Miksi hankkia lapsia, jos ei ole varaa edes lapsen harrastuksiin?

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on mainittu moneen kertaan, että rahatilanne voi muuttua. Ymmärrän sen oikein hyvin, koskaan ei voi tietää. Mutta väitän, että suurin osa köyhistä lapsiperheistä ei ole tällaisia, vaan kyse on siitä että ollaan oltu itsekkäitä tai ajattelemattomia. Ja siihen usein kuuluvat juuri vahinkolapset jollekin yhden yön jutulle. Köyhät hankkivat useammin lapsia varsin nuorena, osa jopa alaikäisenä. Monella olisi mahdollisuus kouluttautua ja saada sen myötä työpaikka, mutta jostain syystä on kiire saada lapsi. Tyypillistä on myös, että köyhät hankkivat ison perheen. Eikö voisi hankkia vaikka 1-2 lasta, jos on tiukkaa? Elämänkoulu on myös yliedustettuna köyhillä vanhemmilla.

Jos tämä on totta, mistä se kiire tulee? Kuka pakottaa?

Vierailija kirjoitti:

Mun sukupolveni ihmisillä on vielä varmaankin ollut se ajatus, että eihän harrastaminen maksa juuri mitään. Omassa lapsuudessani harrastettiin metsissä juoksentelua, majojen rakemista, pihapelejä. Koulu tarjosi erilaisia kerhoja ilmaiseksi. Itse olin kuorossa, teatterikerhossa ja sellaisessa kerhossa, joka kävi vierailemassa esim. poliisilaitoksella, kaupunginvaltuustossa ja käräjäoikeudessa. (Urheilukerhojakin oli, mutta en ollut niistä kiinnostunut.)

Jos kaikilla muilla lapsilla on maksulliset harrastukset, sitten lapset jäävät ilmaisharrastusten kanssa todennäköisemmin yksin. Harrastuksissa on myös sosiaalinen aspekti.

Vaatimustaso on noussut.

Tuo partio on kyllä outo harrastus. Itse olin lapsena siinä mukana, aikuisena en ikinä valitsisi moista harrastusta. No, minun aikanani se oli halpaa, ja ehkä siksi suosittua. Kaverinikin olivat siellä, joten kai se vaikutti.