Jatkaisitteko elämää minun tilanteessani?

Et uskalla kertoa ammattilaiselle, mutta samalla kerrot terapeutista?

Ei oo mikään lopullisesti pilalla! Rakenna oma identiteetti, älä sisällytä siihen vanhempien väkivaltaisia kumppaneja, omia väkivaltaisia kumppaneja, älä ota rakennuspalikoiksi ketään joka liikakäyttää päihteitä tai pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti muita ihmisiä. Usein se vaatii sekä fyysisen että henkisen pesäeron.

Tuohon saattaa vierähtää helposti vuosikymmen tai parikin mutta ennenkaikkea se on aikaa sinun itsesi kasvaa. Ajoittain yksinäisyys saattaa vain tuntua syventyvän kun ainoat ihmiset joiden kanssa osaisi luonnostaan olla on hyvin rikkinäisiä ja ongelmaisia mutta tietää ettei sitä ovea voi enää avata.

Tätä kaikkea on aika ikävä sanoa mutta uskon että se tulevaisuudessa on sulle vielä apua kun näet maailmasta muitakin puolia. :) Tuolla jossain sun elämän valloittaneen kärsimyksen ulkopuolella on aika paljon jatkossakin kaikkea ikävää mutta myös sellanen ajoittain ihan ok ja rauhallinen maailma missä mikään ei erityisesti ahdista.

Lopuksi ehkä se karuin neuvo. Oo jatkossa varovainen tulevien kumppaniehdokkaiden ja niiden ihmisten kanssa jotka päästät elämääsi. Kaikille ei tartte kaikkea antaa itsestään ja kertoa. On ihan ok ensin hetki katsella ennen kun ryntää ihmisten kanssa samaan veneeseen.

Olen huomannut että herkistä aiemmin päähän potkituksi tulleista ihmisistä ainakin (suuri) osa vetää kärpäspaperinlailla puoleensa hyvin ongelmaisia ja raakojakin ihmisiä. Olen nähnyt kuinka fiksunoloisistakin ihmisistä ihan sivistyneessä ympäristössä ulkokuorensa takaa kuoriutuu sellaisia ihmisiä jotka ei lopulta hetkeäkään emmi satuttaa toista henkisesti, fyysisesti tai sosiaalisesti.

Paljolta säästyy kun katselee vain hetken, joskus pidempäänkin (jopa vuosia..) millaisia ihmiset ovat olemassa hieman paremmalla tuntemisella ja mitä he juuri sinusta tai sinulle haluavat.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 00:36"]Kiitoksia paljon viesteistänne! Odotin taas kerran lähinnä vittuilua ja haukkumista, mutta viestinne olivatkin ihania ja toivat paljon toivoa. Muuttaminen uudelle paikkakunnalle olisi aivan liian suuri muutos. Äitini on kaikesta huolimatta tukenani, kuuntelee ja auttaa aina kun vain voi. Hän ei ole läpeensä paha. Aloitin amiksen, mutta jouduin sielläkin kiusatuksi..en kestänyt ja lopetin. Sen jälkeen aloitin pajalla joka lopetettiin, se oli todella harmi. Siellä viihdyin. Sen jälkeen olin työharjoittelussa vähän missä sattuu, mutta nekin jäivät kun jäin sairaslomalle stressin ja muiden mt ongelmien takia. Terapiassa olen käynyt useita vuosia, tosin usealla eri henkilöllä sillä mua on lähetetty paikasta toiseen. Meni usko tuohonkin, ja lopetin käynnit kokonaan kun taas laitettiin lähete muualle. Kiitos paljon teille viesteistänne! Haluaisin vaan saada uuden alun, mutta tiedän sen olevan itsestäni kiinni. Mulla vaan ei ole voimaa ja uskallusta kertoa todellista tilannetta kellekkään ammattilaiselle. Aina on peloteltu terapiassa huumeilla ja alkoholilla, nyt olen siinä tilanteessa minkä kauhukuvan terapeutit minulle maalasivat. Ap
[/quote]

Toivottavasti saisit pysyvän kuuntelijan, tiedän että on vaikea puhua asioista kun terapeutti vaihtuu jatkuvasti. Itsekään en aikanaan kehdannut kaikesta puhua, näin jälkeenpäin harmittaa kyllä. Ole sinä rohkeampi, ei ole mitään hävittävää! Eikö olisi hyvä saada apua päihteiden käytön lopettamiseen, mikäli et siihen yksin pysty? Kaikesta muusta kannattaa kuitenkin puhua, se helpottaa.

Äläkä ota liikaa stressiä noista harjoitteluista tai opiskelusta. Kunhan vaan teet päivittäin jotain itsellesi mieluisaa, tarkoitan jotain muuta kuin päihteidenkäyttöä. Ja hyvä kuulla, että äitisi on kuitenkin jollain lailla tukenasi.

Psykoterapiaa suunniteltiin, mutta lopulta en enää päässyt paikalle kun väkisin sängynpohjalle useaksi kuukaudeksi itkemään ja ryyppäämään :( en voinut poistua kotoa ja kaupasta selvisin silloin tällöin, just ja just. Haluaisin hakeutua seurakuntaan sillä mut on kasvatettu kristillisesti! :) olen useasti yrittänyt lopettaa päihteet mutta se on mennyt siihen, että itken kun tulee niin paha olo enkä voi olla hakematta juomista. En syö juuri yhtään, mutta silti lihon. Kaikenlisäksi mulla on ilmeisesti diabetes 1, jota ei saatu tutkittua loppuun että olisin saanut diagnoosin. Kaikki tämä sen takia, kun en pysty liikkumaan kotoa. Olo on jokapäivä ihan kamala.. Ap

Soita huomenna seurakuntasi diakoniatyöntekijälle ja pyydä apua. Sun pitää päästä johonkin hoitopaikkaan jotta pääset juomisesta katkolle ja pois kotoa.

En ole uskaltanut kertoa terapeuteille kaikkea. Olen myös valehdellut, etten käytä päihteitä ollenkaan. Kiitos paljon teille ihanille ihmisille! Ainoa suunta on tästä enää ylöspäin. Kaikista parasta olisi, jos saisin elämääni sellaisen aikuisen joka auttaisi mut pois tästä paskasta. Auttaisi pikkuhiljaa eteenpäin.. Yksin tästä en voi selvitä. Olen jo liian kauan yrittänyt ja sen tajunnut. Ap

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 00:52"]Ei oo mikään lopullisesti pilalla! Rakenna oma identiteetti, älä sisällytä siihen vanhempien väkivaltaisia kumppaneja, omia väkivaltaisia kumppaneja, älä ota rakennuspalikoiksi ketään joka liikakäyttää päihteitä tai pahoinpitelee henkisesti tai fyysisesti muita ihmisiä. Usein se vaatii sekä fyysisen että henkisen pesäeron.

Tuohon saattaa vierähtää helposti vuosikymmen tai parikin mutta ennenkaikkea se on aikaa sinun itsesi kasvaa. Ajoittain yksinäisyys saattaa vain tuntua syventyvän kun ainoat ihmiset joiden kanssa osaisi luonnostaan olla on hyvin rikkinäisiä ja ongelmaisia mutta tietää ettei sitä ovea voi enää avata.

Tätä kaikkea on aika ikävä sanoa mutta uskon että se tulevaisuudessa on sulle vielä apua kun näet maailmasta muitakin puolia. :) Tuolla jossain sun elämän valloittaneen kärsimyksen ulkopuolella on aika paljon jatkossakin kaikkea ikävää mutta myös sellanen ajoittain ihan ok ja rauhallinen maailma missä mikään ei erityisesti ahdista.

Lopuksi ehkä se karuin neuvo. Oo jatkossa varovainen tulevien kumppaniehdokkaiden ja niiden ihmisten kanssa jotka päästät elämääsi. Kaikille ei tartte kaikkea antaa itsestään ja kertoa. On ihan ok ensin hetki katsella ennen kun ryntää ihmisten kanssa samaan veneeseen.

Olen huomannut että herkistä aiemmin päähän potkituksi tulleista ihmisistä ainakin (suuri) osa vetää kärpäspaperinlailla puoleensa hyvin ongelmaisia ja raakojakin ihmisiä. Olen nähnyt kuinka fiksunoloisistakin ihmisistä ihan sivistyneessä ympäristössä ulkokuorensa takaa kuoriutuu sellaisia ihmisiä jotka ei lopulta hetkeäkään emmi satuttaa toista henkisesti, fyysisesti tai sosiaalisesti.

Paljolta säästyy kun katselee vain hetken, joskus pidempäänkin (jopa vuosia..) millaisia ihmiset ovat olemassa hieman paremmalla tuntemisella ja mitä he juuri sinusta tai sinulle haluavat.
[/quote]

Viisaita sanoja, huomaa hyvin, että tiedät mistä puhut. Olisi ilo tuntea kaltaisesi ihminen. Kiitos tästä viestistä, vaikken olekaan ketjun ap.

Toivoisin pääseväni asumaan tuettuun ympäristöön.. Mulla vaan ei ole rikostaustaa ja kellään ei ole todisteita mun päihteidenkäytöstä.. Ap

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 00:54"]Suosittelen itsemurhaa
[/quote]
Kusipää

Näytä sille diakonille tämä keskustelu jos et kehtaa puhua. Ja pyydä apua. Uskon että joku alkoholista eroon päässyt aikuinen voisi tukea sua. Onko AA tuttu?
.

Mäkin haluaisin kuulla syitä, että onko tätä elämää järkeä enää jatkaa. Tai voiko tätä edes "elämäksi" kutsua. Ap:n tarina oli aivan kuin minun elämästäni, joillakin eroilla. Opiaatteja käytän edelleen. Ap, miten jaksoit repiä itsesi ylös tuosta opiaattikoukusta kaiken tuon keskellä? Olen käyttänyt 5 vuotta ja olen itse 20 vuotias.

Ensimmäisen ihan pienen askeleen kohti hyvää itse tein kun sanoin lääkärille, että en tarvitse enkä aio enää käyttää opiaatteja..ap

23 vielä jatkaa että toki on olemassa myös vilpittömiä ihmisiä joista saa jossain vaiheessa iloa ja toivoa elämään, ne pitää vaan oppia löytämään. :)

Siksi vain varoittelen että usein vaikka omilla jaloilleenkin pääsee ja saa oman elämän kivaksi niin kaikkia ei sekään miellytä.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:02"]Ensimmäisen ihan pienen askeleen kohti hyvää itse tein kun sanoin lääkärille, että en tarvitse enkä aio enää käyttää opiaatteja..ap
[/quote]

Hmm. Itsellä se ei kyllä noin yksinkertaisesti mene, että voisin vain päättää ja sanoa, että tämä loppuu nyt. Tuon päätöksen olen tehnyt jo useasti, mutta vieroitushoidon+kuntoutuksen jälkeen palaan takaksin narkkaamaan, kun en vaan kestä olla ilmankaan. Mutta onnea, jos olet oikeasti päässyt irti. Ellet sitten ole vaihtanut päihteestä toiseen ja nyt kyseessä nimenomaan alkoholi yms.? T. 33

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:06"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:02"]Ensimmäisen ihan pienen askeleen kohti hyvää itse tein kun sanoin lääkärille, että en tarvitse enkä aio enää käyttää opiaatteja..ap
[/quote]

Hmm. Itsellä se ei kyllä noin yksinkertaisesti mene, että voisin vain päättää ja sanoa, että tämä loppuu nyt. Tuon päätöksen olen tehnyt jo useasti, mutta vieroitushoidon+kuntoutuksen jälkeen palaan takaksin narkkaamaan, kun en vaan kestä olla ilmankaan. Mutta onnea, jos olet oikeasti päässyt irti. Ellet sitten ole vaihtanut päihteestä toiseen ja nyt kyseessä nimenomaan alkoholi yms.? T. 33
[/quote]
Siinä pitäs saada pää kuntoon ettei olis enää sitä ahdistusta tms. mikä laittaa narkkaamaan. Helpommin sanottu kuin tehty, terveisin toinen sitä paskaa vetävä

Siirryin opiaateista ja kannabiksesta alkoholiin ja bentsoihin. Tosin bentsoja olen väärinkäyttänyt jo ainakin 5vuotta..ap

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 00:58"]En ole uskaltanut kertoa terapeuteille kaikkea. Olen myös valehdellut, etten käytä päihteitä ollenkaan. Kiitos paljon teille ihanille ihmisille! Ainoa suunta on tästä enää ylöspäin. Kaikista parasta olisi, jos saisin elämääni sellaisen aikuisen joka auttaisi mut pois tästä paskasta. Auttaisi pikkuhiljaa eteenpäin.. Yksin tästä en voi selvitä. Olen jo liian kauan yrittänyt ja sen tajunnut. Ap
[/quote]

Sellaisia ihmisiä olisi paljonkin olemassa, jotka tahtoisivat auttaa eivätkä satuttaa. Toivottavasti löydät sellaisen, vaatii kyllä sinulta rohkeutta ja avoimuutta. Ihan varmasti elämäsi kääntyy parempaan, et kuulosta ollenkaan toivottomalta tapaukselta. Tosin sellaisia ei olekaan, jos minulta kysytään. Ajattele, että kymmenen vuoden päästä unelmasi voivat olla täyttä totta. Tsemppiä :)

Kiitos todella paljon tsempeistä! :) toivon todellakin, että saan elämäni järjestykseen. Olen aina halunnut lapsia, mutta niitä en voi saada ja ehkä ihan hyväkin niin. Toivoisin myös, että paniikkihäiriöni parantuisi ja pääsisin opiskelemaan. :) toiveita riittää.. Kiitos vielä teille kaikille! Voisihan sitä asiat pahemminkin olla :) ap

[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:07"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:06"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 01:02"]Ensimmäisen ihan pienen askeleen kohti hyvää itse tein kun sanoin lääkärille, että en tarvitse enkä aio enää käyttää opiaatteja..ap
[/quote]

Hmm. Itsellä se ei kyllä noin yksinkertaisesti mene, että voisin vain päättää ja sanoa, että tämä loppuu nyt. Tuon päätöksen olen tehnyt jo useasti, mutta vieroitushoidon+kuntoutuksen jälkeen palaan takaksin narkkaamaan, kun en vaan kestä olla ilmankaan. Mutta onnea, jos olet oikeasti päässyt irti. Ellet sitten ole vaihtanut päihteestä toiseen ja nyt kyseessä nimenomaan alkoholi yms.? T. 33
[/quote]
Siinä pitäs saada pää kuntoon ettei olis enää sitä ahdistusta tms. mikä laittaa narkkaamaan. Helpommin sanottu kuin tehty, terveisin toinen sitä paskaa vetävä
[/quote]

Mutta musta tuntuu, ettei se pään kuntoon laittaminen taas onnistu ennen lopettamista. Että ensin pitäisi lopettaa ja sitten pitäisi päästä hoitamaan muita ongelmia. Paska homma on vaan se, ettei siinäkään kykene olemaan selvinpäin, kun niitä ongelmia pitäisi alkaa hoitamaan. Noidankehä. T. 33

33: Oot täysin oikeassa. Ap