Onko minussa jotain vikaa?
Olemme pistäneet hynttyyt yhteen mieheni kanssa jo reilu puolivuotta sitten. Olemme menneet myös kihloihin ja vauvanalku kasvaa masussa.
Miehelläni on edellisestä liitosta kaksi lasta 4 ja 7 vuotiaat tytteli ja poika. Lapset asuvat äitinsä luona mutta ovat meillä joka toinen ke ja v-loppu. Ongelmakseni on muodostunut se, voinko oppia rakastamaan puolisoni lapsi, niinkuin omiani, vai onko se ihan huuhaata. Nyt tuntuu siltä etten saa sellaista yhteyttä lapsiin. Pidän heistä ja he minusta, meillä on kyllä aina hauskaa ja niin pois päin mutta en tunne rakastavani heitä? Olenko ihan kamala? Onko muita tällaisia??
Kommentit (4)
tilanne on hankala varsinkin silloin, kun lapset ovat omassa kodissa vierailevina - ja heillä kuitenkin on se oma äiti.
Omaan käytökseen voi vaikuttaa. Mielestäni se riittää, että lasten kanssa pyrkii tulemaan toimeen ja heille pystyy olemaan reilu.
Siinä painotettiin nimenomaan ettei uuden kumppanin tarvi rakastaa puolison lapsia kuin omiaan, kunhan kunnioittaa lapsia, tulee toimeen ja näyttää " aikuisen mallia" . Juttu oli hyvä, käy vaikka kirjastossa lukemassa... Tai nettisiuilla jos sieltä löytyy...
Vankalla kokemuksen rintaäänellä: puolison lapset on hyviä tyyppejä, ja sitten välillä ei, ja silloin toivoo, ettei niitä olisikaan. Mutta ei ne ole omia. Vastuu on muualla. Ja minulta ei kysytä, ja itse olen tilanteeni aikoinaan valinnut. Täytyy kestää. Kuten aiemmin kirjoitettiinkin: olla reilu ja ystävällinen ja erittäin pitkäpinnainen. Ongelma on kuitenkin ensisijaisesti puolison ja lapsen biologisen toisen vanhemman. Ei minun.
Itse meinasin jo välillä romahtaa tässä " puolivanhemman" jatkuviin velvollisuuksiin, muttei minkäänlaisiin oikeuksiin. Että nyt otan itse parhaat palat. =) Opettelen kyllä sitä vasta, mutta tuntuu heti helpommalta. (kohta 8-vuotta messissä!)
ei niitä lapsia tarvitse pakolla rakastaa yms. Kunhan tulee toimeen ja on reilu myös heitä kohtaan. Itselläni on uusi mies ja lapset asuvat meidän kanssa. Välillä kysyn mieheltäni rakastaako hän myös minun edellisestä liitosta olevia lapsia yhtäpaljon kuin yhteistä lasta. Mutta en ole oikein saanut kunnon vastausta. Lapsista hän kumminkin pitää kovasti :) lapset sanovat rakastavansa uutta miestäni ja he myös välillä tuntuvat pelkäävän sitä mahdollisuutta että eroaisimme ( emme siis ole edes tällaista miettineet) Lapset rakastavat myös kovasti omaa isäänsä yms. Itse olen miettinyt sen niin, että tärkeintä on se että mieheni hyväksyy lapset ja antaa heille aikaa ja on turvallinen ja läheinen aikuinen. Rakkaus tulee jos on tullakseen ehkä joskus ja omallalailla.
Teillä on hieman eri tilanne kun lapset käyvät siellä harvemmin, mutta anna aikaa, äläkä laita mitään tavoitteita jokainen suhde on erilainen! :)
Murmeliitta+3muksua ja neljäs masussa :)