Kun teini ei noudata tapaamissopimusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtava faija lapsella, ei voi muuta sanoa. Oma lapsi on "tiellä". En tapailisi moista kusiaivoa.

Tämähän oli AP:n näkemys isästä. Siis siitä jonka kanssa hän ei ole tekemisissä tai keskustele mistään. Vaikuttaa siltä että isä on varmaan ihan ok ja äiti on kontrollifriikki joka ei ymmärrä että lapset kasvaa ja että 17v saa tosiaan jo ihan itse päättää. 

Tälle kannalle minäkin olen tästä jutusta vähän kääntymässä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole lapsia, joten keskustelu tuntuu aika etäiseltä, mutta yksi asia ihmetyttää: miksi on niin paha päästää lapsi myöhäisiltana ruokakauppaan? Minulla on joka tiistai harrastus, joka päättyy klo 21.30, kello on yli kymmenen ennen kuin olen kotona. Aika usein käyn sen jälkeen vielä lähikaupassa, joka on auki yhteentoista. En ymmärrä miksei teini voisi tehdä samoin?

Ihmettelen täällä samaa, ja olen tuonikäisen teinin vanhempi. Meidän lähikauppa ei ole varsinaisesti mikään synnin pesä.

"teini ei noudata sopimusta". Eiköhän se ole ollut vanhempien välinen sopimus, joka nyt on palvellut tehtävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtava faija lapsella, ei voi muuta sanoa. Oma lapsi on "tiellä". En tapailisi moista kusiaivoa.

Eikä mitenkään yllättävä lausunto äidin suusta, mikä totuus mahtaa olla.

Täällä arveltiin, että olen tiukkapipo ja että lapsi olisi isän 'tiellä'. Lapsen isä halusi avioeron, koska hän kertoi erittäin selkeästi että ei halua perhe-elämää ja että ei halua elää perheen kanssa vaan hän haluaa alkaa elää omaa elämäänsä ja keskittyä kavereihinsa perheen sijaan. Lisäksi hän hankki jo avioliitton aikana uuden naisen itselleen. Eli pisti elämänsä uusiksi. Enpä minä voinut vaimona muuta tehdä kuin todeta että tämä avioliitto oli tässä.

Minä olen yrittänyt äitinä turvata lapsille ennakoitavaa ja turvallista arkea. Minä halusin ja haluan edelleen viettää arkea lasteni kanssa. Tilanne nyt on vain mikä on. Katastrofaalinen.

AP

AP: "minä-minä-minä-minä-minä-minä-minä-minä-minä...."

Ihme jos teini kyllästyy. Mistään kirjoittamastasi en ymmärrä mikä se katastroofi on? Anna nuoren olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtava faija lapsella, ei voi muuta sanoa. Oma lapsi on "tiellä". En tapailisi moista kusiaivoa.

Eikä mitenkään yllättävä lausunto äidin suusta, mikä totuus mahtaa olla.

Täällä arveltiin, että olen tiukkapipo ja että lapsi olisi isän 'tiellä'. Lapsen isä halusi avioeron, koska hän kertoi erittäin selkeästi että ei halua perhe-elämää ja että ei halua elää perheen kanssa vaan hän haluaa alkaa elää omaa elämäänsä ja keskittyä kavereihinsa perheen sijaan. Lisäksi hän hankki jo avioliitton aikana uuden naisen itselleen. Eli pisti elämänsä uusiksi. Enpä minä voinut vaimona muuta tehdä kuin todeta että tämä avioliitto oli tässä.

Minä olen yrittänyt äitinä turvata lapsille ennakoitavaa ja turvallista arkea. Minä halusin ja haluan edelleen viettää arkea lasteni kanssa. Tilanne nyt on vain mikä on. Katastrofaalinen.

AP

Lapsen itsenäistyminen voi tuntua katastrofilta, mutta vanhemman tehtävä on tajuta että tämä tunne pidetään itsellä. Taitaa olla nuorimmaisesi kysymyksessä? Vai onko jopa ainokaisesi?

EI teinit halua noudattaa enää mitään sopimuksia. Se on annettava asua siellä missä haluaa. Ainut toki jos se toinen vanhempi , jossa lapsi haluaa asua , ei sitten suostu siihen järjestelyyn...sitte on pattitilanne

En enää usko mitään mitä ap sanoo teinin isästä.

Jos viihtyy isän naisystävän kanssa, olisi miellyttävää juttuseuraa

Äitipuoli kiinnostaa…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän kanssa asia sovittava. Isä tuo lapsen viikon jälkeen luoksesi. Piste. Keskenkasvuista käytöstä lapselta. Ero ei ole tekosyy perseillä, moni lapsi käyttää tätä korttia tekosyynä kaikissa asioissa.

Mistä lapsi saa rahaa, kuka maksaa kännykkälaskut jne? Kova kovaa vastaan. Itse varmaan napsauttaisin netin kiinni lapsen kännykästä siinä vaiheessa kun ei näy kotona ja sitten saisi tulla asiaa ihmettelemään. Jos alaikäiselle sattuu jotakin olette hänestä vielä vastuussa.

Ap, sinä päivänä kun lapsi täyttää 18v et saa enää mitään tietoa lapsesta koulusta jos hän ei anna siihen erillistä suostumusta joten suosittelen vahvasti että olet nyt jo yhteydessä lukioon (?) ja keskustelet opon kanssa tilanteesta ja nyt vielä sinulla on oikeus saada sieltä tieto koulumenestyksestä ja siitä, käykö hän ylipäätään opiskelemassa!

Tämä siis vähän ohis.

Ja kysymykseesi: minusta asia on sinun ja isän välinen. Hänen pitää valita ja tehdä valintansa myös lapselle selväksi: joko a) on ok että lapsi on aina hänen luona b) hän pitää huolta, että lapsi palaa sinulle sinun viikoksi, eikä hyväksy sitä, että lapsi notkuu hänen luona. (Ja ainakin sitten laittaa viestin että "tänne tuli" jos on joku poikkeus)

Ja sinä olet sitten oman viikkosi 'helisemässä' että missä lapsi luuraa, jos ei näy sun luona.

Mutta juridisesti asia on selvä: te olette vastuussa lapsesta oli hän missä tahansa.

Ps. Jos lapsi opiskelee, säilyy teillä "elatusvelvollisuus" jos hän asuu kotona vaikka olisi 18v -- meillä ainakin tästä tehtiin diili "me tuomme tuon ruokapöytään miten kauan tarvitsee mutta nuoren tehtävä oli tuoda opiskelumenestys" eli meillä piti säilyä oikeus 'päästä wilmaan ja saada tarvittaessa tietoa koululta'.

Ei se lapsi NUOKU KENENKÄÄN LUONA, vaan lapsella on kaksi kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on, tosin lapsi vasta 15. Mistään et saa apua, etkä voi väkisin hakea lasta luoksesi kun toista vanhempaa ei kiinnosta. Toisessa kodissa saa valvoa yöt ja lähteä vaikka arkena 22.30 ruokakauppaan. Mutta kun lasta ei voi pakottaa. Minä olisin turvallinen ja normaalin arjen tarjoava vanhempi, joka on hoitanut kaiken lapseen liittyvän ja teini-ikään asti välit oli hyvät. Mutta sitten toinen vanhempi ikään kuin liittoutui lapsen kanssa minua vastaan ja nyt kaikki normaali elämä on "nipotusta" ja kuulemma pitäisi relata. Vaan entäpä kun jää sairaudet hoitamatta ja koulutyö tekemättä?

Ihanaa, että löytyi joku jolla oikeaa kokemusta. Eli en voi siis tehdä muuta kuin ojentaa kädet ylös ja toivoa että lapsi pärjää jatkossa omin neuvoin tässä maailmassa.

Lapsen isä esimerkiksi oli luvannut käydä ostamassa lapselle viikonlopuksi kaljaa ja oli käskenyt lasta kysymään minulta myös luvan siihen. En voinut antaa isälle lupaa ostaa alaikäiselle kaljaa viikonlopuksi. Mitä tekee isä... Isä sanoi minun kuullen lapselle "äiti ei anna lupaa mulle ostaa sulle kaljaa. Sori, en voi mitään asialle." Ja minä olin tietysti siinä kohtaa lapsen mielestä sa pska vanhempi. Eli isä manipuloi lasta tällaisin keinoin.

Miten elämä voi mennä tällaiseksi? Tuntuu kohtuuttomalta.

AP

Mutta tuohan oli isältä oikein ja suoraselkäistä toimintaa? Ei ostanut sinun selän takana ja ilmoitti teinille että olette molemmat vanhempia. Sinä panet nyt jostain syystä isän viaksi sen, että teillä on teini joka on porukassa jotka haluaisi kaljaa viikonlopuksi. Ongelmahan on teinillä. Myös se että hän menee miten sattuu. Isä on sanonut sinulle, ettei pysty pakottamaan teiniä sinulle. No ei varmaan pystykään. Sinä saat sen kuulostamaan kuin isä ei haluaisi, mutta jos teini ei suostu

Herää myös kysymys, miksi teini suostuu isälleen mutta ei sinulle.

Pystyisitkö sinä syyttelyn sijasta liittoutua isän kanssa, mitä voitte tehdä kun nuori on hakoteillä.

Ei se ollut suoraselkäistä toimintaa isältä. Isän olisi pitänyt alunperinkin sanoa jo heti tienille, että vanhemmat ei voi ostaa alaikäiselle alkoholia.

AP

Ainoa jonka on noudatettava tapaamissopimusta on sinä itse.

Tapaamisoikeus on lapsen oikeus. Ei velvollisuus.

Lapsi ei ole sopimuksen osapuoli eikä se sido häntä.

Vierailija kirjoitti:

Hän varmaan muuttaa omilleen heti kun on täyttänyt 18. Niin mun tuntema nuorikin teki, ei saanut vanhempiaan edes muuttoavuksi. Isän kanssa ei tullut toimeen, ja äiti asui toisella puolen Suomea uuden perheen kanssa.

Millä rahalla? Saako silloin tukia muilta aikuisilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erovanhempi, ei meillä ole ollut tuollaista. Ei meilläkään järin lämpimät puhevälit ole teinin isän kanssa, teini itse sanoo että on nyt viikonlopun isällään.

Vuoroviikkosysteemistä aina sanotaan, että onnistuu jos vanhemmat on väleissä. Aika harvat vanhemmat on kovin hyvissä väleissä eron jälkeen

Onko teillä teinin oleskelussa vanhempien luona mitään säännöllistä rytmiä? Ongelmana minulla on myös se, että en voi suunnitella kunnolla omaa elämää kun joudun usein päivystämään turhaan. Eli jos on minun hoitoviikko, niin silloin olen aina hoitovalmiudessa kotonani. Ja jos lapsi päättikin viettää hoitoviikkoni isällään niin minä olin turhaan kotona sen viikon vaikka olisin voinut ihan hyvin lähteä omille reissuilleni.

AP

No eikö tuon ikäinen pärjää jo yksin kotona? Ei kai häntä mitenkään tarvitse hoitaa enää? Ruokaa vaan jääkaappiin ja lähde omille reissuillesi. Ei kyllä koronan takia kannattaisi reissata. 

Täytyyhän sen hoitovastuussa olevan vanhemman olla valmiina reagoimaan lapsen tarpeisiin. Mitä jos lapsi satuttaa itsensä ja joutuu sairaalaan hoitovuorollani? Ei siinä auta, että oli jääkaapissa mikrovalmista ruokaa. Sen huoltajan täytyy viedä lapsi lääkäriin, sairaalaan, ostaa lääkkeet, koordinoida poissaolot koulun kanssa jne. Ilmeisesti teillä ei ole lapsia.

AP

Aika huolestuttavaa, jos 17 vuotias ei osaa toimia esim onnettomuustilanteessa, mennä lääkäriin, apteekkiin ja huolehtia OMASTA koulunkäynnistään. Tuon ikäinen saa jo esim päättää mitä terveystietoja vanhemmille saa luovuttaa ja evätä vanhemmalta pääsyn potilashuoneeseen.

Kyllä on maailma kylmäksi mennyt jos oikeasti on maan tapa että "kyllä 17v nyt osaa itsekin ambulanssin itselleen soittaa" - tietenkin hän on jo liki aikuinen ja vastaa omasta koulunkäynnistään ja menee sinne gynekologille ihan yksin, ja jopa hammaslääkäriin - mutta kylmä on maailma jos vanhemmuus tarkoittaa monellakin sitä, ettei sen 17v asiat kiinnosta, eikä enää jaksa/viitsi osoittaa välittämistä sillä, että hakee ne antibiootit sieltä 15km päästä apteekista autolla, ettei nuoren tarvitse angiinassaan polkupyörällä sinne lähteä.

Ap, lapsi on juridisesti aikuinen kun hän täyttää 18v mutta kyllä se vanhemman (henkinen) vastuu jatkuu 'normaali perheissä' aika pitkään kauemmin.

Mun lapsi on jo 14-vuotiaana soittanut tuntemattomalle apua kun muut, ihan ne aikuisetkin kävelivät vain tylysti ohi. Silti hänestä on aina huolehdittu.

Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, mutta sitä samaa oikeutta ei ole vanhemmilla.

Lapsi itse päättää, yleensä jo 12v iässä, haluaako tavata vanhempiaan vai ei.

Siinä mielessä otsikko on virheellinen, teini ei voi edes rikkoa juridisesti tapaamisoikeutta, vaan sen tekevät vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Isä heittää lapsen ulos viikon päätyttyä ja pistää oven lukkoon.

Kuinka olet lähivanhempi jos lapsi on viikko-viikko-systeemissä?

Ongelmahan tässä voi olla myös se, että 16 täyttänyt saa päättää oman asuinpaikkansa (huoltovelvollisuus ei kuitenkaan katkea). Olisiko mahdollista että sillä olisi joku kaveri ;|

Ei se 16- vuotias päätä. Jos lapsi on isän luona yksin, ei isä kanna huoltajan vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

"teini ei noudata sopimusta". Eiköhän se ole ollut vanhempien välinen sopimus, joka nyt on palvellut tehtävänsä.

Lopeta nyt lässyttäminen.   Se sopimus koskee kaikkia.   Teini ei valitse itsenäisesti mitä tekee ja ihan koska vaan.  Yksi kakara ei kävele oikeuden päätöksen yli.

Muuten ihmettelen, eivätkö vanhemmat ole keskuselleet lapsensa kanssa.  Molempien sopii kysyä lapselta, mistä syystä hän ei noudata sopimusta eli vuorottele.

Ehkä lapsi on lapsellisuuksissaan mustasukkainen isän uudelle rakkaudelle ja kuvittelee voivansa estää suhteen kehittymisen roikkumalla isän luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä miksi lapsesi ei halua olla sinun luona. Ymmärrän kyllä sen että itseä pidetään täydellisenä joka ei koskaan tee mitään väärää mutta täydellistä ihmistä ei ole olemassa

Olen katsonut. Ja viimeksi se peili kertoi, että en päästä lasta kauppaan arkena iltamyöhään, en osta alkoholia alaikäiselle, en anna katsoa netflixiä aamuun asti arkiöinä ja muistutan siivoamaan jälkensä. Näistä kun sitä vääntöä tulee. Ja ai niin, minulla on sääntö, että jos ollaan liian kipeitä menemään kouluun niin silloin ei myöskään mennä illalla ulos. Olen kyllä oikea tyranni, totta.

Tämä onnistuu silloin kun se on lapsellekin ok. Todellakaan kaikki ihmiset eivät viittä vaille täysikäisenä suostuisi tuollaiseen holhoamiseen, ja tosiaan, moni muuttaa jo 15 v pois kotoa, ja ihan itse huolehtii että saa asuntolassa riittävästi unta, eikä kyttää nettiä aamuun asti. Jotain on pielessä jos 17veetä pitää vielä noin kädestä pitäen ohjailla ja hallita. Teinit taantuu lapsiksi kun niille ei anneta ikätasoon kuuluvaa vastuuta, ja näin heistä tulee niitä kuuluisia uusavuttomia sitten, kun aikuisena ei kukaan ole sanomassa milloin pestä hampaat ja milloin mennä nukkumaan.

Olin läskivanhempi, mutta laihdutin viikko-viikko systeemillä.