat raakoja ja vihannekset rupisia, mätiä tai muuten pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska en halua mennä joka päivä lenkille verenmaku suussa ja laskea kaloreita.
Haluan syödä pastaa ja katsoa Netflixiä. Raejuusto tai riisikakut vaan ei maistu yhtä hyviltä leffan kanssa kuin pitsa tai pasta. Itse asiassa eivät maistu hyvältä minkään kanssa.
Ruoka. Maistuu. Liian. Hyvälle.
Sulla on kalorivaje, ja se aiheuttaa sen, että sun ymmärrys asioista on noin vajavainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monia syitä. Geenit, se että keho pyrkii aina korkeimpaan saavuttamaansa painoon takaisin, hormonit, erityisesti nälkä- ja kylläisyyshormonit jotka lihavilla usein toimii epänormaalisti, suolistobakteerit, mitokondrioiden heikentynyt toiminta lihavuuden takia jne. Se ei oikeasti ole helppoa enää sen jälkeen, jos on päästänyt itsensä merkittävästi kerran lihomaan.
Miksi päästää sen kerran lihoamaan, kun yhden kerran on liikaa ja sen kaikki tietää, katsoo vain, ettei panoa nouse, maalaa vaikka painon seinään jos ei muuta keksi, siinä vaiheessa kun pituuskasvu on saavutettu ja kaikki ylimääräinen paino tuon jälkeen on ylimääräistä ja turhaa.
Sinulla ei ole ilmeisesti ollut koskaan mitään vastoinkäymisiä. Itse lihoin unettomuuden myötä. Kun nukkui pari tuntia yössä, ei tosiaan jaksanut ajatella mitään painonhallintaa. Unettomuuden jäljiltä painonhallinta on haastavampaa, kun paino on päässyt ylös. Ihan hoikka olen kyllä taas nykyisin, mutta se vaatii 4x viikossa kunnon liikuntaa sekä täyttä nollatoleranssia sokerin ja roskaruoan suhteen. En minä niitä ennenkään kaksin käsin syönyt, mutta nykyisin keho varastoi niistä ihan kaiken, jos erehdyn syömään.
Luulenpa että nuo mäkkärit, takeaway ruoat ja herkut, kahvilat on enemmän nuorten juttuja.