"Lomaa lapsista". Miksi?

Juuri vietin ihanan viikon ulkomailla ypöyksin, oli ihanaa, kun ei tarvinnut olla vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään! Nukuin ja söin hyvin, tein muutenkin juuri sitä, mitä ITSE halusin - ei tarvinnut kysyä keneltäkään mielipidettä. Ei tarvinnut edes puhua. Ihanaa, suosittelen kokeilemaan!

Minä kyllä haluaisin vähän lomaa lapsistani, ovat teinejä, toinen erittäin haastava ja multiongelmainen. Isänsä ei enää jaksa tavata. Mun ei tartteis tällä lomalla edes päästä viralliselle lomalle, kävisin töissä tai viettäisin kotona viikonloppua, ilman jatkuvaa varpaillaanoloa ja stressiä.

Lomaa lapsista? Miksi? No siksi, kun vaikka ne on ihania ja rakkaimpia maailmassa, on ihan helvetin raskasta olla 24/7 läsnä. Ruokkimassa, pyyhkimässä, palvelemassa, pukemassa, antamassa, ottamassa, leikkimässä, niistämssä nenää, vaihtamassa vaippaa, lohduttamassa, puhaltamassa pipiä, kieltämässä, kannustamassa jne. Joskus pitää vaan saada olla. Ihan rauhassa. Omissa ajatuksissa. Omissa jutuissa. Ilman, että kukaan roikkuu lahkeessa. Ilman, että kaikki jää aina kesken, kun jonkun tarpeet pitää tyydyttää heti eikä kohta. Siksi.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:55"]

No mä yritän selittää. Rakastan yksinoloa silloin tällöin. Tarvitsen sitä. Stressaannun helposti taukoamattomasta hälinästä, oli se sitten työpaikalla tai kotona. Kun olen kotona ihan yksin, mun aivot lepää ja rentoudun ihan fyysisetikin. Mun lapseni ovat sellaisia iloisia pölöttöjiä joiden seurassa ei juuri hiljaisia hetkiä tule.

Ovathan he ihania, mutta kaikesta rakkaudesta huolimatta kaipaan ja tarvitsen välillä omaa aikaa toisinaan myös ihan yksin. Hiljaisuus auttaa saamaan ajatukset järjestykseen, rauhoittaa ja rentouttaa, auttaa jaksamaan sitä rakasta mutta silti stressaavaa arkea.

Mulla on ihana anoppi joka ihan omasta aloitteestaan pyytää lapset silloin tällöin viikonlopuksi luokseen. Ja mielellään lapset mummolaan menevätkin. Tällä omalla ajalla me vanhemmat tehdään ihan tavallisia asioita; nautitaan esimerkiksi siitä että voi siivota ilman jatkuvia keskeytyksiä, että voidaan lähteä kaupungille kävelylle ihan tuosta vain miettimättä lasten ruokailuja tms.

Ja nyt tulee se juttu mitä täällä aina kesälomakaudella paheksutaan: pidän yleensä kesälömastani viikon niin, että lapset ovat päiväkodissa. Ihan. Omaa. Lomaa. Mieheni tekee näin myös. Se on ihanaa. Tuon oma viikon aikana teen vaateostoksia, säilön puutarhan satoa ja / tai marjoja, nukun päiväunia jos siltä tuntuu, teen ruokaa pakkaseen, siivoan vaatehuoneen jne. Lasten loman määrästä tämä ei ole pois, sillä lomailemme mieheni kanssa limittäin niin että lapsilla on aina vähintään viiden viikon loma. :)

[/quote]

Miksi se ei ole lasten loman määrästä pois? Jos molemmilla vanhemmilla on 4 vko lomaa, niin lapset saisi 8 vko kesäloman, nyt vain 5 vko. Sinustako 8 on yhtä paljon kuin 5?

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 16:13"]

Mielestäni on ihan ok, että vanhemmat ottavat välillä "lomaa" lapsista. Vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa jaksaakseen olla tasapainoinen vanhempi lapsille. Eikä äiti tai isä ole pelkästään vain sitä, he ovat muutakin. Parisuhdettakin pitää hoitaa. Ystävyyssuhteita täytyy hoitaa. Kyllä minä ainakin koin lapsuuteni paremmaksi siitä päivästä alkaen, kun vanhempani alkoivat ottaa "lomaa" meistä lapsista. He jaksoivat paremmin, josta syystä koko perheen ilmapiiri muuttui parempaan.

[/quote]

Minä taas mietin päinvastoi eli koko elämä on omaa elämääni. Siivoamaan, leipomaan, kavereita tapaamaan ja lenkille ehtii ihan hyvin, vaikka ei olekaan lomalla lapsista. Olen töissäkäyvä nainen => paljon muutakin kuin äiti! En tarvitse lapsivapaata viikonloppua ollakseni lapsilleni hyvä äiti ja ihan mukavasti nuo ovat kotoa osanneet pois muuttaa, kun se aika on tullut, vaikka ei koko lapsuutta harjoiteltukaan olemaan äidistä erossa. Ehkä tässä pätee  se vanha sanonta, että "ei voi lähteä pois toisen luota, jos ei ole koskaan luonaan ollutkaan" eli hankala lähteä sellaisten vanhempien helmoista pois, jotka ei ole koskaan kotona viihtyneet.

Jokainen toimikoot tavallaan, mutta ei pidä yleistää, että kaikki vanhemmat ovat niin heikkoja, että tarvitsevat tasapainoiseen vanhemmuuteen lasten eroitkua.

että sais joskus NUKKUA!!!!! terv. pienten, mutta jo yhden yön yökyläilyiässä olevien lasten äiti :D

En ymmärrä. Lapsi on päiväkodissa 4 päivää viikosta 6h kerrallaan töiden ja koulun takia, eli vain välttämättömän. Pari kertaa vuodessa on yötä mummolassa, sen takia että itse haluaa ja isovanhemmatkin myös - ei siksi että itse kaivataan jotain vapaata. En ymmärrä vanhempia jotka itkevät jos ei joka kuukausi ole vapaata viikonloppua tms... Olisivat jättäneet tekemättä ne lapset sitten, ihan oikeesti.

Miksi mun pitäis haluta olla lasteni kanssa? En kyllä kaipaa sitä mitenkään. Paljon kivempaa on olla rauhassa ja saada puuhailla omiaan. Ajatella. Keskustella täällä (nimenomaan keskustella, en harrasta kaden sanan kommentointeja). 

Mille olis tuntunut jos vanhemmat olis halunneet vapaata minusta? 

En tiedä, mutta yh-äidilleni se ainakin olisi ollut tarpeen. Ei ois sit ehkä purkanut paineitaan minuun. Ei sitä syytä tartte lapsille sanoa, miksi ei ole lastensa kanssa kuin silloin tällöin tai ei 24/7.

Ihana, mutta kuormittava erityislapsi. Siksi. Toki ei mulla sitä "omaa" aikaa ole juuri ollut. Pää vaan hajoo ja kroppa :(

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 22:11"]

että sais joskus NUKKUA!!!!! terv. pienten, mutta jo yhden yön yökyläilyiässä olevien lasten äiti :D

[/quote]

Tsemppiä, mjuistan ton fiiliksen! :) Jo pelkästään tieto siitä että on mahdollisuus joskus nukkua kokonainen yö, auttaa jaksamaan!

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 22:15"]

Miksi mun pitäis haluta olla lasteni kanssa? En kyllä kaipaa sitä mitenkään. Paljon kivempaa on olla rauhassa ja saada puuhailla omiaan. Ajatella. Keskustella täällä (nimenomaan keskustella, en harrasta kaden sanan kommentointeja). 

Mille olis tuntunut jos vanhemmat olis halunneet vapaata minusta? 

En tiedä, mutta yh-äidilleni se ainakin olisi ollut tarpeen. Ei ois sit ehkä purkanut paineitaan minuun. Ei sitä syytä tartte lapsille sanoa, miksi ei ole lastensa kanssa kuin silloin tällöin tai ei 24/7.

[/quote]

Jos olisin joku Minttu Räikkönen, niin palkkaisin aivan varmasti lastenhoitajan, jotta voisin jatkaa elämääni ilman lapsia, saisi hoitaja hoitaa känkkäränkät ja nuhanenät, mä vain nauttisin iloisista hetkistä. Ja shoppailisin ja latteilisin lopun aikaa. Mies vois sit olla enempi bio-vanhempana lasten kanssa, koska haluaakin. 

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:22"]

Samaa mietin. Mulle lomassa on juuri parasta se, kun saa olla lasten kanssa. Kuten arjessakin. T: Kahden lapsen yh

[/quote]

Ai kauhee

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:33"]

Kuten sanontakin kuuluu, kannattaa muistaa että sun rasittava arkesi on lapsesi lapsuus.

[/quote]

Kumpaan "leiriin" tää sanonta nyt sitten kuuluu?

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 16:13"]

Mielestäni on ihan ok, että vanhemmat ottavat välillä "lomaa" lapsista. Vanhemmatkin tarvitsevat omaa aikaa jaksaakseen olla tasapainoinen vanhempi lapsille. Eikä äiti tai isä ole pelkästään vain sitä, he ovat muutakin. Parisuhdettakin pitää hoitaa. Ystävyyssuhteita täytyy hoitaa. Kyllä minä ainakin koin lapsuuteni paremmaksi siitä päivästä alkaen, kun vanhempani alkoivat ottaa "lomaa" meistä lapsista. He jaksoivat paremmin, josta syystä koko perheen ilmapiiri muuttui parempaan.

[/quote]

Minä taas mietin päinvastoi eli koko elämä on omaa elämääni. Siivoamaan, leipomaan, kavereita tapaamaan ja lenkille ehtii ihan hyvin, vaikka ei olekaan lomalla lapsista. Olen töissäkäyvä nainen => paljon muutakin kuin äiti! En tarvitse lapsivapaata viikonloppua ollakseni lapsilleni hyvä äiti ja ihan mukavasti nuo ovat kotoa osanneet pois muuttaa, kun se aika on tullut, vaikka ei koko lapsuutta harjoiteltukaan olemaan äidistä erossa. Ehkä tässä pätee  se vanha sanonta, että "ei voi lähteä pois toisen luota, jos ei ole koskaan luonaan ollutkaan" eli hankala lähteä sellaisten vanhempien helmoista pois, jotka ei ole koskaan kotona viihtyneet.

Jokainen toimikoot tavallaan, mutta ei pidä yleistää, että kaikki vanhemmat ovat niin heikkoja, että tarvitsevat tasapainoiseen vanhemmuuteen lasten eroitkua.

[/quote]

Voi sinua, onpa sinulla synkät käsitykset! Enpä usko että kukaan tarvitsee tasapainoiseen vanhemmuuteen lasten eroitkua - etkä taida uskoa sinäkään, kun vaihdat asialliselle keskustelumoodille, vai mitä? Oma aika tai kahdenkeskinen aika puolison kanssa silloin tällöin tekee sen sijaan suurimmalle osalle oikein hyvää. Ei se ole heikkouden merkki että huolehtii myös omasta jaksamisestaan, päinvastoin. :)

Omat lapset nyt teini-iän molemmin puolin ja meillä ollut aina aikaa kaikille, yhdessä ja erikseen. Lapset ovat olleet mummoloissa pienestä pitäen ja ne viikonloput ja pidennetyt viikonloput ovat olleet odotettuja puolin ja toisin. "Itsekkäästi" olemme käyneet minireissuilla, mutta toki lastenkin kanssa, koko perheenä ja myös äiti/isä -lapsi komboilla. Olen myös itse käynyt säännöllisesti kavereideni kanssa reissuilla, samoin mieheni metsäretket kavereidensa kanssa ovat ok.
Vaikka lapset ovat ilman muuta ykkösiä, se ei tarkoita että olisivat elämän ainoa sisältö.
Sen suuremmitta draamoitta.

Haluaisin joskus "lomaa" lapsista koska: 

- haluaisin nukkua pitkään ja loikoilla koko päivä sängyssä harrastaen hyvää seksiä puolisoni kanssa

- haluaisin tehdä puolisoni kanssa niitä mukavia asioita, joita tein ennen lapsia

- haluaisin joskus nauttia siististä ja hiljaisesta kodista

- haluaisin joskus tietää, että tänä päivänä ei tarvitse selvitellä lasten tappeluja, ei kuunnella uhmaikäisen uhoamista, ei laittaa ruokaa, ei pestä pyykkiä, ei vastata jatkuvasti toisten tarpeisiin, ei laittaa lapsia nukkumaan, ei tehdä mitään mitä itse en halua. Haluaisin siis yhden päivän ihan vain itselleni

Eihän se kesälomakaan enää ole mitään lomaa, kun on lapsia. Paljon raskaampaa, kuin käydä töissä. Mutta lusmuilemalla nurkissa sekin aika jotenkin menee.

Minullakin oli kerran lapsivapaata! :D Sain leikkauksen jälkeisen komplikaation ja päädyin ambulanssilla takaisin sairaalaan ja jouduin jäämään yöksi. Silloin lapsi oli yön hoidossa isovanhemmilla ja stressasin koko yön niin, että jouduin lopulta pyytämään unilääkettä, kun ei nukkumisesta tullut yhtään mitään.

Olin usein leikitellyt ajatuksella, että saisin nukkua yhden kokonaisen yön viemällä lapsen isovanhemmille, mutta se tapahtui vasta tuolloin pakon edessä. Haluaisin oikeasti joskus nukkua, mutta veikkaan, että uni ei tulisi ilman lääkettä.

Ihmettelen monien tuttujen alkoholinhuuruisia Facebooktuuletuksia lapsivapaasta. Itse en tosin juo enää (en tykkää mausta, enkä jälkiseurauksista), joten en ymmärrä miten koko yön valvominen ja seuraavan päivän krapula/väsymys helpottaa lapsiarkea.

Ehkä joillain on niin helppo lapsi, ettei hoitaminen kuormita millään lailla. Minä olisin kiinnostunut vain nukkumisesta ja ehkä elokuvan katsomisesta.

Ei kai kohta vuoden ikäinen lapsi traumatisoituisi satunnaisesta yökyläilystä isovanhempien luona, mutta teen siitä jostain syystä itselleni päänsisäisen ongelman.

En minä lapsena ajatellut että vanhemmat halusivat minusta lomaa kun mummolaan menin viikonlopuksi tai pidempinä lomina. Oli vaan hauskaan viettää aikaa mummon luona. Ja kyllä minä tarvitsen välillä lomaa sekä lapsista että miehestä että voin olla välillä muukin kun VAIN äiti,olenhan myös vaimo sekä kaveri monelle kaverille. Täytyy nyt sanoa että jollain näkyy olevan tarve mainostaa itseään VAIN äitinä ja että lapsi muka saa vaurioita jos sitä hoitaa joku muu kun äiti 24/7. Jestas

Vastuu väsyttää ja välillä tarvii levähtää