Miten oppia (työ)englantia aikuisiällä?
Olen reilu 3-kymppinen ja ongelmana on se, että olen ollut jotenkin tosi huono englannissa aina. Olen kirjoittanut sen lukiossa alimmalla hyväksytyllä ja yrittänyt välttää parhaani mukaan tilanteita, joissa joudun kieltä käyttämään suullisesti, sähköposteihin vastatessa saan aikaa miettiä mitä kirjoitan ja kaikki on kyllä aina ymmärretty. Nyt töissä alkaa kuitenkin olla koko ajan enemmän palavereita in english ja se stressaa. Minun on hankala pysyä perässä mistä puhutaan ja jään liikaa miettimään jotain, mitä en ymmärtänyt ja siinä ehtii mennä seuraavat 10 lausetta ohi ja sitten minulta jo kysytäänkin jotain!
Onko vinkkejä, miten oppia englantia näin aikuisena ja pärjätä sitä myöten myös palavereissa ilman että stressaa niitä monta viikkoa etukäteen..?
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpalavereissahan pitää olla jo tietoa siitä, mistä puhutaan eli yleensä tiedät etukäteen kokouksen aiheen. Onko sinulla mahdollista lukea esim. edellisten kokousten muistioita tai raportteja kokouksen aiheesta? Niistä oppisi sanastoa. Kokouksissa älä missään nimessä ala kääntää asioita päässäsi suomeksi, vaan yritä keskittyä ja kuunnella puhevirtaa. Jos et ole kysyttäessä ymmärtänyt jotain, voit yrittää pyytää toistamaan asian ja sanoa, ettet ihan ymmärtänyt edellisen puhujan lausetta. Voit myös sanoa, jos on teams-kokous, että yhteys oli huono, voisiko edellinen puhuja toistaa. Näin voitat hieman aikaa.
Simultaanitulkitkin saa etukäteen puheluonnoksia tai edellisten kokousten asiakirjoja, joiden pohjalta tietävät, mistä tullaan puhumaan. Tarkoitan, ettei ole mikään häpeä opetella sanastoa etukäteen. Ei ole myöskään häpeä puhua ei-niin-täydellistä englantia tai puhua suomiaksentilla. Pääasia, että tulee ymmärretyksi.
Suomi-aksentissa ei ole mitään vikaa. Suomi-aksentin hyvä puoli on se, että sitä yleisesti ymmärretään, vaikkei kuulija olisi siihen tottunut. Suomalaiset eivät ole suinkaan ainoita, joilla on oma aksenttinsa, mutta siitä kummallista porukkaa, että jaksavat siitäkin tuntea huonommuutta ja aukoa päätään toisilleen.
Ainakin suomalaiset osaa tilata gin tonicin maailmalla. Ruotsalaisilla on vaikeampaa. Mikä on Jin Tonic?
Brittiope sanoi, ettei välillä ymmärrä ruotsalaisten enkkua kun laulavat sitä. Ihmettelin aikani kun kaverini sedän nimi lausutaan Ruotsissa Juue, kirjoitetaan Joe.
Jos sitä kerran työssä tarvitsee, niin ilman muuta asia kannattaa ottaa esille esimiehen kanssa. Työnantajan maksama kielikurssitus tekee hyvää koko firmalle, kyllä siellä muutkin on takuulla kurssituksen tarpeessa kuin ap.
Kieliä oppii parhaiten kielikursseilla. Niistä kun saa valmiuksia, niin suvuutta saa sitten oikeissa käyttötilanteissa myös, mutta on hyvä kun joku opettaa kielioppia, ääntämistä, oikeinkirjoittamisia yms. myös.
Itse voi toki katsoa elokuvia ja muuta sisältöä ilman tekstityksiä, lukea englanninkielisiä tekstejä, kuunnella musiikin sanoituksia jne.
Mä en ole oppinut millään, en edes vaikka mun aviomies on natiivi englanninpuhuja ja puhumme englantia kotona. Aina vaan mun englanti on silti sitä hidasta, tankkaavaa ja töksähtelevää sönkötystä. Ymmärrän kyllä erittäin hyvin mutten pysty itse puhumaan. Kirjoittaminen sujuu myös erinomaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole oppinut millään, en edes vaikka mun aviomies on natiivi englanninpuhuja ja puhumme englantia kotona. Aina vaan mun englanti on silti sitä hidasta, tankkaavaa ja töksähtelevää sönkötystä. Ymmärrän kyllä erittäin hyvin mutten pysty itse puhumaan. Kirjoittaminen sujuu myös erinomaisesti.
Joillain ei vain ole kielipäätä ja se on ihan OK. Itse kuulun niihin jotka oppivat kieliä puolivahingossa, mutta matikkaa saan päntätä tosissaan ja harjoitella jatkuvasti jos meinaan jotain osata.
Mutta kielissä ei kannata olla liian itsekriittinen, kielioppivirheet ja kömpelö ääntäminen ei haittaa, pääasia että puhuu ja kommunikoi.
Asun itse Briteissä ja työpaikalla on varmaan 30 eri kansalaisuutta ja monenlaista aksenttia, joitakin on tosi vaikea ymmärtää mutta ei kukaan siihen tartu. Pääasia että työt tulee tehdyksi.
Kuuntele nukkuessasi kasettisoittimesta englannin kielikursseja, herättyäsi olet aina hieman oppineempi.
Neuvoisin vain altistamaan itseäsi ihan tavallisessa arjessa kielelle mahdollisimman paljon. Googlaa työhösi liittyviä asioita englanniksi ja lue ohjeita ääneen. Selitä työpaikan perusjuttuja näkymättömälle opastettavalle, joka ei ymmärrä suomea.
Ala katsoa englanninkielisiä uutisia ja elokuvia ilman suomitekstejä, valitse englanninkielinen tekstitys jos mahdollista. Lue sinua kiinnostavia artikkeleita netistä englanniksi tai ala seurata jotakin keskustelupalstaa. Lue ääneen lause sieltä täältä. Katso sinulle jo ennalta tuttuja elokuvia tai sarjoja nyt ilman suomitekstejä.
On myös olemassa yksinkertaistettuja englanninkielisiä kirjoja, jotka eivät kuitenkaan ole tyhmiä tai lapsentasoisia. Minä luin vähän aikaa sitten Sherlock Holmes -novelleja, enkä olisi huomannut että olivat easy reading, ellei kannessa olisi kerrottu. Kaikkein monimutkaisimpia koukeroita vain on yksinkertaistettu ja ohessa saattaa olla sanasto, josta tarkastaa olennaisia sanoja.
Ennuste on huono, ja sanon tämän englannin opettajana. Jos kielen oppiminen ei ole aidosti millään onnistunut nuorena (eli ongelma ei ollut pelkkä huono motivaatio), niin ei se aikuisena onnistu sen paremmin.
Tosin pakko on paras opettaja, joten ihmekin voi tapahtua.
Hyviä tapoja opiskella aikuisiällä englantia
1) kansalais/työvänyhdistysten kurssit. Niitä on myös etäkursseina
https://kansalaisopistot.fi/kurssit/
2) Osta kirja At Work, se oli aikoinaan kurssikirjana Keravan Opiston kurssilla. Oikein hyvä työelämän englannin oppimiseen
3) Tunteja voi ottaa Skypen välityksellä ITalkI.com sivustolta. Kurssit maksetaan luottokortilla tai PayPalilla. Itselleni on nimimerkki Laoqui ollut hyvä työelämän englannin opettaja. Hän ei nimimerkistään huolimatta ole kiinalainen vaan australialainen. Puolen tunnin tunti maksaa hieman yli 6 euroa.
4) International Pen Friends https://www.ipfworld.com/index-fi.html
Tämä on oikein mukava ja luotettava sivusto, olen ollut jäsenenä pitkään
5) Televisiosta tekstitykset pois ja katsomaan Downton Abbey uudestaan.
6) aikuislukio, olen itse ylioppilas, mutta kävin Keravan Aikuislukiossa ottamassa englannin tunteja.
Englanti ei suju koska en muista mitään sanoja ja keskustelua on vaikea seurata kun tarkkaavuus häiriintyy jos ei ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama ongelma, menen täysin lukkoon. Muutenkin minulle on naureskeltu huonosta ääntämisestä.
Vanha ketju mutta kommentoin silti. Puolison työkieli on pääosin englanti ja sitä puhutaan monella eri tavalla. On itsekin huvittunut omasta rallienglannista ja muiden maiden persoonallisista korostuksista. Asiat tulee kuitenkin selvitettyä vaikka kieli ei virheetöntä olekaan. Ja on kansainvälistä myyntityötä, paljon oman alan sanastoa. Joten rohkeasti vain puhumaan. Kielen kuuntelu auttaa myös ja jos miettii että miten tämä sanotaan niin siitä vain selvittämään.
Aikuisten kielikurssille lomalla. Englantiin, asunto paikallisessa perheessä. Työväenopiston kursseilla opiskelu on hidasta, mutta onhan sekin hyvä lisä, jos oppia haluat. Netissä löytyy hurmaava tyyppi Lucy Bella Simkins, jolla on kursseja English with Lucy . Eritasoisia, -teemaisia ja laadukkaita nettikursseja. Myös ilmaisia videoita.
Oma sapluuna kauan sitten, miten lähti liikkeelle:
-Tehtaan takuumies tuli maahantuojan tuottamana toimipisteeseeni, josta ao. firman hilavitkutinta toimitettiin loppukäyttäjille, järjestettiin ylläpitokoulutuksia ja työkentelin kyseisen laitteen parissa mutta en päävastuullisena. Kun muu porukka ei ollut vähääkään halukas edes kunnolla yrittämään virallisen liturgian päälle small-talkkia tai vastaavaa, niin seurustelu-upseerin virka asettui kuin itsestään päälleni. Ei oikeastaan haitannut, silloisella kulmikkaalla ja ruosteisella ralli-englannilla sai yllättävän paljon asioita hoidettua, kun vastapuoli vaan halusi ymmärtää. Kävin tyypin kanssa jatkuvasti lounaalla ja töiden jälkeen hiihtämässä, kun kuntolatu meni ihan verstaan vierestä ja töistä löytyi suihkut jne.jne.
- Kuinkas ollakaan, kun useamman kuukauden kaverin kanssa useamman tunnin päivittäin parhaansa mukaan yritti englantia puhua, kuin ihmeen kaupalla tavallisimmat sanonnat alkoivat tulla kuin itsestään ja muihin oppi keksimään kiertoilmaisuja, ja taas sai asiansa esitettyä.
- Tyyppi häipyi aikanaan kotimaahansa ja 'After Sales' tyyppinen tuki jatkui vielä pitkään sen jälkeen ja asioita hoideltiin myöhemmin sähköpostilla. Siinä kohtaa yritin olla menemättä siitä mistä rima on matalimmillaan ja käytin aikaa ja vaivaa sähköpostien hieromiseen, esimerkiksi etsimällä hauskemmalle kuulostavia sanoja itse tuntemieni ja GT:n tarjoamien lisäksi.
- Samaan liittyi ammattiartikkelien tavaaminen alan lehdistä ja myöhemmin netistä, ja kuinkas ollakaan, himppasen jopa työn ohessa ja sen aikana panostus engelskaan kantoi aikaa myöden hedelmää tuoden tullessaan ulkomaankeikkoja ja pitkiäkin koulutuksia, joissa taas kielitaitokin karttui.
-"...ja yrittänyt välttää parhaani mukaan tilanteita, joissa joudun kieltä käyttämään"
- Jos mä kielellisesti lahjattomana olen onnistunut kehittämään ainakin auttavasti ymmärrettävän suullisen ja varsinkin kirjoitetun englannin kielitaidon, niin siinä onnistuu melkeen kuka hyvänsä. Suunta vaan pitäisi saada kääntymään "välttelystä" hakeutumiseen niihin tilanteisiin, jossa pääsee treenaamaan. Samoin kuin englanninkieliseen ammattimateriaaliin tutustuminen niin artikkeleista kuin vieoiden kautta. Yksi tulokulma edistymisessä on se, että sanoo mitä osaa sillä sekunnilla, eikä ala mietimään sitä kieliopillisesti virheetöntä lauserakennetta.
- Ja kannattaa muistaa, ettei kielitaito ole kuin rahaa pankissa. Se alkaa käyttämättömänä sulaa hiljalleen pois ja mennä ruosteesen. Ei se kokonaan häviä, mutta vuosien käyttämättömyyden jälkeen vaikka äkkiä tulevassa keskustelutilanteessa kaikki ei enää ole kielen päässä niin nopeasti.
Mun mies joutui työhön, jossa olisi ollut pakko osata enkkua.
Ei ollut edes koulussa sitä lukenut.
Otettiin vaihto-oppilas vuodeksi enkun kielisestä maasta ja aloimme molemmat puhua aika hyvin.
Se tulee väkisin työssä. Jos on pelkästään suomea osaamattomia kollegoja, on pakko heittää vaikka kiertoilmauksin, jos ei muista jotain sanaa. Pikku hiljaa se kehittyy ja vaikka ääntäminen ei olisi maailman parasta, sanavarasto kasvaa ja asiat on helpompi tuoda esille. Onneksi oli pitkä englanti.
Avoin yliopisto järjestää työelämän kielikursseja. Sinne vaan, tai kesäyliopistoon. Taisi muuten ollakin tuo kesäyliopisto joka niitä kursseja järjestää. Sullahan on työssä olevana rahaa niihin kursseihin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole oppinut koskaan vaikka olen ollut 20 vuotta töissä kanadalaisessa firmassa jonka virallinen kieli Suomen konttorillakin on englanti. Ymmärrän hyvin kirjoitettua englantia ja osaan kirjoittaa hyvin itse. Ymmärrän myös kohtalaisesti puhuttua englantia mutta se puhuminen 😷🤐 Mä en jotenkin vaan pysty tuottamaan sellaisia äänteitä kuin englannin kielessä on kuten aspiroituja konsonantteja, th-äänteitä, erilaista v ja w-kirjainta yms. Niinpä siitä tulee sellaista the bird - tö pöt tai dangerous - teintsörös kukkua joka kuulostaa nololta ja jota muiden kuin suomalaisten ja itäeurooppalaisten on myös vaikea ymmärtää. Oon käynyt kursseja, ottanut yksityistunteja jne mutta ei auta.
Seuraavaksi kannattaa varmaan kääntyä jonkun puheterapeutin pakeille, joka opettaa äänteiden tuottamista. Osaa neuvoa miten kielen pitää olla suussa ja missä kohden ja laittaa harjoittelemaan sitä pelkkää äänteen tuottamista kerta toisensa jälkeen.
Teillä on varmasti kaikki dokumentaatiokin englanniksi, jos se on työkieleksi muodostunut. Lue niitä. Sieltä opit sitä sanastoa, mitä teillä käytetään.
Sama täällä, mutten niin välitä rallienglannistani. Monet firmassa on ihan yhtä tankeroita. Jos joku asia menee ihan ulalle, niin sanon vaan, että pass.