Onko itsenäisillä introverteillä helpompaa? Pystyvät elämään vaivatta yksin, eivät tarvitse ihmislaumaa ympärilleen

Introvertti voi tuntea yksinäisyyttä, vaikkei kaipaisi ihmislauman keskiössä olemista. Päinvastoin, on entistä tärkeämpää löytää edes muutamia tärkeitä ihmiskontakteja.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on löytynyt jokaisen introvertin unelmaloma kohde:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

 

Olipa creepy kohde. Tosielämän Truman show.

Tämä introverttiys on yhtä maalittamista ja jotkut vielä ottaa mieluusti turpaansa niiltä joilla paremmat sosiaaliset taidot. 

Kun asuu yksin, voi tehdä mitä haluaa, syödä mitä haluaa, käyttää rahansa mihin haluaa. Ei tarvitse tehdä kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Tämä introverttiys on yhtä maalittamista ja jotkut vielä ottaa mieluusti turpaansa niiltä joilla paremmat sosiaaliset taidot. 

Ei introverttiys tarkoita huonoja sosiaalisia taitoja. Se tarkoittaa, että jaksamista sosiaalisuuteen on rajoitetusti. 

Vierailija kirjoitti:

Introvertillähän tarkoitetaan yleensä ihmistä, joka kuluttaa energiaa ihmisten kanssa vuorovaikuttaessa. Tämä taas johtaa siihen, että introvertti tarvitsee rauhallista omaa aikaa. Introvertti ei tarkoita erakkoa, joka ei halua olla tekemisissä ihmisten kanssa. Varmaan osa introverteistä on erakkoluonteita, mutta se on eri asia.

 

Itse pidän ystävieni ja suurimman osan seurasta sopivan pieninä annoksina. Pari tuntia silloin tällöin yhdessä olemista on riittävästi, ja sitten taas kaipaan omaa aikaa ja rauhaa. 

Tuo energiankulutus omien havaintojen mukaan johtuu siitä, että introvertit ovat keskimäärin rehellisempiä (superego hallitsevampi kuin viettiego) kuin ekstrovertit. Jatkuva totuudellisuus kuluttaa enemmän energiaa kuin jatkuva leikittely ja suoranainen valehtelu.

"Tuo energiankulutus omien havaintojen mukaan johtuu siitä, että introvertit ovat keskimäärin rehellisempiä (superego hallitsevampi kuin viettiego) kuin ekstrovertit. Jatkuva totuudellisuus kuluttaa enemmän energiaa kuin jatkuva leikittely ja suoranainen valehtelu."

Mielenkiintoista. Onko todellakin näin?

Ei ainakaan mulla. En tunne ihmisiä enkä saa työpaikkaa korkeakoulutuksesta huolimatta. Olen lopen kyllästynyt ja haluisin jo päästä elämässäni eteenpäin.

En sanoisi, että se on helppoa.

En kärsi yksin olosta, mutta vuosi vuodelta tajuan paremmin, että olisin onnellisempi ihmisten parissa.

Ongelma on löytää ne oikeat ihmiset, sillä pelkään ilkeitä ihmisiä ja muita on vaikea löytää.

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen sitä, miksi osa introverteistä haluaa parisuhteeseen? Minulla introus on vaikuttanut siten, etten ole koskaan kaivannut parisuhdetta, enkä ole sellaisessa ollut.

Mä kaipaan tosi paljon kontaktia ihmisiin, mutta väsyn siitä. Jos löytäisi sopivan kumppanin, se olisi unelmaa. Hänkin voisi olla mieluusti introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Mies on onnellisin sinkkuna.

Ja nainen parisuhteessa.

 

Nuorten naisten mt-ongelmat ovat lähteneet nousuun, kun nuoret miehet päättivät olla vapaaehtoisesti sinkkuina.

Paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä introverttiys on yhtä maalittamista ja jotkut vielä ottaa mieluusti turpaansa niiltä joilla paremmat sosiaaliset taidot. 

Ai ekstrovertit toisiltaan? Introverttihan ei ole paikalla.

Yritin tuossa parisen vuotta sitten jotain valtavan suurta 4 hengen kaveripiiriä pyörittää ja sulake paloi aivan täysin, lisäksi tällainen yksinkertainen ylirehellinen tunari sai siinä vain närää aikaiseksi ihmisten välille jonkun ihmeen kautta. Liian rehdisti sanoin toisesta asioita toiselle ja sitten tämä toinen ahdistui siitä toisesta eikä halunnut olla enää tekemisissä ja sitten toisellekin sanoin liian rehdisti että sanoin liian rehdisti toiselle ja nyt oli se toinenkin raivoissaan ja sen sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Yritin tuossa parisen vuotta sitten jotain valtavan suurta 4 hengen kaveripiiriä pyörittää ja sulake paloi aivan täysin, lisäksi tällainen yksinkertainen ylirehellinen tunari sai siinä vain närää aikaiseksi ihmisten välille jonkun ihmeen kautta. Liian rehdisti sanoin toisesta asioita toiselle ja sitten tämä toinen ahdistui siitä toisesta eikä halunnut olla enää tekemisissä ja sitten toisellekin sanoin liian rehdisti että sanoin liian rehdisti toiselle ja nyt oli se toinenkin raivoissaan ja sen sellaista.

Ylirehellisyys ja pakottava tarve olla aina totuudenmukainen on itsellenikin tuttua. Tuntuu, että jokin palikka puuttuu päästä, kun en vain ymmärrä extroverttien kommunikointitapoja. Yleensä he ymmärtävät minut tavalla tai toisella väärin. 

Puolensa on siinä, että yksin pärjää. Mutta jos haluaa pitää edes jotain ihmisiä elämässään, elämä jatkuvaa säätöä palautumisen kanssa. Tuntuu, ettei sitä yksinoloa ikinä saa riittävästi. Monen on vieläkin vaikea tajuta, miten introvertti palautuu ja se yksinolo on hänelle elinehto. 

Mieluummin olisin vähemmän introvertti. Kadehdin niitä ihmisiä, jotka ovat jonkun sosiaalisen riennon jälkeen täynnä virtaa, kun itse makaan päivän "krapulassa" ja tuokin päivä on pois elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tuossa parisen vuotta sitten jotain valtavan suurta 4 hengen kaveripiiriä pyörittää ja sulake paloi aivan täysin, lisäksi tällainen yksinkertainen ylirehellinen tunari sai siinä vain närää aikaiseksi ihmisten välille jonkun ihmeen kautta. Liian rehdisti sanoin toisesta asioita toiselle ja sitten tämä toinen ahdistui siitä toisesta eikä halunnut olla enää tekemisissä ja sitten toisellekin sanoin liian rehdisti että sanoin liian rehdisti toiselle ja nyt oli se toinenkin raivoissaan ja sen sellaista.

Ylirehellisyys ja pakottava tarve olla aina totuudenmukainen on itsellenikin tuttua. Tuntuu, että jokin palikka puuttuu päästä, kun en vain ymmärrä extroverttien kommunikointitapoja. Yleensä he ymmärtävät minut tavalla tai toisella väärin. 

En halua sanoa tätä mitenkään pahalla, mutta minulle tuo kuulostaa enemmänkin vähän autistiselta kuin introverttiudelta. Tunnen itseänikin vielä introvertimpia ihmisiä, joilla ei silti ole mitään ongelmaa ymmärtää sosiaalisia sääntöjä (vaikka eivät niitä aina jaksa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tuossa parisen vuotta sitten jotain valtavan suurta 4 hengen kaveripiiriä pyörittää ja sulake paloi aivan täysin, lisäksi tällainen yksinkertainen ylirehellinen tunari sai siinä vain närää aikaiseksi ihmisten välille jonkun ihmeen kautta. Liian rehdisti sanoin toisesta asioita toiselle ja sitten tämä toinen ahdistui siitä toisesta eikä halunnut olla enää tekemisissä ja sitten toisellekin sanoin liian rehdisti että sanoin liian rehdisti toiselle ja nyt oli se toinenkin raivoissaan ja sen sellaista.

Ylirehellisyys ja pakottava tarve olla aina totuudenmukainen on itsellenikin tuttua. Tuntuu, että jokin palikka puuttuu päästä, kun en vain ymmärrä extroverttien kommunikointitapoja. Yleensä he ymmärtävät minut tavalla tai toisella väärin. 

Se on raskasta kun kanssakäyminen perustuu paskanpuhumiseen ja selkäänpuukotteluun.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on löytynyt jokaisen introvertin unelmaloma kohde:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Miksei Eurooppaan tulleita somaleita ja muita siirretä tuonne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin tuossa parisen vuotta sitten jotain valtavan suurta 4 hengen kaveripiiriä pyörittää ja sulake paloi aivan täysin, lisäksi tällainen yksinkertainen ylirehellinen tunari sai siinä vain närää aikaiseksi ihmisten välille jonkun ihmeen kautta. Liian rehdisti sanoin toisesta asioita toiselle ja sitten tämä toinen ahdistui siitä toisesta eikä halunnut olla enää tekemisissä ja sitten toisellekin sanoin liian rehdisti että sanoin liian rehdisti toiselle ja nyt oli se toinenkin raivoissaan ja sen sellaista.

Ylirehellisyys ja pakottava tarve olla aina totuudenmukainen on itsellenikin tuttua. Tuntuu, että jokin palikka puuttuu päästä, kun en vain ymmärrä extroverttien kommunikointitapoja. Yleensä he ymmärtävät minut tavalla tai toisella väärin. 

Niinpä, vaikka rehellisyyden väitetään olevan jonkinlainen hyve niin ei tässä elämässä valehtelematta pärjää ja taitava valehtelu kuuluu hyviin sosiaalisiin taitoihin.