g: uskotko että lapsen on parempi kotona vai päivähoidossa?

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 11:43"]

Jokainen lapsi on yksilö, ja jokainen reagoi omalla tavallaan. Toinen taapero tykkää toisten lasten seurasta enemmän, viihtyy yksin ja toinen haluaa enemmän huomiota aikuiselta. Miedän päiväkodissa tuntuu, että taaperot hakevat huomiota juuri sillä tavaroiden heittelyllä josta seuraa jäähyä ja kierre jatkuu...

[/quote]

Tämänkin väärinkäsityksen olisi jo aika korjata jo neuvolassa. Totta on että taaperot erilaisia ja eri temperamentin omaavia mutta tämä ei poissulje tosiasiaa että kaikki taaperot tarvitsevat vielä vanhemman läsnäoloa silloin vasta vilkas taapero on kiinnostunut muista lapsista. Taapero tarvitsee aina turvallisen sataman johon voi palata kunavun tarve herää, ja se herää jatkuvasti tässä iässä! Harvoin päiväkoti pystyy tarjoamaan hoitajasuhteen joka ylläpitää yhteyttä siihen kaikkein tärkeimpään eli vanhempaan. Oletteko äidit edes tietoisia siitä että taaperonne käyttäytyminen päiväkodissa on hyvin erilaista kun kotona? Tavallisesti taaperomainen väsyttävä into puuttuu, ja tämä koska äiti puuttuu. Ei ole helppo myöntää mutta näin se vaan on.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:42"]Voisiko joku nyt vielä kertoa missä välissä minä ehdin laiskotella, juoruta puhelimessa, lojua sohvalla tai luuhata kauppakeskuksessa? Hyvä kun ehdin itse syödä tai vessassa käydä, 20:30 kylläkin lysähdän sinne sohvalle kuin märkä rätti. 7:00 ylös ja aamutoimet, 9-11 ulkona vaunuillen puistoon, sitten ruokaa, unta (yleensä eri aikaan), leikkiä (juu, sitä askarteluakin, lisäksi muovailua, lukemista, piirtämistä, palapelejä jne.), ruokaa, lisää leikkiä, 19:00 iltatoimet ja 20:00 viimeistään kummatkin sängyssä.
Terveisin kotiäiti kera 2,5v ja 8kk
[/quote]
Eli olet yh?

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:13"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:11"]

Kun olisikin vain halusta kiinni.. Elämän realiteetit pakottaa pistämään hoitoon.

[/quote]

Minusta tässä ei ole mitään pahaa. Jos menet töihin tai opiskelemaan ja pistät lapsen hoitoon niin mitä sitten? Elämä on. Mutta siinä vaiheessa kun itse ollaan kotona ja lapsi on päivät päiväkodissa, siinä mennään ihan metsään. 

[/quote]

Ei tarvitse kenenkään pistää taaperoa päiväkotiin. Taapero tarvitsee turvallisen aikuisen vierelleen. Parhaat edellytykset siis pphssa.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:21"]

Mielestäni lapsi kuuluu hoitoon, ei äidit kotiin laiskottelemaan. Ei se lapsi joka minuutti niitä rakastavia katseita tarvitse. Meillä hoidon aloitus on nimenomaan tuonut hyviä puolia lapselle. Ujo lapsi on saanut lisää itsevarmuutta leikkiä muiden kanssa, hän on oppinut syömään itse ja hyppimään isommilta lapsilta. En voi otse ymmärtää, miten kukaan jaksaisi olla kotona yli 1v, kun siitä tutkitusti ei ole hyötyä. Tutkimukset ovat jopa todenneet, että aiemmin hoitoon laitetuilla on paremmat kognitiiviset valmiudet koulun käyntiin, kun kotihoidetuilla.

[/quote]

Tämä minua juuri huolestuttaa, että joku on sitä mieltä että päivähoito on parempi kasvattaja kuin vanhempi itse. Täytyy kokea itsensä varmasti huonoksi vanhemmaksi ajatellessaan näin. Ihan varmasti olisi se teidänkin lapsi oppinut kotona syömään itse kun olisitte vaan lopettaneet syöttämisen, samoin hyppiminen, se kuuluu tiettyyn ikään ja lapsi oppii sen joka tapauksessa.

Ujo lapsi ei koskaan hyödy isoon porukkaan laittamisesta. Teidän lapsenne ei varmasti ollut ujo vaan tottumaton muiden seuraan ja jokainen tottuu kyllä sitten kun sen aika on isompaankin porukkaan. Persoonaltaan ujo ja sisäänpäin suuntautunut lapsi kärsii aina tästä puhutusta karaistamisesta ja vaikutukset voivat kantaa aikuisikään asti. 

Olen itse äiti ja ammatiltani perhepäivähoitaja. En ole sitä mieltä että päivähoito olisi aina pahasta, mutta olen huolissani vanhempien epävarmuudesta ja että yhteiskunta tukee epävarmuutta puhumalla varhaiskasvatuksesta kuin se olisi jotain vaikeaa ja nostamalla päivähoidon jalustalle.

Varsinkin pieni alle 2 vuotias lapsi todella tarvitsee äidin ja isän ihailua, lapsen itsetunto kehittyy jo hyvin nuorena eikä päivähoito tarjoa samaa rakkaudellista ihailua omasta pikku kullanmurusta kuin mitä vanhempi voi antaa. Päivähoidossa oppiminen tapahtuu pääasiassa pakottamisella, ryhmäpaineella ja rutiinilla. Ei kukaan kehu kuinka hieno kakka tuli ja iloisena tule halimaan kun lapsi herää päiväunilta.

Tuokin  on huolestuttava ilmiö että äidit nähdään laiskottelijoina, tosin teitä taitaa olla vain harvassa.

Jos lapsi laitetaan päivähoitoon taloudellisista syistäbon se mielestäni hyvä, sen sijaan negatiivisena näen sellaisen että päivähoitoon laitetaan oppimaan kun ei uskota että itse olisi parempi tai edes yhtähyvä. Ap

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:31"]

Keskinkertainenkin päivähoito on parempi kuin keskinkertainen kotihoito, sanotaanko vaikka näin. Välillä naurattaa, kun kotihoidon himopuolustajat ovat niitä, joiden lasten arkeen kuuluu reissu autolla kauppaan, jonkun makkarakastikkeen syömistä ja telkkarin töllötystä. Hyvänä päivänä ehkä avataan takaovi ja päästetään lapsi pihalle. 

[/quote]

Tavallinen arki on parasta kasvatusta lapselle. Nykyään olen perhepäivähoitaja, mutta ennen kuin aloitin työt olin 3 vuotta kotona hoitamassa esikoistani. Meidän arki oli ihan tavallista: aamulla katsottiin pikkukakkonen tai sen aikaa kun se kiinnosti, söimme aamupalan, kävimme kävelyllä koiran kanssa, lapsi työnsi rattaissa nukkeansa, laitettiin yhdessä tiskit ja pyykit, lapsi sai pyyhkiä rätillä pöytiä, tehtiin yhdessä ruokaa, lapsi pilkkoi kurkut ja makkaratkin. Luettiin kirjaa, mentiin päiväunille kainalokkain. Käytiin kaupassa. Koko tänä aikana olin vahvassa vuorovaikutuksessa lapseen, lapsi sai katseellani ja teoillani tuntea olevansa tärkeä. Lapsi oppi kokoajan uutta ja tuin hänen uusia taitojaan antaen mahdollisuuksia toteuttaa itseää.

Olen ihan tavallinen äiti ja uskon että monen muunkin arki on ihan tätä tavallista, tälläisessä vuorovaikutuksessa lapsi oppii parhaiten ja siinä järjestyksessä taidot joihin on kiinnostusta, kotihoidetut lapset ovat empatia kykyisempiä kuin päivähoidossa olevat, väitän. Ja se taito onkin jotain tärkeämpää kuin mikään muu. Ap

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:59"]

[Tämän vuoksi perheessä on säästetty että voin kotona kasvattaa lapseni hyvälle alulle ja luoda tervettä järkeä, ennen kuin laitetaan hulinaryhmiin moneksi tunniksi. On tullut todistettua minkälaista se meno voi olla esim pääkaupunkiseudun päiväkodeissa... Toki ymmärrän että näkemyksiä on monta ja monet hyötyvät päivähoidosta. Ja että kaikki eivät voi jäädä kotiin. Mutta oma mielipiteeni on tämä.

[/quote]

Tätä asiaa ei voi liikaa korostaa. Ennakointia. On uskomatonta, kuinka harva perhe miettii sitä äitiyslomaa pitemmälle, saati että säästäisi siihen. Vaikka lapsia tehdään nykyään niin vanhana, että aikaa säästämiselle on. Ja vaikka jokaisen aikuisen ihmisen elämään kuuluisi sellainen taloudellinen suunnittelu, että mietitään niitä tuloja ja menoja pitkällä tähtäimellä. 

Ymmärrän, ettei nykyään enää säästetä mihinkään. Se on vanhanaikaista pihistelyä, koska elämä on tässä ja nyt. Mutta jos haluaa lapsia, ei luulisi että on hirveän hankalaa pistää edes satasta kuussa säästöön jo hyvissä ajoin, että on edes jotain pelivaraa sitten kun äitiysloma päättyy. Että voi valita edes ne muutamat kuukaudet siihen päälle, edes niin että edes toinen voi tehdä osittaista työaikaa, eikä ole pakkotilanteessa jossa heti on yhdeksän tunnin hoitopäivät viitenä päivänä viikossa.

Miten joku voi vielä puhua "karaisemisesta"? Tietääkseni ihan tutkittu juttu että lapset jotka revitään pois vanhemmista kärsivät vielä vanhempanakin perusturvallisuuden puutteesta. Eli käytännössä ammutaan jalkaan tekemällä lapsi entistä riippuvaisemmaksi vanhemmistaan muista. Kun saa tarpeeksi kaikkea kotoa niin on eväspussi elämään valmis. Toisekseen minua ihmetyttää että niitä lapsia on pakko päästä hankkimaan rahallisesti tiukkaan tilanteeseen. Pää-asia että saa sen lapsen, mutta siihen ei sitten voi panostaa kun elämä on järjestetty niin velkaisesti tai edes säästöjä ei ole. Tai ei olla varauduttu yllättäviin elämäntilanteisiin. Täytyy vain päästä lisääntymään.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:13"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:11"]

Kun olisikin vain halusta kiinni.. Elämän realiteetit pakottaa pistämään hoitoon.

[/quote]

Minusta tässä ei ole mitään pahaa. Jos menet töihin tai opiskelemaan ja pistät lapsen hoitoon niin mitä sitten? Elämä on. Mutta siinä vaiheessa kun itse ollaan kotona ja lapsi on päivät päiväkodissa, siinä mennään ihan metsään. 
[/quote]
Höps. Kyllä noihinkin järjestelyihin ihan hyvät syyt löytyy.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:13"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:11"] Kun olisikin vain halusta kiinni.. Elämän realiteetit pakottaa pistämään hoitoon. [/quote] Minusta tässä ei ole mitään pahaa. Jos menet töihin tai opiskelemaan ja pistät lapsen hoitoon niin mitä sitten? Elämä on. Mutta siinä vaiheessa kun itse ollaan kotona ja lapsi on päivät päiväkodissa, siinä mennään ihan metsään.  [/quote] Höps. Kyllä noihinkin järjestelyihin ihan hyvät syyt löytyy.

[/quote]

Niin, äidin mielestä hyvät syyt. 

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:13"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:11"] Kun olisikin vain halusta kiinni.. Elämän realiteetit pakottaa pistämään hoitoon. [/quote] Minusta tässä ei ole mitään pahaa. Jos menet töihin tai opiskelemaan ja pistät lapsen hoitoon niin mitä sitten? Elämä on. Mutta siinä vaiheessa kun itse ollaan kotona ja lapsi on päivät päiväkodissa, siinä mennään ihan metsään.  [/quote] Höps. Kyllä noihinkin järjestelyihin ihan hyvät syyt löytyy.

[/quote]

Niin, äidin mielestä hyvät syyt. 

[/quote]

Miksi äidin? Isä?

Olen vahvasti sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse varhaiskasvatusta eikä niitä kuuluisia kavereitakaan ennen kuin vasta joskus neljän iän paikkeilla. Aikaisemmin niitä kavereita voisi hakea kerhoista ja puistoista. Kaikki kynäoteharjoittelut, saksilla leikkaaminen, piirtäminen ym. plus liikkuminen opitaan kotonakin aivan yhtä hyvin. 

Koti on aivan hyvä paikka lapselle, myös sellaiselle jolle on syntynyt pikkusisarus. Äidin ei tarvitse olla puuhakone, ja lapsi saa myös tylsistyä. 

Sitten, jos kotona on huonot oltavat, on sijoitus oikea vaihtoehto, ei päiväkoti yksinään. 

Jokainen lapsi on yksilö, ja jokainen reagoi omalla tavallaan. Toinen taapero tykkää toisten lasten seurasta enemmän, viihtyy yksin ja toinen haluaa enemmän huomiota aikuiselta. Miedän päiväkodissa tuntuu, että taaperot hakevat huomiota juuri sillä tavaroiden heittelyllä josta seuraa jäähyä ja kierre jatkuu...

Riippuu tilanteesta. Olen ollut parissa päiväkodissa harjoittelijana ja siellä itse ujona ihmisenä kiinnitin negatiivista huomiota siihen, että temperamentiltaan aktiivisia suositaan. Ujot jätetään jalkoihin, eikä esimerkiksi itkuherkkiä lapsia lohduteta, vaan annetaan karaistua itsekseen. Julmaa. Samoin kiusaamista esiintyy jo päiväkodissa, eikä siihen herkästi tartuta.

Typerä kysymys. Tietenkin koti on pienelle lapselle parempi paikka, mutta kun ei kaikki voi ihan oikeasti jäädä kotiin vaan töihin on lähdettävä tienaamaan. Ei kukaan varmaan riemusta kiljuen 1-vuotiasta lasta päiväkotiin vie, mutta pakko. (Jos olisin odottanut urani kannalta sellaista hetkeä että olisi taloudellisesti mahdollista hoitaa lapsi vaikka 4-vuotiaaksi kotona olisin voinut aloittaa lapsenteon vasta 10 vuotta myöhemmin eli 38-vuotiaana!)

Kun olisikin vain halusta kiinni.. Elämän realiteetit pakottaa pistämään hoitoon.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:11"]

Kun olisikin vain halusta kiinni.. Elämän realiteetit pakottaa pistämään hoitoon.

[/quote]

Minusta tässä ei ole mitään pahaa. Jos menet töihin tai opiskelemaan ja pistät lapsen hoitoon niin mitä sitten? Elämä on. Mutta siinä vaiheessa kun itse ollaan kotona ja lapsi on päivät päiväkodissa, siinä mennään ihan metsään. 

Uskon että on parempi kotona. Olen myös kasvattanut 2 lasta kouluikään asti kotona. Mutta tähän pitää lisätä että en demonisoi myöskään päivähoitoa, ja olisin omatkin lapseni voinut ilman suurta huolta ja ahdistusta laittaa päiväkotiin mikäli ei olisi ollut esim. taloudellista mahdollisuutta kotihoitoon. 

Olin kotihoidossa kouluikäiseksi eikä käyty kerhoissa tmv. Kyllä olen huomannut jääneeni paitsi jostain asioista ja mm. en ikinä ole oppinut kuulumaan joukkoon. Olen sosiaalinen ja kyllä on ystäviä mutta jotenkin en osaa kuulua joukkoon vaan olen aina ollut vähän ulkona.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:17"]

Olin kotihoidossa kouluikäiseksi eikä käyty kerhoissa tmv. Kyllä olen huomannut jääneeni paitsi jostain asioista ja mm. en ikinä ole oppinut kuulumaan joukkoon. Olen sosiaalinen ja kyllä on ystäviä mutta jotenkin en osaa kuulua joukkoon vaan olen aina ollut vähän ulkona.

[/quote]

Minulla on samanlainen ulkopuolisuuden tunne, ja olin päivähoidossa jo kaksivuotiaana. Hmm. 

Totta kai kotona on pienen lapsen parempi olla. Pieni lapsi saa nukkua kun nukuttaa, eikä häntä herätellä kesken unien ensin aamuulla hoitoon ja sitten päikkäreiltä. Lapsi saa ylipäänsä säädellä itse päiväänsä, saa ruokaa kun on nälkäinen ja saa olla rauhassa jos tarvitsee keskittymisrauhaa.  Ja jos vanhemmuuteen suhtautuu niin, että se on tärkeintä työtä mitä tavallinen ihminen elämässään tekee, niin kyllä sille kotihoidetullekin hankitaan kartonkia ja saksia ja kavereita ja tekemistä. Ei se nyt niin vaikeaa ole. Mut oikeasti pieni lapsi hyötyy siitä päivän rauhallisuudesta, äidin tai isän tai muun rakkaan ihmisen läheisyydestä ja siitä että häntä ja hänen tarpeitaan kuunnellaan ihan kaikessa rauhassa.