Lue keskustelun säännöt.
Uskaltaako irtisanoutua vakityöstä ilman uutta työpaikkaa?
28.06.2021 |
Karenssin toki saa mutta säästöjä on sen verran että ne riittää 3 kk asumiseen ja ruokaan sekä itselle että lapselle. Isompi kysymys on se että saako uutta työpaikkaa jos on työtön... Yliopistokoulutus on ja alan työkokemusta mutta ei ne työpaikat ihan puissa nyt kasva. Nykyinen työ aiheuttaa kuitenkin henkisesti niin pahan olon että koko elämä alkaa siitä kärsiä. Joten uskaltaako vai joutuuko ihan ojasta allikkoon?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Pari työkaveria teki näin. Toisella meni yli vuosi ennenkuin sai uuden työpaikan ja toinen tuli takaisin, kun ei se palkka sitten noussutkaan. Tätä ensimmäistä kaveria ei haluttu takaisin, vaikka oli työssään huippupätevä. Oli polttanut siltoja takanaan riittävästi. Liian kovat luulot itsestään. Luuli kävelevänsä sisään pariinkin saman sektorin firmaan. Ei päässyt edes haastatteluun, kun huhut huonosta käytöksestä kiirivät johtaja tasolla. Työskentelee nykyisin ihan eri sektorilla.
Itsellä myös yksi tällainen kaveri joka irtisanoutui vakituisesta siististä päivätyöstä, koska ei jaksanut käydä töissä ja kovasti vakuutteli että tietää pääsevänsä heti taas töihin kun alkaa siltä tuntumaan.
No ei päässyt, ei ole sen jälkeen koskaan enää päässyt vakituisiin töihin. Nyt on tehnyt töitä vuokrafirman kautta, mutta huonommalla palkalla ja vuorotyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen aina hankkinut ensin uuden työn ja vasta sitten irtisanoutunut vanhasta.
Niinhän se on tietysti parasta, mutta entä jos nykyinen työ ahdistaa paljon eikä uutta työtä ole saanut? Ap
Sitten menet nykyisen työnantajasi piikkiin työterveyshuoltoon keskustelemaan ahdistuksestasi ja saamaan siihen apua.
Kaikilla työterveyspalvelu ei kata mielenterveysoireiden hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Kassat saavat palkkatiedot tulorekisteristä nykyään, ei sinne tarvitse mitään pitkiä selvityksiä tehdä.
Luetun ymmärtäminen.
Työskentelen itse rekrytoinnin parissa ja vinkkini on sama kuin monilla - hae töitä nykyisen työn ohella, älä jättäydy pois. Tietysti jos henkinen ahdistus on liian vahva, ota sairauslomaa tarvitsemasi aika.
Tilastollisesti työttömänä on haastavampaa saada uusi työpaikka.
Tsemppiä ja asiat varmasti kääntyvät parhain päin!
Vierailija kirjoitti:
Jos olet todella ahdistunut, väsy jne totta kai saat enemmän kuin 2 viikkoa saikkua. Voit saada monta kuukautta ja sinä aikana etsit uuden työpaikan.
Meillä työnantaja ei maksa sairausajan palkkaa, jos kyseessä ns. kevyt mielenterveysdiagnoosi eli tarjotaan muita tehtäviä ja jos niitä ei ota, ei saa palkkaa. Ihan lain mukaan saa näin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai! Mutta varaudu tosiaan siihen, että tulotonta aikaa on vähän enemmän kuin tuon 3kk, koska tukia ei koskaan makseta tulevalta ajalta vaan tarkastellaan kulunutta jaksoa. Ei siinä kyllä enää mitään lippua ja lappua tarvitse lähetellä, kun hoitaa työttömäksi ilmoittautumisen vaikka muutamaa viikkoa ennen karenssin päättymistä. Ehtii työkkäri selvittää mahdolliset esteet ja tehdä lausunnon, jolloin voit laittaa rahahakemuksen sitten heti kun karenssi + 2-4 viikkoa on kulunut.
Hienoa tietysti jos saat siinä ajassa uuden työn, mutta eipä niitä aina saa.
Työvoimatoimistoon lähetetään toki tarvittavat liitteet, mutta liitto pyytää myös vielä omansa ensimmäisen hakemuksen käsittelyssä.
Mitä liitteitä nämä siis on?
ApTYökkäri ei pääsääntöisesti tarvitse mitään liitteitä, siellä on ns. luottamusloikka. Opintojen päättymiseen liittyvät asiakirjat on poikkeus, joskus niitä kysytään. Sen sijaan jos päätyy kuntakokeiluun, niin siellä halutaan papereita nähtäväksi vaikka mistä, tosin täysin luvatta. Lainan määrällä ei ole mitään tekemistä työvoimapalveluiden kanssa.
Ainakin palkkatodistus. Nykyään liitto taitaa saada tämän automaattisesti joltain taholta, mutta jos on ollut sairaslomia tms. niin joudut pyytämään itse työnantajalta/palkanlaskijalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai! Mutta varaudu tosiaan siihen, että tulotonta aikaa on vähän enemmän kuin tuon 3kk, koska tukia ei koskaan makseta tulevalta ajalta vaan tarkastellaan kulunutta jaksoa. Ei siinä kyllä enää mitään lippua ja lappua tarvitse lähetellä, kun hoitaa työttömäksi ilmoittautumisen vaikka muutamaa viikkoa ennen karenssin päättymistä. Ehtii työkkäri selvittää mahdolliset esteet ja tehdä lausunnon, jolloin voit laittaa rahahakemuksen sitten heti kun karenssi + 2-4 viikkoa on kulunut.
Hienoa tietysti jos saat siinä ajassa uuden työn, mutta eipä niitä aina saa.
Työvoimatoimistoon lähetetään toki tarvittavat liitteet, mutta liitto pyytää myös vielä omansa ensimmäisen hakemuksen käsittelyssä.
Mitä liitteitä nämä siis on?
ApTYökkäri ei pääsääntöisesti tarvitse mitään liitteitä, siellä on ns. luottamusloikka. Opintojen päättymiseen liittyvät asiakirjat on poikkeus, joskus niitä kysytään. Sen sijaan jos päätyy kuntakokeiluun, niin siellä halutaan papereita nähtäväksi vaikka mistä, tosin täysin luvatta. Lainan määrällä ei ole mitään tekemistä työvoimapalveluiden kanssa.
Ainakin palkkatodistus. Nykyään liitto taitaa saada tämän automaattisesti joltain taholta, mutta jos on ollut sairaslomia tms. niin joudut pyytämään itse työnantajalta/palkanlaskijalta.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tarvitsee liiteittä sekä työkkäri että liitto.
Mutta jotta tämä ketju ei menisi jankkaukseski niin annetaanko asian olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas sanoisin HR-ihmisenä niin että jos työ vie kaiken voiman ja ihminen on naatti, niin silloin on vaikea saada uutta työtä. Parempi niin että ensin hetken huilaa ja kerää voimia, silloin osaa olla aidosti innostunut haastattelussa.
Minä en leimaa ihmistä ”pohjasakaksi” työttömyyden takia. Ja varsinkin johtajissa on paljon sitä että on normaalia että välillä on hetken työtön, esim usein uusi toimitusjohtaja irtisanoo (kultaisella ködenpuristuksella) vanhan johtoryhmän. Sitten he ovat hetken työttömiä, mutta ei se pohjasakkaan tiputa.
Typerää lähteä tyhjän päälle. Kärvistelet vaan nykyisessä niin kauan kunnes löydät uuden työn. Haet sairauslomaa jos et jaksa olla töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein itse elämäni parhaimman päätöksen pari vuotta sitten ja irtisanouduin vakityöstä, koska olin vaan niin poikki, että ei edes kiinnostanut uuden työn hakeminen, eikä saikku tuntunut fiksulta, koska olen niin tunnollinen, että olisin todennäköisesti vain miettinyt, että kohta pitää palata takaisin, etten jätä muita työpaikalla pulaan - ja sitten olisin palannut viikon, parin päästä ja kohta ollut taas samassa pisteessä.
Mulle irtisanoutuminen oli paras päätös ikinä ja se laittoi asioita perspektiiviin. Mulla oli reilu puskuri, eli 3kk säästöillä en varmaan olisi uskaltanut tuota tehdä, mutta mulla oli sen verran, että olisin pärjännyt vaikka täysin tuloitta pari vuotta. Mutta toki ei tarvinnut, koska sain ansiosidonnaista karenssin jälkeen, mutta ne säästöt olisi sitten turvanneet, jos työttömyys olisi venähtänyt.
Itse en hakenut töitä heti työttömyyden alusta, mutta työkkäriin tietysti ilmoittauduin heti, kuten pitää (karenssi alkaa juoksemaan aikaisintaan siitä kun ilmoittaudut työttömäksi, joten ei kannata odotella kolmea kuukautta!). Siitä, kun aloitin työnhaun, meni noin 4 kuukautta, että lopulta sain töitä. Eli lopulta olin työttömänä 7 kuukautta. Koin, että työttömyys ei kovin monessa tapauksessa ollut este työlle, vaan kilpailu muuten oli niin kovaa. Pääsin paljon haastatteluihin ja kun jäin kakkoseksi tai kolmanneksi, oli perustelut melkein joka kerta erittäin hyvät ja uskottavat ja ihan muuta kuin se, että olin työtön. Sain kyllä jokaikisessä haastattelussa selittää, miksi olen työtön, mutta en kokenut sitä ongelmaksi, kun olin miettinyt vastauksen etukäteen. Yleensä ammattirekrytoijat eivät tätä myöskään ihmetelleet, mutta vähemmän rekryävät saattoivat vähän kummastella. Oli kuitenkin ilahduttavaa, että suurin osa siitä kummastelusta pääsi yli ja keskittyi oikeasti siihen osaamiseen.
Tyhjän päälle jäämisessä on aina riskinsä. Mulla on tosi hyvä kokemus tästä, mutta se ei tietenkään takaa sitä, että sulla olisi. Mutta kannattaa oikeasti miettiä, että mitä jos mikään ei muutu? Pystytkö jatkamaan tuota nykyistä elämää? Todennäköisesti et loputtomiin jaksa. Jos olisin sinä, listaisin kaikki mahdolliset vaihtoehdot (uusi työ, irtisanoutuminen, opintovapaa, yrittäjyys,....) ja makustelisin niitä aikani ennen päätöksen tekoa. Myös säästäisin niin paljon kuin vaan ikinä mahdollista, jotta olet taloudellisesti niin valmis kuin mahdollista, jos teet jotain radikaaleja liikkeitä. Toki se kannattaa miettiä, olisiko kannattavaa maksaa jostain avusta arkeen, mutta kaikki turhat kulut pois.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Mä tein itse elämäni parhaimman päätöksen pari vuotta sitten ja irtisanouduin vakityöstä, koska olin vaan niin poikki, että ei edes kiinnostanut uuden työn hakeminen, eikä saikku tuntunut fiksulta, koska olen niin tunnollinen, että olisin todennäköisesti vain miettinyt, että kohta pitää palata takaisin, etten jätä muita työpaikalla pulaan - ja sitten olisin palannut viikon, parin päästä ja kohta ollut taas samassa pisteessä.
Mulle irtisanoutuminen oli paras päätös ikinä ja se laittoi asioita perspektiiviin. Mulla oli reilu puskuri, eli 3kk säästöillä en varmaan olisi uskaltanut tuota tehdä, mutta mulla oli sen verran, että olisin pärjännyt vaikka täysin tuloitta pari vuotta. Mutta toki ei tarvinnut, koska sain ansiosidonnaista karenssin jälkeen, mutta ne säästöt olisi sitten turvanneet, jos työttömyys olisi venähtänyt.
Itse en hakenut töitä heti työttömyyden alusta, mutta työkkäriin tietysti ilmoittauduin heti, kuten pitää (karenssi alkaa juoksemaan aikaisintaan siitä kun ilmoittaudut työttömäksi, joten ei kannata odotella kolmea kuukautta!). Siitä, kun aloitin työnhaun, meni noin 4 kuukautta, että lopulta sain töitä. Eli lopulta olin työttömänä 7 kuukautta. Koin, että työttömyys ei kovin monessa tapauksessa ollut este työlle, vaan kilpailu muuten oli niin kovaa. Pääsin paljon haastatteluihin ja kun jäin kakkoseksi tai kolmanneksi, oli perustelut melkein joka kerta erittäin hyvät ja uskottavat ja ihan muuta kuin se, että olin työtön. Sain kyllä jokaikisessä haastattelussa selittää, miksi olen työtön, mutta en kokenut sitä ongelmaksi, kun olin miettinyt vastauksen etukäteen. Yleensä ammattirekrytoijat eivät tätä myöskään ihmetelleet, mutta vähemmän rekryävät saattoivat vähän kummastella. Oli kuitenkin ilahduttavaa, että suurin osa siitä kummastelusta pääsi yli ja keskittyi oikeasti siihen osaamiseen.
Tyhjän päälle jäämisessä on aina riskinsä. Mulla on tosi hyvä kokemus tästä, mutta se ei tietenkään takaa sitä, että sulla olisi. Mutta kannattaa oikeasti miettiä, että mitä jos mikään ei muutu? Pystytkö jatkamaan tuota nykyistä elämää? Todennäköisesti et loputtomiin jaksa. Jos olisin sinä, listaisin kaikki mahdolliset vaihtoehdot (uusi työ, irtisanoutuminen, opintovapaa, yrittäjyys,....) ja makustelisin niitä aikani ennen päätöksen tekoa. Myös säästäisin niin paljon kuin vaan ikinä mahdollista, jotta olet taloudellisesti niin valmis kuin mahdollista, jos teet jotain radikaaleja liikkeitä. Toki se kannattaa miettiä, olisiko kannattavaa maksaa jostain avusta arkeen, mutta kaikki turhat kulut pois.
Tsemppiä!
Älä puhu paskaa! Karenssi alkaa kulua työsuhteen päättymisestä riippumatta siitä, ilmoittaudutko työkkäriin vai et! Kokemusta ihan tämän vuoden alusta, työsuhde päättyi lokakuussa, työkkäriin ilmoittauduttu tammikuussa, karenssi loppui jo tammikuussa. Ei todellakaan tarvitse eikä missään nimessä kannata ilmoittautua heti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein itse elämäni parhaimman päätöksen pari vuotta sitten ja irtisanouduin vakityöstä, koska olin vaan niin poikki, että ei edes kiinnostanut uuden työn hakeminen, eikä saikku tuntunut fiksulta, koska olen niin tunnollinen, että olisin todennäköisesti vain miettinyt, että kohta pitää palata takaisin, etten jätä muita työpaikalla pulaan - ja sitten olisin palannut viikon, parin päästä ja kohta ollut taas samassa pisteessä.
Mulle irtisanoutuminen oli paras päätös ikinä ja se laittoi asioita perspektiiviin. Mulla oli reilu puskuri, eli 3kk säästöillä en varmaan olisi uskaltanut tuota tehdä, mutta mulla oli sen verran, että olisin pärjännyt vaikka täysin tuloitta pari vuotta. Mutta toki ei tarvinnut, koska sain ansiosidonnaista karenssin jälkeen, mutta ne säästöt olisi sitten turvanneet, jos työttömyys olisi venähtänyt.
Itse en hakenut töitä heti työttömyyden alusta, mutta työkkäriin tietysti ilmoittauduin heti, kuten pitää (karenssi alkaa juoksemaan aikaisintaan siitä kun ilmoittaudut työttömäksi, joten ei kannata odotella kolmea kuukautta!). Siitä, kun aloitin työnhaun, meni noin 4 kuukautta, että lopulta sain töitä. Eli lopulta olin työttömänä 7 kuukautta. Koin, että työttömyys ei kovin monessa tapauksessa ollut este työlle, vaan kilpailu muuten oli niin kovaa. Pääsin paljon haastatteluihin ja kun jäin kakkoseksi tai kolmanneksi, oli perustelut melkein joka kerta erittäin hyvät ja uskottavat ja ihan muuta kuin se, että olin työtön. Sain kyllä jokaikisessä haastattelussa selittää, miksi olen työtön, mutta en kokenut sitä ongelmaksi, kun olin miettinyt vastauksen etukäteen. Yleensä ammattirekrytoijat eivät tätä myöskään ihmetelleet, mutta vähemmän rekryävät saattoivat vähän kummastella. Oli kuitenkin ilahduttavaa, että suurin osa siitä kummastelusta pääsi yli ja keskittyi oikeasti siihen osaamiseen.
Tyhjän päälle jäämisessä on aina riskinsä. Mulla on tosi hyvä kokemus tästä, mutta se ei tietenkään takaa sitä, että sulla olisi. Mutta kannattaa oikeasti miettiä, että mitä jos mikään ei muutu? Pystytkö jatkamaan tuota nykyistä elämää? Todennäköisesti et loputtomiin jaksa. Jos olisin sinä, listaisin kaikki mahdolliset vaihtoehdot (uusi työ, irtisanoutuminen, opintovapaa, yrittäjyys,....) ja makustelisin niitä aikani ennen päätöksen tekoa. Myös säästäisin niin paljon kuin vaan ikinä mahdollista, jotta olet taloudellisesti niin valmis kuin mahdollista, jos teet jotain radikaaleja liikkeitä. Toki se kannattaa miettiä, olisiko kannattavaa maksaa jostain avusta arkeen, mutta kaikki turhat kulut pois.
Tsemppiä!
Älä puhu paskaa! Karenssi alkaa kulua työsuhteen päättymisestä riippumatta siitä, ilmoittaudutko työkkäriin vai et! Kokemusta ihan tämän vuoden alusta, työsuhde päättyi lokakuussa, työkkäriin ilmoittauduttu tammikuussa, karenssi loppui jo tammikuussa. Ei todellakaan tarvitse eikä missään nimessä kannata ilmoittautua heti!
Mikä ihmisiä oikeen vaivaa? Miksei voi sanoa asiallisesti, että tieto on väärää? Pahoittelut, jos väärää tietoa annoin, mutta näin muistelin, että se olisi ollut, mutta eipä ilmeisesti sitten. Mutta miksei "missään nimessä kannata ilmoittautua heti"? Mitä siinä häviää? Itse ilmoittauduin heti ja se oli ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein itse elämäni parhaimman päätöksen pari vuotta sitten ja irtisanouduin vakityöstä, koska olin vaan niin poikki, että ei edes kiinnostanut uuden työn hakeminen, eikä saikku tuntunut fiksulta, koska olen niin tunnollinen, että olisin todennäköisesti vain miettinyt, että kohta pitää palata takaisin, etten jätä muita työpaikalla pulaan - ja sitten olisin palannut viikon, parin päästä ja kohta ollut taas samassa pisteessä.
Mulle irtisanoutuminen oli paras päätös ikinä ja se laittoi asioita perspektiiviin. Mulla oli reilu puskuri, eli 3kk säästöillä en varmaan olisi uskaltanut tuota tehdä, mutta mulla oli sen verran, että olisin pärjännyt vaikka täysin tuloitta pari vuotta. Mutta toki ei tarvinnut, koska sain ansiosidonnaista karenssin jälkeen, mutta ne säästöt olisi sitten turvanneet, jos työttömyys olisi venähtänyt.
Itse en hakenut töitä heti työttömyyden alusta, mutta työkkäriin tietysti ilmoittauduin heti, kuten pitää (karenssi alkaa juoksemaan aikaisintaan siitä kun ilmoittaudut työttömäksi, joten ei kannata odotella kolmea kuukautta!). Siitä, kun aloitin työnhaun, meni noin 4 kuukautta, että lopulta sain töitä. Eli lopulta olin työttömänä 7 kuukautta. Koin, että työttömyys ei kovin monessa tapauksessa ollut este työlle, vaan kilpailu muuten oli niin kovaa. Pääsin paljon haastatteluihin ja kun jäin kakkoseksi tai kolmanneksi, oli perustelut melkein joka kerta erittäin hyvät ja uskottavat ja ihan muuta kuin se, että olin työtön. Sain kyllä jokaikisessä haastattelussa selittää, miksi olen työtön, mutta en kokenut sitä ongelmaksi, kun olin miettinyt vastauksen etukäteen. Yleensä ammattirekrytoijat eivät tätä myöskään ihmetelleet, mutta vähemmän rekryävät saattoivat vähän kummastella. Oli kuitenkin ilahduttavaa, että suurin osa siitä kummastelusta pääsi yli ja keskittyi oikeasti siihen osaamiseen.
Tyhjän päälle jäämisessä on aina riskinsä. Mulla on tosi hyvä kokemus tästä, mutta se ei tietenkään takaa sitä, että sulla olisi. Mutta kannattaa oikeasti miettiä, että mitä jos mikään ei muutu? Pystytkö jatkamaan tuota nykyistä elämää? Todennäköisesti et loputtomiin jaksa. Jos olisin sinä, listaisin kaikki mahdolliset vaihtoehdot (uusi työ, irtisanoutuminen, opintovapaa, yrittäjyys,....) ja makustelisin niitä aikani ennen päätöksen tekoa. Myös säästäisin niin paljon kuin vaan ikinä mahdollista, jotta olet taloudellisesti niin valmis kuin mahdollista, jos teet jotain radikaaleja liikkeitä. Toki se kannattaa miettiä, olisiko kannattavaa maksaa jostain avusta arkeen, mutta kaikki turhat kulut pois.
Tsemppiä!
Älä puhu paskaa! Karenssi alkaa kulua työsuhteen päättymisestä riippumatta siitä, ilmoittaudutko työkkäriin vai et! Kokemusta ihan tämän vuoden alusta, työsuhde päättyi lokakuussa, työkkäriin ilmoittauduttu tammikuussa, karenssi loppui jo tammikuussa. Ei todellakaan tarvitse eikä missään nimessä kannata ilmoittautua heti!
Mikä ihmisiä oikeen vaivaa? Miksei voi sanoa asiallisesti, että tieto on väärää? Pahoittelut, jos väärää tietoa annoin, mutta näin muistelin, että se olisi ollut, mutta eipä ilmeisesti sitten. Mutta miksei "missään nimessä kannata ilmoittautua heti"? Mitä siinä häviää? Itse ilmoittauduin heti ja se oli ihan ok.
Koska sen 3kk karenssin aikana menettää ammattisuojan ja joutuu jo työkkärin toimenpiteitä suorittamaan, mutta mitään hyötyä siitä ei itselle saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä karenssi, työttömäksi ilmoittautuminen ja ammattisuoja oikeasti menee? Yritin googlata mutta ei löydy selkeää vastausta, työkkärin sivuilla vain neuvotaan ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi heti kun työt loppuu. Mutta jos ensin lusii tulottomana 3 kk karenssiajan ottamatta mitään yhteyttä työkkäriin ja vasta sen jälkeen ilmoittautuu työttömäksi niin lätkäistäänkö siinä joku uusi karenssi vielä päälle? Ja menettääkö oikeasti ammattisuojan jo karenssin aikana vaikka ei mitään tukia saa?
Mä irtisanoin itseni vakituisesta työstä ja jäin tyhjän päälle. Yritin ennen irtisanoutumista etsiä uutta työtä (vakituisia), mutta sitä ei vain löytynyt. Olin henkisesti aivan rikki ja loppu, koska työ oli rankkaa ja työilmapiiri huono. En siis nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin sanoa itseni irti. Jälkikäteen harmittelin hiukan, miksen tehnyt sitä aiemmin ja annoin työn mennä oman henkisen hyvinvoinnin edelle. Irtisanoutumisen jälkeen pidin vuosilomat ja olin kuukauden työttömänä, jonka jälkeen aloitin uudet työt eri alalla. Se oli sijaisuus, joka poiki uusia sijaisuuksia. Oon ollu koko ajan töissä sen jälkeen.
Miten ap kävi, jäitkö pois töistä
Vierailija kirjoitti:
Totta kai! Mutta varaudu tosiaan siihen, että tulotonta aikaa on vähän enemmän kuin tuon 3kk, koska tukia ei koskaan makseta tulevalta ajalta vaan tarkastellaan kulunutta jaksoa. Ei siinä kyllä enää mitään lippua ja lappua tarvitse lähetellä, kun hoitaa työttömäksi ilmoittautumisen vaikka muutamaa viikkoa ennen karenssin päättymistä. Ehtii työkkäri selvittää mahdolliset esteet ja tehdä lausunnon, jolloin voit laittaa rahahakemuksen sitten heti kun karenssi + 2-4 viikkoa on kulunut.
Hienoa tietysti jos saat siinä ajassa uuden työn, mutta eipä niitä aina saa.
Työttömäksi ilmoittaudutaan heti kun on työyön. Tai jo etukäteen, että 6.5 alkaen olen työtön.
Sinne kassaan laitetaan ne liitteet heti. Esim. Irtisanomisilmoitus, lopputilin tiedot, että selviää kuinka paljon on maksettu lomapäiviä.
Minä en vain ymmärrä sitä, että miksi AP haluaa irtisanoutua ensin ja vasta sitten katsella uutta työpaikkaa? Jos on huono olla nykyisessä paikassa jo pidemmän aikaa, luulisi, että uutta paikkaa olisi katsottu jo kauan aikaa sitten. Vai onko paikkoja jo tutkittu mutta viel äei ole tärpännyt?
Ennenkuin kiikutat irtisanomisilmoituksen firmaan, katso nyt ainakin alasi työllisyystilanne alueella, avoimet paikat ja mieti oletko valmis muuttamaan lapsesi kanssa työn perässä muualle, jos vaihtoehtona on jäädä työttömäksi lopun ikää.
Anna itsellesi vaikka aikaraja, että 1kk pääst pitää olla uusi työ plakkarissa ja sitten vasta irtisanoudut. Voipi nykytyö tuntua vähemmän masentavalta, kun on mielessä jo päivämäärä, kun se skeida loppuu ja voit antaa fudua kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet todella ahdistunut, väsy jne totta kai saat enemmän kuin 2 viikkoa saikkua. Voit saada monta kuukautta ja sinä aikana etsit uuden työpaikan.
Meillä työnantaja ei maksa sairausajan palkkaa, jos kyseessä ns. kevyt mielenterveysdiagnoosi eli tarjotaan muita tehtäviä ja jos niitä ei ota, ei saa palkkaa. Ihan lain mukaan saa näin tehdä.
No ei saa.
Eri tilanne, jos kyseessä.on diagnoosi, josta kela ei maksa sairauspäivärahaa. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko mt diagnoosi.
Oma kokemukseni vajaan 10 vuoden takaa.
Olin ollut jo 14 vuotta samassa puljussa, mitä nyt pari sivuduunia välillä. Rupesin oikeasti miettimään, että haluanko tehdä tätä työtä eläkepäiviin asti – en todellakaan. Rupesin järjestämään asioita, tein jonkin verran ylitöitä paremman lopputilin saamiseksi, en pitänyt lomia, yms. Nettona kuittasin noin 3200 €. Sain toki karenssin 3 kk ajaksi, mutta seuraavasta kuusta lähtien sain myös asumistukea n. 400 €. Säästeliäästi ansiosidonnaisen alkamiseen asti ja puolen vuoden loma ennen kuin hain mitään töitä, vaikka työkkäriin piti muuta väittääkin.
Palauduin henkisesti ja tulin fyysisesti parempaan kuntoon, kun arkiliikunnalle oli reilusti aikaa. Ihan heti sitä vakkariduunia ei löytynyt, mutta tein välissä myös vapaaehtoistöitä ja osa-aikaduunia, etten näyttäisi saamattomalta tulevaa työtä ajatellen.
Elämäni paras päätös lähteä duunista, jossa olin hyvä, mutta aivan leipääntynyt samojen asioiden tuhansiin toistamisiin. Päätös oli siinäkin mielessä helppo, että olin tuolloin sinkku ja vuokrani oli edullinen. Eikä velkoja ollut.