Muistisairaalle enolle tehty SALAA DNR-päätös --- aiomme taistella
Menemme vaikka korkeimpaan oikeuteen!!! Meiltä ei kysytty mitään. Uskomatonta härskiyttä!
Kommentit (89)
Oletteko enon läheisimmät ja vastaatte hänen hoidostaan? Jos ette, ei teillä ole mitään sananvaltaa mihinkään. Jos taas olette vastuussa, olisi teidän kanssanne pitänyt keskustella.
Nuo tehdään automaattisesti, ja se on väärin. Muistisairaus ei tarkoita ettei nauttisi elämästään ja haluaisi elää.
Vierailija kirjoitti:
Joo, lääkäri voi tehdä DNR-päätöksen, mutta siitä on keskusteltava ainakin potilaan/edunvalvojan kanssa.
Ei ole meillä keskusteltu kun tyypilla luki se vain papereissa jotka tilattiin kuoleman jälkeen. Ikää oli 70 vee ja perussairaus. Sairaalassa tekivät elvytyskieltopäätöksen. Keuhkokuumeeseen kuoli. Ei noussut enää kävelemään ja en tiedä koitettiiinko edes auttaa siinä oikeasti.
Täällä annetaan morfiinia riittävästi vaikka ei ole mitään kipuja.
Vierailija kirjoitti:
Täällä annetaan morfiinia riittävästi vaikka ei ole mitään kipuja.
Eikä muistisairautta. Hoitomuotona.
Använder man verkligen engelska termer inom svensk- och finskspråkig vård, där latin är det främmande språket som används inom det medicinska?
EU borde verkligen frångå engelska i lokala sammanhang.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on katsottu tarpeen turhan kärsimyksen pitkittymisen poistamiseksi.
Keskeistä
DNAR-päätös (Do Not Attempt Resuscitation) tarkoittaa pidättäytymistä painelu-puhalluselvytyksestä silloin, kun potilas ei enää hyödy siitä.
Kun taustalla on hyvin vaikea perussairaus, elvyttämättä jättäminen ei ole vaikuttavan hoidon eväämistä vaan luonnollisen kuoleman sallimista ilman kuoleman pitkittämistä potilasta rasittavilla ja hyvinkin kajoavilla hoitotoimenpiteillä.
Paitsi jos lääkäri on eri mieltä kuin potilas, silloin kyllä elvytetään vaikka potilas olisi ilmaissut dnr-tahtonsa. Näin toimitaan pakkotilalain verukkeella.
Lääkärin on kai vähän vaikeaa tehdä tuota päätöstä, vaikka on selvä perusteltu toivomus potlaalta ja elämän jatkamainen olisi esim. 100-vuotiaana olisi pelkkää kidutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka muistisairas elvytettäisiinkin, niin eihän se paranna mitenkään hänen elämänlaatua vaan kärsimystä. Pitäisikö väkisin pitää hengissä vain omaisten iloksi? Näitä omaisia ei voi kun ihmetellä
T. Hoitaja
Hoitajana varmasti tiedät, että muistisairaus ei ole koskaan itsessään syy elvytyskiellolle. Muistisairas voi elää hyvää elämää eläen sitä hetkessä. Joillakin muistisairaus voi alkaa joo kuusikymppisenä, kun ollaan vielä hyvässä fyysisessä kunnossa.
Aloittajan tapauksessa eno on varmasti jo monella tapaa niin huonokuntoinen, ettei mitenkään voisi elvytyksestä selvitä palautuen siedettävään kuntoon.
"Aika äkkiä tuossa mennään siihen että sairaala lähtee tekemään hoitamattomuuspäätöksiä koska jostain on annettu vaatimukseksi tietty potilaispaikkojen kiertonopeus eli mitään pitkäaikaisesti oleskelevia ei haluta kiertoa sotkemaan. Ja kaikki näyttää tilastossa tehokkaalta. "
Kyllä tuo on ollut jo käytäntönä pitkän aikaa! Aina ei ole edes kyseessä kovin huonokuntoinenkaan potilas mutta jos kevyin ja tavallisin antibiootti ei auta niin jos sitä ei vaan vaihdeta niin kyllä tulehdus lopulta hautaan vie.
Näin tehtiin äidilleni 10 vuotta sitten. Paljastui kuoleman jälkeen että lääkäri oli tehnyt dnr päätöksen kysymättä äidiltäni tai omaisilta.
Äitini käveli ja oli omatoiminen kun meni sairaalaan tulehduksen vuoksi.
Vasta oli suljettu kokonaan viereisen paikkakunnan sairaalan vuodeosasto eli oli pulaa vuodepaikoista ja potilaita paljon.
Kuolin ilmoituksia kun seurasi niin niitä olikin niihin aikoihin tavallista enemmän.
Tämä on hyvinvointi valtio...