Imatran koulukiusaajan äiti puolustaa lehdessä poikaansa ????

kun en ehdi lukea koko ketjua läpi.



Juu.



"Hänet on kasvatettu niin ettei ketään nimitellä tai huomautella ulkonäöstä."



Surllista, mutta tosi moni vanhempi ajattelee lapsestaan näin. Itse jouduin ilmoittamaan kouluun toistuvasta kiusaamisesta, hakkaamis- ja tappo-uhkauksista. Olipa kiusaaja vielä järjestänyt pojalleni piirityksen eräänä iltana, jonka tarkoituksena oli usuttaa kiusaajan kaveriporukka poikani kimppuun. Puhelin pelasti.



Ja mitä tekivät vanhemmat? Soittivat minulle raivon vallassa, heidän poikansa on kuulemma kasvatettu niin ettei hän IKINÄ tekisi sellaista, ja saisin kuulemma pyytää anteeksi heidän pojaltaan, heiltä ja koululta.



Ja kissan villat. Onneksi eivät asu enää täällä.

on juuri niitä, jotka todennäköisesti kiusaavat. Äärimmilleen vedetty tiukka kuri nimittäin aiheuttaa lapsessa vähintään kapinointia ja uhmaamista, pahimmillaan sillä luodaan häiriintynyt empatiakyvytön lapsi.



Tietenkin toinenkin ääripää on yhtä lailla vahingollinen: Jos lapselle ei pidetään mitään kuria ja rajoja, niin hän ei niitä rajoja myöskään opi ja pitää kaikkea tekemäänsä oikeutettuna.



Kultainen keskitie on paras. Ja yllä mainituilla perusteluilla nää vanhemmat, jotka väittävät, että heidän lapset on kasvatettu niin, etteivät ikinä tekisi tuollaista, eivät ole vanhempina juurikaan vakuuttavia. Vaikka toisin tietenkin kuvittelevat.

eivät tunne lapsiaan jos päiväkoti on kasvattanut!

Noinko te uskotte? En hyväksy puukottamista, mutta ymmärrän hyvin miksi hän teki sen. Ihminen tekee ääritekoja kun on joutunut olemaan vuosikausia itse rääkättynä. Ja vielä lakaistaan koulukiusaamis ongelmat maton alle, selittelemällä, että mitään ei voi tehdä. Tämäkin kyseinen puukotettu myös kärsimään lisäksi laillinen rangaistus tekosistaan.

yläasteella. Muistan kuinka joskus haudoin kostavani. Kerran oli tilaisuus (tönistä alas sellaisesta paikasta etta olis sattunu aika pahasti), mutta terve järki onneksi voitti, vaikka aikaa oli muutama sekunti.



Se kiusatun häpeä tuossa iässä on vaan niin suuri, että ei tullut mieleenkään alkaa hakemaan oikeutta, tai kertoa kotona.



Onneksi vain kerran kiusaaminen oli fyysistä, mutta sen jälkeen olinkin ihan lamantunut.



On niin todennäköistä, että näitä kiusatun viimeisiä pisaroita sattuu jatkossa useammpia.

IMATRALAINEN UUTISVUOKSI KIRJOITTAA:"Äitiä loukkaa ja järkyttää miten hänen pojastaan on tehty syntipukki.Poikamme on viaton uhri? Ei pojastamme saa tekemälläkään koulukiusaajaa? Hänet on kasvatettu niin ettei ketään nimitellä tai huomautella ulkonäöstä.Kaverit heittävät keskenään kyllä kaikenlaista läppää.Jos tällä perusteella jotain on kiusattu,niin meidän poikaa"??? SIIS ONKO TOTTAKAAN ?

paremman perheen vesa. Tää on niin tyypillistä pikku kaupungeissa. Jos kiusaajat ovat näitä "parempien perheiden" penskoja, koko ongelmaa ei ole. Mutta jos kiusaaja on syrjäytyneen yh:n lapsi, niin johan keinoja kummasti löytyy. Hän on myös hyvä syyllinen kaikkeen mitä tapahtuu. Näin se vaan menee.

"Pientä homottelua" !!! Herranjestas mikä kansankynttilä taas vauhdissa. Onko teillä opettajanhuoneessa sellaista "pientä homottelua ja nälvimistä" kanssa? Jos olisi mitenköhän asiaan suhtauduttaisiin... Kyllä lapsilta tulee koulussa vaatia ihan yhtälaista käytöstä kuin aikuisiltakin... missä vaiheessa tämä on TEILTÄ OPETTAJILTA päässyt unohtumaan????

Siellä opettajanhuoneessa vasta hirveä ilmapiiri on monessa koulussa! Ei-toivotut opet jätetään raakasti ulkopuolelle, kiusaa tehdään kaikessa missä voidaan: yläkoulun opet ovat mielestäni usein vielä tasapainottomampia kuin oppilaansa.

t. se sijainen

"raakasti"? "Pientä homottelua ja nälvimistä"?

Oletkohan ihan pätevä.

sen verran idioottimaisen kommentin laittoi.

t. yli 10v yläkoulussa töitä tehnyt ope

että poikalauma sopi "treffit" koulumatkalla ja meinasivat antaa lumipesut. Antoivatkin ja minä iskin takaisin pallolla, jonka eräs pojista oli tiukannut kivikovaksi. Tilanne kävi siten, että minua heitettiin pallolla lähietäisyydeltä, jolloin minä hätäpäissäni survaisin pallon pojan naamaan. Verethän siltä nenästä lenti. Olin kauhusta kankeana, kun tiemme erosi ja lähdin kotiin. En voinut ikinä kuvitella itseäni siinä tilanteessa. Äitinsä soitti kotiini ja haukkui minut hirviöksi. Kieli oli aivan asiatonta. Tilannetta ei helpottanut se, että silloinen ystäväni oli pojan sisko ja vahvisti, että minä muka kiusaan hänen veljeään koulussa. Tässä viitattiin koulussa pelattuun välituntihippaan, jossa me välillä temuttiin (otettiin toisiamme kiinni, kiljuttiin ja kamppailtiin, puolin ja toisin) aika rajustikin puolin ja toisin. Koskaan ei mitään suurempaa sattunut ja olimme ihan hyviä kavereita. Poika taisi olla minuun hetken ihastunutkin. Lähetti minulle rakkausviestejä.



Koin tilanteen todella ahdistavana, pyytelin anteeksi tapahtunutta, mutta en vieläkään tajua miten äiti onnistui leimaamaan minut pelkästään kiusaajaksi. Kiusasimme toisiamme ihan tasapuolisesti, jos sitä kiusaamiseksi saattoi sanoa.



Tämän takia minä suhtaudun näihin kiusaamisiin aina varauksella. Tiedän kuinka helposti ne roolit vaihtuu ja miten helppoa sitä on leimata toiset katsomatta peiliin. Itse voin rehellisesti sanoa, että olen koulussa sekä kiusannut, että ollut kiusattu. Mutta koska lopulta kaikki osalliset olivat kavereita keskenään ja puheväleissä, en koe asiaa niin mustavalkoisena. Lapset ei toimi niin harkitusti kuin aikuiset ja sitten tapahtuu asioita mitä ei pitäisi, vaikka kasvatuskin olisi miten hyvä tahansa. Itse olen perheessä, jossa on kasvatettu hyville tavoille ja molemmat vanhempani on kasvatusalan ammattilaisia. Joten ei heiltä puuttunut tietoa ja taitoa. Ei se estä pahoja asioita tapahtumasta.





Minusta kiusaamiseen ylipäätään pitäisi suhtautua aivan toisella tavalla kuin siihen nykyään suhtaudutaan. Ei niin mustavalkoisesti. Aika usein kiusaaminen ei ole kovin vakavaa ja harvemmin todella vakavaa. Joka tapauksessa kiusaamisesta pitäisi puhua lapsillekin siitä huolimatta ovatko he ikinä kiusanneet tai eivät tai ovatko olleet kiusaajina tai eivät. Sormella osoittelu ei tuota tulosta. Se on usein yhtä pahaa kiusaamista kuin kiusaus itse. Sorrutaan yksioikoisuuteen. Lapsille pitäisi kertoa erilaisista kiusaamisen muodoista, siitä milloin leikki ei ole enää kivaa, miksi toistuvaa kiusaamista ei saa harjoittaa. Pitäisi opettaa toisen huomioon ottamista ja kertoa ryhmässä toimimisesta. Ala-asteella liikuntatunneilla pitäisi opettaa paitsi liikkumista myös ryhmätoimintaa. Kouluissa pelataan paljon joukkuepelejä ja monet kokevat esimerkiksi sen kiusaamisena, että tulevat viimeisenä valituksi. Lapsille pitäisi opettaa tällaista reaalimaailman pettymystenkin kohtaamista. Lasten ajatuksia näistä asioista pitäisi kuunnella ja käydä keskustelua esimerkiksi siitä milloin mielipaha johtuu oikeasti kiusaamisesta ja milloin lapsi kokee jäävänsä esimerkiksi ulkopuolelle ja kokee sen kiusana itseä kohtaan. Sitten pitäisi keskustella miten ryhmän sisäisiä suhteita voi muokata ja parantaa. Ylipäätään lapsia pitäisi kuulla enemmän. Jos tähän järjestetään aikaa, voidaan välttyä uutisen takana olevien tapahtumien kaltaisilta ylilyönneiltä. Lopulta näissäkin sotivat vain aikuiset ja lapsia ei kuunnella ollenkaan.

jossa opiskeli Eveliina Lappalainen ja hänen surmaajansa silloin aikoinaan...

Ihme kun iltapäivälehdet ei nostaneet tätä vanhaa juttua esille. Tosin eihän sillä mitään merkitystä ole.

ja kotona heille on soperrettu niin hienoa lässytystä.

Eivät ole tottuneet sellaiseen kunnon jätkäkieleen, mitä tavallisissa kodeissa puhutaan. Lapset ovat kotinsa käyntikortteja ja edustavat sitä käytöstä, mitä kotona on.

Jos ollaan liian pliisuja ja hienoja, ei lapset opi pärjäämään koulussa.

rahavas-snobi. Maailma ei toimi niinkuin sinun mutusi sanovat.

on se huono asia, että homottelua ja läppää heitetään, mutta nuorena ei osaa valikoida kestääkö se toinen sen.

Toinen voi kokea sen kiusaamisena.



Murrosikäisellä ei aivot ole kehittyneet niin hyvin että ymmärtäisi toisen viestejä hyvin.



Aikuisempana se sama läpän heitto voi jatkua, mutta aikuinen osaa katsoa kenelle voi sitä läppää heittää.



"Suomalaiset ovat yleensä paradoksaalisesti itse tosi tylyjä, mutta loukkaantuvat itse älyttömän pienestä." Johtuu itsetunnosta, tai sen puutteesta...

ja mietin tätäkin keskustelua lukiessa mm. sitä, että miten aikuiset eivät osaa hoitaa näitä asioita paremmin.



Jos jotain kiusataan koulussa, niin reaktio on ensimmäisenä se, että kiusattu naulitaan ristille, osoitetaan sormella ja huudetaan paha. Kiusaajan äiti sitten puolustaa kokonaista aikuislaumaa vastaan.



Ei tällä tavalla oikeasti saada mitään oikeaa hyvää aikaiseksi.



Faktat pitää myöntää, kuka kiusasi, ketä kiusasi. Sitten keskustellaan taustoista. Sitten yhdessä vanhemmat yrittävät sopia lasten kanssa asioista. Käydään myös tarvittaessa läpi vanhempien ja perheen tilanne kotona. Autetaan jos on tarvis.



Lapsia pitää opettaa kohtaamaan toisensa. Ja nythän aikuiset vaan heittäytyy joko marttyyreiksi osoittelijoiksi ja haukkujiksi ja toiset puolustelevat oikeuttaan olla olemassa. Vaikka pitäisi yhdessä pohtia mikä meni pieleen ja miten voitaisiin jatkossa auttaa lapsia tulemaan toimeen keskenään. Korjataan vahingot, jos voidaan. Ja ennen kaikkea panostetaan siihen ehkäisevään työhön. Se maksaa. Ollaanko siis valmiita nostamaan hieman tuloveroja?

ja mietin tätäkin keskustelua lukiessa mm. sitä, että miten aikuiset eivät osaa hoitaa näitä asioita paremmin.

Jos jotain kiusataan koulussa, niin reaktio on ensimmäisenä se, että kiusattu naulitaan ristille, osoitetaan sormella ja huudetaan paha. Kiusaajan äiti sitten puolustaa kokonaista aikuislaumaa vastaan.

Ei tällä tavalla oikeasti saada mitään oikeaa hyvää aikaiseksi.

Faktat pitää myöntää, kuka kiusasi, ketä kiusasi. Sitten keskustellaan taustoista. Sitten yhdessä vanhemmat yrittävät sopia lasten kanssa asioista. Käydään myös tarvittaessa läpi vanhempien ja perheen tilanne kotona. Autetaan jos on tarvis.

Lapsia pitää opettaa kohtaamaan toisensa. Ja nythän aikuiset vaan heittäytyy joko marttyyreiksi osoittelijoiksi ja haukkujiksi ja toiset puolustelevat oikeuttaan olla olemassa. Vaikka pitäisi yhdessä pohtia mikä meni pieleen ja miten voitaisiin jatkossa auttaa lapsia tulemaan toimeen keskenään. Korjataan vahingot, jos voidaan. Ja ennen kaikkea panostetaan siihen ehkäisevään työhön. Se maksaa. Ollaanko siis valmiita nostamaan hieman tuloveroja?

ja mietin tätäkin keskustelua lukiessa mm. sitä, että miten aikuiset eivät osaa hoitaa näitä asioita paremmin.

Jos jotain kiusataan koulussa, niin reaktio on ensimmäisenä se, että kiusattu naulitaan ristille, osoitetaan sormella ja huudetaan paha. Kiusaajan äiti sitten puolustaa kokonaista aikuislaumaa vastaan.

Ei tällä tavalla oikeasti saada mitään oikeaa hyvää aikaiseksi.

Faktat pitää myöntää, kuka kiusasi, ketä kiusasi. Sitten keskustellaan taustoista. Sitten yhdessä vanhemmat yrittävät sopia lasten kanssa asioista. Käydään myös tarvittaessa läpi vanhempien ja perheen tilanne kotona. Autetaan jos on tarvis.

Lapsia pitää opettaa kohtaamaan toisensa. Ja nythän aikuiset vaan heittäytyy joko marttyyreiksi osoittelijoiksi ja haukkujiksi ja toiset puolustelevat oikeuttaan olla olemassa. Vaikka pitäisi yhdessä pohtia mikä meni pieleen ja miten voitaisiin jatkossa auttaa lapsia tulemaan toimeen keskenään. Korjataan vahingot, jos voidaan. Ja ennen kaikkea panostetaan siihen ehkäisevään työhön. Se maksaa. Ollaanko siis valmiita nostamaan hieman tuloveroja?

oli mielestäni vinha perä. Aikuisten kohtaamiset näissä kiusaamistilanteiden selvittelyissä ovat ne vajavaisimmat eikä asioita ruodita lasten kanssa.

T: se vesipullolla puolustautunut entinen kiusattu.