Oletko lukenut kirjan Nancy?

[quote author="Vierailija" time="08.04.2015 klo 00:50"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 22:04"]Luin nuorena ja ihalin Nancya.
Kun luin aikuisena uudelleen, ahdisti se mitä kaikkea hänen äitinsä joutuikin kokemaan.
Täytyisi taas ottaa lukemiseksi, avaa varmaan taas uusia ajatuksia nyt kun omat lapset ovat teini-iässä.
[/quote]

Mitä vittua. Ihailit??!! Olin 10v ja musta se oli ihan hirvee kakara, kaverien mielestä kanssa. Hulluhan se oli. Ai hyvää päivää et joku vielä ihaili.
[/quote]

Niin. Ihailin. Kaikkea siinä.. Mulla oli teininä ihan vääristyneitä ajatuksia siitä mitä haluan olla isona. Olin tosi ujo ja arka, kai siksi se Nancyn räväkkyys ja kielletyt asiat kiehtoi. En teininä tajunnut koko asiaa täysin.

Lainasin Nancyn 13-vuotiaana kirjastosta siksi etten kehdannut lainata vain yhtä kirjaa, joten nappasin hyllystä mukaani sen värikäskantisen kirjan sen enempiä vilkaisematta mikä se oli, rupesin sit illalla lukemaan sitä, ja se oli mulle ensimmäinen kerta kun en vaan pystynyt laittamaan kirjaa pois ja käymään nukkumaan, vaan oli pakko jatkaa lukemista kunnes sammahdin kirja kainalossa.

Sen takia toi kirja on mulle tärkeä, opin siitä miten mahtavaa lukeminen voi olla. Myöhemmin eräs kaverini sit pölli ton kirjan mulle nimpparilahjaksi koulun kirjastosta :D (sori vaan kouluni...)

Teininä luettu monta kertaa. Löytyy omasta kirjahyllystä, pitäisi lukea uudelleen :)

Minulla oli ultrablondattu pitkä letti, kalpeaksi puuteroidut kasvot (Anytimen vaaleat puuterit, muistattehan?), mustaa kajalia, mustat stretchfarkut ja musta nahkatakki teininä joskus vuonna -86 ja -87, kaverit sanoivat että olen ihan Nancyn näköinen. Tuo oli muotia silloin.

He olivat lukeneet kirjan, minä lainasin sen ja luin. Oli aika raskasta luettavaa noinkin nuorelle yläasteikäiselle kuin mitä olin, ja sen jälkeen värjäsin hiukset takaisin ruskeiksi ja laitoin ne ponnarille, kävin solariumissa, aloin käyttämään laivaston sinistä ripsaria ja muutin tyylini Kappa-collegehuppari & Levi's farkku & purjehduskenkä-jupiksi :D Eli tuollaisen vaikutuksen kirja teki minuun että tyyli muuttui muutamassa päivässä!

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 23:21"]

Nuorena kirja tuntui kiehtovan rajulta. Aikuisena, itse vanhempana meinaa yrjö tulla suuhun Deborah Spungenin hihhuliudesta ja siitä, miten kauan vanhemmilla kesti todella sisäistää, että Nancy on ollut vauvasta saakka sairas . Ei se ole tarina tytöstä, jonka jokin musiikkityyli  turmeli, vaan tytöstä, jolle uskovaiset vanhemmat eivät järjestäneet asianmukaista lääketieteellistä ja psykiatrista hoitoa alusta asti.

[/quote]

Oliko silloin edes tarjolla asianmukaista lääketieteellistä ja psykiatrista hoitoa sellaisena ja sellaisessa mittakaavassa kuin me nyt ajattelemme?

[/quote]

Ei ne nykypäivän Nancyt kuulkaa sen helpommin hoidettavia ole. Nancy katsokaas kun ei halua hoitoa kun Nancyssä ei ole omasta mielestään mitään vikaa. Paha vaan että Nancy ehti jo täysi-ikäiseksi kun odoteltiin että uhmaikä ja teini-ikä menevät ohi eivätkä sitten menneetkään. Nyt Nancy terrorisoi koko perhettä, ei suostu hoitoon mutta pakkohoitoon ei oteta, ei pysty huolehtimaan itsestään ja kaikkien elämä on yhtä helvettiä. Tosi romanttista ja kiehtovaa, pitäisi varmaan kirjoittaa kirja. T. Se sisko. 

Joskus vaan on niin, että mikään rakkaus, tuki ja apu maailmassa ei riitä.

Niin, ja vanhempien raskas osa on päättää milloin jatkaa taistelua avun saamiseksi ja milloin luovuttaa, todeta, että on kaikkensa tehnyt, mitään ei voi enää tehdä, lapsi on omillaan ja vastaa itse teoistaan.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 22:14"][quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 22:12"]Spungen?
[/quote

Joo. Sen äiti kirjoitti kirjan sekoboltsista (bipo) tyttärestään.
[/quote]
Nancylla oli skitsofrenia.

Luin teininä ja nyt vuosi sitten uudestaan. Edelleen oli hyvä, mutta aukesi paremmin näin aikuisen näkökulmasta.

Muutaman kerran nuorena olen minäkin lukenut.

Olen. Tarina mielenkiintoinen, mutta kieleltään tosi yksinkertainen.

Joo, teininä.

Olen, monen monta kertaa. Nancy on niitä kirjoja, jotka eri iässä ja elämänvaiheissa luettuna avautuvat aivan eri tavalla.

Luin nuorena ja ihalin Nancya.
Kun luin aikuisena uudelleen, ahdisti se mitä kaikkea hänen äitinsä joutuikin kokemaan.
Täytyisi taas ottaa lukemiseksi, avaa varmaan taas uusia ajatuksia nyt kun omat lapset ovat teini-iässä.

Minäkin olen lukenut pari kertaa teininä. Pitäisi tosiaan lukea uudelleen nyt aikuisena.

Pitäisi itsekin lukea se uudestaan.. Menin pari vuotta sitten lainaamaan sen ja en ole saanut takaisin pyynnöistä huolimatta. Taisi "kaveri" tykätä kirjasta. Voisi olla vielä parempi nyt vanhempana.. Ap

Olen lukenut. Se ja Huumeasema Zoo tekivät sellaisen vaikutuksen esiteini-itseeni etten ole ikinä edes pilveä uskaltanut polttaa, vaikka "kovis" olin noin teoriassa ainakin ;)

Itsekin ihailin Nancya ja taisinpa hieman ottaa vaikutteitakin. Värjäsin hiukset valkoiseksi ja pukeuduin punk -tyyliin. :D tästä joku 5vuotta jo. Ap

Huumeasema zoon lukeminen mulla ollut jo pitkään haaveena! Äiti on sitä paljon suositellut. Ap

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 22:07"]Olen lukenut. Se ja Huumeasema Zoo tekivät sellaisen vaikutuksen esiteini-itseeni etten ole ikinä edes pilveä uskaltanut polttaa, vaikka "kovis" olin noin teoriassa ainakin ;)
[/quote]

Huumeasema Zoo oli kyllä kanssa vaikuttava. Taisin sen leffankin nähdä ainakin 20 kertaa ja ihailin pääosan esittäjän anorektikkomaista narkkiolemusta. Sanomattakin selvää että minuun Zoo, Nancy ja muut vastaavanlaiset tarinat vaikuttivat "väärin" eli aloin ihailemaan heitä. Ei minusta silti narkkaria tullut :)