Lapsiperhe-elämää
Minkälaista perhe-elämäsi on lapsien kanssa? Syöttekö säännöllisesti? Vietkö heitä päiväkotiin, kouluun tai harrastuksiin? Miten arki on muuttunut aikaan ennen lapsia? Kannattaako lapsettoman aikuisen arki vaihtaa tuohon ruljanssiin?
Kommentit (23)
Perheitä ja tapoja on niin erilaisia kuten myös kokemuksia siitä että millaista perhe-elämä on. Se mitä on jollain toisella voi olla ihan täysin erilaista toisella vaikka olisi yhtä paljon lapsia. Perhe-elämä on myös pitkälti sellaista, mitä haluat sen olevan ja miten järjestät oman elämäsi.
Itse en ainakaan kaipaa lapsettomalta nuoruudeltani juurikaan mitään. Hauskaa oli silloin ja hauskaa on nyt. Nykyään en vaan edes jaksaisi samoja asioita niin usein. Eli hyvän tukiverkon ansiosta on mahdollista edelleen tedä samoja asioita kuin ennen lapsia, mutta ei ole siihen edes kovin usein mielenkiintoa.
Kiitos kaikille vastauksista, aika kokonaisvaltaista tuo lastenhoito on ainakin kun on itse kotona. Onko ketään, joka saa yhdistettyä vaativan työn vielä kuvioihin? Kuten joku arveli, olen kotona tyyppiä hyvin laiska, kaikki energia menee työhön. Ja aikakin. Harrastan itse kuitenkin jonkun verran, joten lapsen sovittaminen kuvioihkn olisi suuri haaste. Kaipa se tieteenkin jotenkin onnistuisi jos niin haluaa. En suostu ymmärtämään näitä itsekkyyssyytöksiä kuitenkaan. Kai jokainen on sen perhe-elämän itsekkäästi ihan itse valinnut?
Mulla toistaiseksi vain isot lapset kotona, pian syntyy iltatähti.
Aamulla herätys klo 6.00
Klo 7.00 herätän muksut ja lähden töihin
Kotona olen ennen neljää, lämmitän ruokaa, jutellaan miten koulussa on mennyt, autan läksyissä.
Sitten salipäivänä tunnin treeni, lapset menevät harrastuksensa tai ulos tai kavereita tulee meille.
Salilta kun tulen niin touhutaan jotain porukalla tai ehkä katsotaan telkkua, haen lapset harrastuksista/kaveteilta, tehdään iltapalaa ja ollaan koko poppoo sängyssä ysin aikaan.
Etäpäivinä herätään vähän myöhemmin ja olen tietysti lapsia vastassa kun tulevat koulusta.
Viikonloppuisin mökkeillään, tavataan ystäviä, kokkaillaan jnem
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 19:27"]
Kiitos kaikille vastauksista, aika kokonaisvaltaista tuo lastenhoito on ainakin kun on itse kotona. Onko ketään, joka saa yhdistettyä vaativan työn vielä kuvioihin? Kuten joku arveli, olen kotona tyyppiä hyvin laiska, kaikki energia menee työhön. Ja aikakin. Harrastan itse kuitenkin jonkun verran, joten lapsen sovittaminen kuvioihkn olisi suuri haaste. Kaipa se tieteenkin jotenkin onnistuisi jos niin haluaa. En suostu ymmärtämään näitä itsekkyyssyytöksiä kuitenkaan. Kai jokainen on sen perhe-elämän itsekkäästi ihan itse valinnut?
[/quote]
Ap
Minulla on vaativa työ. Jätin sen kuitenkin oman onnensa nojaan ja olin kolme vuotta kotona. Säästöt se söi mutta kannatti ja kasvatti minusta, ei-niin-lapsirakkaasta uratykistä äidin jolla on läheiset välit lapsensa kanssa. Niin ei välttämättä käy jos antaa yksivuotiaan palkollisten kasvattamaksi. Nyt elämäni on sitten sitä kuuluisaa päiväkoti-duuni-päiväkoti-Alepa-rundia. Mutta ei se yllättäen olekaan niin kauheaa kuin muistan lapsuuteni olleen :) Ensi syksynä alkaa koulu ja silloin varmaan vähennän taas työntekoa.
Arkipäivästä esimerkki:
Minä, mies ja lapsi herään 07.00, olen töissä 08.00 2km päästä kotoamme. Mies menee ysiksi töihin, tiputtaa lapsen päiväkodille puoli yhdeksäksi että ehtii saada aamupalaa.
08.00-16 olen töissä
16.15 olen hakemassa päiväkodista, tullaan ehkä suoraan kotiin tai sitten poiketaan kaupan kautta
17.00 alkaa pikku2, laittelen ruokaa, mies pääsee klo 17 ja on ennen puoli kuutta kotona
18.00 syödään kaikki yhdessä, pelaillaan/lueskellaan/puuhataan lapsen kanssa
20.00 lapsi alkaa nukkumaan, vapaata vanhemmilla
23.00 vanhemmat alkaa nukkumaan.
Sama taas huomenna.
Viikonloppuisin lapsi herää 7-8 välilllä, menee katsomaan aamun lastenohjelmia, herättelee meidät kun alkaa kaipaamaan seuraa (yleensä n. klo 9). Aamut on viikonloppuisin tosi hitaita. Päivästä riippuen sitten ollaan kotosalla ja lähipiirissä/kyläillään/kutsutaan ihmisiä kylään/käydään ravintolassa/leffassa/metsässä makkaraa paistamassa tms., ehkä n. joka kolmas viikonloppu jommallakummalla vanhemmalla joku oma humputtelumeno. Kotiviikonloppuna me vanhemmat otetaan iltaisin viiniä, syödään juustoa ja katsotaan leffaa/jutellaan/harrastetaan seksiä. Mitä nyt sitä tehdään :D
Lomapaikoiksi valitaan koko perheelle mieluisia paikkoja, esim. telttaretki saaristoon tai joku luontokohde ulkomailla. Kerta kesään lintsille/Korkeasaareen/Suomenlinnaan. Rannalla luuhataan paljon kun asutaan meren äärellä.
Aika tasaista eloa ;)
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:33"]
Jos on tottunut syömään epäsäännöllisesti, säännöllisten aterioiden kokkaus kasvavan lapsen tarpeisiin voi olla iso vaiva.
[/quote]
Tämä on niin totta. Minusta meidän kahden lapsen arjessa rasittavinta on juuri se, että (viikonloppuisin) klo 11 ja klo 17 (ja arkena sitten se klo 17) pöydässä on oltava jotain monipuolista ruokaa. Itse eläisin pitkälti viilillä, rahkalla ja voileivillä, tuorevihanneksilla ja hedelmillä. Aamu-, väli- ja iltapalat on helppoja. Mutta että tuo ruoan valmistus. Meillä käydään 1 -2 kertaa viikossa ravintolassa (toinen kerta joskus arkisin, toinen kerta sitten viikonloppuna jompana kumpana päivänä). Teen jättimäisiä annoksia ja pakastan ruokaa jne. Yhtä sompailua on ruokahuollon järjestäminen. Huomisen ruoka on työpäivän jälkeen pakko olla edellisenä päivänä valmistettua.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:23"]Eikö kukaan voi kertoa päiväohjelmaansa tai vastaavaa? Olisin kaivannut esimerkkipäiviä ja kokemuksia. Ap
[/quote]
Mitä haluat kuulla? Voit varmaan kuvitella, että yhden vauvan kanssa kotona olevan äidin päivä on vähän erilainen, kuin esim. isompien koululaisten kanssa. Tai uusperhearki tai yh-elämä. Ovatko mielestäsi kaikki lapsettomat samanlaisia? Eivät! Eikä ole perheidenkään arki! Meillä on paljon ystäväperheitä, joilla on yhtä monta ja samanikäisiä lapsia, kuin meillä, mutta arki eroaa todella paljon. Oikeastaan lapset kärjistävät näitä eroja entisestään. En haluaisi elää kenenkään muun lapsiperhe arkea, mutta meidän oma on just hyvä!
Eikö kukaan voi kertoa päiväohjelmaansa tai vastaavaa? Olisin kaivannut esimerkkipäiviä ja kokemuksia. Ap
Herätys, aamupala, ulkoilua 2-3h, lounas, lepo, ulkoilua 2 h, päivällinen, leikkiä, iltapala, nukkuun. Päivän aikana ehdin vaikka mitä. Ennen oli elämäni tylsää ja nyt nautin elämästä enemmän kuin koskaan.
Tottakai elämä tulee muuttumaan täysin. Vanhemmuus on loppuelämäksi ei vain jouluksi:) Kun teet lapsia niin elämäsi ei enää ikinä ole omasi. Vaikka lapset kasvat ja ovat omatoimisia, silti he ovat aina mielessä missä ikinä ovatkaan.
Minulla on siis lapsia enkä muuttaisi hetkeäkään.
Se perhe-elämä on niin paljon muutakin kuin mitä ja mihin aikaan syödään. Vaikea selittää sitä vastuuta, ajoittaista väsymystä, rutiineja ja toisaalta sitä rakkauden ja onnen määrää. Kyllä sinä sen vastauksen löydät haluatko perheen perustaa vai et. Useimmat siitä kyllä tavalla tai toisella nauttivat (av palstaa ei kannata käyttää ainoana esimerkkinä vaan ennemminkin jutella vaikka perheellisten kanssa IRL).
Tänään oli esikoisen synttärit. Kymmenen kakrua kylässä. Oma taapero huitoi mukana. Huomenna töihin ja vielä viisi viikkoa. Sit mammalomalle kolmannesta. Viikolla ja viikonloppuaamuina harrastuksia esikoisella. Mut tääkin sunnuntai päättyi kynttiläillalliseen oman miehen kanssa ja nyt katellaan vähän leffaa ja kohta saunaan kaksin. Eli ihan mukavaa elämää rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Kait se riippuu omasta asenteesta ja siitä millaiseksi elämänsä tekee.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 10:08"]
Miten säännöllisesti/epäsäännöllisesti syöminen esimerkiksi vaikuttaa päätökseesi?
[/quote]
Jos on tottunut syömään epäsäännöllisesti, säännöllisten aterioiden kokkaus kasvavan lapsen tarpeisiin voi olla iso vaiva.
No meillä eletään vielä vauva-arkea siinä mielessä että olen syksyyn asti kotona, vaikka vauva on jo 1v 3kk vanha. Aamulla herätään 8-9 välillä, puetaan päälle, syödään aamupalaa. Petaan sängyt ja teen nopeasti jotain kotijuttuja. Sitten lähdetään usein ulos, tyttö ei vielä kävele eikä välitä olla ulkona niin otan ulkoilut oman liikunnan kannalta ja teen rattaita työntäen reilun puolen tunnin lenkin.
Tullaan kotiin ja syödään lounaaksi edellispäivän ruokaa. Tyttö menee päiväunille ja minä otan sillä välin omaa aikaa. Teen jotain nopeaa ruokaa ettei tuhlaannu koko uniaika sen tekoon. Tyttö herää, syötän hänelle välipalaa ja leikitään päivälliseen asti tai sitten mennään leikkimään samanikäisen taaperon kanssa.
Mies tulee kotiin ha syödään päiväruokaa. Tästä sitten diipadaapaillaan seiskaan asti vaan ollen, leikkien, jutustellen ja tehdään tytölle iltatoimet. Tyttö menee kasilta yöunille. Loppuilta aikuisten omaa aikaa.
Itselläni ei ollut ennen oman lapsen saamista mitään kokemusta lapsista, niinpä jotain yllätyksiäkin on tullut. En tiennyt, miten intensiivistä taaperoarki on rauhallisen vauva-arjen jälkeen. Päivät pyörii hyvin paljon ruokailujen ympärillä jo puolivuotiaan vauvan kanssa. Suunnitelmallisuutta ja joustavuutta vaaditaan päivittäin. Taapero koettelee välillä hermoja mutta antaa mielettömästi rakkautta takaisin. Vauva-aikaa rakastin mutta tähän nykymenoon on joutunut totuttelemaan :)
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:32"]
Kait se riippuu omasta asenteesta ja siitä millaiseksi elämänsä tekee.
[/quote]
Ei vaan siitä, millaista elämää haluaa ja arvostaa. Ei asenne pelasta, jos puitteet ovat väärät.
No kyllä se ruokailujen säännöllisyys ja muutkin rutiinit teki mulle itsellenikin todella hyvää, vaikka välillä toki on tylsää tietää päivien kulku jo ennakkoon. Viikonloppuisin rutiineita on sitten hyvä rikkoa menemällä ulos syömään, pyytämällä päivällisvieraita tai menemällä vaikka piknikille. Kyllä, minun elämässäni ruoka näyttelee aika suurta roolia. ;)
Aamupäivä menee ulkoillessa tai kaupungilla, illalla ulkoillaan ja leikitään koko perhe yhdessä. Leppoisaa arki ainakin on, äitikaverit ovat pahimman tylsyyden pelastus. Eli olen siis vielä kotona lasten kanssa, työssäkäyvältä vanhemmalta voisi tulla vähän erilainen tarina.
Ihmiset, jotka ovat tehneet peruuttamattoaman päätöksen lasten hankkimisesta, sanovat todennäköisesti "kaiken olevan sen arvoista", vaikka tutkimuksissa on todettu heidän olevan lapsettomia onnettomampia.
Klo 8-9 aamupala
Klo 9-12 ulkoilua/ leikkimistä/ kodin siivousta
Klo 12 ruoka
Klo 13 esikoinen kerhoon (kerhona aikana kuopuksen kanssa päiväunet tai lenkkeilyä/ leikkipuistoa)
Klo 16 esikoinen kerhosta ja ruoka
Klo 16-19 leikkimistä + pikku kakkonen + ulkoilua / salille (lapset leikkiparkkiin)
Klo 19-20 iltapala, iltapesut, iltasatu
Toisinaan jos meidät kutsutaan jonnekin tai on muita menoja heitetään rytmit nurkkaan, syödään eväitä bussissa jne.
Eli meillä ei noudateta rytmejä orjallisesti vaan eletään tilanteiden mukaan. Peruspäivät kuitenkin tuppaa menemään tällä kaavalla.
Olen totaaliYH, joten kaipaisin omaa aikaa hieman lisää, mutta tiedän, että itse olen valintani tehnyt ja muutaman vuoden päästä helpottaa.
Onnellinen ja kiitollinen olen usein. Huonojakin päiviä on, mutta nehän kuuluu elämään.
Taasko uusi perheelliset vs. velat -taistelu? Ei varmaan lapsettoman kannata vaihtaa arkeaan jos kovasti mietityttää jaksaako ruljanssia. Miten säännöllisesti/epäsäännöllisesti syöminen esimerkiksi vaikuttaa päätökseesi?