Lue keskustelun säännöt.
Kun teini ei noudata tapaamissopimusta
03.12.2021 |
Onko kokemusta, mitä pitäisi tehdä kun 17v ei suostu noudattamaan tapaamissopimusta?
Lapsen pitäisi olla vanhemmillaan viikko/viikko, ja minä eli äiti olen lähihuoltaja. Lapsi kuitenkin viettää suurimman osan ajasta isänsä asunnossa. Isä itse on halunnut viikko/viikko eikä suostuisi pitämään lasta enempää itsellään kuin sopimuksessa lukee. Isällä on uusi suhde ja lapsi on ikävästi sen tiellä.
Lapsi voisi olla minun luonani oikein hyvin, kaikki puitteet on kohdallaan. Lapsi ei kerro mitään syytä miksi ei voi olla luonani joka toisen viikon. Olen ihan tavallinen työssäkäyvä äiti ja välit ovat hyvät lapsen kanssa. Isä ei vietä asunnossaan juurikaan aikaa, yöt käy nukkumassa, ja luulen että lapsi on siellä sen vuoksi että saa elää ilman valvontaa.
Mitä tässä pitäis tehdä? Eikä auta lastenvalvojan kanssa juttelu eikä lapsen isän kanssa juttelu. Isä käskee minua hoitamaan lasta sopimuksen mukaan, mutta mitenkäs kannan lapsen väkisin isän luota minun luo kun minulla ei ole edes avainta isän asuntoon. Lastenvalvoja toistaa samaa mantraa ja sanoo 'älkää riidelkö, koittakaa nyt sopia yhdessä'.
Kommentit (141)
Muutama näkökulma, jotka saattaisivat auttaa sinua ratkaisemaan tilannetta
- täällä on moni kiinnittänyt huomiota siihen, että puhut lapsen isästä pahana välinpitämättömänä manipuloijana ja 17-vuotiaasta nuorestasi puhut kuin erityistarpeisesta alakoululaisesta. Jos me huomaamme tämän, niin huomaa nuoresikin. Ei hyvä juttu.
- lapsesi tehtävä on itsenäistyä. Kuvittelitko todella, että se tapahtuu siten että hän noudattaa aikuisten tarpeista käsin laadittua arjen käsikirjoitusta viimeiseen päivään, jonka hän asuu kotonaan/kodeissaan? Kun eroperheen lapsi itsenäistyy, hän käyttää autonomiaansa ensin pienemmässä mittakaavassa juurikin ottamalla enemmän päätösvaltaa omasta elämästään ja arjestaan vielä ollessaan kotona, ennenkuin tekee irtioton omaan elämään.
- josta syystä moni asia olisi ihan samoin, jos eläisitte ydinperheenä. Isä näkisi nuorensa jo lähes aikuisena, jolle voisi jopa ostaa muutaman oluen ja sinä näkisit hänet hoidettavana lapsena, jolle täytyy koska tahansa tilata ambulanssi. Ja nuori menisi omia menojaan sinun tietämättä missä hän on ja sinä olisit ihan yhtä paiseessa tästä, vaikka et voisi siitä samalla tavalla eksääsi syyttääkään.
- totuus 17-vuotiaan nuoren vanhemmuudesta on se, että nyt niittää sen, mitä on kylvänyt. Lasta voi jo vastuuttaa omista virheistään. Näin tekee myös koulu, terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja monessa suhteessa laki. Sinulla on elatusvelvollisuus ja ilman oppivelvollisuutta ei varmaan olisi sitäkään. tämä on ihan sama homma, oli nuori ydinperheessä tai eroperheessä.
- lastenvalvoja ei tietenkään tee mitään, koska ilmiö kuuluu eroperheen nuoren murrosikään ja itsenäistymiseen. Jos teidän laittaa johonkin sovittelumenettelyyn, lapsi ehtii täyttää 18v, ennenkuin saatte sellaisen päätökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on annettu 17-vuotiaan maistaa alkoholia juhlissa. Ei odoteta että hän vetää kylillä koomat kun täyttää 18. Eipä tunnu kyllä kiinnostavankaan.
Vierailija kirjoitti:
Muutama näkökulma, jotka saattaisivat auttaa sinua ratkaisemaan tilannetta
- täällä on moni kiinnittänyt huomiota siihen, että puhut lapsen isästä pahana välinpitämättömänä manipuloijana ja 17-vuotiaasta nuorestasi puhut kuin erityistarpeisesta alakoululaisesta. Jos me huomaamme tämän, niin huomaa nuoresikin. Ei hyvä juttu.
- lapsesi tehtävä on itsenäistyä. Kuvittelitko todella, että se tapahtuu siten että hän noudattaa aikuisten tarpeista käsin laadittua arjen käsikirjoitusta viimeiseen päivään, jonka hän asuu kotonaan/kodeissaan? Kun eroperheen lapsi itsenäistyy, hän käyttää autonomiaansa ensin pienemmässä mittakaavassa juurikin ottamalla enemmän päätösvaltaa omasta elämästään ja arjestaan vielä ollessaan kotona, ennenkuin tekee irtioton omaan elämään.
- josta syystä moni asia olisi ihan samoin, jos eläisitte ydinperheenä. Isä näkisi nuorensa jo lähes aikuisena, jolle voisi jopa ostaa muutaman oluen ja sinä näkisit hänet hoidettavana lapsena, jolle täytyy koska tahansa tilata ambulanssi. Ja nuori menisi omia menojaan sinun tietämättä missä hän on ja sinä olisit ihan yhtä paiseessa tästä, vaikka et voisi siitä samalla tavalla eksääsi syyttääkään.
- totuus 17-vuotiaan nuoren vanhemmuudesta on se, että nyt niittää sen, mitä on kylvänyt. Lasta voi jo vastuuttaa omista virheistään. Näin tekee myös koulu, terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja monessa suhteessa laki. Sinulla on elatusvelvollisuus ja ilman oppivelvollisuutta ei varmaan olisi sitäkään. tämä on ihan sama homma, oli nuori ydinperheessä tai eroperheessä.
- lastenvalvoja ei tietenkään tee mitään, koska ilmiö kuuluu eroperheen nuoren murrosikään ja itsenäistymiseen. Jos teidän laittaa johonkin sovittelumenettelyyn, lapsi ehtii täyttää 18v, ennenkuin saatte sellaisen päätökseen.
Word! Tämä oli niin taitavasti sanoitettu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama näkökulma, jotka saattaisivat auttaa sinua ratkaisemaan tilannetta
- täällä on moni kiinnittänyt huomiota siihen, että puhut lapsen isästä pahana välinpitämättömänä manipuloijana ja 17-vuotiaasta nuorestasi puhut kuin erityistarpeisesta alakoululaisesta. Jos me huomaamme tämän, niin huomaa nuoresikin. Ei hyvä juttu.
- lapsesi tehtävä on itsenäistyä. Kuvittelitko todella, että se tapahtuu siten että hän noudattaa aikuisten tarpeista käsin laadittua arjen käsikirjoitusta viimeiseen päivään, jonka hän asuu kotonaan/kodeissaan? Kun eroperheen lapsi itsenäistyy, hän käyttää autonomiaansa ensin pienemmässä mittakaavassa juurikin ottamalla enemmän päätösvaltaa omasta elämästään ja arjestaan vielä ollessaan kotona, ennenkuin tekee irtioton omaan elämään.
- josta syystä moni asia olisi ihan samoin, jos eläisitte ydinperheenä. Isä näkisi nuorensa jo lähes aikuisena, jolle voisi jopa ostaa muutaman oluen ja sinä näkisit hänet hoidettavana lapsena, jolle täytyy koska tahansa tilata ambulanssi. Ja nuori menisi omia menojaan sinun tietämättä missä hän on ja sinä olisit ihan yhtä paiseessa tästä, vaikka et voisi siitä samalla tavalla eksääsi syyttääkään.
- totuus 17-vuotiaan nuoren vanhemmuudesta on se, että nyt niittää sen, mitä on kylvänyt. Lasta voi jo vastuuttaa omista virheistään. Näin tekee myös koulu, terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja monessa suhteessa laki. Sinulla on elatusvelvollisuus ja ilman oppivelvollisuutta ei varmaan olisi sitäkään. tämä on ihan sama homma, oli nuori ydinperheessä tai eroperheessä.
- lastenvalvoja ei tietenkään tee mitään, koska ilmiö kuuluu eroperheen nuoren murrosikään ja itsenäistymiseen. Jos teidän laittaa johonkin sovittelumenettelyyn, lapsi ehtii täyttää 18v, ennenkuin saatte sellaisen päätökseen.
Word! Tämä oli niin taitavasti sanoitettu!
Samaa mieltä! Erittäin hyviä huomioita. Ja vielä: ymmärrän, että halusit myös vinoilla meille kirjoittajille, kun sanoit "luoja huolta pitäköön" jne., mutta silti sanon tämän. Vanhempi ei voi koskaan nostaa käsiä pystyyn ja irtisanoutua vanhemmuudesta. Eikä kukaan myöskään ole sinulle sitä neuvoa antanut, jos on puhunut 17 vuotiaan tarpeesta ottaa omaa tilaa ja itsenäistyä. Totta kai nuorella on sen lisäksi tarve sille kokemukselle, että äiti välittää ja rakastaa ja on kiinnostunut ja haluaa lapsen parasta. Usko pois. Jos nyt luovutat, asia tulee vastaan myöhemmin ja silloin et kiitä itseäsi, jos nyt luovutat.
Mahtava faija lapsella, ei voi muuta sanoa. Oma lapsi on "tiellä". En tapailisi moista kusiaivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahtava faija lapsella, ei voi muuta sanoa. Oma lapsi on "tiellä". En tapailisi moista kusiaivoa.
Tämähän oli AP:n näkemys isästä. Siis siitä jonka kanssa hän ei ole tekemisissä tai keskustele mistään. Vaikuttaa siltä että isä on varmaan ihan ok ja äiti on kontrollifriikki joka ei ymmärrä että lapset kasvaa ja että 17v saa tosiaan jo ihan itse päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus vanhempiinsa, vanhemmilla ei lapsiinsa. Tuon ikäinen saa jo ihan itse päättää, kummalla vanhemmalla on ja tapaako toista vai ei.
Ja tääm onkin se epäkohta. Nyt me vanhemmat emme juurikaan tiedä missä 17v kulkee, mitä tekee ja hädin tuskin tiedämme missä yönsä viettää. Lapsi on alaikäinen ja vanhemmilla huoltovelvoite.
Ei kai tämä nyt voi mennä niin, että 15 v täyttänyt on huoltovelvoitteen alla, mutta saa kulkea oman mielensä mukaan maailman turuilla ja toreilla? Minä äitinä olen lähi, mutta tälläkään hetkellä en tiedä missä lapsi on. Hänellä pitäisi olla nyt koulupäivä ja hänen olisi pitänyt olla tapaamissopimuksen mukaan minun luonani viime yö. No ei ollut viime yötä luonani, kertoi eilen alkuillasta menevänsä isänsä luo yöksi. Hänen isänsä ei ole laittanut mitään viestiä, etät menikö lapsi hänen luokseen yöksi. Ehkä lapsi on nyt siellä koulussa, ehkä ei.
Onko muidenkin eronneiden yli 15v lapset tällaisia? Tiedättkö missä lapsi kulkee? Ja noudattaako teidän yli 15 teinit tapaamissopimuksia?
AP
En ymmärrä. Huoltovelvoite on että sinun pitää tarjota hänelle ruoka ja katto pään päälle. Puhut kuin sinulla olisi oikeus määrätä kaikesta mitä hän tekee.
En ymmärrä isääkään, jos minulla lapsi haluaisi olla koko ajan, minulle se kyllä sopisi.
Ihan kuin te kumpikaan ette tietäisi, mitä teidän lapsen elämässä tapahtuu. Minä veikkaan että hänellä on jo kavereita ja ehkä tyttöystävä, joiden kanssa viettää paljon aikaa ja yöpyykin. Jos koulusta on tullut viestiä ettei siellä käydä, niin tilanne on jo aika pitkällä, ja nuori on jo aikaa sitten tippunut tämän teidän systeemin väleihin.
Tämä on se miksi itse en suostunut mihinkään vuoroviikkosysteemiin. Uskon, että ex halusi sitä vain, ettei olisi tarvinnut maksaa minulle elareita. Ei hänellä lapsen paras ollut koskaan siihenkään asti ollut ykkösenä, ei se taikaiskusta muutu. Lapsella pitää olla yksi varsinainen koti, viettäköön sitten toisen vanhemman kanssa mitkä ajat tykkää, joko enemmän tai vähemmän.
No paasaus sikseen, olen pahoillani että sun teini on varmaan joutunut huonoon porukkaan, ja sulla on aihettakin olla huolissaan.
Herrasiunaa kuinka tyhmä olet!
Tuo äiti yrittää pitää huolta, mutta siihen hommaan tarvitaan myös isän panos. Eli isän pitää olla edes sen verran kiinnostunut, että vaatii lasta menemään kouluun ja ilmoittamaan äidilleen olinpaikkansa. Jos lapsi haluaa olla vain isän luona, isän
pitää vaivautua olemaan paikalla ja asettamaan lapselle rajat.
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta isän ei ole mikään pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on, tosin lapsi vasta 15. Mistään et saa apua, etkä voi väkisin hakea lasta luoksesi kun toista vanhempaa ei kiinnosta. Toisessa kodissa saa valvoa yöt ja lähteä vaikka arkena 22.30 ruokakauppaan. Mutta kun lasta ei voi pakottaa. Minä olisin turvallinen ja normaalin arjen tarjoava vanhempi, joka on hoitanut kaiken lapseen liittyvän ja teini-ikään asti välit oli hyvät. Mutta sitten toinen vanhempi ikään kuin liittoutui lapsen kanssa minua vastaan ja nyt kaikki normaali elämä on "nipotusta" ja kuulemma pitäisi relata. Vaan entäpä kun jää sairaudet hoitamatta ja koulutyö tekemättä?
Ihanaa, että löytyi joku jolla oikeaa kokemusta. Eli en voi siis tehdä muuta kuin ojentaa kädet ylös ja toivoa että lapsi pärjää jatkossa omin neuvoin tässä maailmassa.
Lapsen isä esimerkiksi oli luvannut käydä ostamassa lapselle viikonlopuksi kaljaa ja oli käskenyt lasta kysymään minulta myös luvan siihen. En voinut antaa isälle lupaa ostaa alaikäiselle kaljaa viikonlopuksi. Mitä tekee isä... Isä sanoi minun kuullen lapselle "äiti ei anna lupaa mulle ostaa sulle kaljaa. Sori, en voi mitään asialle." Ja minä olin tietysti siinä kohtaa lapsen mielestä sa pska vanhempi. Eli isä manipuloi lasta tällaisin keinoin.
Miten elämä voi mennä tällaiseksi? Tuntuu kohtuuttomalta.
AP
Omaa hautaansa siinä isä kaivaa, anna kaivaa vain. Lapsi, jos on yhtään järkevä, ymmärtää tuon kuvion kyllä ihan itse viimeiestään parikymppisenä.
Minulla ei ole lapsia, joten keskustelu tuntuu aika etäiseltä, mutta yksi asia ihmetyttää: miksi on niin paha päästää lapsi myöhäisiltana ruokakauppaan? Minulla on joka tiistai harrastus, joka päättyy klo 21.30, kello on yli kymmenen ennen kuin olen kotona. Aika usein käyn sen jälkeen vielä lähikaupassa, joka on auki yhteentoista. En ymmärrä miksei teini voisi tehdä samoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen erovanhempi, ei meillä ole ollut tuollaista. Ei meilläkään järin lämpimät puhevälit ole teinin isän kanssa, teini itse sanoo että on nyt viikonlopun isällään.
Vuoroviikkosysteemistä aina sanotaan, että onnistuu jos vanhemmat on väleissä. Aika harvat vanhemmat on kovin hyvissä väleissä eron jälkeen
Onko teillä teinin oleskelussa vanhempien luona mitään säännöllistä rytmiä? Ongelmana minulla on myös se, että en voi suunnitella kunnolla omaa elämää kun joudun usein päivystämään turhaan. Eli jos on minun hoitoviikko, niin silloin olen aina hoitovalmiudessa kotonani. Ja jos lapsi päättikin viettää hoitoviikkoni isällään niin minä olin turhaan kotona sen viikon vaikka olisin voinut ihan hyvin lähteä omille reissuilleni.
AP
Olen eri mutta ei. Sinä päivystät, koska olet lapsesi vanhempi, ja kun hän täyttää 18, lopetat päivystyksen. Siihen asti puret hammasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on, tosin lapsi vasta 15. Mistään et saa apua, etkä voi väkisin hakea lasta luoksesi kun toista vanhempaa ei kiinnosta. Toisessa kodissa saa valvoa yöt ja lähteä vaikka arkena 22.30 ruokakauppaan. Mutta kun lasta ei voi pakottaa. Minä olisin turvallinen ja normaalin arjen tarjoava vanhempi, joka on hoitanut kaiken lapseen liittyvän ja teini-ikään asti välit oli hyvät. Mutta sitten toinen vanhempi ikään kuin liittoutui lapsen kanssa minua vastaan ja nyt kaikki normaali elämä on "nipotusta" ja kuulemma pitäisi relata. Vaan entäpä kun jää sairaudet hoitamatta ja koulutyö tekemättä?
Ihanaa, että löytyi joku jolla oikeaa kokemusta. Eli en voi siis tehdä muuta kuin ojentaa kädet ylös ja toivoa että lapsi pärjää jatkossa omin neuvoin tässä maailmassa.
Lapsen isä esimerkiksi oli luvannut käydä ostamassa lapselle viikonlopuksi kaljaa ja oli käskenyt lasta kysymään minulta myös luvan siihen. En voinut antaa isälle lupaa ostaa alaikäiselle kaljaa viikonlopuksi. Mitä tekee isä... Isä sanoi minun kuullen lapselle "äiti ei anna lupaa mulle ostaa sulle kaljaa. Sori, en voi mitään asialle." Ja minä olin tietysti siinä kohtaa lapsen mielestä sa pska vanhempi. Eli isä manipuloi lasta tällaisin keinoin.
Miten elämä voi mennä tällaiseksi? Tuntuu kohtuuttomalta.
AP
Voi kuule, niin tuttua: "kyllähän minä mutta äitisi kieltää". Tämä oli yksi niistä strategioista, joilla hänet käännettiin minua vastaan. Ja aina tämä väännetään niin että katsoisit peiliin ja oma vika. Totuus on kuitenkin se, että esiteiniksi asti oli hyvät välit, kunnes hänet aivopestiin minua vastaan. Ja siihen ei voi mikään mahti maailmassa puuttua. T. Se sama
Meilläkin tämä fraasi pääsee välillä suusta. Äidin säännöt on niin kertakaikkisen typeriä, että saa kyllä ihan itseään syyttää jos lapset kääntyy vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ketjua lukiessa on kyllä syytä onnitella itseään, että saimme lasteni isän kanssa ongelmamme selvitettyä, eikä eroa tullut, vaikka se näyttikin yhdessä vaiheessa väistämättömältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus vanhempiinsa, vanhemmilla ei lapsiinsa. Tuon ikäinen saa jo ihan itse päättää, kummalla vanhemmalla on ja tapaako toista vai ei.
Ja tääm onkin se epäkohta. Nyt me vanhemmat emme juurikaan tiedä missä 17v kulkee, mitä tekee ja hädin tuskin tiedämme missä yönsä viettää. Lapsi on alaikäinen ja vanhemmilla huoltovelvoite.
Ei kai tämä nyt voi mennä niin, että 15 v täyttänyt on huoltovelvoitteen alla, mutta saa kulkea oman mielensä mukaan maailman turuilla ja toreilla? Minä äitinä olen lähi, mutta tälläkään hetkellä en tiedä missä lapsi on. Hänellä pitäisi olla nyt koulupäivä ja hänen olisi pitänyt olla tapaamissopimuksen mukaan minun luonani viime yö. No ei ollut viime yötä luonani, kertoi eilen alkuillasta menevänsä isänsä luo yöksi. Hänen isänsä ei ole laittanut mitään viestiä, etät menikö lapsi hänen luokseen yöksi. Ehkä lapsi on nyt siellä koulussa, ehkä ei.
Onko muidenkin eronneiden yli 15v lapset tällaisia? Tiedättkö missä lapsi kulkee? Ja noudattaako teidän yli 15 teinit tapaamissopimuksia?
AP
En ymmärrä. Huoltovelvoite on että sinun pitää tarjota hänelle ruoka ja katto pään päälle. Puhut kuin sinulla olisi oikeus määrätä kaikesta mitä hän tekee.
En ymmärrä isääkään, jos minulla lapsi haluaisi olla koko ajan, minulle se kyllä sopisi.
Ihan kuin te kumpikaan ette tietäisi, mitä teidän lapsen elämässä tapahtuu. Minä veikkaan että hänellä on jo kavereita ja ehkä tyttöystävä, joiden kanssa viettää paljon aikaa ja yöpyykin. Jos koulusta on tullut viestiä ettei siellä käydä, niin tilanne on jo aika pitkällä, ja nuori on jo aikaa sitten tippunut tämän teidän systeemin väleihin.
Tämä on se miksi itse en suostunut mihinkään vuoroviikkosysteemiin. Uskon, että ex halusi sitä vain, ettei olisi tarvinnut maksaa minulle elareita. Ei hänellä lapsen paras ollut koskaan siihenkään asti ollut ykkösenä, ei se taikaiskusta muutu. Lapsella pitää olla yksi varsinainen koti, viettäköön sitten toisen vanhemman kanssa mitkä ajat tykkää, joko enemmän tai vähemmän.
No paasaus sikseen, olen pahoillani että sun teini on varmaan joutunut huonoon porukkaan, ja sulla on aihettakin olla huolissaan.
Kyllä minun pitää teinille tarjota huoltajana muutakin kuin ruoka ja katto pään päälle. Se tarkoittaa kasvatusta niin, että hän pärjää itsenäisesti maailmassa, kun muuttaa omilleen. Ja täytyy minun tietää missä hän on minun hoitoviikollani, että tiedän onko hän kunnossa vai vaikka sairaalassa. Nyt me vanhemmat emme tiedä missä lapsi kulkee milloinkin, eikä meillä ole varmuutta missä lapsi viettää yönsä milloinkin.
Yritän kysyä onko muissakin eroperheissä samanlaista menoa yli 15 lasten kanssa? Noudattavatko teininne tapaamissopimuksia? Tiedättkö missä teininne kulkevat? Koen itse todella raskaaksi sen, että kun minulla on hoitoviikko niin joudun etsimään lastani ja miettimään missä hän on ja missä yöpyy. Kuinka voin vastata teinini huoltovelvoitteesta, jos en tiedä missä lapsi on? Lapsi nakkelee niskojaan, jos yritän puhua hänelle tapaamissopimuksesta.
AP
Sun "hoitoviikko"? Puhutko sä tässä nyt 3-vuotiaasta vai 17-vuotiaasta, eli kohta täysi-ikäisestä? Jos oot teinistäs huolissas, niin tee siitä vaikka lasu, niin lasu voi auttaa lastasi siinä että saa oman asunnon, niin ei tartte vaihtaa hoitopaikkaa viikon välein. :DDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on vaikea keksiä hyviä tapoja parantaa tilannetta enää tässä kohtaa. Melkeinpä aivoa minkä keksin, on priorisoida keskusteluyhteys teinin kanssa. Ei täysin sääntöjen ja järkevän elämän kustannuksella, mutta niin pitkälle venyttäen kuin mahdollista.
Pidän silti erikoisena monien vastaajian näkymystä 17-vuotiaasta itsenäisenä, lähes aikuisena. 17-vuotias on vasta lukion tai ammattikoulun alussa. Jatko-opinnot tai työelämä ovat vielä useamman vuoden päässä. Niin kauan kuin nuori elää vanhempiensa kodissa, vanhempien rahoilla, jossain määrin eletään myös vanhempien säännöillä. Ihan minimivaatimus minusta, että vanhempi tietää, missä lapsi on yötä.
Nyt on tietysti helppo olla jälkiviisas, mutta nämä on niitä hetkiä, joita varten exn kanssa on pakko pysyä keskusteluväleissä. Päiväkoti-ikäinen tai pikkukoululainen siirtyy vanhempien päätöksellä paikasta toiseen ja säännöt ovat loppujen lopuksi usein hienosäätöä. Teinin kanssa on toinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole lapsia, joten keskustelu tuntuu aika etäiseltä, mutta yksi asia ihmetyttää: miksi on niin paha päästää lapsi myöhäisiltana ruokakauppaan? Minulla on joka tiistai harrastus, joka päättyy klo 21.30, kello on yli kymmenen ennen kuin olen kotona. Aika usein käyn sen jälkeen vielä lähikaupassa, joka on auki yhteentoista. En ymmärrä miksei teini voisi tehdä samoin?
Teini-ikäinen saattaa joutua heräämään kuudelta ehtiäkseen kouluun. Kasvuikäinen luultavasti tarvitsee minimissään 8 tunnin unet. Puoli yhdeltätoista jos lähtee kauppaan, niin kahdeltatoista saa vielä komentaa nukkumaan.
Minä en ymmärrä miksi yläkouluikäisen pitäusi lähteä 22.30 edes ruokakauppaan, jos hän ei tarvitse mitään ja ostos on korkeintaan karkkia tai meikkejä. Ja muu perhe käy nukkumaan kun aamulla on työ- ja koulupäivä. Sitten hän tulee kotiin klo 23, menee puolen tunnin suihkuun klo 24 ja alkaa sen jälkeen viettää iltaa netflixin ääressä. Ja vanhempi jonka sääntöihin tämä ei sovi on nipo ja saa katsoa peiliin kun lapsi ei halua tulla? Ok.
17-vuotiaalla ei ole enää nukkumaanmenoaikaa. Meillä oli sääntönä, että sen verran hiljaa ollaan, että muut saa nukkua. Muuten en tiedä, miten hän yönsä kulutti. Minä en enää käy sanomassa että "nyt valot pois".
ihmeen mustavalkoista. Jos ei mene yhdeksältä nukkumaan, on heti tulevaisuus pilalla.
Alan näköjään itsekin kuulostaa teinille, ja olen sentään yli 50. Ei ihme jos teinillä keittää yli.
Vierailija kirjoitti:
Mahtava faija lapsella, ei voi muuta sanoa. Oma lapsi on "tiellä". En tapailisi moista kusiaivoa.
Eikä mitenkään yllättävä lausunto äidin suusta, mikä totuus mahtaa olla.
17 on lukiossa ja alle vuoden iässä täysi-ikäinen.
Puhuttiin kaupassa käynnistä, ei kaupungilla luuhaamisesta.