Lue keskustelun säännöt.
Onko itsenäisillä introverteillä helpompaa? Pystyvät elämään vaivatta yksin, eivät tarvitse ihmislaumaa ympärilleen
01.01.2026 |
Itse olen tällainen. Pitkän avioliiton päätyttyä (mies jätti), musta onkin kuoriutunut erittäin itsenäinen introvertti. Pärjään yksin. Jopa haluan olla yksin. Ei siis parisuhdetta mulle enää. En myöskään tarvitse kaverilaumaa ympärille, tykkään hoitaa yksin asioita jne.
Mussa on siis aina ollut tämä introverttipuoli, mutta eron jälkeen tämä on vain korostunut.
Koen tämän helpoksi, varsinkin kun luen täältä ihmisten tuskailuja kuinka hirveä tinder on ja kuinka ihmiset ovat nykyään toisilleen vain kertakäyttökamaa, mutta silti he eivät kykene olemaan yksin.
Kommentit (46)
Kyllähän mä yksin pärjään ja osaan, mutta ei se sitä poista että kaipaisi seuraa ja omanlaista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten yksin haluan olla ja pärjään mutta panettaa joka päivä . Siihen tarvii välllå naisen apua
Tietyllä tapaa on varmasti helpompaa, jos osaa olla yksin tuntematta yksinäisyyttä. Ei tarvitse välittää niin hirveästi muiden mielipiteistä, sortua ryhmäpaineen alla, ottaa osaa draamaa (joita väkisinkin tulee jos on laajat piirit) tai ahdistua siitä, jos viikonlopulle ei ole mitään sosiaalisia menoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän mä yksin pärjään ja osaan, mutta ei se sitä poista että kaipaisi seuraa ja omanlaista ihmistä.
Sama.
Mutta kyllä ekstroverteillä kaikenkaikkiaan elämä on helpompaa ja kadehdin seurallisia ihmisiä. Vaikka pärjään ja osaan yksin, niin kyllä olen usein tosi väsynyt selviytymään aina kaikesta yksin. Kadehdin ihmisiä, joilla on isot piirit ja aina apua ja seuraa sitä halutessaan.
Kyllä kaikki tarvitsevat laumaa.
Vai oletko täysin omavarainen erakko, joka ei koskaan näe muita ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen ap kaltainen erakko, vapaudella on hintansa, joutuu kaiken maksamaan kokonaan itse
Ainakin introverttins kotona-aika oli helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikki tarvitsevat laumaa.
Vai oletko täysin omavarainen erakko, joka ei koskaan näe muita ihmisiä?
Terveydenhuoltoa ja sellaista kyllä tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Tietyllä tapaa on varmasti helpompaa, jos osaa olla yksin tuntematta yksinäisyyttä. Ei tarvitse välittää niin hirveästi muiden mielipiteistä, sortua ryhmäpaineen alla, ottaa osaa draamaa (joita väkisinkin tulee jos on laajat piirit) tai ahdistua siitä, jos viikonlopulle ei ole mitään sosiaalisia menoja.
Tähän olikin kiteytetty kaikki oleellinen. Introverteillä on helpompaa. Varsinkin sellaisilla, jotka viihtyvät itsekseen. Ei tule mitään ryhmäpainejuttuja, ei ole draamoja eikä kissanristiäiset kiinnosta. Elämän voi rakentaa omannäköisekseen ja se on mukavaa ja rentoa.
Suurin osa ihmisistähän on ihan mulkkuja ja ongelmia tulee aina, mitä suuremman ihmismäärän kanssa on tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heikot ihmiset tarvitsevat lauman ympärilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän mä yksin pärjään ja osaan, mutta ei se sitä poista että kaipaisi seuraa ja omanlaista ihmistä.
Sama.
Mutta kyllä ekstroverteillä kaikenkaikkiaan elämä on helpompaa ja kadehdin seurallisia ihmisiä. Vaikka pärjään ja osaan yksin, niin kyllä olen usein tosi väsynyt selviytymään aina kaikesta yksin. Kadehdin ihmisiä, joilla on isot piirit ja aina apua ja seuraa sitä halutessaan.
Minä taas en kadehdi niitä, jotka saavat apua aina halutessaan. Ihmiset harvoin auttavat täysin pyyteettömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaikki tarvitsevat laumaa.
Vai oletko täysin omavarainen erakko, joka ei koskaan näe muita ihmisiä?
Tästä nyt ei ollut lainkaan kyse.
Nämä on mt-tapauksia. Normaali ihminen kokee tietysti yksinäisyyttä johtuen siitä että ihmisrotu on laumaeläin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä on mt-tapauksia. Normaali ihminen kokee tietysti yksinäisyyttä johtuen siitä että ihmisrotu on laumaeläin.
Höpö höpö. Se, että ihminen haluaa ja osaa elää yksin pitkä avioliiton jälkeen, ei tee hänestä mt-tapausta. Itse asiassa päinvastoin.
Yksi samanlainen täällä. Olen kyllä parisuhteessa, mutta puolisoni matkustelee paljon urheilulajinsa takia. Nytkin monta viikkoa harjoitusleirillä ulkomailla. Olen käynyt pitkiä kävelylenkkejä yksin, urheillut kuntosalilla tuntikausia, tehnyt jääkaapin täyteen ruokia joista mieheni ei pidä (syön mielelläni kasvisruokaa, mies kyllä syö mutta haluaa useammin hirveä kuin minä), ja nauttinut kotona hiljaisuudesta. Saan mielestäni tarpeeksi ihmiskontakteja siitä että moikkaan kasvotutut kuntosalilla.
Työpäivän aikana lounas yksin ravintolassa on luksusta.
Ei näin erakkoluonteena paljon ihmisä kaipaa, melkein liikaakin joutuu niitä näkemään töissä ja kaupoissa.
Introvertillähän tarkoitetaan yleensä ihmistä, joka kuluttaa energiaa ihmisten kanssa vuorovaikuttaessa. Tämä taas johtaa siihen, että introvertti tarvitsee rauhallista omaa aikaa. Introvertti ei tarkoita erakkoa, joka ei halua olla tekemisissä ihmisten kanssa. Varmaan osa introverteistä on erakkoluonteita, mutta se on eri asia.
Itse pidän ystävieni ja suurimman osan seurasta sopivan pieninä annoksina. Pari tuntia silloin tällöin yhdessä olemista on riittävästi, ja sitten taas kaipaan omaa aikaa ja rauhaa.
Varmaankin on, ja itsellänikin se korostunut eron jälkeen. Erosta 8 vuotta, ja koko ajan helpottunut. Voisin alkaa suhteeseen, jos sattumalta löytyisi sopiva nainen (en aktiivisesti etsi enkä käytä tinderiä), mutta täytyisi kyllä rakastua oikein kunnolla, jotta pystyisin luopumaan yksinolon eduista. Tai ehkä sellainen suhde, jossa kumpikin asuu omillaan? -m50
Samaa mieltä. Ahdistaisi olla sellainen ihminen joka ei voi mennä mihinkään ilman toista ihmistä. Itse käyn mielelläni yksin esim elokuvissa, lomamatkoilla, museoissa, vaateostoksilla jne.