Lue keskustelun säännöt.
Äitini kieltäytyi kotihoidosta, mitäs nyt?
27.11.2025 |
Asun kaukana pääsen vain kerran viikossa käymään. Äidin syömiset ja lääkkeindenotto vaatisivat peräänkatsomista. Kokeiltiin kotihoitoa, mutta 3 päivän jälkeen äiti oli jo niin vihainen, että se lopetettiin.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä voi mitään.
Viet viikon ruuat ja laitat dosettiin lääkkeet. Syö jos syö, ottaa lääkkeet jos ottaa.
Jos äitisi on sinulle rakas, niin muutat lähelle tai otat luoksesi asumaan. Tämä voi tietysti olla täysin mahdotonta työ-, perhe- ynnä muista syistä.
Ei ole persujen lässytyksestä huolimatta omaisten vastuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ilo nähdä miten Purra mätänee vaipoissaan kun kukaan ei halua mennä sen lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ilo nähdä miten Purra mätänee vaipoissaan kun kukaan ei halua mennä sen lähelle.
Onhan sillä lapset, he hoitaa.
Nro 154: "Onhan dementikko vaaraksi itselleen, jollei ota tarpeellisia lääkkeitään. "
Vaan kun ei ole lain mukaan. Jokaisella oikeustoimikelpoisella suomalaisella on täysi oikeus kieltäytyä ihan mistä tahansa lääkkeistä tai muistakaan hoidoista. Ja vaikka olisikin jo holhouksenalainen, silti kenellekään dementikolle ei väkisin syötetä mitään sellaisia lääkkeitä, jotka eivät ole edes psyykenlääkkeitä tai vaikka niitä tuberkuloosilääkkeitä. Pakkolääkitsemisestä on säädetty laissa eikä kukaan kotihoidon työntekijä voi alkaa rikkomaan lakia.
Vierailija kirjoitti:
Lasten pitäisi huolehtia enemmän vanhemmistaan vanhana.
Ihmiset on muuttuneet itsekkäiksi. Itse olen omaishoitajana.
Hoivalaitoksissa vanhukset kaipaavat lähisukulaisiaan.
Lapset asuvat satojen kilometrien päässä. Heillä on omat perheet ja työt. Mikä ihmeen itsekkyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 154: "Onhan dementikko vaaraksi itselleen, jollei ota tarpeellisia lääkkeitään. "
Vaan kun ei ole lain mukaan. Jokaisella oikeustoimikelpoisella suomalaisella on täysi oikeus kieltäytyä ihan mistä tahansa lääkkeistä tai muistakaan hoidoista. Ja vaikka olisikin jo holhouksenalainen, silti kenellekään dementikolle ei väkisin syötetä mitään sellaisia lääkkeitä, jotka eivät ole edes psyykenlääkkeitä tai vaikka niitä tuberkuloosilääkkeitä. Pakkolääkitsemisestä on säädetty laissa eikä kukaan kotihoidon työntekijä voi alkaa rikkomaan lakia.
Onko dementikko oikeustoimikelpoinen?
Vierailija kirjoitti:
"Sh toimi todennäköisesti sääntöjen mukaan. Kaikki lääkemääräykset pitää olla näkyvissä asiakkaan lääkelistalla. Ei missään lappusissa. Tätä meilläkin on korostettu. Korostaisivat myös lääkäreille, nimittäin läheskään aina listat ei ole kunnossa ja lääkärikäyntien jälkeen niitä ei lääkärit ole päivittäneet. Itse olisin varmaan soittanut vielä kotiuttavalle taholle, mutta periaatteessa se on väärin. Eihän kotiuttava taho edes saisi enää mennä asiakkaan tietoja katsomaan, kun hoitosuhde on jo päättynyt. Tällaista työ nykyään on. Valituksia kannattaa kyllä joka kerta tehdä!"
Jos sairaalan kirjaus lääkkeen poistosta ei näy heti sähköisenä, niin ei sairaalan lääkärille jäänyt muuta keinoa kuin kirjoittaa lääkkeen poistosta kirje ja varmentaa se allekirjoituksella ja leimalla.
(Hienoa, että lääkäri edes tiesi tuon, että ei heti näy.)
Mitä sen lääkärin ol
Ilmeisesti sairaalassa ei ole koneet toimineet, joten kotihoidon lääkärikään ei niitä tietoja silloin näe. Toki olisi kyllä voinut kuulopuheen (soiton) perusteella tehdä lääkemuutoksen, ja kirjata sen, ja sitten poisto olisikin voitu tehdä. Silloin olisi ollut virallisesti lääkärin määräys. Toinen parempi vaihtoehto olisi, että sairaalassa olisi annettu mukaan listan mukaiset lääkkeet pariksi päiväksi, niin tilanteen selvittämiseen olisi saatu vähän pelivaraa. Toki siinäkin on sitten se ongelma, että jos tiedossa ei ole mitä lääkkeitä pussi sisältää, kuka ne on jakanut ja minkä listan mukaan (edelleen, kirjaukset puuttuu), niin virallisesti hoitaja ei niitä saa antaa. Minä tässä vain kerron miten järjettömiksi säännöt ja ohjeet on mennyt. Sinun kannattaa tehdä se valitus. Onhan tuossa ongelmaa. Mutta sinä et syyllistä päätä. (Tuo kommenttisi, että hoitsu on tehnyt virheen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kysellä, voiko saada soittomuistutuksen lääkkeenottoon. Samalla kysytään ehkä onko syönyt ym. kuulumisen. Jossain on tuollainenkin:
Lääkeautomaattihan se tekeekin lääkkeiden ottamisen pomminvarmaksi. Mikään kun ei takaa päätyvätkö ne suuhun asti sen jälkeen kun ne on automaatista otettu... Laite tekee toki hälytyksen jos annospussi tai kuppi jää ottamatta laitteesta mutta ei todellakaan valvo mihin ne päätyvät sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei nyt todellakaan muuta äitinsä lähelle. Tässähän on puhtaasti kyse äidin vallankäytöstä. Äiti kieltäytyy kotihoidosta, koska totta kai oman lapsen hoito tuntuisi miellyttävältä. Maailma ei vain valitettavasti nyt pyöri pelkästään äidin tarpeiden ympärillä, ja Ap:lla on oikeus omaan elämään. Se, että Ap käy kerran viikossa on jo paljon. Tosiaan, jos kotihoito ei kelpaa, niin kauppakäynti silloin viikkokäynnillä ja lääkkeet dosettiin. Jos tämäkään ei kelpaa, niin sitten äiti on syömättä ja käyttämättä lääkkeitä.
Jotkut vanhukset on kyllä pöyristyttävän itsekkäitä.
Jotkut? Lähestulkoon kaikki. Täytyy liittyä aivojen ikääntymiseen, on niin yleinen ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt prkele sen kotihoidon sinne vaikka väkisin. Sähkösholkua ja muuta niin alkaa itte toimimaan eikä vaadi palvelua!
No, käy edes joskus äitiä katsomassa ettei tarvi uutisista lukea että muumioitunut vainaja löytyi kotoaan. Nämä ovat ikäviä tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kammottavia nämä ihmiset, jotka kirjoittavat heti, kuinka vanha äiti on sairas ja narsistinen psykopaatti, joka vain haluaa käyttää valtaa ja kuinka lasten pitäisi jättää hänet täysin omanonnensa nojaan, kun kerran ei kotiapu kelpaa...
Onko teillä mitään käsitystä vanhan ihmisen elämästä, siitä mitä kaikkea ikä tuo tullessaan? Taustalla on hyvin usein ja todennäköisesti muistisairautta, ehkä ei järki ja ymmärrys, uuteen oppiminen, enää pelaa ihan entiseen malliin vaikka kotona asuminen ja tutut rutiinit vielä sujuvatkin oikein hyvin. Omasta itsenäisyydestä luopuminen ja se, että vieraita ihmisiä rupeaa käymään kodissasi "hoitamassa sinua" päivittäin ei ole ihan helppo asia hyväksyä tai omaksua. Tilanne voi suututtaa, jännittää, surettaa. Että tähänkö on elämänkaaressa nyt tultu. Ja taas eri ihmiset paukkaa sisälle omalla avaimellaan, ehkä et jonkun tyylistä tykkää yhtään tai joku ei puhu suomea ollenkaan.
Asia vaatii keskustelua, perusteluja, sopeutumista, aikaa, usein myös onnenkantamoisen eli juuri sen sopivan, ammattitaitoisen hoitajan, joka osaa vetää oikeista naruista.
Omaisen roolissa olleena tiedän, että tilanne ei todellakaan ole helppo ja myös omaista tämä takkuaminen turhauttaa ja suututtaa, mutta olettaisin silti, että aikuiset älykkäät ihmiset tajuaisivat hiukan paremmin, että vanhus ei ole ilkeyttään hankala.
Työskentelen kotihoidossa. Lähes kaikkien asiakkaiden kohdalla alku on enemmän tai vähemmän hankalaa. Eikä ole mitenkään tavatonta, että alussa asiakas kieltää käynnit kokonaan - ei halua että kukaan meillä käy tai ei ymmärrä, mihin muka tarvitsee apua (vaikka muille avuntarve on ihan ilmiselvä). Se on vanhuksen elämässä iso muutos. Yleensä ajan kanssa kaikille kumminkin löydetään se sopiva ratkaisu ja käynteihin totutaan, niitä jopa odotetaan. Samoin tiedän useita vanhuksia, jotka vastustavat palvelutaloon muuttamista kiven kovaan ihan viimeiseen asti, mutta sitten sinne päästyään ja sopeuduttuaan, viihtyvätkin mainiosti, heräävät ihan uuteen elämään, kun on ohjelmaa ja seuraa. Toki riippuu todella paljon siitä, millainen palvelutalo on kyseessä - niitä on todella monen tasoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka täällä huutelevat vanhuksien pakkolääkityksen puolesta niin voisivat tulla kertomaan miten se edes tapahtuisi näillä resursseilla?
Jo sairaalaosastolla kaikki muut hommat kusee, kun yhtä potilasta aletaan pakko lääkitä. Tarvitaan neljä kiinnipitelijää ja viides pistää lääkettä. Tosiaankin kyse on usein rauhoittavista lääkkeistä. Jos jotain muita esim. antibiootteja tiputellaan suoneen, voidaan tietysti sitoa potilas lepositeillä ja magneettivöillä sänkyyn kiinni vyötäröstään ja käsistään. Silloinkin vaatii 15 min välein voinnin tarkistuskäyntejä. Usein nämä sekaisin kuin seinäkellot esim. aivovamman tai viiveellä tapahtuneen elvytyksen jälkeen ovat aikamoisen taitavia pystymään kiemurtelemaan irti vöistä mitä kummallisimmilla ja vaarallisimmilla tavoilla.
Kotihoitoon pitäisi palkata aikamoinen armeijakunta lisää tähän pakkolääkitsemistä varten.
Johan siinä aika moni vanhus
MInäpä kerron, miten onnistuu helposti. Ei tarvita kuin vähän tarvikkeita rautakaupasta ja riittävä kokoero. Otetaan ja painetaan vanhus lattiaan ja väännetään kädet selän taakse. Löydään kiinni nippusiteillä. Sama homma jaloille. Jos yrittää vielä potkia, niin kolmas nippuside käsissä ja jaloissa olevan siteen väliin. Sitten lääke suuhun ja ilmastointiteippiä muutama kierros suun kohdalta pään ympäri. Jo lääke menee alas. Vapauttaa voi stten, kun osaa käyttäytyä.
Raja se on meidänkin jaksamisella. Ikävää, mutta kun ei kykene enempään, niin ei kykene.