Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Jatkaisitteko elämää minun tilanteessani?

Vierailija
17.05.2015 |

Vanhemmat hakkas mua pienenä ihan tajuttomasti, remmistä tuli ja solkipäästä. Hiuksista nostettiin ilmaan. Nukuttiin oven takana aseen kanssa ja uhattiin tappaa jos en ole hiljaa. Vanhempani erosivat, isäni alkoholisoitui ja meinasi kuolla vähän väliä vaikka mistä syystä. Äitini vaihtoi miestä jatkuvasti. Minut yritettiin raiskata ensimmäistä kertaa kun olin 6-vuotias. Jatkuvasti elin pelossa sillä äitini rupesi seurustelemaan narsistin kanssa joka jatkuvasti aiheutti mielipahaa. Käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Yritti lavastaa mua poliiseille milloin mistäkin teosta, esim. Huumeiden käytöstä (en käyttänyt huumeita silloin). Minut hakattiin metsään, joku tuntematon mies ja ihan huvikseen. Syytti oikeudessa stressiä. Isäni kuoli. Jouduin koulukiusatuksi, yritin itsemurhaa useasti ja olin itsetuhoinen. Jouduin pari kertaa seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, oikeudessa käytiin. Poikaystävä raiskasi. Toinen poikaystävä petti jatkuvasti ja hakkasi. Olin täysin voimaton. Tutustuin huumeisiin ja alkoholiin. Rupesin vetämään opiaatteja. Ensimmäisen kerran rännitin 7-luokalla. Nykyään olen sekakäyttäjä (enimmäkseen alkoholia ja bentsoja). Äitikin nykyään alkoholisti ja väkivaltaisessa suhteessa. Olen täysin voimaton. Ei ole ketään kuka auttaisi mut pois tästä paskasta. Rupeaa tuntumaan, että olen niin menetetty tapaus kun ihminen voi olla. Tuossa ei ollut edes kaikki, tunnistamisen pelossa en kaikkea kerro. En vain jaksaisi enää tätä.. Jokainen päivä on tuskaa! Olen vasta 19. Tuntuu, että loppuelämäni tulee olemaan kärsimystä.

Kommentit (67)

Vierailija
41/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:11"]Kiitos todella paljon tsempeistä! :) toivon todellakin, että saan elämäni järjestykseen. Olen aina halunnut lapsia, mutta niitä en voi saada ja ehkä ihan hyväkin niin. Toivoisin myös, että paniikkihäiriöni parantuisi ja pääsisin opiskelemaan. :) toiveita riittää.. Kiitos vielä teille kaikille! Voisihan sitä asiat pahemminkin olla :) ap
[/quote]

Hienoa, että sinulla on unelmia. Ikävää, jos lapsettomuus on täysin varmaa ja tahatonta, mikäli lapsia toivot. Vaikean menneisyyden omaavasta voi kuitenkin tulla hyvä vanhempi, kunhan aikaa on kulunut tarpeeksi ja tuntuu, että on saanut apua eikä menneisyys hallitse liikaa elämää.

Suunta on ylöspäin joka tapauksessa, hyvää yötä :)

Vierailija
42/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:17"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:07"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:06"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:02"]Ensimmäisen ihan pienen askeleen kohti hyvää itse tein kun sanoin lääkärille, että en tarvitse enkä aio enää käyttää opiaatteja..ap
[/quote]

Hmm. Itsellä se ei kyllä noin yksinkertaisesti mene, että voisin vain päättää ja sanoa, että tämä loppuu nyt. Tuon päätöksen olen tehnyt jo useasti, mutta vieroitushoidon+kuntoutuksen jälkeen palaan takaksin narkkaamaan, kun en vaan kestä olla ilmankaan. Mutta onnea, jos olet oikeasti päässyt irti. Ellet sitten ole vaihtanut päihteestä toiseen ja nyt kyseessä nimenomaan alkoholi yms.? T. 33
[/quote]
Siinä pitäs saada pää kuntoon ettei olis enää sitä ahdistusta tms. mikä laittaa narkkaamaan. Helpommin sanottu kuin tehty, terveisin toinen sitä paskaa vetävä
[/quote]

Mutta musta tuntuu, ettei se pään kuntoon laittaminen taas onnistu ennen lopettamista. Että ensin pitäisi lopettaa ja sitten pitäisi päästä hoitamaan muita ongelmia. Paska homma on vaan se, ettei siinäkään kykene olemaan selvinpäin, kun niitä ongelmia pitäisi alkaa hoitamaan. Noidankehä. T. 33
[/quote]
Nojoo en mä tosiaan osaa kertoa mitä pitäis tehdä. Jos osaisin niin tekisin sen itsekin enkä olis tässä jamassa. Sori aloittaja tää ot...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki tämä alkoi kun opin siihen, että pään vetäminen sekaisin saa unohtamaan murheet..tosin sitä ennen aloin viiltelemään joka myös auttoi oikeasti. Viiltelin useita vuosia, meinasin pari kertaa kuolla verenmyrkytykseen joita viillot aiheuttivat. Musta tulikin pakko-oireinen ja viiltely on loppunut melkein kokonaan. Pari viikkoa sitten vedin muutaman viillon sormeeni. Sormi ei enää toimi kunnolla. Kun kysyttiin, mistä haavat johtuvat niin väitin että yritin kaivaa tölkistä sinne tippunutta roskaa. Sairasta! Kamalaa edes ajatella näitä ajatuksia ja valheita mitä olen yrittänyt kirkkain silmin selittää.. Ja valheita mitä väitän itselleni. Ap

Vierailija
44/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa muuten etsiä se vertaistuki mielellään ongelmistaan jo selvinneistä ja ehkä mieluiten vielä niistä ihmisistä joilla on samat syyt pahoinvointiin, seurauksista (esim. päihteidenkäyttö) ei niinkään väliksi. Ja yrittää lopulta löytää elämään myös muuta sisältöä ja ihmisiä kun vain ne niitä joille omat kipukohdat on tutut.

Vihoviimeistä on se että alkaa velloa muiden kanssa kurjuuden kierteessä. Tässäkin ketjussa sen taipumuksen jo huomaa että aina paikalle löytää muitakin jotka ovat käyttäneet ainetta x ajan x seurassa x aineen x kanssa ja puhuisivat niistä mielellään loputtomiin. Mutta lopulta pitää sitten miettiä että onko siitä itselle apua vai pitäisikö ainakin välillä puhua vain vaikka keväästä, unelmista ja musiikista ja jättää se tuskan avaaminen joihinkin tiettyihin kontakteihin ja rajallisiin hetkiin

Vierailija
45/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kovasti tsemppiä elämääsi. Mieti tosiaan vaikka sinne kymmenen vuoden päähän: tosi pienilläkin askelilla olet jo pitkällä silloin!

Vierailija
46/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jätin ne ihmiset taakseni jotka käyttävät/juovat. Laitoin välit poikki kun ensimmäisen kerran vakavissani yritin lopettaa juomista. Heidän kanssaan jouduin vaan ongelmiin. En tiedä mistä etsiä elämääni sellainen ihminen joka voisi auttaa.. Lähipiiristäni en sellaista löydä. Jos johonkin tuttuun/kaveriin koitan tukeutua, niin vastaus on aina jotakuinkin tämä: Et sä pysty lopettaa.. Hei ota pari kaljaa nii rentoudut. Mietitään huomenna.. Ei helvetti siitä tuu mitään. Tänäänkin piti hakea kaupasta ruokaa, mukaan tietenkin tarttui kaljaa ja lonkeroa vaikka krapula oli niin kauhea että hyvä kun kori pysyi kädessä. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:24"]Kannattaa muuten etsiä se vertaistuki mielellään ongelmistaan jo selvinneistä ja ehkä mieluiten vielä niistä ihmisistä joilla on samat syyt pahoinvointiin, seurauksista (esim. päihteidenkäyttö) ei niinkään väliksi. Ja yrittää lopulta löytää elämään myös muuta sisältöä ja ihmisiä kun vain ne niitä joille omat kipukohdat on tutut.

Vihoviimeistä on se että alkaa velloa muiden kanssa kurjuuden kierteessä. Tässäkin ketjussa sen taipumuksen jo huomaa että aina paikalle löytää muitakin jotka ovat käyttäneet ainetta x ajan x seurassa x aineen x kanssa ja puhuisivat niistä mielellään loputtomiin. Mutta lopulta pitää sitten miettiä että onko siitä itselle apua vai pitäisikö ainakin välillä puhua vain vaikka keväästä, unelmista ja musiikista ja jättää se tuskan avaaminen joihinkin tiettyihin kontakteihin ja rajallisiin hetkiin
[/quote]

Pyydän anteeksi, jos viestini sai ap:n jotenkin vellomaan omassa kurjuudessaan. Minulla ei ystäviä tai läheisiä ole, kenen kanssa tälläisistä asioista voi keskustella. Ja vaikka olisikin, heilläkin pitäisi olla huumehistoriaa, että he voisivat täysin ymmärtää mistä on kysymys. Sen takia, jos näen jossain ketjun mihin liittyvät opiaatit/opiaattien käyttäjät, niin yleensä liityn mukaan kysymään neuvoa. Varsinkin jos keskustelussa on mukana joku, joka on kyseisestä myrkystä päässyt eroon.
Eikä mielestäni huumeet tai narkkaaminen mitenkään mieluinen puheenaihe ole, enkä todellakaan ole niitä, jotka haluaisivat jauhaa aiheesta ikuisuuden. Koko aiheessa ei ole mitään hyvää. Ja sen takia sitä neuvoa joskus kaipaakin. T. 33

Vierailija
48/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan tärkeintä olis että saisit lopetettua ryyppäämisen ja ettet vedä mitään aineita. Tai edes vähennettyä ryyppäämistä silleen että juot vaan tosi harvoin. Kannattaa mennä johonkin AA-katkolle alkuun. Suosittelisin myös käymään jossain helluntai tai vapaakirkossa, jos ei tunnu liian pahalta, siellä voisit jutella papin ja muiden kanssa, saisit varmasti apua ja tukea.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:32"]Jätin ne ihmiset taakseni jotka käyttävät/juovat. Laitoin välit poikki kun ensimmäisen kerran vakavissani yritin lopettaa juomista. Heidän kanssaan jouduin vaan ongelmiin. En tiedä mistä etsiä elämääni sellainen ihminen joka voisi auttaa.. Lähipiiristäni en sellaista löydä. Jos johonkin tuttuun/kaveriin koitan tukeutua, niin vastaus on aina jotakuinkin tämä: Et sä pysty lopettaa.. Hei ota pari kaljaa nii rentoudut. Mietitään huomenna.. Ei helvetti siitä tuu mitään. Tänäänkin piti hakea kaupasta ruokaa, mukaan tietenkin tarttui kaljaa ja lonkeroa vaikka krapula oli niin kauhea että hyvä kun kori pysyi kädessä. Ap
[/quote]

Onneksi näköjään jo taidat tietääkin ettei ole päihteidenkäyttäjälle todellinen ystävä sellainen joka sanoo että "älä stressaa, yhdet vielä", olet selkeästi jo oikeilla jäljillä. :) Vaikka apua ei heti saisi niin sekin saattaa jo auttaa ettei olevainakaannyllyttäjiä ympärillä.

Vaikea sanoa kun ei tiedä mistäpäin Suomea olet (etelän kaupunki / Savon pikkukylä) että miten sieltä saisi parhaiten apua. :/ Varmasti nuo AA, päihdejärjestöt, väkivaltaa kokeneiden vertaisverkostot yms olisi niitä tahoja.

Ja lääkäri tietysti. Jos sinulla on sitä fyysistäkin vaivaa kuten diabetes niin pikkuhiljaa ratkaisua niihin etsimään. Veren sokerin laskuhan jo itsessäänkin saattaa saada aikaan tärinää, heikotusta, huimausta ja toisaalta altistaa myös mieliteoille alkoholinkin suhteen. Jotkut puutostilatvsaattavat myös tehdä olosta entistä karmeamman. -45-

Vierailija
50/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nistit ja alkoholistit on oksettavia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:46"]Nistit ja alkoholistit on oksettavia.
[/quote]

Sinä olet oksettava. Addiktio on sairaus.

Vierailija
52/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mistä ap oikein saat rahaa ryypätä lähes päivittäin jos olet jo pari vuotta ryypännyt samaan tahtiin ja olet ilmeisesti työtön?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:49"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:46"]Nistit ja alkoholistit on oksettavia. [/quote] Sinä olet oksettava. Addiktio on sairaus.

[/quote]

Itse hankittu sairaus. Vain tyhmä jää koukkuun.

Vierailija
54/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

50: Kiitos paljon viestistäsi! Ja muillekkin iso kiitos! Aina kun yritin/yritän lopettaa niin tietyt henkilöt aloittavat tuon "no eikö muka tekis mieli ;) kyllä sitä aina pari voi ottaa ;)".. Äitini tukee täysillä raitistumisessa mutta äitini mies, tämä saatanan paska alkoholisti äijä joka myös äitistäni teki alkoholistin aloittaa tuon "kousoittelun". Äitini on aina ollut uskovainen, ja ensimmäisen juoppohulluuskohtaukseni jälkeen hän sanoi lähtevänsä käymään kirkossa kanssani. Näin silloin piruja jotka nauroivat. Ikinä mua ei kuitenkaan kirkkoon viety. Tästä rupeaa olemaan jo vuosi! Olen erittäin kiitollinen viesteistänne, mutta jos joku tietää jonkin numeron mihin soittaa ja mistä pyytää apua ANONYYMINÄ niin voisitteko linkata :\ toivoisin myös maksuttomia numeroita. Olisin erittäin kiitollinen! Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elän tuilla. Juomista saan myös halutessani kavereilta ilmaiseksi jos rahat loppuu. Työtön olen ollut jo vuoden. Olen sairaslomalla. Ap

Vierailija
56/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:17"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:07"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:06"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:02"]Ensimmäisen ihan pienen askeleen kohti hyvää itse tein kun sanoin lääkärille, että en tarvitse enkä aio enää käyttää opiaatteja..ap
[/quote]

Hmm. Itsellä se ei kyllä noin yksinkertaisesti mene, että voisin vain päättää ja sanoa, että tämä loppuu nyt. Tuon päätöksen olen tehnyt jo useasti, mutta vieroitushoidon+kuntoutuksen jälkeen palaan takaksin narkkaamaan, kun en vaan kestä olla ilmankaan. Mutta onnea, jos olet oikeasti päässyt irti. Ellet sitten ole vaihtanut päihteestä toiseen ja nyt kyseessä nimenomaan alkoholi yms.? T. 33
[/quote]
Siinä pitäs saada pää kuntoon ettei olis enää sitä ahdistusta tms. mikä laittaa narkkaamaan. Helpommin sanottu kuin tehty, terveisin toinen sitä paskaa vetävä
[/quote]

Mutta musta tuntuu, ettei se pään kuntoon laittaminen taas onnistu ennen lopettamista. Että ensin pitäisi lopettaa ja sitten pitäisi päästä hoitamaan muita ongelmia. Paska homma on vaan se, ettei siinäkään kykene olemaan selvinpäin, kun niitä ongelmia pitäisi alkaa hoitamaan. Noidankehä. T. 33
[/quote]

Pitää olla vähintään 6 kk ilman päihteitä, että keskushermosto palautuu. Monille liian pitkä aika "olla vaan" ja antaa elimistön palautua.

Vierailija
57/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[/quote]

Pyydän anteeksi, jos viestini sai ap:n jotenkin vellomaan omassa kurjuudessaan. Minulla ei ystäviä tai läheisiä ole, kenen kanssa tälläisistä asioista voi keskustella. Ja vaikka olisikin, heilläkin pitäisi olla huumehistoriaa, että he voisivat täysin ymmärtää mistä on kysymys. Sen takia, jos näen jossain ketjun mihin liittyvät opiaatit/opiaattien käyttäjät, niin yleensä liityn mukaan kysymään neuvoa. Varsinkin jos keskustelussa on mukana joku, joka on kyseisestä myrkystä päässyt eroon.
Eikä mielestäni huumeet tai narkkaaminen mitenkään mieluinen puheenaihe ole, enkä todellakaan ole niitä, jotka haluaisivat jauhaa aiheesta ikuisuuden. Koko aiheessa ei ole mitään hyvää. Ja sen takia sitä neuvoa joskus kaipaakin. T. 33
[/quote]

Viestin kärki ei ollut tarkotettu sua loukkaamaan, tuli vain mieleen tuolin puoli asiasta. :) Lähinnä oli vain esimerkki siitä että tosi usein pitää miettiä sitä että mihin suuntaan haluaa että keskustelut, omat ajatukset yms lähtee kehittymään. Samoista ongelmista kärsivä / kärsinyt kun löytää asiasta sen ongelman ei ratkaisua ja puolensa siinäkin mutta se ei aina sitten palvele kuitenkaan sitä joka on itsekin turn tarpeessa. Toivottavasti ymmärsin pointtini ja löydät vastauksen ongelmaasi. :)

Vierailija
58/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:54"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:49"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:46"]Nistit ja alkoholistit on oksettavia. [/quote] Sinä olet oksettava. Addiktio on sairaus.

[/quote]

Itse hankittu sairaus. Vain tyhmä jää koukkuun.
[/quote]

Kuten myös mm. diabetes tai sydänsairaudet, jotka tulevat esim. sen takia, että ihminen vetää juustohampurilaisia kaksin käsin ja elää muutenkin epäterveellisesti. Ruokaankin katsos voi kehittyä paha addiktio.
Tässäkin ketjussa on tullut ilmi, että mitä näiden ihmisten taustalla on, ennenkuin huumeet ovat tulleet kuvioihin. Kyse ei ole aina tyhmyydestä, vaan siitä, että ihminen alkaa lääkitsemään itseään ja pahaa oloaan, koska ei kykene olemaan tappamatta itseänsä muuten. Sekaisin oleminen helpottaa hetkellisesti, kun ei tarvitse ajatella todellisuutta. Nämä ihmiset eivät ole saaneet apua tarpeeksi ajoissa tai ollenkaan ja siksi tulos on tämä. Kyse ei ole tyhmyydestä, vaan sairaista ihmisistä, jotka tarvitsevat apua.

Vierailija
59/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:58"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:17"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:07"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:06"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:02"]Ensimmäisen ihan pienen askeleen kohti hyvää itse tein kun sanoin lääkärille, että en tarvitse enkä aio enää käyttää opiaatteja..ap
[/quote]

Hmm. Itsellä se ei kyllä noin yksinkertaisesti mene, että voisin vain päättää ja sanoa, että tämä loppuu nyt. Tuon päätöksen olen tehnyt jo useasti, mutta vieroitushoidon+kuntoutuksen jälkeen palaan takaksin narkkaamaan, kun en vaan kestä olla ilmankaan. Mutta onnea, jos olet oikeasti päässyt irti. Ellet sitten ole vaihtanut päihteestä toiseen ja nyt kyseessä nimenomaan alkoholi yms.? T. 33
[/quote]
Siinä pitäs saada pää kuntoon ettei olis enää sitä ahdistusta tms. mikä laittaa narkkaamaan. Helpommin sanottu kuin tehty, terveisin toinen sitä paskaa vetävä
[/quote]

Mutta musta tuntuu, ettei se pään kuntoon laittaminen taas onnistu ennen lopettamista. Että ensin pitäisi lopettaa ja sitten pitäisi päästä hoitamaan muita ongelmia. Paska homma on vaan se, ettei siinäkään kykene olemaan selvinpäin, kun niitä ongelmia pitäisi alkaa hoitamaan. Noidankehä. T. 33
[/quote]

Pitää olla vähintään 6 kk ilman päihteitä, että keskushermosto palautuu. Monille liian pitkä aika "olla vaan" ja antaa elimistön palautua.
[/quote]

Tiedän. Usein siihen saattaa mennä jopa vuosi tai enemmänkin, että aivot alkavat toimimaan normaalia. Riippuu siitä kuinka kauan on käyttänyt ja mitä. Mutta se on todella vaikeaa olla 6 kuukautta (tai enemmänkin) sellaisessa olossa, että jatkuvasti tekee mieli joko tappaa itsensä tai sitten saada jostain jotain ainetta, joka helpottaisi oloa edes vähän. Kun näissä huumekuntoutus-laitoksissakaan ei välttämättä pysty niin pitkään olemaan, se on ihan sossusta kiinni, että kuinka kauan he maksusitoomusta myöntävät, jos myöntävät. On erittäin vaikeaa palata arkeen ja mahdollisesti jopa kotikaupunkiinsa (käyttökavereiden keskuuteen) tuossa tilassa, varsinkin jos kunnollisia tukiverkkoja ei ole.
Mitä olen kuullut muilta opiaattinisteiltä, niin heillä on mennyt n. 12kk ja vasta sen jälkeen on vähän alkanut helpottamaan, eikä ainetta tee enää mieli niin paljon. Siihen juuri kaipaisinkin vastauksia ja neuvoja, että miten pärjätä edes se ensimmäinen vuosi aivan itsekseen, kun tukea ei ole saatavilla. T. 33

Vierailija
60/67 |
18.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:59"][/quote]

Pyydän anteeksi, jos viestini sai ap:n jotenkin vellomaan omassa kurjuudessaan. Minulla ei ystäviä tai läheisiä ole, kenen kanssa tälläisistä asioista voi keskustella. Ja vaikka olisikin, heilläkin pitäisi olla huumehistoriaa, että he voisivat täysin ymmärtää mistä on kysymys. Sen takia, jos näen jossain ketjun mihin liittyvät opiaatit/opiaattien käyttäjät, niin yleensä liityn mukaan kysymään neuvoa. Varsinkin jos keskustelussa on mukana joku, joka on kyseisestä myrkystä päässyt eroon.
Eikä mielestäni huumeet tai narkkaaminen mitenkään mieluinen puheenaihe ole, enkä todellakaan ole niitä, jotka haluaisivat jauhaa aiheesta ikuisuuden. Koko aiheessa ei ole mitään hyvää. Ja sen takia sitä neuvoa joskus kaipaakin. T. 33
[/quote]

Viestin kärki ei ollut tarkotettu sua loukkaamaan, tuli vain mieleen tuolin puoli asiasta. :) Lähinnä oli vain esimerkki siitä että tosi usein pitää miettiä sitä että mihin suuntaan haluaa että keskustelut, omat ajatukset yms lähtee kehittymään. Samoista ongelmista kärsivä / kärsinyt kun löytää asiasta sen ongelman ei ratkaisua ja puolensa siinäkin mutta se ei aina sitten palvele kuitenkaan sitä joka on itsekin turn tarpeessa. Toivottavasti ymmärsin pointtini ja löydät vastauksen ongelmaasi. :)
[/quote]

Tiesin, ettei vastaus ollut tarkoitettu nimenomaan minulle. Ymmärrän kantasi, mutta silti kuulostaa omituiselle ajatus siitä, ettei muut narkomaanit saisi tietynlaisiin ketjuihin kommentoida. Kyse on kuitenkin internetistä, ei oikeasta elämästä. T. 33