Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ylpeys ja ennakkoluulo: miksi, oi miksi, Charlotte meni naimisiin sen papin kanssa??
28.12.2025 |
Charlotten isä oli ylennetty aatelistoon, Charlotte oli kaunis ja järkevä. Pappi oli vain pappi pienessä seurakunnassa ja lipevä kuin mikä.
Mikä juttu tää oli??
Kommentit (56)
Eikö herra Collins ollut 25-vuotias ja Charlotte Lucas 27-vuotias.
Herra Collins on kaikesta päätellen lojaali aviomies, hän kertoo mm. olevansa "miehistä onnellisin" , kun Charlottesta tulee hänen vaimo. Hän kykenee tarjoamaan vaimolleen turvallisen tulevaisuuden, niin taloudellisesti, fyysisesti, kuin emotionaalisestikin.
Hänessä on hirveästi hyviä aviomiehen ominaisuuksia, vaikka onkin vähän hölmö luonteeltaan. Mutta toisaalta, tarkastelenkin tätä vuonna 2025 - kun tämän ajan miehet eivät yllä edes minimivaatimuksiin, niin alkaa herra Collins vaikuttaa hyvinkin miellyttävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Charlotte tiedosti tilanteensa ja vaihtoehtonsa ja pelasi korttinsa sen mukaan
Siinä olisi nykynaisilla oppimista. Nykynaiset eivät tiedosta tilannettaan, haaveilevat mahdottomista vaihtoehdoista ja pelaavat korttinsa sen mukaan jahdaten jotain, mitä ei ole olemassa tai ainakaan heidän ulottuvillaan. Sitten ihmetellään 40-vuotiaina lapsettomina vanhapiikoina, että miten tässä näin kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että hänen isällään oli arvonimi ei taannut silti rahaa mitenkään paljon. Hän oli jo vanhapiikaiässä ja hänelle oli tärkeintä saada oma talous ja ehkä lapsiakin. Hän ei ollut romanttisen rakkauden perään.
Eihän naimattomat tyttäret voineet periä varallisuutta.
Jonkinlaisen elatuksen voi, vaikka ei omaisuutta sinänsä.
.
Kuka sen elatuksen olisi antanut? Bennettit olivat köyhää maalaisaatelia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että hänen isällään oli arvonimi ei taannut silti rahaa mitenkään paljon. Hän oli jo vanhapiikaiässä ja hänelle oli tärkeintä saada oma talous ja ehkä lapsiakin. Hän ei ollut romanttisen rakkauden perään.
Eihän naimattomat tyttäret voineet periä varallisuutta.
Jonkinlaisen elatuksen voi, vaikka ei omaisuutta sinänsä.
.
Kuka sen elatuksen olisi antanut? Bennettit olivat köyhää maalaisaatelia.
Se kekä saa talonkin.
Kannattaa myös muistaa, että tuohon aikaan oli sotien vuoksi miehistä pulaa. Puolisoita ei yksinkertaisesti riittänyt kaikille. Etenkään terveitä ja vähääkään kunnollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä Charlotten toiminta oli itselleni täysin käsittämätöntä. Iän karttuessa oon ymmärtänyt hänen käytännönläheisen älykkyytensä. Hän teki hyvän valinnan omien mahdollisuuksiensa puitteissa ja suhteessa omaan persoonallisuuteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Charlotte tiedosti tilanteensa ja vaihtoehtonsa ja pelasi korttinsa sen mukaan
Siinä olisi nykynaisilla oppimista. Nykynaiset eivät tiedosta tilannettaan, haaveilevat mahdottomista vaihtoehdoista ja pelaavat korttinsa sen mukaan jahdaten jotain, mitä ei ole olemassa tai ainakaan heidän ulottuvillaan. Sitten ihmetellään 40-vuotiaina lapsettomina vanhapiikoina, että miten tässä näin kävi.
En haluaisi olla samaa mieltä, enkä oikeastaan olekaan. Nuorena haaskataan aikaa suhteeseen, josta ymmärretään itsekin, ettei sillä ole tulevaisuutta, mutta aikaa ajatellaan olevan rajattomasti. Osittain tämä johtuu siitä, että opiskelun aloittamista on ollut pakko siirtää liian jäykkien vaihtomahdollisuuksien takia ja panostaa hulluna ykkösvaihtoehtoon. Pakoillaan henkisesti valintojen tärkeyttä ja lopullisuutta sitten muissa asioissa. Kielletään ajan kuluminen ja iso osa todellisuudesta. On minusta suhteellisen ok jahdata loistosuhdetta, koska kaikki sitä tavoitellessa kohdattu on opettavaista. Pitäisi nimenomaan miettiä toistuvasti sitä, miten valmis on oikeasti vanhenemaan perheettömänä ja mikä itselle siinä vaiheessa mahtaa olla tärkeää. Ja siitä asiasta voi keskustella sen ikäisten kanssa, jotka jo hahmottavat asian, jos itse on vielä mielestään iäti nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Charlotte inhosi nussia papin kanssa. Oli onnellinen kun pappi teki puutarhassa töitä ja oli poissa silmistä. Charlotte tunsi paineita avioitua ja valitsi järjellä. Sama kuin nykyajan kulissiliitto. Onneton. Sen sijaan Darcy ja Elisabeth saivat onnen .
Onneton? Useimmat meistä eivät ihan jokaista asiaa puolisossa ihaile. Ei se vielä tarkoita, että liitto olisi onneton, jos hyvät puolet painavat enemmän. Tässä on ehkä eniten ihmisillä säätämistä ajattelussaan.
Vierailija kirjoitti:
Hän myös fiksuna osasi järjestää arkensa kelvollisesti - pappi ja hän olivat käytännössä vain muutamia minuutteja päivisin tekemisissä keskenään. Tämän hän itse sanoi ääneen. Kyllä hän tiesi, ettei pappi mikään järjen jättiläinen ollut, mutta siedetävissä näin ollen.
Sanoi myös nauttivansa yksinolosta, eli ei varsinaisesti edes kaivannut puolisoa. Järkiliitto, jossa turvasi itselleen hyvän toimeentulon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meni naimisiin papin kassa, koska se oli kirjailijasta hyvä idea
Vierailija kirjoitti:
Virhe numero yksi:
Ota pappi puolisoks
---
Leipäpappia ei kannata ottaa puolisoksi.
Oikea pappi kannattaa ottaa, jos itse on uskonnollinen ja haluaa hengellistä ohjausta. Lisäksi kohtuu hyvä toimeentulo.
Mutta nämä kirkonmiehet voivat mahdollisesti olla melko ynseitä ja kylmiä luonteeltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö herra Collins ollut 25-vuotias ja Charlotte Lucas 27-vuotias.
Herra Collins on kaikesta päätellen lojaali aviomies, hän kertoo mm. olevansa "miehistä onnellisin" , kun Charlottesta tulee hänen vaimo. Hän kykenee tarjoamaan vaimolleen turvallisen tulevaisuuden, niin taloudellisesti, fyysisesti, kuin emotionaalisestikin.
Hänessä on hirveästi hyviä aviomiehen ominaisuuksia, vaikka onkin vähän hölmö luonteeltaan. Mutta toisaalta, tarkastelenkin tätä vuonna 2025 - kun tämän ajan miehet eivät yllä edes minimivaatimuksiin, niin alkaa herra Collins vaikuttaa hyvinkin miellyttävältä.
Lojaali tai pikkuilkeä ja pitkävihainen. Hänhän kehuu avioliittoaan Lizzylle, jolta sai rukkaset. Ja saapuu nopeasti ilkkumaan Lydian karkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin miksi Charlotte sanoi miehelleen että Lydian holtittomuus johtui huonosta kasvatuksesta. Vaikka se olikin totta, ei tuollaiselle tomppelille sitä tarvitse sanoa, mieshän oli heti ilkkumassa siitä Benneteille.
Ehkä hän ei ollutkaa niin hyvä ystävä?
Charlotte oli itsekin kasvatettu sen ajan hengessä. Ja mistä muusta Lydian holtittomuus ja kana-aivoinen itsekritiikin puute olisi johtunut kuin etenkin äitinsä antamasta kasvatuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin miksi Charlotte sanoi miehelleen että Lydian holtittomuus johtui huonosta kasvatuksesta. Vaikka se olikin totta, ei tuollaiselle tomppelille sitä tarvitse sanoa, mieshän oli heti ilkkumassa siitä Benneteille.
Ehkä hän ei ollutkaa niin hyvä ystävä?
Hän saattoi olla vähän inhorealistinen luonne.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Toivoin aina, että Marry Bennet olisi mennyt naimisiin herra Collinsin kanssa.
Ajattelin ihan samaa! Kaksi kuivakkaa, moralisoivaa viisastelijaa.
🇺🇦🇮🇱
Alue: Aihe vapaa
Charlotte inhosi nussia papin kanssa. Oli onnellinen kun pappi teki puutarhassa töitä ja oli poissa silmistä. Charlotte tunsi paineita avioitua ja valitsi järjellä. Sama kuin nykyajan kulissiliitto. Onneton. Sen sijaan Darcy ja Elisabeth saivat onnen .