Pelottaa. Liian monta miehensä käden kautta surmattua naista. Voiko minulle käydä samoin?

Kyllä mä lähtisin jo siinä vaiheessa, jos uhkailtaisiin tuommoisia. Ei ole kyllä normaalia.



Hae hakukoneella sanalla apua, niin saat paljon tietoa, mihin voit ottaa yhteyttä. Vaikket olisikaan päättänyt lähteä tai mitään, niin soita silti, niin saat tukea ja ohjeita.

Kenenkään nyrkkeilysäkiksi ei pidä suostua.

Poikani koki sen 3-vuotiaana, ja nyt, 6-vuotiaana ei enää puhu siitä viikottain.

Mies ei lyö. Kerran puristeli kaulasta. Pelkään enemmän noita uhkauksia. Sitä, että koska kontrolli häviää lopullisesti. Entistä työkaveriaan kohtaan tuntemat murhanhimofantasiat eivät helpota oloa. Joku on pielessä miehen mielessä.

Vierailija:

Mies ei lyö. Kerran puristeli kaulasta. Pelkään enemmän noita uhkauksia. Sitä, että koska kontrolli häviää lopullisesti. Entistä työkaveriaan kohtaan tuntemat murhanhimofantasiat eivät helpota oloa. Joku on pielessä miehen mielessä.

Kertomasi perusteella miehelläsi ei ole kaikki kunnossa. Jos hän fantasioi työkaverin surmaamisesta ja on jo kerran puristellut kurkkuasi, niin ei VARMASTI jää ainoaksi kerraksi. Seuraavan kerran voi sitten puristaa kurkusta vähän liian lujaa...



Oikeasti: HERÄÄ! Miehesi on arvaamaton. LÄHDE JO LASTEN TAKIA. Mieti, mitä alituinen pelkosi saa aikaa lapsille, he vaistoavat kyllä. Ja jos tapahtuu pahin, onko se lastesi etu. Sinun ja lasten etu on lähteä pois!!



Kukaan ei tee päätöstä puolestasi, mutta sinuna ei jäisi. Vaikka mies muuten olisi kuinka kiva tahansa, et voi välttää koko elämääsi riitoja. Niitä tulee. Mieheltä loppuu joku kerta sanat kesken... OIKEASTI: LÄHDE POIS!!

Ajanut mua takaa kuuman paistinpannun kanssa. Koskaan ei oo kunnolla käynyt käsiksi. Pitäiskö oottaa, että käy kunnolla käsiksi vai mitä tehdä?? Ei tää oo helppoa. Kun oikeestaan ei oo tapahtunut mitään ja silti on. Meillä kaksi lasta.

Sama koskee miehiä, joiden naiset ovat uhkaavia. Tuollaisissa suhteissa ei ole tippaakaan rakkautta.

vain uhkaillut. voiko sen takia muka lähtea

Pystyykö miehen kanssa puhumaan aiheesta vai meneekö heti mustaksi naama jos mainitset asiasta. Voihan sen passittaa vihan hallintakurssille. mutta



JOS PELKÄÄT HENKESI TAI LASTESI PUOLESTA, LÄHDE VÄLITTÖMÄSTI

Elämäni nyt päälle parikymppisenä ihan kunnossa. Mutta viimeksi eilen sanoin miehelleni että täytyy tosissaan alkaa miettimään miten näiden pelkotilojen kanssa oppii elämään. Jatkuvia painajaisunia, pelkotiloja. Esim. yksin kotona olo, yöt, pimeä. Minusta tuntuu jatkuvasti että joku seuraa, kotona tuntuu että siellä on joku. Yöllä pelkään että joku tulee ja tappaa jne... Tehkää ratkaisunne ajoissa!!!!!

Vierailija:

Elämäni nyt päälle parikymppisenä ihan kunnossa. Mutta viimeksi eilen sanoin miehelleni että täytyy tosissaan alkaa miettimään miten näiden pelkotilojen kanssa oppii elämään. Jatkuvia painajaisunia, pelkotiloja. Esim. yksin kotona olo, yöt, pimeä. Minusta tuntuu jatkuvasti että joku seuraa, kotona tuntuu että siellä on joku. Yöllä pelkään että joku tulee ja tappaa jne... Tehkää ratkaisunne ajoissa!!!!!

miten lapset kärsivät siitä, että isä uhkaa äitiä ja/tai lapsia.

Lasten vuoksi, lähtekää.

Tuntuu, että mies on avun tarpeessa. Mihin asti minun olisi häntä tuettava. Psyyke ei ainakaan paranemaan päin lähde, jos pakkaan lapset ja kimpsuni. Tukholmassakin vaimo viipaloitiin paloiksi, kun oli lähtöä tekemässä. Mies halusi jatkaa, olla isä. Pelko perheen hajoamisesta sai kai tarttumaan lopuksi Lidlin moottorisahaan.



Tämä on kammottavaa. Keinun eestaas tietämättä mitä oikeasti tehdä. Pelot ovat ottaneet lööppien innoittamina tuulta alleen. En tiedä kumpi meistä lopulta on avun tarpeessa. Mies vai minä ehkä liian vilkkaan mielikuvituksen kanssa.

että kaikki hyvin kun ei päälle päin näy mitään. Ja asia ei todellakaan ole niin!

millainen mies tahansa on parempi lasten kannalta kuin ettei ollenkaan miestä perheessä. Ja täälläkin on usein sanottu että riitaisakin avioliitto on lasten kannalta parempi kuin ero. Eli ei niin helppoa noin vain erota.

Löytyykö muita, jotka säikkyvät noita uutisia? Itse toivon etten niitä näkisi lainkaan. Olisi mukavampi sulkea silmät ja korvat. Myös TV:n väkivaltakohtaukset pelottavat nykyään. Etenkin, jos näen mieheni niitä katsomassa. Usein kohteena on nainen. Pelottaa, että mieli saa vaikutteita.

Mulle eräs psykologi sanoi, että agressiivisuus yleensä pahenee ei parane, uhkaukset muuttuvat teoiksi. Näin kävi minunkin kohdallani. Älkää odottako niin pitkään, että tappouhkauksia aletaan panna täytäntöön:(

jäin tosissani miettimään tätä asiaa taas kerran. Mitä nopeammin tuollaisesta tilanteesta lähtee sen parempi ja helpompaa kaikille. Vetkuttelulle löytyy aina hyvä syy ja lopulta sitä paskaa hengitetään loppu elämä. Aina voi ajetella että " eihän se ole lyöny kun kerran ja vähän vaan huitas" tai " eihän se nyt kamalaa ole jos kerran kuukaudessa tällästä tapahtuu" . Se on LIIKAA! Haluaisin vaan saada teidät ajattelemaan LAPSIANNE! Niilläkin on vain yksi elämä, ja jos se jo alkuun tehdään kovinkin vaikeaksi, menee loppuelämäkin osittain hukkaan.

Toiseksi: tuttavapariskunnan isä oli ratkennut ryyppäämään, paljon oli riitoja yms. Vaimo ei jaksanut ja erosi lastensa isästä, muutama kuukausi myöhemmin isi löytyikin roikkumasta katosta (tai mistä lienee), eli ei kestänyt eroa ja tappoi itsensä. Lapset noin 4 ja 7 kun tämä tapahtui. Varmaan tuli vaimollekin traumoja tästä, lapsista nyt puhumattakaan.



Aika kaksipiippuinen juttu, en usko että mitään onnellista ratkaisua niitten tilanteeseen olisi ollenkaan voinut olla. :-((

Tossa tilanteessa voisi sanoa, etta mies olisi sen jokatapauksessa tehnyt. Mies tarvitsi apua, purkasi avuntarpeensa perheeseensa vaaralla tavalla, eika hakenut asiantuntijaapua, oikeista kanavista. Jos vaimo ja lapset olisivat janeet, olisi paha olo edelleen purkaantunut heihin.

Tosiasia on, ettei toista voi pakottaa apua hakemaan, ja jos toinen ei halua, niin itseaan ei voi uhrata siksi nyrkkeilysakiksi...