Imatran koulukiusaajan äiti puolustaa lehdessä poikaansa ????

käytöstä kotona niin sitä osattais käyttätyä koulussakin. Monet vanhemmat pelkäävät, että sitten kiusatuksi joutuu heitin kultainen nuppu niin katsotaan ohi ettei vaan niin kävisi!! Sitäpaitsi vanhemmatkin haistattelevat ja huutavat toisilleen ja lapsilleen niin mitä sitä oikein pitäisi odottaa? Ei kai vaan hyvää käytöstä!



Kiusattu on kyllä ollut aika ahdistunut kun on puukkoon tarttunut. Toisen läppä on toisen syvää loukkaamista. Ja sitäkö pitäisi ymmärtää??

ja on kertonut, että tätä puukottajaa on kiusattu koko ajan. Nyt oli vaan sitten se viimeinen pisara.



Minäkin meinasin aamulla vetää kahvin henkeen, kun luin lehdestä, että äiti puolustaa omaa nicopetteriään. Saahan äiti uskoa lapsestaan mitä haluaa tai olla uskomatta, mutta jotenkin naurettavaa tulla lehden kautta selittämään, että "ei minun kultamussukkani tee kellekään pahaa". Tuon äidin olisi ihan asiaa olla yläasteella kärpäsenä katossa joitakin päiviä, niin voisi silmät avautua, mitä kaikkea siellä kiusaajat puuhaavat, ja mitä kiusatut joutuvat kestämään.

rauhassa töissä ja kotona.

Eli jos sinun lapsella on rillit ja joutuu kiusattavaksi, se on hyväksyttävää, koska onhan lapsesi erilainen kun sillä on rillit.

Tai lapsesi on ujo niin antaa palaa vain. Kiusataan ja revitään, koska se nyt vain aina mene niin.

Entä työpaikalla. Pomo saa kiusata ja seksuaalisesti ahdistella alaistaan, joka on hiljainen, mutta sillä on isot tissit. Sitä saa puristella tisseistä ja uhkailla potkuilla, koska se ei osaa pitää puoliaan.

Toivottavasti lastasi tullaan kiusaamaan julmasti ja sinä sanot sille, että voi voi kun olet niin kummallinen. Kiusaaminen nyt vain on sallittua jos et osaa pitää puoliasi.

Aika harvassa kai sellaiset perheet ovat, joissa ei koskaan kiusoitella ketään, eikä laiskaa sanota laiskaksi tai typerää typeräksi. Herkempi lapsi saattaa pahoittaa mielensä pienestäkin kritiikistä, mutta sitä pinnaa pitäisi kotona yrittää venyttää turvallisessa ympäristössä niin ettei lapsi mene ihan lukkoon jos koulussa joku vähän kritisoi tai alkaa ikäväksi totuudentorveksi.

Tietenkin kiusaaminen on väärin, mutta toisaalta moni kiusaamistapaus jäisi kehittymättä jos kiusatulla olisi pokkaa ja keinoja vastata samalla tavalla takaisin heti alkuunsa. Sama työpaikoilla: usein kiusatun rooliin jää se, joka ei sano takaisin, ja joka vetäytyy kuoreensa silloin kun pitäisi täräyttää takaisin ja näyttää rajansa.

Se hanttiin paneminen vain pahentaa asiaa. Ensinnäkin kiusatun KAIKKI sanat käännetään häntä vastaan. MITÄÄN ei oteta tosissaan, kaikelle mitä sanot nauretaan. Se on ihan sama mitä teet, miten olet, miltä näytät. Jos joku on päättänyt sinua kiusata niin ainoa keino jolla siihen voi puuttua on vanhempien ja koulun vahva väliintulo ja kiusaajan rankaiseminen.

Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan. Ymmärrän puukottajaa oikein hyvin. En pidä oikeana ratkaisuna, mutta ymmärrän. Toisaalta, en tiedä mikä oikea ratkaisu olisi.. Itse yritin itsemrhaa ensimmäisen kerran 11 vuotiaana.

Itselläni oli paljon kavereita ekalla luokalla. Olin kokenut kiusaamista vain joskus kotipihan tyttöjen kesken, mutta sellaiset oli aina sovittu. Koulussa kukaan ei kiusannut.

Luokalle tuli toisena vuonna uusi tyttö joka ensin ystävystyi minun sekä ystävieni kanssa. Hän alkoi kuitenkin levitellä minusta perättömiä juoruja ja käänsi koko konkkaronkan minua vastaan. Tietysti menivät hänen mukanaan kun eivät itse joutuneet silmätikuksi.

Kiusaaminen oli järjestelmällistä ja herkeämätöntä. Jos olin hiljaa ja onnistuin etäännyttämään itseni ja näyttämään välinpitämättömältä, kiusaaminen ensin yltyi ja sitten otettiin käyttöön kaverin esittäminen, millä minut saatiin taas ryhmää lähemmäs ja kiusaaminen aloitettiin alusta.

Jos annoin takaisin sanallisesti, mihin sävyyn tahansa, kiusaamisjyrä pyyhki sen alleen.

Fyysisesti yritin antaa takaisin kerran. Minua tönittiin usein ja talvisin lunta tungettiin vaatteisiini ja kasvoihini ja minut työnnettiin usein tieltä kun olin kotimatkalla. Tällaisessa yhteydessä minun onnistui kerran aukaista vesipulloni ja tyhjentää se kokonaan yhden kiusaajatytön päälle.

Tästä seurasi se että istuin rehtorin kansliassa sillä olisin voinut aiheuttaa keuhkokuumeen tyttöparalle kastelemalla hänet läpimäräksi. Kiusaajat myös kostivat toimintani useana päivänä piirittämällä kotitaloani (vanhemmat eivät koskaan olleet kotona ennen iltaa), soittamalla ovikelloa ja kastelemalla koko välieteisen lattian vesipulloilla (avasin tyhmänä oven kun ensimmäisen kerran ilmaantuivat).

Opettajallekin kerroin, vastauksena oli ärsyyntynyt kehoitus olla leikkimättä koulupoliisia.

Tässä ihan vain pähkinänkuoressa se epätoivo joka kiusatulla voi olla. Omalla kohdallani tätä jatkui koko ala-asteen toisesta luokasta eteenpäin. Yläasteella pääsin eri kouluuun, mutta pienessä kaupungissa porukat olivat samanikäisten kanssa yhteiset, ja vanhat kiusaajat ylettivät juorumyllynsä yhteisiin ystäviin ja tuttuihin. Mukavaa.

Toivottavasti tästä muodostui jonkinlainen kuva siitä millaista kiusaamista ei voi lopettaa yhdellä turpasaunalla.

Poislukien tietty toi vesipulloepidosi, mutta muuten kiusaaminen tapahtui juuri noin ja reagoin samoin. Ja juuri tuo ystävän leikkiminen on tuttua :D Pahinta siinä on, että kun on kiusattu tarpeeksi pitkään siihen valheelliseenkin ystävyyteen takertuu surullisella vimmalla ja tarjoat kultavadilla ne kaikki aseet sinua vastaan..

Miten olet muuten vanhempana selvinnyt? Minä vaihdoin paikkakuntaa lukioiässä ja olin valmiiksi leivottu kiusauskohde, joten eihän se tilanne yrityksistäni huolimatta ollut juuri parempi. Miehen ja äitiyden, sekä luotettavien ystävien myötä olen koittanut nyt vanhempana analysoida selväksi ne kehitysvaiheet jotka minun olisi kuulunut käydä kouluaikoina. Mutta hyvä minusta tuli. Ajoittain kyllä hemmetin katkera.

Olen nykyään järjestäen epäluuloinen ihmisiä ja heidän motiivejaan kohtaan ja valehtelisin jos väittäisin ettei se olisi jättänyt luultavasti näkyvääkin jälkeä. Lukiossa kukaan ei kiusannut ja sain taas monta läheistä ystävää, yläasteeltakin niitä tarttui muutama.

Myöhemmin aikuisopetuksen parissa tosin huomasin että olen yhä "kiusaajanruokaa", eli jokin minussa viesti eräälle tyttöduolle että olen helppo saalis. No, aikuisena se ei itsessään tuntunut niin pahalta sillä ymmärrän kiusaajien hengenlaatua, mutta huomasin etten edelleenkään osaa hoitaa tilanteita joissa minua kiusataan. Tuntui hullulta olla aikuinen joka menee täysin lukkoon kahden pikkulikan epäsuotuisasta huomiosta.

Ja sille yhdelle vastaajalle: En ole koskaan muuttanut mistään Turkuun...

Mutta sinulle varmaan naisena on myös epäselvää, koska miehesi sillai kivasti sinua huorittelee ja läpsii vai oikeasti huorittelee ja pieksää. Hassua jos et huomaa eroa näissä. Mutta tosi on, että joissain perheissä nämä huorittelut ja homottelut ja läpsimiset on niin jokapäiväisiä asioita, että hämärtyy raja, milloin se on kiusaamista ja milloin ei.

Mä en oikein ymmärrä tällaista hyökkäämistä. Ja todella törkeästi hyppäät yhtäkkiä syyttelemään miestä huorittelusta ja pieksämisestä ja koko perhettäkin ties mistä? Miksi? Onko sulla paha olo jostakin?

Älä nyt hyvä ihminen sitä kuitenkaan pura KIUSAAMALLA toisia! Kiitos!

yksi poika teki itsarin, kun häntä oli sanojensa mukaan kiusattu korkeintaan kuukauden. Kyseessä pieni kunta ja kiltit lapset, joten mitään päänvessassapyörittämisiä ei varmasti tapahtunut.

Ei varmasti tapahtunut. Oi jos tietäisit...

on entisiä koulukiusaajia. Jos joku olisi heidät puukottanut, olisi moni ihminen säästynyt hengiltä

Joten puukottajalle kiitos jos tällä saa kiusatun, ehkä tulevan kriminaalin hiukan pelkäämään ja muuttamaan tapojaan kun curling-äiti ei osannut kuria pitää.

pitäisi toivottaa, että toivottavasti lastasi puukotetaan. Normaalimpaa olisi kylläkin keksiä muita tapoja kuin väkivalta kiusaamistapausten ratkaisemiseen, mutta kaipa se puukottaminen sitten tämän ihmisen mielestä on ihanteellinen ratkaisu...

yksi poika teki itsarin, kun häntä oli sanojensa mukaan kiusattu korkeintaan kuukauden. Kyseessä pieni kunta ja kiltit lapset, joten mitään päänvessassapyörittämisiä ei varmasti tapahtunut.

Ei varmasti tapahtunut. Oi jos tietäisit...

kun olin samalla luokka-asteella ja poika tuli kouluun seitsemännen luokan alusta. Itsarin teki ennen syyslomaa. Kamala tapaus.

yksi poika teki itsarin, kun häntä oli sanojensa mukaan kiusattu korkeintaan kuukauden. Kyseessä pieni kunta ja kiltit lapset, joten mitään päänvessassapyörittämisiä ei varmasti tapahtunut.

Ei varmasti tapahtunut. Oi jos tietäisit...

kun olin samalla luokka-asteella ja poika tuli kouluun seitsemännen luokan alusta. Itsarin teki ennen syyslomaa. Kamala tapaus.

Ei kukaan muuten parissa kuukaudessa itsariin päädy.

Niihin voisi kiusattujen vanhemmat ottaa yhteyttä ja saisivat pari tukihenkilöä, jotka alkaisivat hoitaa asiaa kiusaajan perheen kanssa, tarkkailla koulumatkoja etäältä tms. olla lapsella turvana. Hoitaa rikosilmoituksia, hankkia kuvatodisteita kiusaamisesta jne.

Tuskin kenenkään mielestä se on hyvä syy puukottaa eikä fyysistä väkivaltaa voi sallia missään tilanteessa. Sellaiset "rakkauden" osoitukset saattavat vain olla hyvin ilkeitä, jos se on jotain kettuilua ja esim. haukuttu homoksi aiemmin tms... Tosin emme voi tietää, mitä kaikkea poikien välillä on tapahtunut.

eli syy on kaikkien aikuisten yhteiskunnassa, jotka pitävät miesten homoutta haukuttavana asiana. Ja minun naapurin poikalapsi tuli halaamaan poikaani ja sanoi, että rakastaa. Edellisellä kerralla töni lastani. Luulenpa, että äiti on sanonut lapselle, että pitäisi mieluummin halata ja sanoa rakastavansa. Äiti on näyttänyt esimerkkiä ja poika on sitten tehnyt työtä käskettyä. Mistä se johtuu, että minun reaktioni asiaan oli myönteinen. Ja jopa itse sanoin, että onpa ihana miten välität. Ei tullut mieleeni mennä puolustamaan poikaani homottelijalta. Kenen korvien välissä siis on vika.

Miksi homous ylipäätään liitetään mihinkään negatiiviseen. Jokainen voisi mennä itseensä. Ehkä tuossa koulussa pitäisi keskustella kiusaamisen sijaan eri tavoista välittää toisista.

Mutta tosiaan aika vaikea on tietää, mitä poikien välillä on tapahtunut. Joskus on niinkin, että nahistelu saa hurjan rajun käänteen. Jossain toisessa tilanteessa lapset olisivat itse selvitelleet asiansa. Mutta sitten jossain toisessa tilanteessa on tulkittu asiat todella rajusti ja tehty todella rajuja tekoja. En puolustele kiusaamista, mutta minusta ylipäätään on aika vaikea kuvitella maailmaa, jossa lapset ei harjoittelisi vuorovaikutustaitoja jopa kiusaten. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja lapsetkin mokaa. Pitäisi opettaa miten toimitaan. Ja hyvissä ajoin. Opettaa empatiaa vaikka omana oppiaineenaan.

Tuskin kenenkään mielestä se on hyvä syy puukottaa eikä fyysistä väkivaltaa voi sallia missään tilanteessa. Sellaiset "rakkauden" osoitukset saattavat vain olla hyvin ilkeitä, jos se on jotain kettuilua ja esim. haukuttu homoksi aiemmin tms... Tosin emme voi tietää, mitä kaikkea poikien välillä on tapahtunut.

eli syy on kaikkien aikuisten yhteiskunnassa, jotka pitävät miesten homoutta haukuttavana asiana. Ja minun naapurin poikalapsi tuli halaamaan poikaani ja sanoi, että rakastaa. Edellisellä kerralla töni lastani. Luulenpa, että äiti on sanonut lapselle, että pitäisi mieluummin halata ja sanoa rakastavansa. Äiti on näyttänyt esimerkkiä ja poika on sitten tehnyt työtä käskettyä. Mistä se johtuu, että minun reaktioni asiaan oli myönteinen. Ja jopa itse sanoin, että onpa ihana miten välität. Ei tullut mieleeni mennä puolustamaan poikaani homottelijalta. Kenen korvien välissä siis on vika.

Miksi homous ylipäätään liitetään mihinkään negatiiviseen. Jokainen voisi mennä itseensä. Ehkä tuossa koulussa pitäisi keskustella kiusaamisen sijaan eri tavoista välittää toisista.

Mutta tosiaan aika vaikea on tietää, mitä poikien välillä on tapahtunut. Joskus on niinkin, että nahistelu saa hurjan rajun käänteen. Jossain toisessa tilanteessa lapset olisivat itse selvitelleet asiansa. Mutta sitten jossain toisessa tilanteessa on tulkittu asiat todella rajusti ja tehty todella rajuja tekoja. En puolustele kiusaamista, mutta minusta ylipäätään on aika vaikea kuvitella maailmaa, jossa lapset ei harjoittelisi vuorovaikutustaitoja jopa kiusaten. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja lapsetkin mokaa. Pitäisi opettaa miten toimitaan. Ja hyvissä ajoin. Opettaa empatiaa vaikka omana oppiaineenaan.

Toisessa perheessä sanotaan, että rakastetaan. Halataan herkästi, mutta ehkä myös muuten näytetään tunteita.

toinen perhe on sisäänpäinkääntyneempi, tunteita ei näytetä avoimesti ja muutenkin ollaan omissa oloissa.

Mitä luulette, että tapahtuu, kun ensimmäisen perheen poika tapaa toisen perheen pojan. Moikkaa iloisesti ja hymyilee ja saattaa jopa vilkuttaa. Toisen perheen poika voi tulkita tämänkin vittuiluna. Kyllä, se on täysin mahdollista. On täysin mahdollista, että välittävätkin ja kannustavat eleet tulkitaan kiusaamiseksi.

Voi kun heidän nassikat vain harjoittelee yhteiskunnassa toimeen tulemista ja heidän nassikat vain hellyydellä ja rakkaudella tiedustelee kavereiltaan, että moi, oot sää homo.



Hahahaaaa, sanon minä. On kiva olla kiusaajan äiti tällä hetkellä. Vittu, että halveksin näitä mammoja ja oikein, että he saavat kasvot lehtiin ja yleisölle kun eivät ole viitsineet Nico-Pettereitään kasvattaa.

jotain luurankoja löytyy. Kaappijuoppoja, insestiä, pahoinpitelyä, aliarvioimista yms.



Sielä ne kiusaajat tapansa oppii.

Eihän meidän poika, mutta kun tuo naapurin nassikka....

Voi kun heidän nassikat vain harjoittelee yhteiskunnassa toimeen tulemista ja heidän nassikat vain hellyydellä ja rakkaudella tiedustelee kavereiltaan, että moi, oot sää homo.

Hahahaaaa, sanon minä. On kiva olla kiusaajan äiti tällä hetkellä. Vittu, että halveksin näitä mammoja ja oikein, että he saavat kasvot lehtiin ja yleisölle kun eivät ole viitsineet Nico-Pettereitään kasvattaa.

ainakin kärsii marttyyrikompleksista. Unohda jo menneet ja katso eteenpäin, niin me muutkin ollaan tehty. Ja lopeta kiusaaminen.

se äidin tehtävä on, puolustaa lastaan, niiin hyvässä kuin pahassa.

se äidin tehtävä on, puolustaa lastaan, niiin hyvässä kuin pahassa.

meinasin juuri kirjoittaa tämän kun huomasin että edellinen oli sanonut melkein saman.

Eli

Niin tekin todennäköisesti tekisitte, jos oma lapsenne tekisi jotain...

Tarkoitin vain sitä, että esim. meidän perheessä on ihan normaalia kiusoitellen pusutella juuri sitä yhtä mörökölliä, joka ei millään lähtisi mukaan. Tai sanoa laiskaa sohvallamakoilua plösöilyksi jne. Näitä meistä ihan normaaleja juttuja ei tietenkään saisi tehdä koulussa, koska siellä joku sitten ottaa nokkiinsa plösöttelystä tai pienestä härnäämisestä, joka kotona on vain hauskaa. Usein se kiusaaminen (ellei ole suoranaista nimittelyä tai tavaroiden hävittelyä) on myös kiusatun päässä, vaikken sano, että tässä tapauksessa on ollut niin.

perheenjäsenten kesken, kun kaikki tietävät, että perheenjäsenten kesken vallitsee ehdoton rakkaus ja luottamus. Sanailu on hyväntahtoista. Se on HIEMAN eri asia kuin sanailla koulukavereiden kesken, kun ei edes pidetä toisesta eikä mistään keskinäisestä luottamuksesta eikä varsinkaan hyväntahtoisuudesta voida puhua.

ja kotona heille on soperrettu niin hienoa lässytystä.

Eivät ole tottuneet sellaiseen kunnon jätkäkieleen, mitä tavallisissa kodeissa puhutaan. Lapset ovat kotinsa käyntikortteja ja edustavat sitä käytöstä, mitä kotona on.



Jos ollaan liian pliisuja ja hienoja, ei lapset opi pärjäämään koulussa.

se äidin tehtävä on, puolustaa lastaan, niiin hyvässä kuin pahassa.

meinasin juuri kirjoittaa tämän kun huomasin että edellinen oli sanonut melkein saman.

Eli

Niin tekin todennäköisesti tekisitte, jos oma lapsenne tekisi jotain...

Toki olisin järkyttynyt puukotuksesta, mutta kokisin niin kamalaa tunnemyrskyä etten varmasti lehdissä huutelisi mitään. Hoitaisin lapseni kuntoon ja tämän jälkeen selvittäisin tapahtuneen perinpohjaisesti.

-Entinen kiusattu