Oletko lukenut kirjan Nancy?

Luin ekan kerran teini-ikäisenä, ja Nancy on yksi eniten vaikuttaneista kirjoista tuolla ikäkaudella. Se vaan veti jotenkin niin hiljaiseksi. Eniten mua jotenkin kosketti se miten kauhea Nancy oli pikkusiskolleen. En mitenkään pystynyt sitä ymmärtämään.

Nyt olen toki aikuisena lukenut kritiikit Deborah Spungenia kohtaan jne, mutta en silti muuta mielipidettäni siitä että Nancy oli itselleni yksi tärkeimpiä lukukokemuksia nuorena. Luin pari vuotta sitten uudelleen, ja aikuisena se tarina avautui kyllä ihan erilailla. Jos sattuu kirjakaupassa silmään, niin ostan kyllä omakseni vielä.

Joo, olen lukenut Nancyn, Huumeasema Zoon ja katsonut leffan! Mua kiehtoi ja kauhistutti se Zoon maailma ja jostain syystä mieleen on erityisesti jäänyt kohtaus kun se pääosalikka piikitti itseään jossain vessassa.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 23:00"]

Luin esiteininä ehkä kymmenen kertaa. Nyt äitinä luin jälleen ja ei voi muutakuin ihmetellä Frankin ja Deborahin "kasvatusta". Kunnon curling-vanhemmat.

[/quote]

Ehkä silloista kasvatusta ei kannata arvioida nykynäkökulmasta. Kirjassahan Deborah myös mainitsee että he olivat Nancyn saadessaan lapsellisia ja tietämättömiä. En muista tarkkaa sanamuotoa, kun edellisestä lukukerrasta on aikaa. Lisäksi nykyarviointiin vaikuttaa jälkiviisaus. Kun tiedämme seuraukset, on helppo sanoa mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Siinä vaiheessa kun asiat tapahtuvat yksi kerrallaan, ei ole yhtä viisas.

Nancy oli kyllä kunnon ihmishirviö. Kaikille oli parasta, että kuoli.

Nuorena kirja tuntui kiehtovan rajulta. Aikuisena, itse vanhempana meinaa yrjö tulla suuhun Deborah Spungenin hihhuliudesta ja siitä, miten kauan vanhemmilla kesti todella sisäistää, että Nancy on ollut vauvasta saakka sairas . Ei se ole tarina tytöstä, jonka jokin musiikkityyli  turmeli, vaan tytöstä, jolle uskovaiset vanhemmat eivät järjestäneet asianmukaista lääketieteellistä ja psykiatrista hoitoa alusta asti.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 22:25"]Ootteko katsoneet sen Sidistä ja Nancysta kertoneen leffan? Sekin on nimittäin ihan mahtava. Ap
[/quote]

Se leffahan on ihan kamala! Nancy on siinä kuvattu iniseväksi ruikuttajaksi, jollainen hän ei todellakaan ollut! Nancy huusi ja raivosi, ei inissyt.

Siihen aikaan ei kyllä edes vielä tiedetty paljoa esim. Skitsofreniasta. Eli en lähtisi todellakaan arvostelemaan vanhempia tai mitään muutakaan.. Niin se vaan sillon on mennyt. Kuitenkin meillä on tämä kirja ja opetus tästä.

Luin joo ja sen seurauksena en ikinä halua lapsia. Kammottava ajatus, että vaikka kuinka periaatteessa yrittäisi olla hyvä vanhempi ja kasvattaa lapsen rakkaudella tasapainoisessa ympäristössä, niin silti hän voi jonkun synnynnäisen pikku aivonyrjähdyksen takia olla kuin mikäkin ihmishirviö. No joo, leikki sikseen. Kyseinen kirja vaikutti minuun sillä tavalla myönteisesti, että sen myötä halusin taas olla vähän kiltimpi Ihmisen, etenkin omille vanhemmilleni.

Kaiken kaikkiaan melko ajatuksia herättävä ja todella vangitseva teos, vaikka ei esim. kieleltään mikään mestariteos olekaan. Mut ehkä juuri siksi kerronta on niin aidon oloista ja uskottavaa, vaikka Nancy kirjan perusteella aika uskomaton tyyppi olikin. 

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 23:21"]

Nuorena kirja tuntui kiehtovan rajulta. Aikuisena, itse vanhempana meinaa yrjö tulla suuhun Deborah Spungenin hihhuliudesta ja siitä, miten kauan vanhemmilla kesti todella sisäistää, että Nancy on ollut vauvasta saakka sairas . Ei se ole tarina tytöstä, jonka jokin musiikkityyli  turmeli, vaan tytöstä, jolle uskovaiset vanhemmat eivät järjestäneet asianmukaista lääketieteellistä ja psykiatrista hoitoa alusta asti.

[/quote]

Oliko silloin edes tarjolla asianmukaista lääketieteellistä ja psykiatrista hoitoa sellaisena ja sellaisessa mittakaavassa kuin me nyt ajattelemme?

Luin teininä, ja en ookaan tullut ajatelleeksi, että nyt se avautuisi aivan eri tavalla. Pitää pyytää äidiltäni lainaan!

Jep. Oli jonkin sortin idoli itselle teininä. *Huh nyt ajattelen pikkasen toisin.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 23:21"]

Nuorena kirja tuntui kiehtovan rajulta. Aikuisena, itse vanhempana meinaa yrjö tulla suuhun Deborah Spungenin hihhuliudesta ja siitä, miten kauan vanhemmilla kesti todella sisäistää, että Nancy on ollut vauvasta saakka sairas . Ei se ole tarina tytöstä, jonka jokin musiikkityyli  turmeli, vaan tytöstä, jolle uskovaiset vanhemmat eivät järjestäneet asianmukaista lääketieteellistä ja psykiatrista hoitoa alusta asti.

[/quote]

Oliko silloin edes tarjolla asianmukaista lääketieteellistä ja psykiatrista hoitoa sellaisena ja sellaisessa mittakaavassa kuin me nyt ajattelemme?

[/quote]

Tai sanotaan, että edes sellaisessa mittakaavassa kuin nyt. Lisäksi lääkäreiden ammattitaidon kyseenalaistamisen kynnys on aika korkea, nykyäänkin, ainakin siinä määrin että lähtisi hakemaan hoitoa muualta.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 23:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 23:21"]

Nuorena kirja tuntui kiehtovan rajulta. Aikuisena, itse vanhempana meinaa yrjö tulla suuhun Deborah Spungenin hihhuliudesta ja siitä, miten kauan vanhemmilla kesti todella sisäistää, että Nancy on ollut vauvasta saakka sairas . Ei se ole tarina tytöstä, jonka jokin musiikkityyli  turmeli, vaan tytöstä, jolle uskovaiset vanhemmat eivät järjestäneet asianmukaista lääketieteellistä ja psykiatrista hoitoa alusta asti.

[/quote]

Oliko silloin edes tarjolla asianmukaista lääketieteellistä ja psykiatrista hoitoa sellaisena ja sellaisessa mittakaavassa kuin me nyt ajattelemme?

[/quote]

Tai sanotaan, että edes sellaisessa mittakaavassa kuin nyt. Lisäksi lääkäreiden ammattitaidon kyseenalaistamisen kynnys on aika korkea, nykyäänkin, ainakin siinä määrin että lähtisi hakemaan hoitoa muualta.

[/quote]

Oli hoitoa tarjolla, mutta Spungenithan yrittivät rukouksen voimaa, rabbeja siunaamassa yms.

Muakin vähän ehkä aikuisena lukiessa ärsytti se paino, minkä Deborah Spungen laittoi sille miten käsittämättömän huonoa musiikkia Sex Pistols oli ja miten vastenmielisenä hän piti tätä bändiä. En itsekään oikein punkkia jaksa kuunnella, mutta jotenkin nykyajan näkökulmasta tuntuu vieraalta että joku musiikkityyli nyt ketään minnekään hautaan ajaisi. Mutta pitää kuitenkin muistaa, että tuo kirja on aikansa tuote ja Spungenkin on syntynyt niinkin kauan sitten kuin 1937. Eli hänelle sukupolvensa edustajana tuollainen musiikki ja elämäntyyli oli ihan vieras asia ja kauhistus.

Se on ihan totta, ettei Nancy varmasti saanut kaikkea hoitoa mitä tarvitsi. Vaikkei tuosta nyt ihan hirveän pitkä aika ole, niin psykiatrinen hoito on kuitenkin muuttunut noista ajoista huimasti. Mitään meidän tuntemiamme nykyaikaisia mielialalääkkeitä ei tuolloin vielä ollut olemassa eikä lobotomiakaan ollut mikään harvinaisuus. Tuohon aikaan annettiin lähinnä rauhoittavia lääkkeitä, eikä niiden teho kait kovin kummoinen ikinä ollut. Ymmärrän kyllä senkin, että jossain vaiheessa perhekään ei vaan oikeasti jaksanut viedä Nancyn asiaa eteenpäin. Aika yli-inhilliset kyvyt pitää olla, etteikö tuon kanssa olisi ainakin välillä luovuttanut.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 23:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 23:30"]

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 23:21"]

Nuorena kirja tuntui kiehtovan rajulta. Aikuisena, itse vanhempana meinaa yrjö tulla suuhun Deborah Spungenin hihhuliudesta ja siitä, miten kauan vanhemmilla kesti todella sisäistää, että Nancy on ollut vauvasta saakka sairas . Ei se ole tarina tytöstä, jonka jokin musiikkityyli  turmeli, vaan tytöstä, jolle uskovaiset vanhemmat eivät järjestäneet asianmukaista lääketieteellistä ja psykiatrista hoitoa alusta asti.

[/quote]

Oliko silloin edes tarjolla asianmukaista lääketieteellistä ja psykiatrista hoitoa sellaisena ja sellaisessa mittakaavassa kuin me nyt ajattelemme?

[/quote]

Tai sanotaan, että edes sellaisessa mittakaavassa kuin nyt. Lisäksi lääkäreiden ammattitaidon kyseenalaistamisen kynnys on aika korkea, nykyäänkin, ainakin siinä määrin että lähtisi hakemaan hoitoa muualta.

[/quote]

Oli hoitoa tarjolla, mutta Spungenithan yrittivät rukouksen voimaa, rabbeja siunaamassa yms.

[/quote]

Joo, mutta kyllä he Nancya lääkäreissäkin käyttivät.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 23:21"]

Nuorena kirja tuntui kiehtovan rajulta. Aikuisena, itse vanhempana meinaa yrjö tulla suuhun Deborah Spungenin hihhuliudesta ja siitä, miten kauan vanhemmilla kesti todella sisäistää, että Nancy on ollut vauvasta saakka sairas . Ei se ole tarina tytöstä, jonka jokin musiikkityyli  turmeli, vaan tytöstä, jolle uskovaiset vanhemmat eivät järjestäneet asianmukaista lääketieteellistä ja psykiatrista hoitoa alusta asti.

[/quote]

Siitä on aikaa, kun kirjan luin, mutta minun muistaakseni Nancylle nimen omaan yritettiin löytää hoitoa. Hän itse ei siihen vain kovin motivoitunut ollut. 

[quote author="Vierailija" time="07.04.2015 klo 22:01"]

Muistan kun nuorena tuli luettua se monesti. Mahtava kirja kyllä.

[/quote]

Minulla on se kirja vielä tuolla tallessakin kirjahyllyssä :D

Nancy oli punkpiirien perskärpänen, jonka totaalista häiriintyneisyyttä 1970-luvun New Yorkin ja Lontoon skenemuistelmissa vieläkin ihmetellään. Tuksu jää kakkoseksi sekoilun ja pyrkyryyden määrässä.

Kirja on tosi outo lukukokemus, jos on itse erityislapsen vanhempi. Äiti käy vieraissa, isä rukoilee... Silläkö se lapsen olo helpottuu.

Hoidoista tuli mieleen, muistatteko joku paremmin. Eikö ollut ainakin joku terapeutti/lääkäri jota Nancy onnistui vedättämään niin, että tämä vieritti kaiken syyn Nancyn käytöksestä vanhempien niskoille?

Mietin joskus, että jos vaikka country (eikä punk) olisi ollut kuuminta hottia siellä Nancyn ajan Nykissä, ja Nancy huomion ja kuuluisuuden kipeydessään olisi valinnut jonkun ujon countrypojan, niin olisiko juutalaisäiti saanut tapahtuneesta aikaiseksi samanlaisen paljastuskirjan.