Millainen on huono esimies ja millaista on huono johtaminen?

Esihenkilö: kun tuote tulee ovesta sisään, sen pitäisi olla valmis 2 tunnissa takaisin asiakkaalle.

Minä: kun tuote tulee sisään ovesta, se ensin puhdistetaan käsin. Siihen kuluu 15-20min. Sen jälkeen se menee koneeseen jossa varsinainen puhdistusohjelma kestää n 1,5h. Sen jälkeen toteamme, tarvitseeko sitä korjata, korjaukseen ja tarkistukseen kuluu n 20-50min. Jis tilaamme varaosan, seisoo tuote tunteja, päiviä tai jooa viikkoja riippuen onko meillä sopivaa osaa. Sen jälkeen tuote tulee vielä läpi koneesta jonka ohjelma kestää n tunnin. Pelkäänpä että tavoite ei ole realistinen, huomaathan että nytkin alkupään esipesussa on n 3 tunnin jono, johtuen työntekijöiden vähyydestä.

Esihenkilö: no näin olen kumminkin asiakkaille luvannut, siitä ne maksaa ja tästä juuri palaverissa puhuttiin ja sovittiin. Nyt vaan hihat heilumaan sitten! Kyllä tämä on mielestäni ihan realistinen tavoite!

Kyllä, irtisanouduin siihen paikkaan. Kollegani mukaan alkupään jono on nykyään 4-5h.

Esihenkilöllä ei siis mitään käryä, mitä siellä tuotteelle edes tehdään eikä ole ymmärrettävästi koskaan tehnyt ko. työtä. Istuessaan maisematoimistossa, hän ei myöskään ole koskaan varsinaisesti jalkautunut sieltä meidän duunarien keskelle katsomaan mitä teemme ja miksi.

Vaihdoin alaa ja seuraavan esihenkilöni mielestä, minun on mahdollista olla samalla kellonlyömällä 2-4 paikassa sillä hän on näin asiakkaalle luvannut ja onko se hänen vika jos puolet firman työntekijöistä on saikulla (kyllä, kyllä on. Katso peiliin.).

En ymmärrä miten työelämä on mennyt tällaiseksi? Harkitsen kokonaan työelämästä poisjäämistä.

Huonoin esimies, joka minulla on ollut, oli ilmeisen persoonallisuushäiriöinen narsisti, lähes psykopaatti. Manipulointi, pelolla johtaminen, selän takana haukkuminen, mielivaltaisia irtisanomisia; tässä vain pieni osa eteen tulleista tilanteista. Sai koko organisaation tuhottua ja miljoonien vahingot. Loppujen lopuksi sai lähteä, mutta vahingot olivat peruuttamattomia.

Esimies joka antoi luonnehäiriöisen alaisen melskata miten sattuu. Kaikki pyöri tämän huutajan ympärillä: alainen alkoi huutaa esim. siitä jos hänelle huomautti jostain pienestäkin asiasta. Kaiken huippu oli se kun luonnehäiriöinen huutaja huusi esimiehellekin aiheettomasti. Mitä tapahtui? Huutaja sai jatkaa hommissa ja me muut jouduimme kävelemään munankuorilla hänen ympärillään. Onneksi huutaja lähti omien sanojensa mukaan parempiin hommiin  - mutta yritti päästä vielä takaisin. Ei kuitenkaan otettu enää listoille.

Olen aloittanut 1/2 v sitten uudessa firmassa lty johtajan alaisena. Hän johtaa hyvin vanhanaikaisella määräävällä tyylillä. On ilmeisen tympääntynyt työhönsä ja haluaa aina vaan nopeasti pois esim palavereista. Ei oikeastaan tiedä mitään firman yleisasioita, perehdytys oli ihan jonniinjoutava ja heti sillon huomadin että puhui ihan epäolennaisia, takertui ja jaagasi samaa asiaa vartin, vaikka koitin sanoa moneen kertaan että "juu tämä on ihan tuttua ja olen käyttänyt lähes samanlaista järjestelmää". Seuraavan kerran 1:1 keskustelussa puhui samojaasioita. Siis onko ikä tehnyt jo tehtävänsä ettei muista mitä on puhunut jo.

Hän on hyvin nopra päätöksentekijä. Päätöksenteko myös poukkoilevaa, ensin linjaa hyvin napakasti jotain ihan riippuen hänen omasta fiiliksestä. 2 vk päästä asia onkin toisi eikä silloin asialla olekaan niin väliä, anta mennä vaan. Täh???

On melko autoritäärinen. Hastattelussa sanoi että tuothn sitten omia uusia näkemylsiäsi ja kokemuksia meidänkin toimintan. Joo....yritän, mutta hän tyrmää asiani ja kommentini joka kerta, tai jos kuuntelee niin sillä ei ole mitään merkitystä mitä sanon. Olen taantunut 20v työuran jälkeen kuin harkkariksi jolle kerrotaan itsestään selvyyksiä. Ihan hitsin turhauttavaa.

Olin töissä firmassa, jossa pomot todella nuoria joskin korkeasti koulutettuja. Käytännön työstä heillä ei ollut lainkaan kokemusta, vaan olivat näitä tyypillisiä kesätyössä oppineita.

Mikromanageeraus oli tapa, tosin vain silloin kun padel-vuoroilta ehti. Töihin tultiin pari tuntia myöhässä ja lähdettiin pari tuntia ajoissa. Omat työt annettiin alaspäin. Haukuttiin muita selän takana.

Irtisanouduin 3 kk jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Esimies joka antoi luonnehäiriöisen alaisen melskata miten sattuu. Kaikki pyöri tämän huutajan ympärillä: alainen alkoi huutaa esim. siitä jos hänelle huomautti jostain pienestäkin asiasta. Kaiken huippu oli se kun luonnehäiriöinen huutaja huusi esimiehellekin aiheettomasti. Mitä tapahtui? Huutaja sai jatkaa hommissa ja me muut jouduimme kävelemään munankuorilla hänen ympärillään. Onneksi huutaja lähti omien sanojensa mukaan parempiin hommiin  - mutta yritti päästä vielä takaisin. Ei kuitenkaan otettu enää listoille.

Mulla ollut henkilöstöravintolassa tollanen sairas (todennetusti) keittiömestsri joka huusi ja riehu lähes kaikille, paitsi muutamalle suosikilleen, jopa haukkui henk kohtaisesti. Tämä hullu oli meidän yhteisen esihenkilömme jossain ihmeellisessä suojeluksessa ja siipien suojassa. Hän ei puuttunut asiaan, korkeintaan joskus oli kehoittanut pitämään pienempää ääntä. Eli mahdollisti ja hiljaisesti hyväksyi tuon työpaikkakiusaajan toiminnam, myös silloin lun se hullu heitteli keittiössä teräsastioita niin etyä jotkut pakeni salin puolelle. Esihenkilömme (keski-ikäinen nainen) syyllistyi iyse työsuoelurikkomukseen. Kukan ei uskaltanut valittaa talon johdolle tai työsuojeluun, pelkäsimme jotuvamme entisestään tuon skitson mesun hampaisiin tai menettävämme jopa duunipaikamme.

Johtaja, joka

- ei luota alaisiinsa

- pitää alaisia amatööreinä (siis itseään osaamattomimpina) ja asittää heille itsestäänselvyyksiä muka häneltä tulevana uutena ja merkittävänä ohjeena

---> edellä mainituista seuraa se, että ei noteeraa alaistensa sanomisia ja ideoita / kokemukseen perustuvia kommentteja tai toimintamalleja, vaan sivuuttaa ne ja johtaa vain omien näkemystensä pohjalta.

- mikromanageeraa, eli puutuu pikkuasioihin ja ryhtyy johtamaan alaisensa ohi

- johtaa vaientamisen kulttuurilla, alaiset saavat kommentoida vain kysyttäessä ja silloinkin on oltava samaa mieltä hänen näkemystensä kanssa tai muuten joutuu johtajan hampaisiin.

- ei ymmärrä ihmisten erilaisuutta eikä tunne mitään empatiaa

- ei pelaa samassa joukkueessa alaistensa kanssa vaan on heittämään alaisensa "päin seinää" pienimmästäkin epäonnistumisesta.

- ei luo tiimiinsä psykologista turvallista työkulttuuria vaan jostaa pelolla ja uhkailulla.

Olen ollut tällaisen naisjohtajan tiimissä. Piti lähteä jotta järki säilyi. Menetin hyväpalkkaisen työn josta olin ainakin joskus tykännyt.

Arvaamaton, heikkoitsetuntoinen ja heikkohermoinen (siis ei paineensietokykyä).

Antaa oman ärhäkän persoonansa näkyä johtamisessa, ei kykene kommunikoimaan rauhallisesti paineen alla.

Hyökkää heti sanallisesti kimppuun jos joku ei miellytä.

Heikkoitsetuntoisena ei siedä sitä että alaisilla on kokemusta ja näkemystä muistakin firmoista ja he tuovat niitä asioita esille. Kokee alaisten ideat ja kommentit, eriävät näkemykset uhkana.

Ei ymmärrä psykologiaa, eli siis sitä miten hänen käytös vaikuttaa muihin ihmisiin.

Johtamistyyli juuri se erittäin vanhanaikainen esimies - alaiskulttuuri vaikka ollaan yrityksen keskijohtotadolla.

Ihan hitsin ärsyttävää ja turhauttavaa.

Lupailee millon mitäkin, ei kuitenkaan toteuta tai hoida asiaa loppuun saakka.

Jatkuvasti saa kysellä perään "oiskohan tähän jo vastausta tai menikö asia eteenpäin, saisinkohan jo sen esityksen .. jne"

Tämä hankaloittaa ja hidastaa omaa tekemistä ja hävettää asiakkaiden kanssa kommunikoitaessa kun niin moni asia on puolitiessään.

Laittaa liian monia yhtäaikaisia projekteja alulle ymmärtämättä miten valtavan työmäärän se aiheuttaa organisaatiossa ja mitä niistä seuraa. Liian monesti käy niin ettei kaikkia viedä edes maaliin vaan osa jää puolitiehen hämmennyttämään loppukäyttäjiä ja vuoden päästä samadta adiasta aloitetaan uusi projekti jotta saadaan yrityksen johdolle näytettyä "kehitystä" ja tekemisen meininkiä.

Vierailija kirjoitti:

Olin töissä firmassa, jossa pomot todella nuoria joskin korkeasti koulutettuja. Käytännön työstä heillä ei ollut lainkaan kokemusta, vaan olivat näitä tyypillisiä kesätyössä oppineita.

Mikromanageeraus oli tapa, tosin vain silloin kun padel-vuoroilta ehti. Töihin tultiin pari tuntia myöhässä ja lähdettiin pari tuntia ajoissa. Omat työt annettiin alaspäin. Haukuttiin muita selän takana.

Irtisanouduin 3 kk jälkeen.

Mulla vähän samoja kokemuksia kun muutama nuori suoraan lukiosta ja amk koulutettu pomo tuli esihenkilöksi.

Ei mitään johtamistaitoja, ei kunnioitusta kokeeita konkareita ja heidän substanssiosaamistaan kohtaan vaikka itseasiassa monet alaisista olivat huomattavasti kokeneempia ja fiksumpia kuin nämä kieliä puhuvat ja hienoja powerpoint esityksiä tekevät esihenkilöt.

Siinä kyllä kävi niin päin että molemmat nuoret pomot lähti 1/2 v sisällä koska eivät osanneet työtään, joutuivat kapasiteettiinsa ja osaamiseensa nähden sellaisiin tilanteisiin jotka kuormitti heitä liikaa, joutuivat liian suuriin saappaisiin ja nuppi ei kestänyt painetta ja sitä että konkarialaiset eivät arvostaneet heidän kukkoilevaa ylimielistä johtamistyyliä.

Oli erittäin amatöörimäisesti johtava pomo 4 kk.

Hän ollut itse samassa firmassa samassa yksikössä toistakymmentä v, samoin toimialan vain yhdenlaisella sektorilla ilm koko työikänsä. Oli kai pätevä ja topakka omassa aiemmassa työssään mutta ei uudessa pestissä astetta ylempänä organisaatiossa.

Ihan hirveä persoona. Ilkeä, määräävä, syyllistävä, perfektionisti joka etsi alaisista vain virheitä puutteita tai vaan jotain josta pääsi huomauttamaan.

Ei minkäänlaisia psykologisia taitoja, eikä empatiakykyä. Tai osoitti opittua empatiaa silloin kun se satoi pisteitä hänen laariinsa, mutta kun joku muu yritti puolustella itseään ja tekemisiään käyttäen empatiaa, se ei hänelle enää sopinut vaan tuli huutoa liiallisesta paapomisesta ja loputtomasta ymmärtämisestä.

Antoi hyvin ristiriitaisia ohjeita ja viestejä.

Vääristeli sanomisia ja tilanteita, jopa syyllisti ilman että oli edes kysynyt mitä on tehty tai mitä tapahtunut, näki vain ettei jokin asia ollut täydellisesti ja "pääsi" siitä sättimään.

Ihan hiton vanhanaikainen matriarkaalinen johtamistyyli.

Kehui myös omaa johtamistyyliään vaikka me kaikki tiedetään miten hänen ex alaisensa pelkäävät ja inhoavat hänen kovaa ja raakaa johtamistyyliään sekä sairasta työmäärää jota hän teettää muilla.

Näin impulsiiviset ihmiset ei sovi johtajiksi.

Johtajan tai esihenkilön tärkeimpiä luonteenpiirteitä ovat rauhallisuus ja harkitsevuus, hyvä terve itsetunto, kuuntelu, arvostus ja tasavertsinen kohtelu kaikkia kohtaan (ei saa olla silmätikkuja eikä suosikkeja).

Huono esimies ei osaa ottaa kritiikkiä vastaan eikä hänelle voi ilmaista epäilystä jonkin työtavan toimijuudesta jos aina on ollut tapana tehdä niin. Esimies voi kostoksi keksiä vastakritiikkiä sinusta joka olet uskaltanut uhmata hänen auktoriteettiään.

Pelolla johtaminen on esimerkkinä huonosta johtamisesta: moititaan virheistä joista muut työkaverit ovat sinusta valittaneet mutta ei kerrota mitä on tehty väärin että pääsisi korjaamaan tilanne tai ketkä työkaverit ovat olleet tyytymättömiä työsuoritukseen. Kehujen ja kannustusten puute, esimiehen ilme kertoo ettet ole toivottu eikä hän vastaa hymyyn hymyllä. Esimiehellä on suosikkityöntekijät ja inhokit joita ei tarvitse kunnioittaa. Myöskään häirikkötyöntekijöitä huono esimies ei saa kuriin koska on itse samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jolla ei ole koulutusta esimiestyöhön.

Rivistä, ilman hajuakaan johtamisesta, entisille kollegoille pomoksi nostettu.

Joko ikänsä tai persoonansa puolesta sellanen esihenkilö joka sekoilee asioissa tai puhuu mitä sattuu joko sivu suunsa tai muuten vaan yhtenä päivänä on tätä mieltä ja viikon päästä jotain muuta samasta asiasta.

Kieroilija, joka junailee johtajaroolinsa turvin jotain (mitä tahansa) jonkun muun eduksi toisen haitaksi ja tekee tämän todella tietoisedti, ei vahingossa ajattelematta seurauksia.

Hyvin äkkinäinen ja nopeatempoinen henkilö jolla päätösvaltaa, päättää asioita jollain tapaa miettimättä mitä siitä seuraa tai onko asia edes tarpeellinen.

Heti kun tulee haasteellinen tilanne, häviää kuin tuhka tuuleen ja/tai määrää vaan alaisensa hoitamaan tilanteen yksin vedoten esim siihen että "hoida sinä vaan, tunnet asiakkaan paremmin ja tämä on hyvä tilaisuus oppia". Ei siis halua liata itse käsiään vaan heittää alaisensa bussin alle säilyttääkseen itse kasvonsa ja arvostuksensa. Sitten jos kaikki ei mene hyvin voi alainen saada vaikka varoituksen tai seuraavissa yt ssä potkut. Ei siis tue, eikä ota itse asemaansa kuuluvaa vastuuta, ei johda rooliinsa kuuluvalla auktoriteetilla vaan pakenee hänelle haasteelisia tilanteita.

Uhkailee, retoriikallaan ja sanattomalla viestinällään saa alaiset vaikenemaan.

Heikon johtajan on helpompi johtaa vaientamisen kulttuurilla kuin antaa alaistensa osallistua, keskustella, päättää ja kyseenalaistaa.

Semmonen ku mulla nyt.

Kuuskymppinen, iät ja ajat samassa firmassa ollu ja ainakin samalla alalla koko ikänsä työskennelly työhönsä leipääntyny johtaja jota ei oikeesti enää juurikaan työ kiinnosta.

Vihjailee kaikenlaista mutta ei sano suoraan, joutuu tulkitsemaan puolet asioista rivien välistä.

Ei kiitä koko tiimiä tai yksittäisiä työntekijöitä oikeastaan koskaan. Jos joutuu pakosta joskus kiittämään tekee sen esim s postilla.

Ei sano negatiivisia asioita sille kenelle ne kuuluu vaan puhuu paskaa tästä ko henkilöstä omille kollegoilleen (eli firman muulle johdolle) ja tekee tämänki tietämättä asioiden todellista laitaa ja ottamatta selvää miten joku asia oikeasti menikään.

On asettanut erään alaisen ihan johonkin muuhun rooliin kuin missä muut alaiset ovat, suojelee ja puolustaa tämän alaisensa epäasiallista ja todella outoa käytöstä muita kohtaan.

Ei kiinnosta itse johtaminen, vaan on hakenut päällikön paikalle, jotta saisi itse mielenkiintoisempia tehtäviä. Hän luuleee, että johtaminen koostuu siitä, että hän päättää asioista yksin, vaikka hänen oikeastaan pitäisi ottaa henkilöstö mukaan ja kerää mielenkiintoisimmat tehtävät päältä itselle, muut tehtävät pudotetaan alas muille.

Jotenkin haluan uskoa,  että yksityisellä puolella surkean johtajan suhteen on jotain tehtävissä. Voin olla väärässä. Mutta oma kokemukseni valtion työpaikasta on, että siellä umpisurkeasta esihenkilöstä ei vaan pääse eroon, ei millään.

Etniseltä taustalta syrjiviä (kun esimies itse edustaa vähemmistöryhmää) ja suomalaisena vaikea olla vahvan kuppikuntaistumisen vuoksi työyhteisössä. 

Meillä eräs varapomo ei halunnut tehdä erästä juttua mikä oli pomon tehtävä, meni varastoon piiloon, etittiin ympäri taloa ja löydettiin, kyllä se meni tekeen sen sitte...

Ja ei saanu ees  moitteita ku pomo palas lomalta,koska on pomon perhetuttu.

"Tuossa on lapio, ja tuossa on työmaa".