Imatran koulukiusaajan äiti puolustaa lehdessä poikaansa ????

että ne on aina ne samat lapset, jotka väittävät tulevansa kiusatuiksi ja yleensä kiusaajia on muka monta, vaikka todellakaan kiusaamisesta ei ole kyse. Itseäni on koulussa kiusattu ja tiedän kyllä mitä se on. Monet vaan ovat aivan älyttömän yliherkkiä, ja käyttävät 'kiusaamista' hävyttömästi hyväkseen kahmiessaan itselleen etuja, joita muut eivät saa. Marttyyrin roolin voi oppia jo alle 10-vuotiaana.

Kun mä olin koulussa en muista yhtäkään lasta joka olisi väittänyt että sitä kiusattiin vaikka ei oikeasti kiusattu. Ja vastaavasti muistan montakin, joita ihan todella kiusattiin päivittäin. Mutta ehkä ajat on muuttuneet ja asiat kääntyneet toisinpäin. Vai?

miten äiti voi tietää, mITÄ oma poika koulussa touhuaa ?? Ei mitenkään

koulun on velvollisuus kertoa vanhemmille jos lapset kahakoivat keskenään.

Kun mä olin koulussa en muista yhtäkään lasta joka olisi väittänyt että sitä kiusattiin vaikka ei oikeasti kiusattu. Ja vastaavasti muistan montakin, joita ihan todella kiusattiin päivittäin. Mutta ehkä ajat on muuttuneet ja asiat kääntyneet toisinpäin. Vai?

yksi poika teki itsarin, kun häntä oli sanojensa mukaan kiusattu korkeintaan kuukauden. Kyseessä pieni kunta ja kiltit lapset, joten mitään päänvessassapyörittämisiä ei varmasti tapahtunut. Kaikki olivat ihmeissään.

En silti vähättelisi kiusattujen kokemusta, ihan yhtä pahalta mielen pahoittaminen tuntuu johtui se sitten hyvästä tai vähemmän hyvästä syystä. Itselläni ainakin kouluaikainen kiusaaminen kovetti nahkan niin paksuksi, että minulle saa sanoa melkein mitä vaan, enkä loukkaannu. Siitä on ollut työelämässä valtavasti hyötyä.

mutta perheissä viestitään hyvin eri tavoilla. Se mikä yhdelle yläasteikäiselle nuorelle on normaalia läpänheittoa, voi olla toiselle (paremmassa perheessä kasvaneelle) ihan järkyttävää halveeraamista ja loukkaamista. Minkäs tuolle mahtaa? Pitäisikö isoveljen valvoa perheitä niin ettei kukaan vaan opettaisi esimerkillään lapselleen ikäviä puhetapoja? Säännöt ovat kuitenkin sellaiset, että vaikka henkinen väkivalta on kielletty, sen määrittely voi olla todella vaikeaa ja tulkintoja voi olla yhtä monta kuin osapuolta.

että sinä et selvästikään ymmärrä kiusaamisen luonnetta, ja siinä sivussa aliarvioit normaalikehityksisen lapsen tai nuoren kykyä tulkita muita ikäisiään. En muutenkaan ymmärrä mikä pointtisi oli tai miten se liittyy tähän kiusaamiskeskusteluun.

Tarkoitin vain sitä, että esim. meidän perheessä on ihan normaalia kiusoitellen pusutella juuri sitä yhtä mörökölliä, joka ei millään lähtisi mukaan. Tai sanoa laiskaa sohvallamakoilua plösöilyksi jne. Näitä meistä ihan normaaleja juttuja ei tietenkään saisi tehdä koulussa, koska siellä joku sitten ottaa nokkiinsa plösöttelystä tai pienestä härnäämisestä, joka kotona on vain hauskaa. Usein se kiusaaminen (ellei ole suoranaista nimittelyä tai tavaroiden hävittelyä) on myös kiusatun päässä, vaikken sano, että tässä tapauksessa on ollut niin.

Tokihan kiusaaminen on aina subjektiivinen kokemus mutta ei se kovinkaan usein ole vain kiusatun päässä. Ihmiset toki kokevat asioita eri tavalla. Joskus olen nähnyt jonkun tytön ottavan muka kiusatun roolin ja saavan sillä etuuksia itselleen. Ts sanotaan jonkun kiusaavan vaikka näin ei ole tapahtunut ja saadaan toinen pulaan sillä. Mutta aika harvinaista se näin kuitenkin on. Tuo perheen sisäinen kiusoittelu on aivan eri asia. Siinä kiusoittelijoina ovat ihmiset jotka rakastavat sinua kiusoittelusta huolimatta eikä heitä koeta uhkana. Eikä tarvitse pelätä heitä. Voitko muuten olla aivan varma ettei sinun leikkimielisenä pitämäsi kiusoittelu olisi jollekin lapsistasi epämiellyttävää? Sellaistakin ole nimittäin joskus nähnyt.

On kysymys lapsista. Lapset myöskin väsyvät toisiinsa kavereita vaihdetaan. Kiusaamiseksi määritellään pitkäjaksoinen systemaattinen henkinen ja myöskin fyysinen väkivalta.

Kiusaamisen syyt ovat yksinkertaiset. Lapset ovat myöskin kykenemättömiä käsittelemään omia patoutumiaan. Ei aikuisetkaan sitä täydellisesti osaa.

Jos perheessä on alakoululaisia ja teinejä on teinien puheet käyttäytyminen osaksi syynä miksi pienemmät luulevat että ristiriidat hoidetaan suutasoittamalla ja kiusaamalla. Kotona kiusataan ja se siirtyy kouluihin ja kaveripiireihin.

Aika harvassa kai sellaiset perheet ovat, joissa ei koskaan kiusoitella ketään, eikä laiskaa sanota laiskaksi tai typerää typeräksi. Herkempi lapsi saattaa pahoittaa mielensä pienestäkin kritiikistä, mutta sitä pinnaa pitäisi kotona yrittää venyttää turvallisessa ympäristössä niin ettei lapsi mene ihan lukkoon jos koulussa joku vähän kritisoi tai alkaa ikäväksi totuudentorveksi.

Tietenkin kiusaaminen on väärin, mutta toisaalta moni kiusaamistapaus jäisi kehittymättä jos kiusatulla olisi pokkaa ja keinoja vastata samalla tavalla takaisin heti alkuunsa. Sama työpaikoilla: usein kiusatun rooliin jää se, joka ei sano takaisin, ja joka vetäytyy kuoreensa silloin kun pitäisi täräyttää takaisin ja näyttää rajansa.

http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?p=9866116

kokevat herkemmin tulevansa kiusatuksi, kuin ns. moukkamaisiten perheiden lapset. Kielenkäyttö, käytöstavat, koskemattomuus ym ovat sivistyneille ihmisille itsestään selviä asioita. Moukat taas kuvittelevat omista lähtökohdistaan, että kaikki nälviminen ym on normaalia.

rauhassa töissä ja kotona.

Eli jos sinun lapsella on rillit ja joutuu kiusattavaksi, se on hyväksyttävää, koska onhan lapsesi erilainen kun sillä on rillit.

Tai lapsesi on ujo niin antaa palaa vain. Kiusataan ja revitään, koska se nyt vain aina mene niin.

Entä työpaikalla. Pomo saa kiusata ja seksuaalisesti ahdistella alaistaan, joka on hiljainen, mutta sillä on isot tissit. Sitä saa puristella tisseistä ja uhkailla potkuilla, koska se ei osaa pitää puoliaan.

Toivottavasti lastasi tullaan kiusaamaan julmasti ja sinä sanot sille, että voi voi kun olet niin kummallinen. Kiusaaminen nyt vain on sallittua jos et osaa pitää puoliasi.

Aika harvassa kai sellaiset perheet ovat, joissa ei koskaan kiusoitella ketään, eikä laiskaa sanota laiskaksi tai typerää typeräksi. Herkempi lapsi saattaa pahoittaa mielensä pienestäkin kritiikistä, mutta sitä pinnaa pitäisi kotona yrittää venyttää turvallisessa ympäristössä niin ettei lapsi mene ihan lukkoon jos koulussa joku vähän kritisoi tai alkaa ikäväksi totuudentorveksi.

Tietenkin kiusaaminen on väärin, mutta toisaalta moni kiusaamistapaus jäisi kehittymättä jos kiusatulla olisi pokkaa ja keinoja vastata samalla tavalla takaisin heti alkuunsa. Sama työpaikoilla: usein kiusatun rooliin jää se, joka ei sano takaisin, ja joka vetäytyy kuoreensa silloin kun pitäisi täräyttää takaisin ja näyttää rajansa.

näviminen ja vittuili ja homottelu ja repiminen ja hakkaaminen on ihan normaalikäytöstä ja meidän lapset ei koe sitä kiusaamiseksi.

kokevat herkemmin tulevansa kiusatuksi, kuin ns. moukkamaisiten perheiden lapset. Kielenkäyttö, käytöstavat, koskemattomuus ym ovat sivistyneille ihmisille itsestään selviä asioita. Moukat taas kuvittelevat omista lähtökohdistaan, että kaikki nälviminen ym on normaalia.

On "homottelua" ja on homottelua. Lapset ja nuoret homottelee useinkin ihan kaverillisesti ja se on vaan sellaista hyväntahtoista kiusaamista.



Toisenlainen homottelut on sitten sitä oikeaa kiusaamista. Se tehdään kokonaan eri mielellä ja eri sävyssä. Me aikuiset ei voida tietää, kumpaa se on, kun emme tunne niitä taustoja. Nuo nuoret sen kyllä tietää. Siksi on aivan turha sanoa siitä, että se on tavallista ja sitä tehdään kaikille. Joo. Niin tehdään, mutta se sävy voi olla ihan eri.

Minä kyllä poikajoukosta erotan heti, milloin se on toverillista homottelua. Mutta erotan myös sen, milloin se ei ole.

Ja kyllä, minulla on 3 poikaa, jotka ovat kohta aikuisia. Joten kokemusta löytyy pojista todella paljon.

Ikinä ei ole jäänyt epäselväksi kun näitä poikajengejä olen katsellut kotonani ja muualla, että mikä on leikkisää, mikä ei.

Mutta sinulle varmaan naisena on myös epäselvää, koska miehesi sillai kivasti sinua huorittelee ja läpsii vai oikeasti huorittelee ja pieksää. Hassua jos et huomaa eroa näissä. Mutta tosi on, että joissain perheissä nämä huorittelut ja homottelut ja läpsimiset on niin jokapäiväisiä asioita, että hämärtyy raja, milloin se on kiusaamista ja milloin ei.

On "homottelua" ja on homottelua. Lapset ja nuoret homottelee useinkin ihan kaverillisesti ja se on vaan sellaista hyväntahtoista kiusaamista.

Toisenlainen homottelut on sitten sitä oikeaa kiusaamista. Se tehdään kokonaan eri mielellä ja eri sävyssä. Me aikuiset ei voida tietää, kumpaa se on, kun emme tunne niitä taustoja. Nuo nuoret sen kyllä tietää. Siksi on aivan turha sanoa siitä, että se on tavallista ja sitä tehdään kaikille. Joo. Niin tehdään, mutta se sävy voi olla ihan eri.

Eli puukottaja on sankari ja puukotuksen uhri on jotain pohjasakkaa. Näillä asenteilla maailma paranee varmasti. Taitaa aika moni kirjoittelijoista olla jonkun lääkityksen alaisena, tai ainakin pitäisi olla...

on entisiä koulukiusaajia. Jos joku olisi heidät puukottanut, olisi moni ihminen säästynyt hengiltä

Joten puukottajalle kiitos jos tällä saa kiusatun, ehkä tulevan kriminaalin hiukan pelkäämään ja muuttamaan tapojaan kun curling-äiti ei osannut kuria pitää.

Eli puukottaja on sankari ja puukotuksen uhri on jotain pohjasakkaa. Näillä asenteilla maailma paranee varmasti. Taitaa aika moni kirjoittelijoista olla jonkun lääkityksen alaisena, tai ainakin pitäisi olla...

Minä kyllä poikajoukosta erotan heti, milloin se on toverillista homottelua. Mutta erotan myös sen, milloin se ei ole.

Ja kyllä, minulla on 3 poikaa, jotka ovat kohta aikuisia. Joten kokemusta löytyy pojista todella paljon.

Ikinä ei ole jäänyt epäselväksi kun näitä poikajengejä olen katsellut kotonani ja muualla, että mikä on leikkisää, mikä ei.

Mutta sinulle varmaan naisena on myös epäselvää, koska miehesi sillai kivasti sinua huorittelee ja läpsii vai oikeasti huorittelee ja pieksää. Hassua jos et huomaa eroa näissä. Mutta tosi on, että joissain perheissä nämä huorittelut ja homottelut ja läpsimiset on niin jokapäiväisiä asioita, että hämärtyy raja, milloin se on kiusaamista ja milloin ei.

rauhassa töissä ja kotona.

Eli jos sinun lapsella on rillit ja joutuu kiusattavaksi, se on hyväksyttävää, koska onhan lapsesi erilainen kun sillä on rillit.

Tai lapsesi on ujo niin antaa palaa vain. Kiusataan ja revitään, koska se nyt vain aina mene niin.

Entä työpaikalla. Pomo saa kiusata ja seksuaalisesti ahdistella alaistaan, joka on hiljainen, mutta sillä on isot tissit. Sitä saa puristella tisseistä ja uhkailla potkuilla, koska se ei osaa pitää puoliaan.

Toivottavasti lastasi tullaan kiusaamaan julmasti ja sinä sanot sille, että voi voi kun olet niin kummallinen. Kiusaaminen nyt vain on sallittua jos et osaa pitää puoliasi.

Aika harvassa kai sellaiset perheet ovat, joissa ei koskaan kiusoitella ketään, eikä laiskaa sanota laiskaksi tai typerää typeräksi. Herkempi lapsi saattaa pahoittaa mielensä pienestäkin kritiikistä, mutta sitä pinnaa pitäisi kotona yrittää venyttää turvallisessa ympäristössä niin ettei lapsi mene ihan lukkoon jos koulussa joku vähän kritisoi tai alkaa ikäväksi totuudentorveksi.

Tietenkin kiusaaminen on väärin, mutta toisaalta moni kiusaamistapaus jäisi kehittymättä jos kiusatulla olisi pokkaa ja keinoja vastata samalla tavalla takaisin heti alkuunsa. Sama työpaikoilla: usein kiusatun rooliin jää se, joka ei sano takaisin, ja joka vetäytyy kuoreensa silloin kun pitäisi täräyttää takaisin ja näyttää rajansa.

Se hanttiin paneminen vain pahentaa asiaa. Ensinnäkin kiusatun KAIKKI sanat käännetään häntä vastaan. MITÄÄN ei oteta tosissaan, kaikelle mitä sanot nauretaan. Se on ihan sama mitä teet, miten olet, miltä näytät. Jos joku on päättänyt sinua kiusata niin ainoa keino jolla siihen voi puuttua on vanhempien ja koulun vahva väliintulo ja kiusaajan rankaiseminen.

Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan. Ymmärrän puukottajaa oikein hyvin. En pidä oikeana ratkaisuna, mutta ymmärrän. Toisaalta, en tiedä mikä oikea ratkaisu olisi.. Itse yritin itsemrhaa ensimmäisen kerran 11 vuotiaana.

hanttiin tilanne kävi entistä pahemmaksi ja pitkittyi.

-läskipääksi

-vitun homoksi

-läskiperseeksi

-pojan äiti, siis minä olin kuulemma huora, mitä pojan piti panna perseeseen ja minun, siis äidin ottaa pojaltani suihin

-pojan leikkisästi käskettiin tappaa itsensä tai he muuten tappaisivat pojan itse seuraavana päivänä.

Niin meillä on perheissä kulttuurit erikoisia ja mörököllejä sillai jännästi eri tavalla kutsutaan ja puhutellaan.

Vaikka poikaani on kiusattu (siis minun mielestä, ei rehtorin ja opettajan) niin onneksi meillä ei puhuta toisille, että "vitun homo, tapa ittes ja pane sitä vitun huoramutsias perseeseen tai me tapetaan sut itte, situn lehmäperse"

En olisi ylpeä perheestäni jos puhuttelisin mörököllejäni noin.

Kai teit rikosilmoituksen uhkailusta ja kunnianloukkauksesta? Jos koulu ei puutu asiaan, minä puutun äitinä siihen itse välittömästi kovin keinoin.

Minä en missään tapauksessa puolustele puukottajaa, enkä hyväksy väkivallalla puolustautumista, mutta kyllä kiusaajatkin pitäisi saada kuriin. Vaikeaahan se tietysti on, koska osa aikuisistakin tuntuu olevan sitä mieltä, että kiusaamista pitää vain sietää.

rauhassa töissä ja kotona.

Eli jos sinun lapsella on rillit ja joutuu kiusattavaksi, se on hyväksyttävää, koska onhan lapsesi erilainen kun sillä on rillit.

Tai lapsesi on ujo niin antaa palaa vain. Kiusataan ja revitään, koska se nyt vain aina mene niin.

Entä työpaikalla. Pomo saa kiusata ja seksuaalisesti ahdistella alaistaan, joka on hiljainen, mutta sillä on isot tissit. Sitä saa puristella tisseistä ja uhkailla potkuilla, koska se ei osaa pitää puoliaan.

Toivottavasti lastasi tullaan kiusaamaan julmasti ja sinä sanot sille, että voi voi kun olet niin kummallinen. Kiusaaminen nyt vain on sallittua jos et osaa pitää puoliasi.

Aika harvassa kai sellaiset perheet ovat, joissa ei koskaan kiusoitella ketään, eikä laiskaa sanota laiskaksi tai typerää typeräksi. Herkempi lapsi saattaa pahoittaa mielensä pienestäkin kritiikistä, mutta sitä pinnaa pitäisi kotona yrittää venyttää turvallisessa ympäristössä niin ettei lapsi mene ihan lukkoon jos koulussa joku vähän kritisoi tai alkaa ikäväksi totuudentorveksi.

Tietenkin kiusaaminen on väärin, mutta toisaalta moni kiusaamistapaus jäisi kehittymättä jos kiusatulla olisi pokkaa ja keinoja vastata samalla tavalla takaisin heti alkuunsa. Sama työpaikoilla: usein kiusatun rooliin jää se, joka ei sano takaisin, ja joka vetäytyy kuoreensa silloin kun pitäisi täräyttää takaisin ja näyttää rajansa.

Se hanttiin paneminen vain pahentaa asiaa. Ensinnäkin kiusatun KAIKKI sanat käännetään häntä vastaan. MITÄÄN ei oteta tosissaan, kaikelle mitä sanot nauretaan. Se on ihan sama mitä teet, miten olet, miltä näytät. Jos joku on päättänyt sinua kiusata niin ainoa keino jolla siihen voi puuttua on vanhempien ja koulun vahva väliintulo ja kiusaajan rankaiseminen.

Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan. Ymmärrän puukottajaa oikein hyvin. En pidä oikeana ratkaisuna, mutta ymmärrän. Toisaalta, en tiedä mikä oikea ratkaisu olisi.. Itse yritin itsemrhaa ensimmäisen kerran 11 vuotiaana.

Itselläni oli paljon kavereita ekalla luokalla. Olin kokenut kiusaamista vain joskus kotipihan tyttöjen kesken, mutta sellaiset oli aina sovittu. Koulussa kukaan ei kiusannut.

Luokalle tuli toisena vuonna uusi tyttö joka ensin ystävystyi minun sekä ystävieni kanssa. Hän alkoi kuitenkin levitellä minusta perättömiä juoruja ja käänsi koko konkkaronkan minua vastaan. Tietysti menivät hänen mukanaan kun eivät itse joutuneet silmätikuksi.

Kiusaaminen oli järjestelmällistä ja herkeämätöntä. Jos olin hiljaa ja onnistuin etäännyttämään itseni ja näyttämään välinpitämättömältä, kiusaaminen ensin yltyi ja sitten otettiin käyttöön kaverin esittäminen, millä minut saatiin taas ryhmää lähemmäs ja kiusaaminen aloitettiin alusta.

Jos annoin takaisin sanallisesti, mihin sävyyn tahansa, kiusaamisjyrä pyyhki sen alleen.

Fyysisesti yritin antaa takaisin kerran. Minua tönittiin usein ja talvisin lunta tungettiin vaatteisiini ja kasvoihini ja minut työnnettiin usein tieltä kun olin kotimatkalla. Tällaisessa yhteydessä minun onnistui kerran aukaista vesipulloni ja tyhjentää se kokonaan yhden kiusaajatytön päälle.

Tästä seurasi se että istuin rehtorin kansliassa sillä olisin voinut aiheuttaa keuhkokuumeen tyttöparalle kastelemalla hänet läpimäräksi. Kiusaajat myös kostivat toimintani useana päivänä piirittämällä kotitaloani (vanhemmat eivät koskaan olleet kotona ennen iltaa), soittamalla ovikelloa ja kastelemalla koko välieteisen lattian vesipulloilla (avasin tyhmänä oven kun ensimmäisen kerran ilmaantuivat).

Opettajallekin kerroin, vastauksena oli ärsyyntynyt kehoitus olla leikkimättä koulupoliisia.

Tässä ihan vain pähkinänkuoressa se epätoivo joka kiusatulla voi olla. Omalla kohdallani tätä jatkui koko ala-asteen toisesta luokasta eteenpäin. Yläasteella pääsin eri kouluuun, mutta pienessä kaupungissa porukat olivat samanikäisten kanssa yhteiset, ja vanhat kiusaajat ylettivät juorumyllynsä yhteisiin ystäviin ja tuttuihin. Mukavaa.

Toivottavasti tästä muodostui jonkinlainen kuva siitä millaista kiusaamista ei voi lopettaa yhdellä turpasaunalla.

rauhassa töissä ja kotona.

Eli jos sinun lapsella on rillit ja joutuu kiusattavaksi, se on hyväksyttävää, koska onhan lapsesi erilainen kun sillä on rillit.

Tai lapsesi on ujo niin antaa palaa vain. Kiusataan ja revitään, koska se nyt vain aina mene niin.

Entä työpaikalla. Pomo saa kiusata ja seksuaalisesti ahdistella alaistaan, joka on hiljainen, mutta sillä on isot tissit. Sitä saa puristella tisseistä ja uhkailla potkuilla, koska se ei osaa pitää puoliaan.

Toivottavasti lastasi tullaan kiusaamaan julmasti ja sinä sanot sille, että voi voi kun olet niin kummallinen. Kiusaaminen nyt vain on sallittua jos et osaa pitää puoliasi.

Aika harvassa kai sellaiset perheet ovat, joissa ei koskaan kiusoitella ketään, eikä laiskaa sanota laiskaksi tai typerää typeräksi. Herkempi lapsi saattaa pahoittaa mielensä pienestäkin kritiikistä, mutta sitä pinnaa pitäisi kotona yrittää venyttää turvallisessa ympäristössä niin ettei lapsi mene ihan lukkoon jos koulussa joku vähän kritisoi tai alkaa ikäväksi totuudentorveksi.

Tietenkin kiusaaminen on väärin, mutta toisaalta moni kiusaamistapaus jäisi kehittymättä jos kiusatulla olisi pokkaa ja keinoja vastata samalla tavalla takaisin heti alkuunsa. Sama työpaikoilla: usein kiusatun rooliin jää se, joka ei sano takaisin, ja joka vetäytyy kuoreensa silloin kun pitäisi täräyttää takaisin ja näyttää rajansa.

Se hanttiin paneminen vain pahentaa asiaa. Ensinnäkin kiusatun KAIKKI sanat käännetään häntä vastaan. MITÄÄN ei oteta tosissaan, kaikelle mitä sanot nauretaan. Se on ihan sama mitä teet, miten olet, miltä näytät. Jos joku on päättänyt sinua kiusata niin ainoa keino jolla siihen voi puuttua on vanhempien ja koulun vahva väliintulo ja kiusaajan rankaiseminen.

Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan. Ymmärrän puukottajaa oikein hyvin. En pidä oikeana ratkaisuna, mutta ymmärrän. Toisaalta, en tiedä mikä oikea ratkaisu olisi.. Itse yritin itsemrhaa ensimmäisen kerran 11 vuotiaana.

Itselläni oli paljon kavereita ekalla luokalla. Olin kokenut kiusaamista vain joskus kotipihan tyttöjen kesken, mutta sellaiset oli aina sovittu. Koulussa kukaan ei kiusannut.

Luokalle tuli toisena vuonna uusi tyttö joka ensin ystävystyi minun sekä ystävieni kanssa. Hän alkoi kuitenkin levitellä minusta perättömiä juoruja ja käänsi koko konkkaronkan minua vastaan. Tietysti menivät hänen mukanaan kun eivät itse joutuneet silmätikuksi.

Kiusaaminen oli järjestelmällistä ja herkeämätöntä. Jos olin hiljaa ja onnistuin etäännyttämään itseni ja näyttämään välinpitämättömältä, kiusaaminen ensin yltyi ja sitten otettiin käyttöön kaverin esittäminen, millä minut saatiin taas ryhmää lähemmäs ja kiusaaminen aloitettiin alusta.

Jos annoin takaisin sanallisesti, mihin sävyyn tahansa, kiusaamisjyrä pyyhki sen alleen.

Fyysisesti yritin antaa takaisin kerran. Minua tönittiin usein ja talvisin lunta tungettiin vaatteisiini ja kasvoihini ja minut työnnettiin usein tieltä kun olin kotimatkalla. Tällaisessa yhteydessä minun onnistui kerran aukaista vesipulloni ja tyhjentää se kokonaan yhden kiusaajatytön päälle.

Tästä seurasi se että istuin rehtorin kansliassa sillä olisin voinut aiheuttaa keuhkokuumeen tyttöparalle kastelemalla hänet läpimäräksi. Kiusaajat myös kostivat toimintani useana päivänä piirittämällä kotitaloani (vanhemmat eivät koskaan olleet kotona ennen iltaa), soittamalla ovikelloa ja kastelemalla koko välieteisen lattian vesipulloilla (avasin tyhmänä oven kun ensimmäisen kerran ilmaantuivat).

Opettajallekin kerroin, vastauksena oli ärsyyntynyt kehoitus olla leikkimättä koulupoliisia.

Tässä ihan vain pähkinänkuoressa se epätoivo joka kiusatulla voi olla. Omalla kohdallani tätä jatkui koko ala-asteen toisesta luokasta eteenpäin. Yläasteella pääsin eri kouluuun, mutta pienessä kaupungissa porukat olivat samanikäisten kanssa yhteiset, ja vanhat kiusaajat ylettivät juorumyllynsä yhteisiin ystäviin ja tuttuihin. Mukavaa.

Toivottavasti tästä muodostui jonkinlainen kuva siitä millaista kiusaamista ei voi lopettaa yhdellä turpasaunalla.

Poislukien tietty toi vesipulloepidosi, mutta muuten kiusaaminen tapahtui juuri noin ja reagoin samoin. Ja juuri tuo ystävän leikkiminen on tuttua :D Pahinta siinä on, että kun on kiusattu tarpeeksi pitkään siihen valheelliseenkin ystävyyteen takertuu surullisella vimmalla ja tarjoat kultavadilla ne kaikki aseet sinua vastaan..

Miten olet muuten vanhempana selvinnyt? Minä vaihdoin paikkakuntaa lukioiässä ja olin valmiiksi leivottu kiusauskohde, joten eihän se tilanne yrityksistäni huolimatta ollut juuri parempi. Miehen ja äitiyden, sekä luotettavien ystävien myötä olen koittanut nyt vanhempana analysoida selväksi ne kehitysvaiheet jotka minun olisi kuulunut käydä kouluaikoina. Mutta hyvä minusta tuli. Ajoittain kyllä hemmetin katkera.

rauhassa töissä ja kotona. Eli jos sinun lapsella on rillit ja joutuu kiusattavaksi, se on hyväksyttävää, koska onhan lapsesi erilainen kun sillä on rillit. Tai lapsesi on ujo niin antaa palaa vain. Kiusataan ja revitään, koska se nyt vain aina mene niin. Entä työpaikalla. Pomo saa kiusata ja seksuaalisesti ahdistella alaistaan, joka on hiljainen, mutta sillä on isot tissit. Sitä saa puristella tisseistä ja uhkailla potkuilla, koska se ei osaa pitää puoliaan. Toivottavasti lastasi tullaan kiusaamaan julmasti ja sinä sanot sille, että voi voi kun olet niin kummallinen. Kiusaaminen nyt vain on sallittua jos et osaa pitää puoliasi.

Aika harvassa kai sellaiset perheet ovat, joissa ei koskaan kiusoitella ketään, eikä laiskaa sanota laiskaksi tai typerää typeräksi. Herkempi lapsi saattaa pahoittaa mielensä pienestäkin kritiikistä, mutta sitä pinnaa pitäisi kotona yrittää venyttää turvallisessa ympäristössä niin ettei lapsi mene ihan lukkoon jos koulussa joku vähän kritisoi tai alkaa ikäväksi totuudentorveksi. Tietenkin kiusaaminen on väärin, mutta toisaalta moni kiusaamistapaus jäisi kehittymättä jos kiusatulla olisi pokkaa ja keinoja vastata samalla tavalla takaisin heti alkuunsa. Sama työpaikoilla: usein kiusatun rooliin jää se, joka ei sano takaisin, ja joka vetäytyy kuoreensa silloin kun pitäisi täräyttää takaisin ja näyttää rajansa.

Se hanttiin paneminen vain pahentaa asiaa. Ensinnäkin kiusatun KAIKKI sanat käännetään häntä vastaan. MITÄÄN ei oteta tosissaan, kaikelle mitä sanot nauretaan. Se on ihan sama mitä teet, miten olet, miltä näytät. Jos joku on päättänyt sinua kiusata niin ainoa keino jolla siihen voi puuttua on vanhempien ja koulun vahva väliintulo ja kiusaajan rankaiseminen. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan. Ymmärrän puukottajaa oikein hyvin. En pidä oikeana ratkaisuna, mutta ymmärrän. Toisaalta, en tiedä mikä oikea ratkaisu olisi.. Itse yritin itsemrhaa ensimmäisen kerran 11 vuotiaana.

Itselläni oli paljon kavereita ekalla luokalla. Olin kokenut kiusaamista vain joskus kotipihan tyttöjen kesken, mutta sellaiset oli aina sovittu. Koulussa kukaan ei kiusannut. Luokalle tuli toisena vuonna uusi tyttö joka ensin ystävystyi minun sekä ystävieni kanssa. Hän alkoi kuitenkin levitellä minusta perättömiä juoruja ja käänsi koko konkkaronkan minua vastaan. Tietysti menivät hänen mukanaan kun eivät itse joutuneet silmätikuksi. Kiusaaminen oli järjestelmällistä ja herkeämätöntä. Jos olin hiljaa ja onnistuin etäännyttämään itseni ja näyttämään välinpitämättömältä, kiusaaminen ensin yltyi ja sitten otettiin käyttöön kaverin esittäminen, millä minut saatiin taas ryhmää lähemmäs ja kiusaaminen aloitettiin alusta. Jos annoin takaisin sanallisesti, mihin sävyyn tahansa, kiusaamisjyrä pyyhki sen alleen. Fyysisesti yritin antaa takaisin kerran. Minua tönittiin usein ja talvisin lunta tungettiin vaatteisiini ja kasvoihini ja minut työnnettiin usein tieltä kun olin kotimatkalla. Tällaisessa yhteydessä minun onnistui kerran aukaista vesipulloni ja tyhjentää se kokonaan yhden kiusaajatytön päälle. Tästä seurasi se että istuin rehtorin kansliassa sillä olisin voinut aiheuttaa keuhkokuumeen tyttöparalle kastelemalla hänet läpimäräksi. Kiusaajat myös kostivat toimintani useana päivänä piirittämällä kotitaloani (vanhemmat eivät koskaan olleet kotona ennen iltaa), soittamalla ovikelloa ja kastelemalla koko välieteisen lattian vesipulloilla (avasin tyhmänä oven kun ensimmäisen kerran ilmaantuivat). Opettajallekin kerroin, vastauksena oli ärsyyntynyt kehoitus olla leikkimättä koulupoliisia. Tässä ihan vain pähkinänkuoressa se epätoivo joka kiusatulla voi olla. Omalla kohdallani tätä jatkui koko ala-asteen toisesta luokasta eteenpäin. Yläasteella pääsin eri kouluuun, mutta pienessä kaupungissa porukat olivat samanikäisten kanssa yhteiset, ja vanhat kiusaajat ylettivät juorumyllynsä yhteisiin ystäviin ja tuttuihin. Mukavaa. Toivottavasti tästä muodostui jonkinlainen kuva siitä millaista kiusaamista ei voi lopettaa yhdellä turpasaunalla.

terveisin turkuun onneksi muutit sinne