Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

"Mieti siis miten kohtelet muita töissä. Kohteletko muita kunnioittavalla tavalla? Jos et niin pahimmillaan aiheutat jokapäiväisen tuskan ja sairastutat ihmisiä. Sillä on väliä miten kohtelet muita töissä. Puhu myös selän takana hyvää. Älä ole osa mätää työpaikkakulttuuria ja huonoa ilmapiiriä. Älä pura omaa huonoa oloasi muihin."

Mieti myös itse, miten kohtelet muita keskustelijoita, poistatko itseäsi harmittavia tai kritisoivia kannanottoja, käytätkö julkista keskustelualustaa paasaamiseen ja keksimiesi ohjeiden latelemiseen, miten muiden ihmisten tulisi käyttäytyä, kiillotatko omaa kilpeäsi ja mustamaalaat niitä, joiden kanssa et ole tullut toimeen, haetko hyväksyntää taholta, joka ei koskaan kuule niiden tiimiläistesi kantaa asiaan ja sinun käytökseesi työyhteisössä, ainoastaan oman valikoidun tarinasi?

Töissä ollaan mallina niille lapsille. Mallitetaan, miten erilaisten ihmisten yhteistoiminta tapahtuu. Varsinkin se ryhmän ope mallittaa.

Hei vähän ot, mutta onko täällä muita vakalaisia jotka ei koe kuvakorttien käyttöä itselle ominaiseksi tavaksi kommunikoida ns. normaalien lasten kanssa? Ennemmin kommunikoin ihan sanoin ja elein.

Erityislasten kanssa niitä on välillä pakko käyttää. Mutta heidänkin kanssaan olen huomannut että ihan sana tepsii, suurin osa hoitamistani on ymmärtänyt puhetta. Jos eivät itse puhetta tuota niin toki ovat silloin kätevät.

Mutta normi lasten kans tuntuu että menee aivan ihme sähläykseksi niiden kuvien kans. Tavallinen sanallinen ohjeistus toimii paljo paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Hei vähän ot, mutta onko täällä muita vakalaisia jotka ei koe kuvakorttien käyttöä itselle ominaiseksi tavaksi kommunikoida ns. normaalien lasten kanssa? Ennemmin kommunikoin ihan sanoin ja elein.

Erityislasten kanssa niitä on välillä pakko käyttää. Mutta heidänkin kanssaan olen huomannut että ihan sana tepsii, suurin osa hoitamistani on ymmärtänyt puhetta. Jos eivät itse puhetta tuota niin toki ovat silloin kätevät.

Mutta normi lasten kans tuntuu että menee aivan ihme sähläykseksi niiden kuvien kans. Tavallinen sanallinen ohjeistus toimii paljo paremmin.

 

Itse koen kuvat hyvänä ohjeistuksen tukena kaikille lapsille kun käydään läpi päiväjärjestystä, siirtymätilannetta tai vaikkapa ohjeistusta jumppasalissa. Johtuu ehkä siitä, että itse ihan aikuisenakin hyödyn "kuvatuesta" esim. huonekalujen tai laitteiden kokoamisohjeissa, tai vieraassa paikassa suunnistaessa, tai vaikka leipoessa. Ymmärrän toki puhetta ja kirjallisia ohjeita, mutta silti saan kuvista varmistuksen. Haluan ajatella, että ihan samalla tavalla kaikki lapset hyötyvät kuvista ja oppivat samalla tulkitsemaan eri tavoilla saatua informaatiota.

Minulla on jo vuosia ollut ryhmässäni lapsia, joille kuvatuki on ihan vasuun kirjattu, niin samalla niitä on luontevaa käyttää kaikkien kanssa, eikä vaadi erillistä vaivannäköä. Suurin osa "normilapsista" myös itse tykkää katsoa kuvista, esim. näin kauden alussa tuntuu, että päivä- ja viikkojärjestystä ollaan selattu jo kyllästymiseen asti lasten pyynnöstä.

Onko tämä ketju vielä aktiivinen?

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä ketju vielä aktiivinen?

Aina silloin, kun päikky tädit on motivaatio saikulla.

Voit sillä välin kokeilla ketjua

"Varhaiskasvatus on nykyisin todella raskas ala työntekijöille"

Iltaa siskot ja veljet! 

Haluaisin muistuttaa siitä kuinka kurjan alan olemmekaan menneet valitsemaan.

1.miksi ihmeessä meidän pitää kustantaa itse työvaatteemme? Ja tietysti näitä omia vaatteitamme pestä tiuhaan eritteiden vuoksi. Kunnollisiin ulkovaatteisiin menee useita satasia, ja ei voi olettaa että kerran ostetut ulkovaatteet kestäisivät loppu elämän. Kävin juuri ostamassa itselleni 120e coretex-kengät työkäyttöön. Vai onko jossain kaupungissa meidän alalla työvaate-etu? Siis sellainen joka kattaa kaikki vaatteet (sisä+ulko). Esimerkiksi kaupungin vammaistyössä hoitajat saavat vaaterahan, koska ulkoiluttavat välillä asiakkaita. Kotihoitajat, puutarha-,sähkö-,putki-työntekijät yms saavat työvaatteet vaikka ovatkin kaupungin työntekijöitä.

2. Sairastamme jatkuvasti, koska joudumme työskentelemään sairauksille altistuksessa koko ajan. Esim sairaalassa hoitajat ja lääkärit kohtaavat asiakkaan/potilaan työvaatteissa ja suojakäsineissä. Lääkäreillä usein myös kasvomaski. Me olemme heitä jotka pyyhimme lapsen räkänenät useita kertoja päivässä ja hoidamme sairaat lapset kunnes vanhemmat he hakevat kotiin.

3. Palkkamme on huonompi kuin esimerkiksi peruspalkka Lidl-kassalla. Eli ilman heidän ilta/viikonloppulisiä. Enkä vähättele heidän työtään, vaan ihmettelen vain kun vastuuta ei ihmisistä ole.

4. Haastavia lapsia on joka vuosi enemmän ja enemmän. Yritämme selvitä aggressiivisten lapsien kanssa ja saada heille apua. Saamme iskuja, sylkyä, vaatteemme sotketaan ja jopa revitään rikki. Joudumme pelkäämään töissä. Apua ei saa, koska lapset ovat niin pieniä. Kuitenkin kun eskarilainen siirtyy kouluun, hän aloittaakin pienluokalla. Tästä kaksi kuukautta aikaisemmin lapsi oli niin pieni ettei asiaan voida puuttua. 

Tässä muutama illan miete...

.

Jos ei ole muuta tekemistä kuin kettuilla niin ole vaikka hiljaa! Lapsille ei myöskään tarvitse huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole muuta tekemistä kuin kettuilla niin ole vaikka hiljaa! Lapsille ei myöskään tarvitse huutaa.

Jep, joillakin tarve päteä ja nillittää muita. Voisi edes ennen sitä tarkastaa ja korjata omat työtavat kuntoon.

Auttakaa mua tekemään päätös: lapsi aloitti tänä syksynä päiväkodissa, ikää vähän päälle 3v, kotihoidossa ollut aiemmin. Joka kerta lasta hakiessa (3 tunnin paikallaolon jälkeen) vastassa on masentuneella äänensävyllä ja katseella varustettua henkilökuntaa. Tähän mennessä en ole kuullut mitään hyvää palautetta lapsestani, on vain kerrottu mitä puutteita on vaatteissa tmv. Ei ole kerrottu mitä ovat touhunneet päivän aikana. Tilanne on se, ettei meidän ole välttämätöntä pitää lasta päiväkodissa, mutta ulkopuolelta esim. isovanhempien suunnasta on painostettu laittamaan lapsi päiväkotiin "koska sosiaalisuuden tarve". Itse koen että pelkkä seurakunnan päiväkerho kerran viikossa (tottunut käymään siellä 2-vuotiaasta ja nyt siirtyi 3-vuotiaiden ryhmään) ja leikkipuistoissa käymiset, tuttavaperheiden tapaamiset olisivat vielä riittäneet meille. Rakastan touhuta kaikkea lapsen kanssa; liikutaan paljon luonnossa, askarrellaan, tehdään palapelejä ja luetaan kirjoja yms...

Nyt tosiaan pohdin oliko virhe laittaa lapsi päiväkotiin osa-aikaisesti, koska henkilökunnan uupumus on helposti aistittavissa. Lapsi itsessään on ihan viihtynyt hoidossa, mutta kyllä ikävän huomaa hakiessa. Mutta riittääkö ainoalle lapselle tosiaan vielä tarjoamani virikkeet? 

Uppp

Jos suinkin mahdollista pidä lasta kotona, sitä et kadu koskaan. Uupunut henkilökunta ja liian suuressa vertaisryhmässä huomiosta taisteleminen ei korvaa oman äidin kanssa vietettyä aikaa. Todella ihanaa jos voitte käydä jossakin leikkipaikoissa ja leikkitreffeillä tapaamassa muita lapsia missä lapsia on sopivasti vähemmän kerralla. 

Jos suinkin mahdollista pidä lasta kotona, sitä et kadu koskaan. Uupunut henkilökunta ja liian suuressa vertaisryhmässä huomiosta taisteleminen ei korvaa oman äidin kanssa vietettyä aikaa. Todella ihanaa jos voitte käydä jossakin leikkipaikoissa ja leikkitreffeillä tapaamassa muita lapsia missä lapsia on sopivasti vähemmän kerralla. 

T. Vakaope

Vantaalla ainakin Korson alueella, ja muuallakin, on päiväkoteja jotka aivan suossa sijaiskieltoasian kanssa. Ja siihen päälle subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Työntekijät aivan loppu, säälin heitä.

T. Eräs vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä ajattelua, että jos joku ei ole itse törmännyt johonkin ilmiöön tai ei tunne henkilökohtaisesti ketään, joka olisi, seuraa päätelmä, ettei tätä ilmiötä ole olemassa.

Samalla tavoin voitaisiin putsata rikostilastot. Jos minua tai tuntemiani ihmisiä ei ole kukaan pahoinpidellyt tai raiskannut, sellaista ei tapahdu, vaan niin väittävien on katsottava peiliin. Tapot ja murhatkaan ei ole kohdannut lähipiiriä, joten en usko niitä tapahtuvan.

Oli aika, jolloin suomalaiset tunnettiin rehellisyydestään.

Näin se on päiväkodeissa. Varmaan yksi syy siihen, että lapset oireilee ja koulutettu väki lähtee menemään.

Ajattele, miten tuhoavaa pienelle, ujolle ja sanavarastoltaan suppealle lapselle on, jos sitä on kiusattu tai kohdeltu väärin (lapsi tai aikuinen) ja sitten se hoitaja käyttäytyy juuri noin. "En minä mitään ole nähnyt, eli

Meidän päiväkodissa on myös tuollainen myrkyllinen lastenhoitaja. Kaikki opettajat ovat lähteneet viimeistään 2 vuoden jälkeen tuon kiusaajan takia. Itsekin vaihdoin ryhmää. Olisin uupunut täysin jos olisin jäänyt. Kateellinen ja marttyyrimainen ihminen. Nuo vuosikymmenet terrorisoineet ja töissä pikkulasten tavoin käyttäytyneet hoitajat ovat pahempia. Ovat jääneet vakaan kun eivät muita töitä ole saaneet tai uskaltaneet hakea ja ovat katkeroituneet täysin ja purkavat omaa pahaa oloa töissä muihin.

Ei alle 6 vuotias tarvitse päivähoitoa sosiaalisten taitojen vuoksi. Niitä taitoja voi harjoittella leikkipuistossa ym.

Tutkimusten mukaan alle 3v. Päivähoito voi olla emotionaalosen kehityksen kannalta huono, koska pieni tarvitsee aikuista, läsnäoloa, huomiota ja monen lapsen kanssa toimivan yhden aikuisen huomion jakaminen voi olla jopa haitaksi emotionaaliselle kehitykselle.

Itse pitäisin lapsen kotona ja siellä monipuolista taitojen harjoittelua monipuolisella aktiviteetilla. Voi myös käydä avoimissa kerhoissa, joissa voit olla itsekin mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vantaalla ainakin Korson alueella, ja muuallakin, on päiväkoteja jotka aivan suossa sijaiskieltoasian kanssa. Ja siihen päälle subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Työntekijät aivan loppu, säälin heitä.

T. Eräs vanhempi

Netistä löytää kunkin alueen varhaiskasvatuspäälliköiden nimet yhteystietoineen, napauttakaa huolestuneita sähköposteja heille!!

Se, että tällä palstalla voivottelee rai säälii ei auta ketään, vähiten niitä uupuneita kasvattajia siellä päiväkotiyksikössä.

Vanhemmat! Teillä on oikeus palautteen antamiseen, ja huolen ilmaisuun!!! Siitä voisi olla jotain apuakin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä ajattelua, että jos joku ei ole itse törmännyt johonkin ilmiöön tai ei tunne henkilökohtaisesti ketään, joka olisi, seuraa päätelmä, ettei tätä ilmiötä ole olemassa.

Samalla tavoin voitaisiin putsata rikostilastot. Jos minua tai tuntemiani ihmisiä ei ole kukaan pahoinpidellyt tai raiskannut, sellaista ei tapahdu, vaan niin väittävien on katsottava peiliin. Tapot ja murhatkaan ei ole kohdannut lähipiiriä, joten en usko niitä tapahtuvan.

Oli aika, jolloin suomalaiset tunnettiin rehellisyydestään.

Näin se on päiväkodeissa. Varmaan yksi syy siihen, että lapset oireilee ja koulutettu väki lähtee menemään.

Ajattele, miten tuhoavaa pienelle, ujolle ja sanavarastoltaan suppealle lapselle on, jos sitä on kiusattu tai kohdeltu väärin (lapsi tai aikuinen) ja sitten se hoitaja käyttä

Ei kukaan jaksa tiuskivaa ja äyskivää työntekijää. On huono malli lapisllekin.

Vierailija kirjoitti:

Ei alle 6 vuotias tarvitse päivähoitoa sosiaalisten taitojen vuoksi. Niitä taitoja voi harjoittella leikkipuistossa ym.

Tutkimusten mukaan alle 3v. Päivähoito voi olla emotionaalosen kehityksen kannalta huono, koska pieni tarvitsee aikuista, läsnäoloa, huomiota ja monen lapsen kanssa toimivan yhden aikuisen huomion jakaminen voi olla jopa haitaksi emotionaaliselle kehitykselle.

Itse pitäisin lapsen kotona ja siellä monipuolista taitojen harjoittelua monipuolisella aktiviteetilla. Voi myös käydä avoimissa kerhoissa, joissa voit olla itsekin mukana.

Päiväkodissa on työntekijöitä, jotka ovat ilkeitä lapsille sekä muille työntekijöille. Itse en haluaisi lastani hoidettavan huonossa ilmapiirissä huonosti käytytyvien aikuisten toimesta.