Iltatähti oli virhe. En ikinä myöntäisi tätä omilla kasvoillani mutta
Teimme virheen. Tai minä tein, kun ylipuhuin miehen. Olemme 45 ja 48-vuotiaat, meillä on 16v mielettömän fiksu teini joka elää jo omaa elämäänsä. Mikä sai minut haluamaan vauvan tähän toimivaan kuvioon?
Olen uupunut, sekä ruumiilisesti että henkisesti. Iltatähtemme on nyt 1v6 kk ja joudun jatkuvasti keräilemään leluja lattioilta, vahtimaan ettei vedä kirjoja hyllystä, ettei piirtele seiniin, ettei syö roskia/ötököitä, ettei ota jonkun kännykkää, ettei kiusaa kissaa.. lisäksi hänellä on vaikea atopia, iho on on ihan rikki ja ja rasvaaminen vastaa varmasti kidutusta.
Kommentit (105)
Joo joo -miehen piikkiin voi osittain laittaa syyn. Itse olin se järjen ääni, kun vaimo alkoi vauvakuumeilemaan kolmen lapsen jälkeen. Myöhemmin hän kiitteli mua, etten tarttunut toiveeseensa neljännestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos rehellisistä kertomuksista!
Olen 32 vuotias ja esikoinen on 8 vuotias. Välillä tulee itselle vauvakuume, mutta sitten muistan ne pari ensimmäistä vuotta, jolloin olin varma, etten selviä. Mutta selvisin ja aivan valloittavan upea lapsestani on kasvanut <3 Toisinaan miehen kanssa kuumeillaan, mutta toistaiseksi järki on voittanut. Lisänä tietysti se, että lapsille tulisi vähintään 9 vuotta ikäeroa, eli esimerkiksi yhteistä lapsuutta ei suoranaisesti olisi :( Ehkä näin on meidän kohdalla tarkoitettu. Tämä yksi, maailman rakkain lapsemme <3
Kun vanhempia ei enää ole (se voi tapahtua aikaisessa vaiheessa tai kaukana vanhuudessa), niin ainoa lapsi on aika yksin täällä maailmassa. Itse koin sen niin.
Voi vttu! Yksin tänne tullaan ja yksin täältä lähdetään. Mikä siinä yksin olemisessa pelottaa niin hemmetisti? Ei tuo läheisriippuvuuskaak tervettä ole!
Joo. Venyi lähtö 6 vuotta eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Päätös lienee tehty enemmän tunteella kuin järjellä. Niinhän se menee, että vauvaa kuumeillaan, ei 20 vuotta kasvatustyötä.
Naiset ajattelevat aina vain tunteella, ei järjellä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi on kuitenkin terve. Tunnen monta kehitysvammaisen lapsen vanhempaa, ja monella se vamnainen on iltatähti. Mieti miten rankkaa se on...
enkä mieti. ihan tarpeeks pahaa saa miettiä siinä vatvomattakkin ja missä ihmeen olkiluodossa sää asut kun niin monta tiiät?
Aplla voi olla tullut lisääkin vauvoja, koska "vauvakuume" ja "vauvat on niin ihkuja"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Päätös lienee tehty enemmän tunteella kuin järjellä. Niinhän se menee, että vauvaa kuumeillaan, ei 20 vuotta kasvatustyötä.
Naiset ajattelevat aina vain tunteella, ei järjellä.
Puppua. Miesten aivojen rakenne ei edes tue loogista päättelyä saatika edes tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on useampi lapsi, jotka aikoinaan hormonihuuruissa tuli hankittua. Tällä hetkellä onneksi puolet jo täysi-ikäisiä ja fiksuja ovat kaikki. Teinit vielä enempi riesana. Olen nykyisin yksinhuoltaja ja totta puhuen kadun sitä, että tuli näin innokkaasti lisäännyttyä. No joten kuten nuo hoidan maailmalle, mutta en välttämättä kannusta ketään lisääntymään. Enkä kaipaa lapsenlapsia. Eläkööt nuo omat elämänsä ihan miten haluavat ja nauttikoot vapaudesta.
Mulla pisti yksi aikuista lapsista välit poikki. En jaksanut edes estellä. Sitä on tässä iässä jo sen verran poikki ja puhki, että ihan sama vaikka kukaan ei enää puhuisi, kunhan vihdoin antavat olla rauhassa. Sen naisystävä pitää yhteyttä sitten seläntakana. Nuorin on vielä kotona vaikka on aikuinen, mutta sekin tietää että äiti asuisi mieluiten erakkona metsässä. Usein olen katunut miksi ei tullut jätettyä lasten hankintaan vaikkapa ensimmäiseen keskenmenoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota aina ihmettelen. Elämä jo isojen lasten kanssa helpottanut niin pitää yli nelikymppisenä tehdä vielä vauva.
Eikö muisteta yövalvomisia, koliikkeja, ym ym
Sama. Ihmettelen ylipäätään vauvakuumeen tuloa sen jälkeen kun on sen vauva-ajan jo itse kokenut. Mulla on yksi lapsi. Huokaisen aina helpotuksesta kun saan antaa jonkun tutun vauvan pois sylistä takaisin "omistajalleen". En näe vauvoissa mitään erityisen ihanaa, pääasiassa hyvin vaivalloisia, huutavia sinappikoneita. Itse tykkään isommista lapsista, kun on uhmat ja muut pikkulapsiajan vaikeimmat vaiheet takanapäin.
Niinpä niin. Kyllä se lasten murrosikä saa haikailemaan sinappikoneaikoja.
Tsemppiä, ap!
Voisitte hyötyä vielä laajasta igG-paneelista eli viivästyneet allergiset reaktiot ruuasta. Oireilla voi juurikin esim. iholla. Näitä tehdään funktionaalisella puolella.
Mulla on myös diagnoosina atooppinen iho. Raavin jalkani öisin verille ja tulee ihottumaa, jos syön maitoa/vehnää. Keliakiaa ei ole ja igE-paneeli puhdas. IgG-paneelista sitten löytyi syylliset: maito 3, muna 2, vehnä ja gluteeni 1 jne (asteikko 0-4).
Paljon histamiinia sisältävät ruuat pahentaa iho-oireita myös joillain
Tuo pikkulapsivaihe on varmasti raskas, mutta kuitenkin lopulta erittäin lyhyt. Myöhemmin sitä monesti sitten ikävöi, kun lapsi on jo iso. Aika kultaa muistot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos rehellisistä kertomuksista!
Olen 32 vuotias ja esikoinen on 8 vuotias. Välillä tulee itselle vauvakuume, mutta sitten muistan ne pari ensimmäistä vuotta, jolloin olin varma, etten selviä. Mutta selvisin ja aivan valloittavan upea lapsestani on kasvanut <3 Toisinaan miehen kanssa kuumeillaan, mutta toistaiseksi järki on voittanut. Lisänä tietysti se, että lapsille tulisi vähintään 9 vuotta ikäeroa, eli esimerkiksi yhteistä lapsuutta ei suoranaisesti olisi :( Ehkä näin on meidän kohdalla tarkoitettu. Tämä yksi, maailman rakkain lapsemme <3
Kun vanhempia ei enää ole (se voi tapahtua aikaisessa vaiheessa tai kaukana vanhuudessa), niin ainoa lapsi on aika yksin täällä maailmassa. Itse koin sen niin.
Sisaruus ei tarkoita aina sitä, että he automaattisesti tukisivat toisiaan. Etenkin perinnönjaossa voi tulla eteen ihan omituisia kuvioita. Riittää että yksi kuolinpesän osakas on personallisuushäiriöinen. Sitten onkin lakimies tekemässä sitä jakoa.
Multa varmaan puuttuu joku ruuvi päästä, kun en vaan voi käsittää näitä iltatähden hankkijoita. Olen 40v, lapset 16 v ja 14 v. Elämä heidän kanssaan helppoa ja mukavaa. Olisin täysin hullu, jos nyt pilaisin elämäni uudella vauvalla.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, ap!
Voisitte hyötyä vielä laajasta igG-paneelista eli viivästyneet allergiset reaktiot ruuasta. Oireilla voi juurikin esim. iholla. Näitä tehdään funktionaalisella puolella.
Mulla on myös diagnoosina atooppinen iho. Raavin jalkani öisin verille ja tulee ihottumaa, jos syön maitoa/vehnää. Keliakiaa ei ole ja igE-paneeli puhdas. IgG-paneelista sitten löytyi syylliset: maito 3, muna 2, vehnä ja gluteeni 1 jne (asteikko 0-4).
Paljon histamiinia sisältävät ruuat pahentaa iho-oireita myös joillain
Jatkat vielä: erehdyin kerran ostamaan Lohilon proteiinijäätelöä. No se proteiini oli maidon kaseiinia lähinnä siinä.
Kyynertaipeisiin tuli hirveän kutisevat ihottumat, joita raavin paljon. Kesti noin 2vk, että meni ohi.
Yths:llä käskivät syödä kaikkea, kun igE-paneeli puhdas (välittömät allergiset reaktiot). Levittelivät vaan käsiään, kun kerroin oireista.
No onneksi funktionaaliselta puolelta löytyi apu ton igG-paneelin kautta. Oireet kun tulee viiveellä (muutama tunti-2pv), niin allergian aiheuttajaa / atopian pahentajaa on vaikea saada kiinni.
Hevosannos d-vitamiinia on myös "salainen ase" iholle. 10 mikrogrammalle voi nauraa lähinnä. Lapsella 50 mikrogrammaa vois auttaa jo. Aikuisena 100/pv, niin iho kiittää.
P.s myös raudanpuute voi aiheuttaa ihon kuivumista, kutinaa ja haavaumia - eli oireita, jotka muistuttavat atooppista ihottumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa on helpompaa tietää, että suku jatkuu, vaikka itse kolkuttelsi jo kuolemanportteja! Moni sanoo sairasvuoteellaan, että parasta elämässä on, että sai lapsia ja lastenlapsia ja että omat lapset osaavat kantaa vastuun lapsistaan itse. Joutaa kuolemaan, kun on saanut elämässään aikaiseksi muutakin, kuin eläkkeelle siirtyessä suosionosoituksia ja lahjan työnantajalta! Matka on on ollut vaihteleva ja vivahteikas, sisältäen eri värisävyjä ja syvyyksiä!
hoitsu
Kuolinvuoteellaan aika harva sitä työnantajalta saatua kultakelloa katsoo. Omat perheenjäsenet sen sijaan haluaa ympärilleen.
Ja ne perheenjäsenet eivät välttämättä ole omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Multa varmaan puuttuu joku ruuvi päästä, kun en vaan voi käsittää näitä iltatähden hankkijoita. Olen 40v, lapset 16 v ja 14 v. Elämä heidän kanssaan helppoa ja mukavaa. Olisin täysin hullu, jos nyt pilaisin elämäni uudella vauvalla.
Toiset mammat ja papat haluaa vielä nelikymppisenä todistaa, että ovat vielä nuoria kun lapsia tulee
Vierailija kirjoitti:
Multa varmaan puuttuu joku ruuvi päästä, kun en vaan voi käsittää näitä iltatähden hankkijoita. Olen 40v, lapset 16 v ja 14 v. Elämä heidän kanssaan helppoa ja mukavaa. Olisin täysin hullu, jos nyt pilaisin elämäni uudella vauvalla.
Minulta puuttuu ilmeisesti sama ruuvi. Rakkaat lapsemme syntyivät, kun olin 27 ja 29, 30v täytettyäni kävin sterilisaatiossa ettei tule sitten nelikymppisenä viimeisissä hormonihuuruissa tehtyä vanhuuslapsia. Ei ole tarvinnut katua.
Toki ymmärrän, että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita. Itsekin olen iltatähti.
Aloitus on vuodelta 20, joten apn lapsi on jo kouluiässä.