Lue keskustelun säännöt.
Päiväkotien äitienpäiväkortit, joissa lapsi kertoo negatiivisia asioita äidistä
12.05.2019 |
Ennen äitienpäivää nauroin kavereille, että eihän ne päiväkotien työntekijät oikeasti voi kirjoittaa äideille kortteihin mitään, että "mun äiti on aina somessa" tms sisältöä, tuskin on niin sadisteja, että juuri äitienpäivänä haluaa olla ilkeitä ja kouluttaa äitejä. Järkytys oli aamulla melkoinen, kun toisenlainen asia (kuopuksen raskausajalta, joka ei tietenkään tule kortista ilmi, tuskin lapsi asiaa ymmärsi) mikä mielestäni on täysin sopimaton äitienpäiväkorttiin, luki oman lapsen kortissa. Onko muille tullut kyseisistä aikuisten kurjoittamista korteista paha mieli?
En todellakaan odota mitään kuningatarkohtelua tänään, mutta jos nyt edes ei tahallaan aikuiset loukkaisi. Edelleen itkettää kortti, vaikka järjellä yritän selittää itselleni että ehkä eivät kuitenkaan tarkoittaneet pahaa ja kyse vain hormoneista.
Kommentit (346)
Ehkä seuraavaksi kielletään lasten päiväkodissa tekemät äitien- ja isäinpäiväkortit, kun ne loukkaavat vanhempien itsemääräämisoikeutta ja vakaamusta.
Ihan samalla tavalla kuin Suvi-virsi tai joulujuhlat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on vain päiväkoti-ikäisten lasten äideillä, kun kuvitellaan olevan täydellinen ja maailman paras äiti, eikä arvostelua hyväksttä, ei edes lapsen, miten hän näkee asiat todellisuudessa.
Viimeistään lapsen teini-iässä totuus iskee vasten kasvoja ja hyvästä äidistä tai siitä luulosta, on vain rippeet jäljellä ja arvostelua saa kuulla joka päivä, hyvä jos muistavat edes äitienpäivänä.
Tilannetaju. Jaettu kasvatusvastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan. Työkaverin mielestä oli hyvin miellyttävää kirjoittaa yhteen korttiin "mun äiti aina huutaa". En pystynyt estämään, vaikka esitin mielipiteeni, että ihan kaikkea lapsen sanomaa ei tarvitsisi kirjoittaa ja voisi yrittää saada lapselta lisää erilaisia vastauksia.
Siitä on vuosia aikaa, mutta olen edelleen pahoillani.
Tämä kommentti sai itkemään entistä vuolaammin. Harmi, ettet pystynyt estämään ja toivottavasti kyseisen kortin saaja osasi suhtautua asiaan minua paremmin.
Toisaalta tuli parempi mieli, kun kuulee, että muissakin päiväkodeisaa osataan.
Nyt yritän ryhdistäytyä ja päästä äitienpäivätunnelmaan. Myötätuntoa, jos joku kohtalotoveri tulee lukeneeksi aloituksen!
Ap
Itkettää kun joku räyhääjä-äiti saattoi saada pahan mielen, mutta ei itketä huutoa kuuntelemaan joutuva lapsi?
Meillä luki isänpäiväkortissa "tulen iloikseksi, kun isä...lopettaa huutamisen".
Noh, mies on muusikko ja "huutaminen" tarkoittaa laulunauhoituksien tekemistä. Minkä loputtua isä on lapsen kanssa, ja siitä lapsi ilahtuu.
Näin järkyttävä tarina tämän lauseen takana. Sinäkään et tiedä mistä tuo lause lapsen mieleen tuli.
Toki täysin typerää laittaa tuollaista isänpäiväkorttiin, kun sen voi myös ikävästi tulkita. Hoitaja tuskin tiesi että selitys oli positiivinen.
Viesti numero kolmosessa selvisi, että äitihulluhan se taas. Etkö voisi naamioitua paremmin.
Minusta äitien- ja isänpäiväkorteista voisi luopua kokonaan, samoin pääsiäis- ja joulujutuista.
Ainakin meillä ne ovat tarpeettomia, kun me vanhemmat halutaan askarrella lasten kanssa ihan oman näköiset kortit, niin äitien- ja isänpäivänä, samoin yhdessä hankitaan teemaan sopiva lahja. Ihan sama ja muut jutut.
Miksi ette rakenna omaa perinnettä omassa kodissanne, vaan ulkoistatte senkin muiden tehtäväksi. Jos mikä, äitienpäivä on perheen oma juttu, samoin siihen liittyvät perinteet ja erityisesti kortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on vain päiväkoti-ikäisten lasten äideillä, kun kuvitellaan olevan täydellinen ja maailman paras äiti, eikä arvostelua hyväksttä, ei edes lapsen, miten hän näkee asiat todellisuudessa.
Viimeistään lapsen teini-iässä totuus iskee vasten kasvoja ja hyvästä äidistä tai siitä luulosta, on vain rippeet jäljellä ja arvostelua saa kuulla joka päivä, hyvä jos muistavat edes äitienpäivänä.
Äitienpäivä on se päivä kun ulkopuolisen on tuotava asia esille? Kun täytät 50 vuotta ja pyörit karmeassa ikäkriisissä, niin juuri sinä päivänä haluat kuulla kuinka vanha ja kulahtanut olet ja kuinka kymmenen vuoden päästä olet jo 60, eikö?
Ihan varmasti jokainen äiti tunnistaa omat puutteensa: ei aina jaksa hymyillä, ei aina jaksa tuoksua pullalle, ei aina jaksa ajatella vain muita, ei aina jaksa olla kärsivällinen ja läsnäoleva. Työpaineiden lisäksi suurin osa kotitöistä ja lasten asioista painaa edelleenkin äitien harteilla, vaikka perheessä olisi osallistuva isäkin. Monissa perheissä ei ole. Jos yrität jo sen minkä jaksat ja yrität olla mahdollisimman hyvä kaikille, mutta usein väsyttää ja kiristää, niin ihan varmasti just sen haluat itsestäsi kuulla äitienpäivänä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on vain päiväkoti-ikäisten lasten äideillä, kun kuvitellaan olevan täydellinen ja maailman paras äiti, eikä arvostelua hyväksttä, ei edes lapsen, miten hän näkee asiat todellisuudessa.
Viimeistään lapsen teini-iässä totuus iskee vasten kasvoja ja hyvästä äidistä tai siitä luulosta, on vain rippeet jäljellä ja arvostelua saa kuulla joka päivä, hyvä jos muistavat edes äitienpäivänä.
Äitienpäivä on se päivä kun ulkopuolisen on tuotava asia esille? Kun täytät 50 vuotta ja pyörit karmeassa ikäkriisissä, niin juuri sinä päivänä haluat kuulla kuinka vanha ja kulahtanut olet ja kuinka kymmenen vuoden päästä olet jo 60, eikö?
Ihan varmasti jokainen äiti tunnistaa omat puutteensa: ei aina jaksa hymyillä, ei aina jaksa tuoksua pullalle, ei aina jaksa ajatella vain muita, ei aina jaksa olla kärsivällinen ja läsnäoleva. Työpaineiden lisäksi suurin osa kotitöistä ja lasten asioista painaa edelleenkin äitien harteilla, vaikka perheessä olisi osallistuva isäkin. Monissa perheissä ei ole. Jos yrität jo sen minkä jaksat ja yrität olla mahdollisimman hyvä kaikille, mutta usein väsyttää ja kiristää, niin ihan varmasti just sen haluat itsestäsi kuulla äitienpäivänä!
Miksi ihmeessä sun mies ei auta lasta askartelemaan sulle ihan omaa korttia? Eikös äitienpäivä ole juuri teidän perheen juttu ja miehesi tietäisi parhaiten miten hyvä äiti olet lapselle, toisin kun päiväkodin hoitajat ja osaisi laittaa korttiin äitiä ilahduttavat sanat ja yhteiset hienot muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan. Työkaverin mielestä oli hyvin miellyttävää kirjoittaa yhteen korttiin "mun äiti aina huutaa". En pystynyt estämään, vaikka esitin mielipiteeni, että ihan kaikkea lapsen sanomaa ei tarvitsisi kirjoittaa ja voisi yrittää saada lapselta lisää erilaisia vastauksia.
Siitä on vuosia aikaa, mutta olen edelleen pahoillani.
Moni varhaiskasvatustyöntekijä on sen verran matalasti koulutettu, että tuntumaa tahdikkuuteen ei oikein ole, vaan nauretaan omille wt-vitseille.
Kysyntää olisi todellisille varhaiskasvatuksen ammattilaisille.
Meinaatko, että lapset pitäisi riistää vanhemmiltaan ammattilaisten kasvatettaviksi? Tai ainakin niiltä vanhemmilta, joilla ei ole amnattikasvattajan pätevyyttä?
Vai pitäisikö jo vanhemmuuden ehtona olla hyväksytty kasvatuksen ammattitutkinto? Lapsia saisivat tehdä vain vanhemmat, joilta molemmilta löytyy kyseinen tutkinto.
Sama arvostelu jatkuisi mielensäpahoittejilla, vaikka kotona isä askartelisi lasten kanssa miten hyvän kortin tahansa, kun kortti ei ollut tarpeeksi "hieno" tai ollut riittävästi kehuja.
Päiväkodin sijaan, haukuttaisiin vain mies ja lapset tai kuinka sotkettiin s
koti, kun silppua on pitkin lattioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistetaas kaikki jatkossa että äitien-/isänpäiväkorttiin ei laiteta mitään muuta kuin teksti: "Hyvää päivää." Ei tartte sitten loukkaantua siitä ainaskaan nih. On asiallinen. Mielellään ei myöskään mitään kuvia tai askarruksiakaan, ettei nyt joku sitten siitäkin osais vetää hernettä nenään. Se taito tuntuis olevan monella hallussa erinomaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan normaalia pahoittaa juhlapäivänä mielensä, jos onnittelujen sijaan saa kortin, jossa moititaan. On aika sadistista, jos mietitään kaikkea sitä, millainen merkitys juhlapäiviä ja juhlittavilla on. Kannattavatko ihmiset sadismia nykyään?
Tavallaan ymmärrän, mutta sitten taas en. Miksi yksi epäonnistunut kortti tekisi tyhjäksi kaiken sen hyvän palautteen ja ne onnistumisen kokemukset, joita vuoden 364 muulta päivältä on kertynyt? Ei kai ihmisen koko minäkuva yhdestä kortista ole kiinni?
Mitkä onnistumisen kokemukset tai hyvä palaute? En mä ainakaan koe mitään sellaisia. Ihan normaalia oloa vaan. Ja sitten päälle pilkkaava kortti.
Et koe onnistuneesi kasvattajana, kun lapsesi esimerkiksi osoittaa empatiaa, hakee oma-aloitteisesti imurin auttaakseen äitiä siivouksessa tai kertoo, kuinka rakas olet hänelle? Puolisosi ei koskaan kehu, kuinka paljon hän arvostaa sinua tai kuinka paljon hän rakastaa?
Valitettavasti kaikilla ei ole näin mahtava elämä. Tunnekylmyys tai tunteiden näyttämättömyys on ihan yleistä. Kyllä sellainen tekee elämän raskasta ja joku veemäinen kortti voi tosiaan ankeuttaa päivää silloin paljon enemmän. Toki äiti on ollut osallinen lapsen kasvatuksessa ja sitä välillä niittää mitä kylvää, mutta ei tätä kaikkea pidä päikyn onnittelukortissa hieroa. Positiivinen kortti saattaisi jopa edistää tunteiden näyttämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta äitien- ja isänpäiväkorteista voisi luopua kokonaan, samoin pääsiäis- ja joulujutuista.
Ainakin meillä ne ovat tarpeettomia, kun me vanhemmat halutaan askarrella lasten kanssa ihan oman näköiset kortit, niin äitien- ja isänpäivänä, samoin yhdessä hankitaan teemaan sopiva lahja. Ihan sama ja muut jutut.
Miksi ette rakenna omaa perinnettä omassa kodissanne, vaan ulkoistatte senkin muiden tehtäväksi. Jos mikä, äitienpäivä on perheen oma juttu, samoin siihen liittyvät perinteet ja erityisesti kortti.
Niin, koska kaikkien muidenkin pitää toki haluta tehdä juuri niinkuin te. Lopetetaan kaikki tarhojen, kerhojen ja koulujen perinteet ja kaikki vaan alkavat toimia juuri samoin kuin teidän perheenne. Siis ihan oikeasti, mietitkö hetkeäkään, mitä kirjoitit vai oletko oikeastikin noin itsekeskeinen?
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsen kortissa oli "äitini tekemä paras ruoka on... ", muuten hyvä, mutta meillä kokkaa pääasiassa isä, mutta isänpäiväkortissa ei vastaavaa ruuanlaitto/kotityö -kohtaa ollut.
Toinen oli "kun olen koulussa, äitini on..." No töissä! Missäs muualla?!? Vastaavaa missä isä viettää päivänsä - kohtaa ei ollut isänpäiväkortissa.
Ihan huumorilla tähän suhtauduin, mutta olisihan nuo jatka lausetta - lauseet voineet hauskempia ja mielikuvituksellisempiakin olla. Isänpäiväkortissa oli jotain "isä on hassu kun se aina..." ja "isän kanssa me aina yhdessä...".
Näitä pitäisi kyllä viedä eteenpäin. Jos jossain sukupuolten välistä eroa pitää häivyttää niin näissä. Ei ole mitään syytä, miksi äidille ja isälle pitäsi olla korteissa erilaiset lauseet. Etenkään kun ne liittyvät edelleen ongelmallisiin rakenteisiin yhteiskunnassa.
Pakko kyllä myös miettiä päiväkodin työntekijöiden ajatusmaailmaa, eikö yhtään tule mieleen, että näin ei pitäisi tehdä enää vuonna 2019.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan normaalia pahoittaa juhlapäivänä mielensä, jos onnittelujen sijaan saa kortin, jossa moititaan. On aika sadistista, jos mietitään kaikkea sitä, millainen merkitys juhlapäiviä ja juhlittavilla on. Kannattavatko ihmiset sadismia nykyään?
Tavallaan ymmärrän, mutta sitten taas en. Miksi yksi epäonnistunut kortti tekisi tyhjäksi kaiken sen hyvän palautteen ja ne onnistumisen kokemukset, joita vuoden 364 muulta päivältä on kertynyt? Ei kai ihmisen koko minäkuva yhdestä kortista ole kiinni?
Mitkä onnistumisen kokemukset tai hyvä palaute? En mä ainakaan koe mitään sellaisia. Ihan normaalia oloa vaan. Ja sitten päälle pilkkaava kortti.
Et koe onnistuneesi kasvattajana, kun lapsesi esimerkiksi osoittaa empatiaa, hakee oma-aloitteisesti imurin auttaakseen äitiä siivouksessa tai kertoo, kuinka rakas olet hänelle? Puolisosi ei koskaan kehu, kuinka paljon hän arvostaa sinua tai kuinka paljon hän rakastaa?
Valitettavasti kaikilla ei ole näin mahtava elämä. Tunnekylmyys tai tunteiden näyttämättömyys on ihan yleistä. Kyllä sellainen tekee elämän raskasta ja joku veemäinen kortti voi tosiaan ankeuttaa päivää silloin paljon enemmän. Toki äiti on ollut osallinen lapsen kasvatuksessa ja sitä välillä niittää mitä kylvää, mutta ei tätä kaikkea pidä päikyn onnittelukortissa hieroa. Positiivinen kortti saattaisi jopa edistää tunteiden näyttämistä.
Ei varmasti kaikilla, mutta että vähemmistöllä (tämän ketjun perusteella)? Mitä sellaisella puolisollakaan tekee, joka ei puhu tunteistaan, kannusta ja tsemppaa? Lapset tietysti oppivat vanhempien mallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime vuonna kortissa luki, että äiti on kiva, kun sillä on paljon rahaa. Kysyin päiväkodista, että mitä tämä kyseinen lause tarkoittaa ja miten lapsi saatiin se kertomaan. Lapsella kun oli ikää vähän yli 2v ja r-kirjain hakusessa. Lapsi oli sanonut, että "äiti euloo (neuloo) paajon" ja tästä oli päätelty, että äidillä on paljon euroja. Oli pakko kysyä, että mikä koulutustaso hoitajilla on, jos lasta ei edes pyritä ymmärtämään.
Olisit opettanut lapsesi puhumaan kutomisesta kuten normaalit ihmiset.
Kutominen ja neulominen ovat edelleen eri asioita. Neulominen tehdään puikoilla tai neulekoneella ja kutominen kangaspuilla. Jostain syystä tuo kutominen on jäänyt puhekieleen, vaikka kyse on nimenomaan neulomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta äitien- ja isänpäiväkorteista voisi luopua kokonaan, samoin pääsiäis- ja joulujutuista.
Ainakin meillä ne ovat tarpeettomia, kun me vanhemmat halutaan askarrella lasten kanssa ihan oman näköiset kortit, niin äitien- ja isänpäivänä, samoin yhdessä hankitaan teemaan sopiva lahja. Ihan sama ja muut jutut.
Miksi ette rakenna omaa perinnettä omassa kodissanne, vaan ulkoistatte senkin muiden tehtäväksi. Jos mikä, äitienpäivä on perheen oma juttu, samoin siihen liittyvät perinteet ja erityisesti kortti.
Niin, koska kaikkien muidenkin pitää toki haluta tehdä juuri niinkuin te. Lopetetaan kaikki tarhojen, kerhojen ja koulujen perinteet ja kaikki vaan alkavat toimia juuri samoin kuin teidän perheenne. Siis ihan oikeasti, mietitkö hetkeäkään, mitä kirjoitit vai oletko oikeastikin noin itsekeskeinen?
Itsekeskeistä on se, että ulkoistat juhlaperinteet päiväkodille ja koululle, ja kehtaat vielä valittaa, kun lopputulos ei miellytä sinua. Tee itse tai pyydä puolisoa tekemään lastesi kanssa, niin tulee todennäköisemmin mieleinen.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Minua on noissa "lapsi sanoo totuuden"-korteissa aina mietityttänyt, miksi isien kortit ovat täynnä hassunhauskoja juttuja (meillä esim. että isi aina imuroi, vaikka mies on ehkä kerran elämässään tarttunut imuriin ja lapsi muisti tämän tai että isin kanssa on kivaa pelata pesäpalloa, vaikka isä ei ole ikinä pelannut pesäpalloa) ja sitten äitien korteissa on ihan selvää ilkeilyä (äiti tekee aina töitä, äiti ei ole hauska, äiti ei koskaan leiki, vaikka juuri minä meidän perheessämme teen lyhennettyä työpäivää ja keksin lapselle kaikenlaista puuhaa). Kun lapselta olen asiasta kysellyt (miksi noin sanoi) niin ei oikein osaa vastata, kertoo sanoneensa vain jotain tai että asiaa oli tivattu ja sitten vastasi jotain mukahauskaa.
On selvää, että lapselta saa tietynlaisia vastauksia, kun kysymys esitetään tietyllä tavalla. Jos lapsi ei osaa heti vastata kysymykseen, voidaan kysyä johdatteleva kysymys (tekeekö äiti paljon töitä tms). Muutaman kerran lapsi on sanonut suoraan, ettei ole noin sanonut, vaikka kortissa niin lukikin.
Miksi siis näitä hiukan inhottavia asioita on laitettava korttiin? Eivätkö ne voisi olla pohjana vaikka palaverissa, jolloin voitaisiin miettiä kaikkien toimintatapoja ja niihin parannuksia? Miksi ihmeessä on tarve tehdä hauska kortti, jossa loppupeleissä ei ole mitään hauskaa? Se, että lapsi sanoo totuuden (erittäin kyseenalaista tuokin) on huono argumentti, kun ei kai korttien tarkoitus ole oikeasti pahoittaa kenenkään mieltä. Ja jos on, niin kortti ei ole se oikea paikka. En usko, että kenestäkään on kivaa lukea onnittelukortista, miten epäonnistunut hän on vanhempana, oli se sitten totta tai ei.
No niin, nyt taas vähän valoja päälle rakkaat kanssaäitini. Alkaa mennä vähän vainoharhaiseksi. Ei, ne "tarhan tädit" eivät todellakaan siellä ilkeyttään manipuloi lapsia vastaamaan äideistä negatiivisia juttuja ja sitten takana päin naureskele, miten varmasti tuli sillekin nyt tosi paha mieli, onnistuttiinpas. Jos tuntuu, että siinä lapsen kortissa on pelkästään negatiivisia asioita äidille ja positiivisia juttuja isälle, voi hetkeksi pysähtyä miettimään, miten perheen sisällä se lapsen ja aikuisen kanssakäyminen eroaa vahemmilla. Ja miettiä, miksi isän kanssa puuhailusta lapselle jää ne kivat jutu mieleen ja äidin kanssa ne ikävät.
Ja sitten voi myös miettiä ehkä, miksi loukkaantuu niistä kortin jutuista, jotka todennäköisesti ulkopuoliselle (sille tarhan tädillekin, jopa sille isälle) näyttävät vain hauskoilta sattumuksilta ja lapsen hassuilta sutkautuksilta/väärinkäsityksiltä. Olisiko omat ihanteet sille täydelliselle äidille asetettu nyt hieman liian korkealle ja se suorittaminen näkyy paitsi siinä, että lapsella ei ole aina (kovin usein) kivaa äidin kanssa, myös siinä, että pienikin muistutus siitä, että aina ei ole mennyt omien, epärealististen haaveiden mukaan, aiheuttaa järkyttävän loukkantumisen ja pahan mielen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta äitien- ja isänpäiväkorteista voisi luopua kokonaan, samoin pääsiäis- ja joulujutuista.
Ainakin meillä ne ovat tarpeettomia, kun me vanhemmat halutaan askarrella lasten kanssa ihan oman näköiset kortit, niin äitien- ja isänpäivänä, samoin yhdessä hankitaan teemaan sopiva lahja. Ihan sama ja muut jutut.
Miksi ette rakenna omaa perinnettä omassa kodissanne, vaan ulkoistatte senkin muiden tehtäväksi. Jos mikä, äitienpäivä on perheen oma juttu, samoin siihen liittyvät perinteet ja erityisesti kortti.
Niin, koska kaikkien muidenkin pitää toki haluta tehdä juuri niinkuin te. Lopetetaan kaikki tarhojen, kerhojen ja koulujen perinteet ja kaikki vaan alkavat toimia juuri samoin kuin teidän perheenne. Siis ihan oikeasti, mietitkö hetkeäkään, mitä kirjoitit vai oletko oikeastikin noin itsekeskeinen?
Itsekeskeistä on se, että ulkoistat juhlaperinteet päiväkodille ja koululle, ja kehtaat vielä valittaa, kun lopputulos ei miellytä sinua. Tee itse tai pyydä puolisoa tekemään lastesi kanssa, niin tulee todennäköisemmin mieleinen.
Eri
Täh, enhän minä ole valittanut lopputuloksista?? Minusta ne ovat aina olleet kivoja, toisinaan herttasia, toisinaan hauskoja, toisinaan ihan käsittämättömän hulvattomia, mutta aina olen tykännyt. Ja ihan älyttömän kivoja ideoita ainakin meidän lasten tarhoissa on ollut, joita ei itselle olisi tullut mieleenkään toteuttaa. Enkä minä ulkoista mitään perinteistä, kun kyllä meillä siihen äitien- ja isänpäivään kuin myös muihinkin pyhiin liittyy ihan hirveästi perinteitä - korttien tekeminen yhdessä ei kyllä niihin kuulu, mutta ilmeisesti se nyt tarkoittaa mielestäsi sitä, että meillä ei ole omia perinteitä, koska perinteemme eivät ole täysin samat kuin teillä olevat ainoat oikeat perinteet.
No lasten suusta totuus kuuluu. Mäkin olin kouluikäisenä antanut äidille "haukkumakortin ". Osasin siis jo itse kirjoittaa ja ohjeistus oli että kirjoita siihen kaikkea mitä äiti tekee. Ja minä kirjoitin. Äiti sitten nolotti että mitähän ne hänestä nyt ajattelee.
Lapseni on vasta niin pieni, että heidän ryhmässään ei tehdä tuollaisia äitienpäiväkortteja, vaan lapsi saa itse piirtää/maalata/askarrella jotain korttiin, minkä työntekijät ovat suunnitelleet. Mutta viime vuonna toisessa päiväkodissa korttiin oli liimattu joku aivan ihana äitienpäiväruno tyyliä "aina lämmin äidin sydän on" jne. Tänä vuonna kortissa oli joku aivan p*ska hiiri-runo, joka ei liittynyt äitienpäivään mitenkään :D Pakko myöntää, että mietin oliko tarhatädit laittaneet tuon runon vain minun korttiini ja muiden vanhempien korttiin jonkin päivään sopivan..