Jatkaisitteko elämää minun tilanteessani?

Sä oot vasta 19v. Nyt ammattiapua jostain. Kerkiit hyvin hankkia itsellesi koulutuksen ja ammatin. Viestissäsi et kerro oletko opiskellut mitään? Opiskelu ja piirien vaihto vois olla sulle nyt hyvä. Missä päin Suomea asut?

Ei vielä kannata luovuttaa. Muuta vaikka toiselle paikkakunnalle ja aloita tyhjältä pöydältä. Kaikista huumeista kannattaa luopua ja sitten katselet kärsivällisesti kunnollisen poikakaverin. Olet vasta 19v, vielä olisi mahdollista muuttaa kaikki.

Olet nuori ja sulla on vaikka miten paljon mahdollisuuksia ja nähtävää vielä elämässä. Olen varma, että elämäsi voisi noiden traumojenkin jälkeen olla paljon muutakin kuin kärsimystä, kunhan haet apua ja yrität hankkia enemmän positiivisia asioita elämääsi.

Itse taas sanoisin, että älä turhaan ota stressiä vielä mistään opiskeluista. Niiden aika on vasta sitten, kun olet saanut itsesi parempaan kuntoon, se on ainut ensimmäinen tavoite. Siinä voi mennä jonkun aikaa, muttei se mahdotonta ole. On muitakin ihmisiä, joilla on hirvittävä menneisyys, mutta ovat saaneet vielä kiinni elämästä. Tarvitset vain apua ja tukea oikeanlaiselta ihmiseltä (terapeutilta). Luulisin, että olet saanut keskusteluapua? Ystävät? Luota siihen, että hyviä ihmisiä on paljonkin olemassa. Aika myös auttaa, vaikka onkin vaikea uskoa. Päivä kerrallaan, älä ole liian ankara itsellesi. Koita elää niin, ettet hanki itsellesi uusia "hankaluuksia". Selvität vanhat, yksi kerrallaan. Pystyt kyllä siihen.

Olen pahoillani kaikesta kokemastasi. Kenenkään ei tulisi joutua kokemaan mitään tuollaista. Olet vasta nuori, sinulla on vielä elämä edessä. Kaikkea hyvää sinulle!

Tuskin jaksaisin tilanteessasi, mutta toivon että sinä jaksat.

Ensin kannattaa tosiaan yrittää jättää päihteet vähemmälle. Sekin voi auttaa yllättävän paljon, kun pää on selvempi.

Kyllä mä uskon, että saat vielä elämän järjestykseen.

Haluisin istahtaa viereesi loppu yöksi sohvalle ja vain silittää päätäsi ja halata. :( Olet nuori ja hyvin rankka elämä, mutta tästä suunta ylöspäin!
- Toinen 19v.

Kiitoksia paljon viesteistänne! Odotin taas kerran lähinnä vittuilua ja haukkumista, mutta viestinne olivatkin ihania ja toivat paljon toivoa. Muuttaminen uudelle paikkakunnalle olisi aivan liian suuri muutos. Äitini on kaikesta huolimatta tukenani, kuuntelee ja auttaa aina kun vain voi. Hän ei ole läpeensä paha. Aloitin amiksen, mutta jouduin sielläkin kiusatuksi..en kestänyt ja lopetin. Sen jälkeen aloitin pajalla joka lopetettiin, se oli todella harmi. Siellä viihdyin. Sen jälkeen olin työharjoittelussa vähän missä sattuu, mutta nekin jäivät kun jäin sairaslomalle stressin ja muiden mt ongelmien takia. Terapiassa olen käynyt useita vuosia, tosin usealla eri henkilöllä sillä mua on lähetetty paikasta toiseen. Meni usko tuohonkin, ja lopetin käynnit kokonaan kun taas laitettiin lähete muualle. Kiitos paljon teille viesteistänne! Haluaisin vaan saada uuden alun, mutta tiedän sen olevan itsestäni kiinni. Mulla vaan ei ole voimaa ja uskallusta kertoa todellista tilannetta kellekkään ammattilaiselle. Aina on peloteltu terapiassa huumeilla ja alkoholilla, nyt olen siinä tilanteessa minkä kauhukuvan terapeutit minulle maalasivat. Ap

Kiitos vielä. Ihanat! Tervetuloa mun viereen! Voi kun teidät viereeni saisin.. Ap

Voisiko jostain löytyä tukihenkilö? Sellainen siis, jolla itsellään on saman kaltainen menneisyys ja on päässyt kuiville auttaen nyt vastaavassa tilanteessa olevia. Sulla on elämä edessä, toivon sulle oikein helkkarin paljon uskoa itseesi ja sitkeyttä jaksaa. Tarviit voimia, ethän luovuta? Sullekin löytyy se oma paikka vielä, ja silloin voit tuntea suunnatonta riemua siitä, että selvisit apinan raivolla. Sitä kohti!

Jk. Mä selätin alkoholiongelman, joka on pientä sun kokemusten rinnalla, mutta mulle itselle iso juttu.

juts joo kyllä näitä vitun trolleja täällä riittää

Olen todella pahoillani siitä kaikesta, mitä olet joutunut lapsena ja nuorena kokemaan.

Sinun on tärkeää keskustella järkevien ja kannustavien aikuisten kanssa. Olen samaa mieltä, kuin aiempi vastaaja: jätä päihteet. Sinun on helpompi elää ilman päätäsi sekoittavia aineita.

Sinä olet SYYTÖN kaikkeen siihen ikävään, mitä on tapahtunut. Tulevaisuutesi on varmasti parempi. Hanki apua ja keskity siihen, että elämäsi helpottaa. Takuuvarmasti. :)

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 00:38"]

juts joo kyllä näitä vitun trolleja täällä riittää

[/quote]

Jos kaikki ajattelevat noin, ei yksikään saa apua. Tällaiset palstat voivat olla monelle henkireikä ja lohtu selvitä elämästä. Niin kauan, kun kukaan ei pyydä lähettämään rahaa, voi ihan hyvin olettaa auttavansa jotakuta. Ja sehän ei velota sun lompsaasi mitenkään, vai?

12: Kiitos paljon viestistäsi! En ymmärrä, miten olen vieläkin tässä. Kiusaamisen takia jouduin myös psykoosiin joka huomattiin melkein liian myöhään. Ikinä ei ole mun perään katsottu. Aina olen ollut itsekseni, omissa oloissani. Kirjoitellut päiväkirjaa ja toivonut parempaa huomista. Mulla ei oikeasti ole ketään, kuka voisi auttaa mua oikeasti. Äitini ei uskalla viedä mua hoitoon kun pelkää sitä että hänet leimataan. Se on helvetin väärin. Olen kohta 2vuotta jo ryypännyt lähes päivittäin, välillä jos on kamala krapula niin yksi päivä jää väliin. Nyt on oikeesti ruennut touhu lähtemään käsistä, tullut juotua niin hirveitä kännejä ettei mitään rajaa. Pelottaa millon taas lähtee kunnolla käsistä.. Ap

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 00:36"]

Kiitoksia paljon viesteistänne! Odotin taas kerran lähinnä vittuilua ja haukkumista, mutta viestinne olivatkin ihania ja toivat paljon toivoa. Muuttaminen uudelle paikkakunnalle olisi aivan liian suuri muutos. Äitini on kaikesta huolimatta tukenani, kuuntelee ja auttaa aina kun vain voi. Hän ei ole läpeensä paha. Aloitin amiksen, mutta jouduin sielläkin kiusatuksi..en kestänyt ja lopetin. Sen jälkeen aloitin pajalla joka lopetettiin, se oli todella harmi. Siellä viihdyin. Sen jälkeen olin työharjoittelussa vähän missä sattuu, mutta nekin jäivät kun jäin sairaslomalle stressin ja muiden mt ongelmien takia. Terapiassa olen käynyt useita vuosia, tosin usealla eri henkilöllä sillä mua on lähetetty paikasta toiseen. Meni usko tuohonkin, ja lopetin käynnit kokonaan kun taas laitettiin lähete muualle. Kiitos paljon teille viesteistänne! Haluaisin vaan saada uuden alun, mutta tiedän sen olevan itsestäni kiinni. Mulla vaan ei ole voimaa ja uskallusta kertoa todellista tilannetta kellekkään ammattilaiselle. Aina on peloteltu terapiassa huumeilla ja alkoholilla, nyt olen siinä tilanteessa minkä kauhukuvan terapeutit minulle maalasivat. Ap

[/quote]

No hyvä että äiti edes on tukena. Ajattelin vaan että jos kaikki tutut ja muu porukka on sielä niin huonoa, niin ehkä toinen paikkakunta olisi voinut olla parempi tapa päästä eroon siitä huonosta porukasta ja menneisyydestä.

Kiitos paljon viesteistänne! Olette ihania. Ap

Hakeudu johonkin vapaaehtoisjärjestöön ja kysy, mitä voisit tehdä. Uskon, että alkaisit saada elämää kondikseen kun sulla olisi jotain kiinnekohtaa. Ihan pientäkin. Lupaudu vaikka ensin auttamaan kahvin keitossa. Jotain mikä ei stressaa. Mikä järjestö sua kiinnostaisi? Seurakunnat ainakin on avoimia kaikenlaisille ihmisille.

Tee yksi pieni muutos kerrallaan. Päätä vaikka että menet joka ilta ajoissa nukkumaan ja nouset aikaisin. Siitä se lähtee se elämänhallinta. Kun se onnistuu kivuttomasti, päätä, että teet joka aamu 15 min kävelylenkin jne. Siitä jatkat pienin askelin. Sitten alat samalla tavalla jättää päihteitä pois. Tähtäät ensin terveisiin elämäntapoihin. Sitten kun ne on handussa mieti koulutusta.

Älä anna noiden sua kaltoin kohdelleiden ihmisten pilata elämääsi enää yhtään enempää! Älä anna heidän enää vaikuttaa elämääsi vaan ota kohtalosi omiin käsiisi. Nuo tänne kirjoittamasi ajatukset on jo eka askel kohti parempaa. Sä olet tärkeä. Elä niin, että arvostat itseäsi.

Suku hylkäs kokonaan kun isä kuoli. Ei ole sen jälkeen yhteyttä pidetty.. Äitini suku ei ole äitini kanssa tekemisissä joten sieltäkään en apua tule saamaan :( ap

Hienoa, että uskalsit kertoa elämästäsi täällä. Anonyymina on helppoa ottaa Se ensimmäinen askel.
Olet nuori vielä ja sulla on koko ihana upea elämä edessäsi. Suosittelen sulle psykoterapiaa, jossa pääset käsittelemään kipeitä asioitasi.
Halaisin jos olisit tässä! <3