Rakkaan lemmikin lopetus käsillä ja olen aivan murskana :(

En ole syönyt moneen päivään kunnolla. Ruokailuni on sisältänyt suklaata, kahvia, raejuustoa, joku leipä silloin tällöin, vähän kanaa ilman lisukkeita... Jotain vain vaimentamaan mahan murina. Ei minua kiinnosta tippaakaan kokkailla hienoja ruokia itselleni. Kunpa voisin vain kuolla ennen kuin joudun luopua maailman rakkaimmasta eläimestä :( Ei elämässäni ole muutenkaan mitään ihmeellistä :(

Ja vaikka tiedän, että tässä kohdassa kuolema on ainoa oikea ratkaisu, niin tunnen että lemmikkini ei haluaisi sitä :( Ehkä se haluaisi, että yritän vielä enemmän :( Ehkä se haluaisi elää vielä pari vuotta :(

Hämmennyin, kuinka tyyni se kuolema-ajatus oli. Jos joku olisi sanonut, että kuolen siihen paikkaan, olisin vain sanonut että ei se mitään, hei sitten. Se oli outoa mutta niin rauhallista.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 07:57"]Ja vaikka tiedän, että tässä kohdassa kuolema on ainoa oikea ratkaisu, niin tunnen että lemmikkini ei haluaisi sitä :( Ehkä se haluaisi, että yritän vielä enemmän :( Ehkä se haluaisi elää vielä pari vuotta :(
[/quote]

Jos hän pelkää ettet kestä ja siksi pinnistelee...

Ole urhea ja anna hänen mennä, tietäen että selviät. Häntä helpottaa lähteä täältä ♡

Päästä se eläin tuskistaan jos on kovin kipeä!

Nyt kun tiedän tehneeni kaikkeni niin voin elää puhtaalla omatunnolla. Ei tarvitse ikinä jossitella. Siihen pyrinkin. Rahaa paloi, poltin itseni täysin loppuun... mutta sain mielenrauhan. En vain tiedä miten elämä jatkuu. En haluaisi sen jatkuvan. Voisin itsekin mennä.

:( Onko sulla ketään läheistä jolle puhua tästä?

Kipeä se tekee rakkaan luopumisesta.Aika auttaa.Muistot säilyy..Jos lemmikki kärsii,on aika..Voimia! Ei se elämä kaadu,vaikka nyt tuntuu siltä.

Mitkä konkreettiset asiat ovat auttaneet sinua käsittelemään menetystä? Itse luulen, että minun täytyy hävittää kaikki rakkaaseen liittyvä. Valokuvat pois puhelimesta muualle säilöön, kehystetyt kuvat laatikon pohjalle, kipot ja kupit roskikseen, samoin kaikki lelut. Se kuulostaa kylmältä ja julmalta, mutta minulle itselleni se on paras ratkaisu, luulen :( En saa muuta kuin pohjatonta surua ja tuskaa siitä, että katson, että tällä lelulla se aina leikki ja tuosta kupista se aina söi. En halua konkreettisia muistoja, ne tuovat vain lisää tuskaa :(

Nyt minä säälin rakasta kaikesta :( Tuntuu, että olen aina tehnyt jotain väärää, minkä takia sitä on sattunut tai pelottanut ihan turhaan :( vaikka todellisuudessa se on saanut nukkua aikoinaan lattialämmitteisellä lattialla pitkiä unia, saanut ulkoilla pitkässä narussa puuhun kiinnitettynä useita tunteja kesäisin, siellä se on onnellisena syönyt ruohoja ja haistellut hajuja<3 Aina on vaivat hoidettu lääkärissä, ruuat annettu, vedet vaihdettu ~ kolmesti päivässä, olen päivittäin kertonut sille että rakastan sitä eikä mikään korvaa sitä ikinä. Pussaillut, halinut, laittanut telkkarin kiinni että se saisi nukkua paremmin. Jne...jne...jne... Silti tuntuu, että olen tehnyt niin paljon väärää :(

Elukka piikille ja akka hoitoon kuka ottaa asiakseen katsoa että tapahtuu!?

Voimia

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 08:17"]:( Onko sulla ketään läheistä jolle puhua tästä?
[/quote]

Äiti oikeastaan vain. Kaverit ovat kaikonneet, koska yhteydenpito on ollut minun vastuullani. En jaksa sellaista. Tuntuu, ettei mikään auta. Ei mistään ome mitään apua ja kaikki on turhaa. Voisin itsekin vain kuolla :( Vaikka lemmikkini puolesta. Tai yhdessä sen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 08:23"]Elukka piikille ja akka hoitoon kuka ottaa asiakseen katsoa että tapahtuu!?
[/quote]

Aina näitä viisaita kommentteja eksyy sekaan. Enpä jaksa edes provosoitua.

Surullista että lemmikkisi on sairas ja olet selkeästi masentunut jo muutenkin, toivottavasti haet apua ja puhut ainakin äitillesi. Kaikkea hyvää sinnepäin :)

Jos sulla on itsetuhoisia ajatuksia niin koita miettiä mikä muu tässä vaikuttaa kuin lemmikin kuolema. Yksinäisyys? Opinnot/työtilanne?
Mikä voisi piristää? Toisten auttaminen? Taiteen tekeminen (luovuus ja kädenjäljen tekeminen)? Musiikki ja kuntoilu (fyysinen rasitus)?

Älä väheksy tunteitasi. Mutta sinä elät; mieti tapoja joilla surra. Kuolema kuuluu elämään ja vaikka tiedetään että kuollaan niin se tunne ei ole tieto. Mutta muista että nyt puhutaan sinun elämästä, olet kokenut menetyksen ja elämä kantaa surussa. Tee asioita joista saat voimaa

Miten elämää voi jatkaa tällaisen jälkeen?

Entä jos lääkkeet kuitenkin auttaisivat? Tiedän, että olisi aivan typerää pitkittää luopumista, koska muutenkaan rakas ei eläisi kuin ehkä pari vuotta? jos sitäkään. Ja elämä olisi pelkkää surua, murhetta ja stressiä :( Silti en voi olla ajattelematta, että entä jos kuitenkin...
Entä jos lääkkeet tehoaisivat ja se olisi kuin uudestisyntynyt? Piristyisi ja hyppisi paikasta toiseen iloisesti vaikka sen pari vuotta. Ja minä itkisin onnesta.

Ei siinä olisi mitään järkeä :( Aivan liikaa lääkkeitä ja stressiä :(

Sinulla on eläinsuojelullinen vastuu viedä piikille kun lemmikki on huonossa kunnossa. Jos pitkität tätä, syyllistyt rikokseen ja eläinlääkäri on velvollinen tekemään sinusta ilmoituksen. Jos märehdit vain omaa napaasi etkä välitä eläimen kärsimyksistä niin rääkkääjä olet. Nainen 26v

VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ! KYSEESSÄ ON PELKKÄ ELÄIN!

Taas näitä demittäjiä..