Kun teini ei noudata tapaamissopimusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erovanhempi, ei meillä ole ollut tuollaista. Ei meilläkään järin lämpimät puhevälit ole teinin isän kanssa, teini itse sanoo että on nyt viikonlopun isällään.

Vuoroviikkosysteemistä aina sanotaan, että onnistuu jos vanhemmat on väleissä. Aika harvat vanhemmat on kovin hyvissä väleissä eron jälkeen

Onko teillä teinin oleskelussa vanhempien luona mitään säännöllistä rytmiä? Ongelmana minulla on myös se, että en voi suunnitella kunnolla omaa elämää kun joudun usein päivystämään turhaan. Eli jos on minun hoitoviikko, niin silloin olen aina hoitovalmiudessa kotonani. Ja jos lapsi päättikin viettää hoitoviikkoni isällään niin minä olin turhaan kotona sen viikon vaikka olisin voinut ihan hyvin lähteä omille reissuilleni.

AP

Ei ole varsinaista rytmiä. Mutta olen vakitöissä, en minä yhtäkkiä muutenkaan lähde viikon reissuun kotoa. Tietysti olen välillä tullut ostaneeksi turhan paljon ruokaa jääkaappiin, kun teini onkin ilmoittanut olevansa isällään pari yötä. Mutta se nyt on pientä. Saatan laittaa hänelle viestiä että "menen tänään teatteriin Miran kanssa", että tietää, etten ole kotona. Mutta saahan hän itsekin kaupasta ruokaa.

Minulla on ollut jo vuosia miesystävä, joten jos olen jossain muualla yötä, kun teini tulee kotiin, hän kyllä tietää missä olen ja että minut saa aina kiinni. Me puhumme menoistamme.

Välillä harmittaa, kun teini lähtee lyhyellä varoituksella viikonlopuksi, johon olisin voinut suunnitella jotain muuta. Mutta sitten teen omat suunnitelmat lyhyellä varoitusajalla. Minusta on tärkeää, että hänellä on itsenäisyys ja vapaus ja turvallisuus. Vanhempana olen sitoutunut olemaan turvallisesti tukena ja saatavilla kunnes hän on täysi-ikäinen.

Jos haluan mennä viikoksi reissuun miesystävän kanssa, sovitaan se teinin kanssa. Hän tietää että isällä voi olla, mutta kotonakin voi olla jos tykkää. Hänestä on joskus kiva saada olla kotona ihan itsenäisesti.

Kyllä se on liittoutumista jos 12-vuotiaalle luvataan huvipuistoreissu kun pitäisi mennä toiselle vanhemmalle, haukutaan ja naureskellaan toisen vanhemman ominaisuuksille ja kun kerrotaan kauhistellen lapselle lastenvalvojan "älyttömistä ideoista" joilla olisi tarkoitus saada yhteishuoltajuus toimimaan. T. Eri

Selvähän se on, että teini-ikäinen menee sen vanhemman luokse, jossa on paremmat edut ja vapaudet. Mullakin oli joskus tosi nipottava isä, ja en ikinä sen luokse olisi halunnut mennä. Varmaan olisi kaikkia poikaystäviä pätkinyt turpaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erovanhempi, ei meillä ole ollut tuollaista. Ei meilläkään järin lämpimät puhevälit ole teinin isän kanssa, teini itse sanoo että on nyt viikonlopun isällään.

Vuoroviikkosysteemistä aina sanotaan, että onnistuu jos vanhemmat on väleissä. Aika harvat vanhemmat on kovin hyvissä väleissä eron jälkeen

Onko teillä teinin oleskelussa vanhempien luona mitään säännöllistä rytmiä? Ongelmana minulla on myös se, että en voi suunnitella kunnolla omaa elämää kun joudun usein päivystämään turhaan. Eli jos on minun hoitoviikko, niin silloin olen aina hoitovalmiudessa kotonani. Ja jos lapsi päättikin viettää hoitoviikkoni isällään niin minä olin turhaan kotona sen viikon vaikka olisin voinut ihan hyvin lähteä omille reissuilleni.

AP

No eikö tuon ikäinen pärjää jo yksin kotona? Ei kai häntä mitenkään tarvitse hoitaa enää? Ruokaa vaan jääkaappiin ja lähde omille reissuillesi. Ei kyllä koronan takia kannattaisi reissata. 

Täytyyhän sen hoitovastuussa olevan vanhemman olla valmiina reagoimaan lapsen tarpeisiin. Mitä jos lapsi satuttaa itsensä ja joutuu sairaalaan hoitovuorollani? Ei siinä auta, että oli jääkaapissa mikrovalmista ruokaa. Sen huoltajan täytyy viedä lapsi lääkäriin, sairaalaan, ostaa lääkkeet, koordinoida poissaolot koulun kanssa jne. Ilmeisesti teillä ei ole lapsia.

AP

Aika huolestuttavaa, jos 17 vuotias ei osaa toimia esim onnettomuustilanteessa, mennä lääkäriin, apteekkiin ja huolehtia OMASTA koulunkäynnistään. Tuon ikäinen saa jo esim päättää mitä terveystietoja vanhemmille saa luovuttaa ja evätä vanhemmalta pääsyn potilashuoneeseen.

Kyllä on maailma kylmäksi mennyt jos oikeasti on maan tapa että "kyllä 17v nyt osaa itsekin ambulanssin itselleen soittaa" - tietenkin hän on jo liki aikuinen ja vastaa omasta koulunkäynnistään ja menee sinne gynekologille ihan yksin, ja jopa hammaslääkäriin - mutta kylmä on maailma jos vanhemmuus tarkoittaa monellakin sitä, ettei sen 17v asiat kiinnosta, eikä enää jaksa/viitsi osoittaa välittämistä sillä, että hakee ne antibiootit sieltä 15km päästä apteekista autolla, ettei nuoren tarvitse angiinassaan polkupyörällä sinne lähteä.

Ap, lapsi on juridisesti aikuinen kun hän täyttää 18v mutta kyllä se vanhemman (henkinen) vastuu jatkuu 'normaali perheissä' aika pitkään kauemmin.

Kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä miksi lapsesi ei halua olla sinun luona. Ymmärrän kyllä sen että itseä pidetään täydellisenä joka ei koskaan tee mitään väärää mutta täydellistä ihmistä ei ole olemassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erovanhempi, ei meillä ole ollut tuollaista. Ei meilläkään järin lämpimät puhevälit ole teinin isän kanssa, teini itse sanoo että on nyt viikonlopun isällään.

Vuoroviikkosysteemistä aina sanotaan, että onnistuu jos vanhemmat on väleissä. Aika harvat vanhemmat on kovin hyvissä väleissä eron jälkeen

Onko teillä teinin oleskelussa vanhempien luona mitään säännöllistä rytmiä? Ongelmana minulla on myös se, että en voi suunnitella kunnolla omaa elämää kun joudun usein päivystämään turhaan. Eli jos on minun hoitoviikko, niin silloin olen aina hoitovalmiudessa kotonani. Ja jos lapsi päättikin viettää hoitoviikkoni isällään niin minä olin turhaan kotona sen viikon vaikka olisin voinut ihan hyvin lähteä omille reissuilleni.

AP

No eikö tuon ikäinen pärjää jo yksin kotona? Ei kai häntä mitenkään tarvitse hoitaa enää? Ruokaa vaan jääkaappiin ja lähde omille reissuillesi. Ei kyllä koronan takia kannattaisi reissata. 

Täytyyhän sen hoitovastuussa olevan vanhemman olla valmiina reagoimaan lapsen tarpeisiin. Mitä jos lapsi satuttaa itsensä ja joutuu sairaalaan hoitovuorollani? Ei siinä auta, että oli jääkaapissa mikrovalmista ruokaa. Sen huoltajan täytyy viedä lapsi lääkäriin, sairaalaan, ostaa lääkkeet, koordinoida poissaolot koulun kanssa jne. Ilmeisesti teillä ei ole lapsia.

AP

Aika huolestuttavaa, jos 17 vuotias ei osaa toimia esim onnettomuustilanteessa, mennä lääkäriin, apteekkiin ja huolehtia OMASTA koulunkäynnistään. Tuon ikäinen saa jo esim päättää mitä terveystietoja vanhemmille saa luovuttaa ja evätä vanhemmalta pääsyn potilashuoneeseen.

Niin. Teini varmaan osaa soittaa vanhemmilleen ja kertoa, että nyt joudun lähtemään lääkäriin/voitko tulla viemään lääkäriin tms.  Tai jos ambulanssi pitää kutsua, niin se pitää osata kutsua itse. Sairaalasta sitten tarvittaessa otetaan vanhempiin yhteyttä, jos itse ei pysty tai halua. 

Me emme ole eroperhe ja meillä on myös 17-vuotias kotona asuva teini. Kyllä hänkin siitä huolimatta osaa ihan itse ottaa tarvittaessa terveysasemalle yhteyttä ja mennä itse lääkäriin. Toki olemme tarvittaessa apuna ja tukena ja neuvomassa. Minusta on tärkeää, että teini oppii elämää varten huolehtimaan asioistaan itse - joskus se on edessä kuitenkin. Vanhempi lapsi muutti jo omilleen ja yksin asumisessa on joka tapauksessa paljon opettelua ilman, että siinä vaiheessa täytyy tällaisia perusasioita alusta asti opetella.  Muistan tämän omastakin nuoruudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä miksi lapsesi ei halua olla sinun luona. Ymmärrän kyllä sen että itseä pidetään täydellisenä joka ei koskaan tee mitään väärää mutta täydellistä ihmistä ei ole olemassa

Olen katsonut. Ja viimeksi se peili kertoi, että en päästä lasta kauppaan arkena iltamyöhään, en osta alkoholia alaikäiselle, en anna katsoa netflixiä aamuun asti arkiöinä ja muistutan siivoamaan jälkensä. Näistä kun sitä vääntöä tulee. Ja ai niin, minulla on sääntö, että jos ollaan liian kipeitä menemään kouluun niin silloin ei myöskään mennä illalla ulos. Olen kyllä oikea tyranni, totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä miksi lapsesi ei halua olla sinun luona. Ymmärrän kyllä sen että itseä pidetään täydellisenä joka ei koskaan tee mitään väärää mutta täydellistä ihmistä ei ole olemassa

Olen katsonut. Ja viimeksi se peili kertoi, että en päästä lasta kauppaan arkena iltamyöhään, en osta alkoholia alaikäiselle, en anna katsoa netflixiä aamuun asti arkiöinä ja muistutan siivoamaan jälkensä. Näistä kun sitä vääntöä tulee. Ja ai niin, minulla on sääntö, että jos ollaan liian kipeitä menemään kouluun niin silloin ei myöskään mennä illalla ulos. Olen kyllä oikea tyranni, totta.

Samat säännöt meillä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä miksi lapsesi ei halua olla sinun luona. Ymmärrän kyllä sen että itseä pidetään täydellisenä joka ei koskaan tee mitään väärää mutta täydellistä ihmistä ei ole olemassa

Olen katsonut. Ja viimeksi se peili kertoi, että en päästä lasta kauppaan arkena iltamyöhään, en osta alkoholia alaikäiselle, en anna katsoa netflixiä aamuun asti arkiöinä ja muistutan siivoamaan jälkensä. Näistä kun sitä vääntöä tulee. Ja ai niin, minulla on sääntö, että jos ollaan liian kipeitä menemään kouluun niin silloin ei myöskään mennä illalla ulos. Olen kyllä oikea tyranni, totta.

Tätä samaa minäkin yritän, mutta on kuin tyhjille seinille puhuisi. Olisi hauska nähdä kristallipallosta, että mahtaako teini koskaan tajuta kumpi vanhempi yritti pitää lasta kaidalla tiellä ja antaa hyvät eväät elämään.

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä lapsella nyt sitten ongelmia eikä käy koulussa? Onko koulusta siis ilmoitettu asiasta? 

Siinä vaiheessa rupeaa olemaan jo myöhäistä kun takana on loistava tulevaisuus, eli nuori on sössinyt asiansa eikä pääse opiskelemaan mitään, onkin yhtäkkiä yh-teinimutsi (tai yh-teini-isä), "ihan vain huvikäyttää" huumeita, makaa teholla joukkoraiskauksen tai turpiinvedon aiheuttama aivovamman takia tai on pilannut tulevaisuutensa ottamalla pikavippejä kun ei ihan tajunnut että ne pitää oikeesti maksaa takaisinkin.

Suurimmalla osalla varmasti tuo itsenäistyminen jo 17v sujuu ihan ongelmitta mutta eksyminen väärään porukkaan ja ennen muuta se, JOS KOTONA EI VÄLITETÄ kasvattaa riskiä aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erovanhempi, ei meillä ole ollut tuollaista. Ei meilläkään järin lämpimät puhevälit ole teinin isän kanssa, teini itse sanoo että on nyt viikonlopun isällään.

Vuoroviikkosysteemistä aina sanotaan, että onnistuu jos vanhemmat on väleissä. Aika harvat vanhemmat on kovin hyvissä väleissä eron jälkeen

Onko teillä teinin oleskelussa vanhempien luona mitään säännöllistä rytmiä? Ongelmana minulla on myös se, että en voi suunnitella kunnolla omaa elämää kun joudun usein päivystämään turhaan. Eli jos on minun hoitoviikko, niin silloin olen aina hoitovalmiudessa kotonani. Ja jos lapsi päättikin viettää hoitoviikkoni isällään niin minä olin turhaan kotona sen viikon vaikka olisin voinut ihan hyvin lähteä omille reissuilleni.

AP

No eikö tuon ikäinen pärjää jo yksin kotona? Ei kai häntä mitenkään tarvitse hoitaa enää? Ruokaa vaan jääkaappiin ja lähde omille reissuillesi. Ei kyllä koronan takia kannattaisi reissata. 

Täytyyhän sen hoitovastuussa olevan vanhemman olla valmiina reagoimaan lapsen tarpeisiin. Mitä jos lapsi satuttaa itsensä ja joutuu sairaalaan hoitovuorollani? Ei siinä auta, että oli jääkaapissa mikrovalmista ruokaa. Sen huoltajan täytyy viedä lapsi lääkäriin, sairaalaan, ostaa lääkkeet, koordinoida poissaolot koulun kanssa jne. Ilmeisesti teillä ei ole lapsia.

AP

Ambulansilla, taksilla tai jonkun muun kyydillä pääsee sinne sairaalaan. Lapsi pystyy itsekin ne lääkkeet ostamaan tai voi pyytää vaikka sitä toista vanhempaa ostamaan. Kai se lapsi osaa sinulle ilmoittaa itse, jos sairastuu. Tai sairaalasta soittavat sinulle, jos sinut on merkitty lähiomaiseksi. Koulun kanssa ei tarvitse mitään koordinoida. Senkun ilmoitat wilmalla poissaolon tai kuittaat merkityn poissaolon, sen voi tehdä toinenkin vanhempi. Tai jos on tiedossa pidempi poissaolo, niin voi ilmoittaa wilma-viestillä luokanvalvojalle (tai mikä se nykyinen uusi nimitys olikaan) koko keston kerralla, niin ei tarvitse pitkää koronaeristystä tai keuhkokuumepoissaoloa joka päivä kuittailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erovanhempi, ei meillä ole ollut tuollaista. Ei meilläkään järin lämpimät puhevälit ole teinin isän kanssa, teini itse sanoo että on nyt viikonlopun isällään.

Vuoroviikkosysteemistä aina sanotaan, että onnistuu jos vanhemmat on väleissä. Aika harvat vanhemmat on kovin hyvissä väleissä eron jälkeen

Onko teillä teinin oleskelussa vanhempien luona mitään säännöllistä rytmiä? Ongelmana minulla on myös se, että en voi suunnitella kunnolla omaa elämää kun joudun usein päivystämään turhaan. Eli jos on minun hoitoviikko, niin silloin olen aina hoitovalmiudessa kotonani. Ja jos lapsi päättikin viettää hoitoviikkoni isällään niin minä olin turhaan kotona sen viikon vaikka olisin voinut ihan hyvin lähteä omille reissuilleni.

AP

No eikö tuon ikäinen pärjää jo yksin kotona? Ei kai häntä mitenkään tarvitse hoitaa enää? Ruokaa vaan jääkaappiin ja lähde omille reissuillesi. Ei kyllä koronan takia kannattaisi reissata. 

Täytyyhän sen hoitovastuussa olevan vanhemman olla valmiina reagoimaan lapsen tarpeisiin. Mitä jos lapsi satuttaa itsensä ja joutuu sairaalaan hoitovuorollani? Ei siinä auta, että oli jääkaapissa mikrovalmista ruokaa. Sen huoltajan täytyy viedä lapsi lääkäriin, sairaalaan, ostaa lääkkeet, koordinoida poissaolot koulun kanssa jne. Ilmeisesti teillä ei ole lapsia.

AP

Kai se sitten soittaa sulle, jos tarvitsee apua? Sitä vartenhan vanhemmat ovat. 

Kuulostat ylihuolehtivalta äidiltä, ja ymmärrän hyvin jos teini haluaa omaa aikaa ja tilaa olla yksin. Hän on lähes aikuinen, joten pitäisi antaa vastuutakin jo sen mukaan. 

Täysin eri asia jos nuori käyttää päihteitä, tekee rikoksia tai jotain vastaavaa, kuin se että hyvinkäyttäytyvä nuori asuu itsekseen.

Kun olin lukiolainen mun luokkakaverin äidistä tuli kansanedustaja (ja ministeri). Tämä luokkakaveri asui pääosin yksin äidin asunnossa kun äitinsä oli toisella paikkakunnalla. Isänsä asui samalla paikkakunnalla ja hätätilanteessa olisi sieltä saanut apua. Fiksuun nuoreen naiseen luotettiin, ja oli syytäkin. 

Minä jäin yksin Suomeen lukioaikaan, kun muu perhe lähti ulkomaille työn takia. Vanhemmille oli aika turha soitella apua, sukulaisia samasta kaupungista piti vaivata, jos apua tarvitsi. Poissaolot kirjasi joko tätini tai sitten yksi naapuri, ei silloin mitään wilmoja ollut. Hyvin pärjäsin, vaikka lääkäriinkiin jouduin angiinan takia.

Meillä oli vähän samaa, 15-vuotias majaili usein sen vanhemman luona, missä ei pitänyt olla. 

Sitten kerran hän oli pitänyt pienet bileet kotonani, kun minun piti olla mökillä, mutta tulin jo aamusta kotiin. Isänsä oli sanonut, että mun luona voi olla, koska asunto tyhjillään jne. Tosiasiassa varmaan halusi itse olla kotona yksikseen.

Meillä asia ratkesi niin, että sovittiin, että saa käydä myös toisen vanhemman luona, olla yötäkin jos haluaa, mutta siihen pitää olla molempien vanhempien lupa. Meillä vanhemmilla huonot välit ja tämä aiheuttaa lisää säätöä ja yhteydenpitoa, mutta homma on nyt toiminut. 

Poika on nyt 16 vuotias ja onneksi aika kiltti ja hoitaa koulunsa toistaiseksi. Isällään lievemmän säännöt ja saa riekkua öisin arkenakin, se harmittaa kun ei ole samat säännöt.

Nuorempi on vasta 13- vuotias, saa nähdä miten hänen kanssaan käy. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän samaa, 15-vuotias majaili usein sen vanhemman luona, missä ei pitänyt olla. 

Sitten kerran hän oli pitänyt pienet bileet kotonani, kun minun piti olla mökillä, mutta tulin jo aamusta kotiin. Isänsä oli sanonut, että mun luona voi olla, koska asunto tyhjillään jne. Tosiasiassa varmaan halusi itse olla kotona yksikseen.

Meillä asia ratkesi niin, että sovittiin, että saa käydä myös toisen vanhemman luona, olla yötäkin jos haluaa, mutta siihen pitää olla molempien vanhempien lupa. Meillä vanhemmilla huonot välit ja tämä aiheuttaa lisää säätöä ja yhteydenpitoa, mutta homma on nyt toiminut. 

Poika on nyt 16 vuotias ja onneksi aika kiltti ja hoitaa koulunsa toistaiseksi. Isällään lievemmän säännöt ja saa riekkua öisin arkenakin, se harmittaa kun ei ole samat säännöt.

Nuorempi on vasta 13- vuotias, saa nähdä miten hänen kanssaan käy. 

Eli samaa haastetta myös muissa teinien eroperheissä. Me emme ole lasten isän kanssa juurikaan puheväleissä, whatsapilla kulkee pakolliset viestit. Lasten isä ei neuvottele mistään kanssani vaan tekee kuten tahtoo ja jos en ole samaa mieltä hänen kanssaan niin se on kuulemma mun ongelma. Siksi ei lähetä lasta luokseni minun hoitoviikolla, on kuulemma mun ongelma jos saa käskettyä lasta hänen luotaan minun luokseni. Just joo, se siitä yhteistyöstä.

Lapsen isä tekee kaiken mitä lapsi pyytää ja sen lisäksi lisäksi lapsi saa mennä miten haluaa hänen luonaan. Eli täysin vapaata menoa. Minä olen se paha äiti joka asettaa rajoja ja yrittää opettaa elämänarvoja, joilla voisi pärjätä maailmassa. Lapsen isä antaa lapselle rahaa omistaan aina kun lapsi pyytää, minä haluaisin pitää kiinni viikkorahasta jotta tiedä mihin lapsi käyttää rahaa (alkoholiin vai johonkin järkevämpään). Isä ostaa lapselle lapsen kinuamia tavaroita omista rahoistaan ja minä olen taas se ilkeä äiti joka ei osta kaikkea mitä lapsi keksii pyytää. Minä haluan että lapsi oppii miettimään vaihtoehtoja ja ostosten tarpeellisuutta sekä toisinaan haluan hänen osallistuvan hiukan viikkorahoistaa, että oppisi rahan arvon.

Mutta ongelmana tosiaan nyt se, että lapsi ei ole vanhempiensa luona tapaamissopimuksen mukaisesti ja se on johtanut tilanteeseen, että kumpikaan vanhemmista ei oikein enää tiedä mitä lapsi tekee ja missä. Mutta kai mä tämän keskustelun perusteella olen tiukkisäiti ja antaa lapsen vaan mennä. Luoja huolta pitäköön, kunhan katson että jääkaapissa on mikrovalmista ruokaa siltä varalta että lapsi käy kotonani joskus.

AP

Olen tuo kirjoittaja joka sanoi, että 15 vuotiaan kanssa on ollut samaa ongelma.  Koita pysyä lapsen kanssa väleissä , ja kysele missä menee ja kenen kanssa. 

Koska isällään oli ihan eri sääånnöt ja minä olisin halunnut pitää kotiintuloajan, niin poika piti minua ihan niuhona ja kehui isäänsä. Lopultapojan kanssa sovittiin, että voi olla ulkoa myöhempään jos vastaa puhelimeen ja sanoo missä on. En saa itse nukuttua ellen tiedä missä poika on ja hänellä on mopoauto niin pelkään että jotain sattuu. No homma on nyt toiminut aika hyvin, saattaa siis olla isän luona minun viikolla ( isä on uuden naisystävän luona) niin pyyydän esim. Whatsupillä lähettämään sijaintitiedot. Voihan noissakin huijata, mutta pakko tässä on vähän luottaa.  Meillä ei ole onneksi alko- tai muuta päihdeongelmaa, se muuttaisi asiaa. 

Tsemppiä AP. Tiedän millaista sinulla on ja miten turhauttaa kun mistään ei saa apua. Suurin osa teineistä varmaan näissä tilanteissa toimii toivotusti ja homma sujuu, mutta sitten on niitä, jotka ovat toisen vanhemman pyöritettävissä, jos sellainen vanhempi kohdalle sattuu, ja hyödyntävät systeemin porsaanreiät. Minäkään en voi kuin toivoa parasta ja pitää kiinni järkeviksi uskomistani säännöistä, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä että lapsi ei luonani halua olla.

Kuulostaa vähän tiukalta.

Meillä teinillä on viikkoraha, se on hänen omaa rahaa, minkä käyttää niin kuin tykkää. En perään kysele, mitä hän on omalla rahallaan tehnyt. Se ei myöskään ole palkka kotitöistä. Sen tarkoitus oli vain antaa hänelle mahdollisuus käyttää omaa rahaa, huomata miten se hupenee helposti kaiken maailman karkkeihin ja kortteihin ja subwayhin, ja mahdollisesti oivaltaa, että vähän säästämällä voi hankkia jotain kivempaa. Tämän hän on tässä vuosien saatossa huomannutkin, eikä kysele rahaa pieniin hankintoihin. Isompiakin hankkii kesätöillä.

Annan silti rahaa kun hän sitä pyytää. En tietenkään lyö tukkua käteen kyselemättä, viikkoraha on sitä varten. Mutta jos hän lähtee kavereiden kanssa elokuviin ja pitsalle, annan hupirahaa.

Minä luotan häneen, että hän miettii ostosten tarpeellisuutta. Joskus joudun sanomaan, että nyt mulla ei molempiin ole rahaa, sä joudut nyt päättämään kumpi on tärkeämpi.

14-vuotiaana hän hankki aika kalliin puhelimen omilla synttärirahoillaan, kun kaveriporukassa puhelin oli statusjuttu. Arvelin, että opetushan se on sekin. Hän huomasikin sitten, että se hajoaa ihan samalla lailla kuin halvempi, ja että hän ei tarvinnutkaan niitä ominaisuuksia, miksi se oli kallis. Ja siihen meni kaikki hänen säästöt. Joten hän ostelee nykyään halvempia puhelimia, jotka on itse selvittänyt, rahaa jää muuhunkin mukavasti, että hän koe jääneensä mitään paitsi. Hän myös huomasi, ettei ne kavereidenkaan puhelimet niin ihmeellisiä olleet, vain yhden muita varakkaamman. Kaipa tuo elintasokilvan houkutus ja loukkukin oli hyvä huomata.

Mutta jos olisin kieltänyt häntä, hän ei olisi ymmärtänyt miksi, eikä olisi saanut tätä oppia. Minusta se oli tärkeä oppi saada jo varhain, eikä tässä kohtaa ollut juurikaan kallis verrattuna pikavippeihin myöhemmin.

Mutta noin muuten en pidä oikeutenani päättää lapsen puolesta, mikä on hänelle tärkeää. Jos joku asia on minulle turhuutta, hänelle se voi olla tärkeää. Minusta on vaarallista päättää noin ison lapsen kanssa, että itse tietää paremmin kuin lapsi, mikä hänelle on tärkeää.

Pidän aika naurettavana vahtia 17-vuotiaan netflixiä ja kauppa-aikoja. Teinillä oli kausi, jolloin hän tykkäsi valvoskella. Huomasi sitten ajan kanssa, että siitä oli viehätys kadonnut, ja on mukavampi olo aamulla, kun herää aina samaan aikaan, ja on koko päivä käytössä.

Sekin oli tärkeä kypsyminen ajatellen opiskelemaan lähtöä. Jos silloin on eka kerta, kun saa itse päättää yhtään mistään edes nukkumaanmenoajastaan, niin ei ihme jos vähän lähtee lapasesta.

Vierailija kirjoitti:

Hän varmaan muuttaa omilleen heti kun on täyttänyt 18. Niin mun tuntema nuorikin teki, ei saanut vanhempiaan edes muuttoavuksi. Isän kanssa ei tullut toimeen, ja äiti asui toisella puolen Suomea uuden perheen kanssa.

Muuttaa omilleen, millä rahoilla? Tuilla eläjäksi? Siinäpä hyvä alku "itsenäiselle" elämälle. Kunnon perheissä (oli vanhemmat eronneet tai ei), nuoresta pidetään huolta kotona siihen asti, että on 2. asteen tutkinto taskussa.

Netflixit ja kauppa-ajat ei liittyneet ap:n 17-vuotiaaseen vaan oli toisen kirjoittajan tekstiä . Kyllä yläkouluikäisellä lapsella tulisi olla joku roti siinä mihin aikaan ulkona liehutaan, vähintään arkena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä heittää lapsen ulos viikon päätyttyä ja pistää oven lukkoon.

Kuinka olet lähivanhempi jos lapsi on viikko-viikko-systeemissä?

Ongelmahan tässä voi olla myös se, että 16 täyttänyt saa päättää oman asuinpaikkansa (huoltovelvollisuus ei kuitenkaan katkea). Olisiko mahdollista että sillä olisi joku kaveri ;|

Yli 12-vuotiasta kuullaan hänen mielipiteestään asumisen suhteen, mutta se ei tarkoita että 12v päättää yksin miten asia menee. Kyllähän nyt vanhemmillakin on asiaan jotain sanomista.

12=16?