Lue keskustelun säännöt.
kun joka päivä ahdistaa... tuoreen äidin pohdintaa
24.04.2015 |
Näpyttelen tätä autossa tabletilla joten yrittäkää kestää typot...
Mikä avuksi, kun tuntuu että joka päivä ahdistaa. On hetkiä jolloin yhtäkkiä alkaa vaan ahdistamaan ihan kamalasti. Välillä ahdistus saattaa kestää tunninkin tai pidempäänkin. Yleensä en osaa edes sanoa, miksi minua ahdistaa :( Joskus ahdistus alkaa kun vauva kitisee, tavarat on hukassa tässä tavarakaaoksessa (pieni kämppä, liikaa tavaraa), en ole kerennyt syömään tai asiat muuten vaan ei satu menemään niin kuin haluaisin.
Elämä on kuitenkin ihanaa. Minulla on kaikki hyvin elämässäni, ihana mies ja vauva, katto pään päällä eikä tarvitse murehtia hirveästi rahasta.
ei kai tämä voi olla mitään synnytyksen jälkeistä masennustakaan? Kun vauvakin on jo 4 kk vanha ja päivissä on kuitenkin hyviäkin hetkiä jolloin olen ihan oma iloinen itseni. Voiko johtua imetyksestä (hormonit)? Mikä avuksi? Tuntuu että olen ihan kamala ihminen kun elämässä on kaikki hyvin ja minä vaan ahdistun :(
Kommentit (4)
En ole uskaltanut kysyä neuvolassa asiasta, kun tuntuu että lasu-ilmoituksia tehdään vähäisistäkin asioista .
Vauvan kanssa pärjään kotona kyllä eikä ole pelkoa, että kohdistaisin ahdistusta mitenkään häneen. Oms jaksaminen vaan huolettaa.
Kiitos piristävistä sanoista. Pitää yrittää jotenkin selvitellä tätä pääkoppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 16:58"]
En ole uskaltanut kysyä neuvolassa asiasta, kun tuntuu että lasu-ilmoituksia tehdään vähäisistäkin asioista . Vauvan kanssa pärjään kotona kyllä eikä ole pelkoa, että kohdistaisin ahdistusta mitenkään häneen. Oms jaksaminen vaan huolettaa. Kiitos piristävistä sanoista. Pitää yrittää jotenkin selvitellä tätä pääkoppaa.
[/quote]
En suosittelekaan menemään neuvolan kautta, koska vaikka olet äiti olet paljon muutakin. Voit soittaa jutteluajan esimerkiksi tk:n psykiatriselle hoitajalle, tai hakeutua nettiterapiaan. Lastensuojeluilmoitusta on turha pelätä, se on ihan eri mittaluokan juttu kuin se, että aikuinen ihminen käy kertomassa tunteistaan uudessa elämäntilanteessa ja hakemassa siihen keinoja. Ahdistusta voi hoitaa monella tehokkaalla tavalla, joka ei vaadi lääkitystä eikä terapiaa, vaan omien tunteiden ja ajatusten tunnistusta.
Todennäköisesti, kun elämäntilanne tasaantuu ja lapsi kasvaa, ahdistus menee ohi. Jos sua pelottaa se ahdistus, tai jos sulla alkaa olla sellaista ahdistuksen itsehoitoa, joka vahingoittaa sinua (kuten ahdistukseen syöminen tai juominen) niin silloin kannattaa jo alkaa huolestua.
Kiitos. Jo pelkkä vastauksen lukeminen huojenti oloa. Etsin jostain sopivan juttupaikan ja käyn vielä huojentamassa sydäntä. Eiköhän tästäkin selvitä. Ap (joka aina tuppaa unohtamaan ap:n tekstinsä perästä..)
Hei, äitiys on iso mullistus elämässä. Ehkä isompi kuin mitä sitä juuri vauvan saaneena oikein käsittääkään. On normaalia, että maailman näkee äitinä eri tavalla, koska äitiys tuo pinnalle asioita, jotka on siihen asti onnistunut joko painamaan alitajuntaan tai joita ei vaan ole halunnut ajatella. Tavallaan sellaiset tietyt psyykkiset defenssit heikkenevät, kun äiti herkistyy vauvan tarpeille ja eläytyy vauvan maailmaan, jotta voisi hoitaa häntä paremmin. Ja tämä ei siis tarkoita, että sulla ois lapsuudessa mitään isompia traumoja, vaan se on mielen prosessi, jossa koko tunne-elämä hetkeksi heittää häränpyllyä. Tärkeää on ymmärtää, että ahdistus tulee ja menee, eikä se välttämättä ole merkki mistään vakavasta. Itse kyllä koen, että jokaisen tuoreen äidin olisi hyvä käydä jonkun luona juttelemassa, jos on itse huolissaan omista tunteistaan. Jo yksikin kerta, kun saa sanoa ääneen ajatuksensa, voi helpottaa sitä omaa oloa. Siitä voi saada oivalluksia itsestään, omasta perheestään, oman suvun henkisestä perinnöstä, tavasta kasvattaa lasta jne. Näistä on paljon hyötyä.