18-24-vuotiaana äidiksi tulleet: kaduttaako?

Olin lapsen syntyessä jo 25, mutta ei kaduta. Miksi kaduttaisi?

Ei kaduta, opiskelin hyvä ammatin ja näin 40 vuotiaana on sekä aikaa että rahaa nauttia omasta ajasta kun lapset ovat aikuisia.

Ei kaduta lainkaan. Ei jäänyt "elämä elämättä", omalla kohdalla varmasti oli parempi ratkaisu, kuin ettei lasta olisi ollut. Äidiksi tulin 20-vuotiaana ja seuraava syntyi, kun olin 23.

Ei kaduta. Elämää on lasten saamisen jälkeenkin, ehkä erilaista, ja tärkeysjärjestys muuttuu totaalisesti lasten saannin jälkeen. Olen saanut esikoiseni 18- vuotiaana, 23- vuotiaana lapsia oli kolme. Nyt olen 5:n äiti, ikää 40 vuotta enkä muuttaisi ratkaisuani lasten hankinnan suhteen :)

Ei kaduta, päinvastoin. Itse en jaksaisi enää tällä iällä yöheräilyjä lasten takia. 

Kaduttaako? Huhhuh...

Kaduttaa. Olisinpa käynyt koulun loppuun edes..

Kaduttaa, on liian rankkaa, mutta ei jäänyt elämä elämättä, päinvastoin eihän tässä ehdi edes nukkua.

Ihania äitejä täällä <3

Sain lapsen kun olin juuri täyttänyt 22, ei kaduta. Olis sitä voinut tehdä huonompiakin päätöksiä.

Ei todellakaan kaduta. Lapseni on päivänsäteeni. ♡ Tulee tippa silmäkulmaan pelkästään hänen ajattelustaan, mutta ehkä raskaudella on tähän jotain syytä. :D

Ei. Olin 24 vauvan syntyessä. Vuosi ennen sitä oöin valmistunut amk:sta ja oli vakkarityöpaikka, parisuhde oli kestänyt siihen mennessä 5 vuotta. Vauvakuume oli ollut kova jo pari vuotta, nutta halusin käydä koulun ensin loppuun. Ja olihan aiinä ehtinyt aika paljon jo rillutella n. 17 vuotiaasta lähtien.

Ei kaduta, lapset sain 19, 21 ja 24 vuotiaana ja on ihanaa olla tällä hetkellä kolmekymppinen kolmen kouluikäisen äiti ja nauttia omasta ajasta joka vain lisääntyy :) kaverit ovat vasta alkaneet lisääntymään ja ei, en jaksaisi enää niitä kakkavaippoja ka yöheräilyitä ;)

eikai sitä nyt kaduta, kun itse tehnyt lapsen 20-vuotiaana. Vakituisen työn kun sain 18- vuotiaana, oli mies ja oma asunto. Silloin aloimme suunitella perheen lisäystä. Ei olisi suuniteltu jos ei olisi ollut töitä eikä asuntoa.

Ei lainkaan. Kaikki lapset olivat tehtyinä 30v ja nyt olen 46v mummo.

Ei hetkeäkään. Vakaa vuosien mittainen parisuhde, talo ja työpaikka oli jo silloin kun lapsen 20 vuotiaana sain. 

Elämäni on just eikä melkein täydellistä edelleen, 5 vuotiaan äitinä. :)

24 vuotiaana tulin äidiksi. Ei todellakaan kaduta :D oli jo ehditty bilettää ja rellestää senverran monta vuotta ;) elämä on nyt ihan parasta!!

Ei voi sanoa että kaduttaa. En osaa ajatella elämääni ilman lasta kun se olemassa on.

Sain esikoiseni täytettyäni juuri 19 v.

MUTTA jos nyt olisin samassa tilanteessa tällä järjellä varustettuna, ehdottomasti lykkäisin lapsen hankintaa kolmenkympin paremmalle puolelle ja toivon että omanikin niin tekee. Olisi ollut paljon järkevämpää koittaa ensin omia siipiään asumalla yksin, kiertelemällä jos ei nyt maailmaa niin ainakin koittaa muitakin kaupunkeja.

Olin toki juuri valmistunut ammattiin raskaaksi tultuani mutta jymähdin tänne kyläpahaseen leikkimään kotia sillä välin kun kaverit elivät villiä ja vapaata nuoruutta, muuttivat ensiasuntoon yksin, opiskelivat hyvin palkattuun ammattiin ym.

Olimme kavereiden kanssa niin eri elämäntilanteissa että yhteydenpito kariutui lopulta kokonaan.

Tänään olen 15 vuotiaan teinin äiti. Lapsi on fiksu, ihana ja erityisen rakas enkä ole hänelle mistään katkera mutta vinkiksi annan mahdollisesti asiaa punnitsevalle; ELÄ ensin ihan vaan itsellesi, ole luvan kanssa itsekäs, lapsentekoon ehtii kyllä myöhemminkin :).

Miten se elämä olisi jäänyt elämättä jos on saanut lapsen? :D Itse olen 24-v, ei ole lapsia, mutta elän hyvin rauhallisesti. Viikonloput vietän leipoen ja katsellen dokumettenja, en käy ikinä bileissä, en käytä alkoholia juuri ollenkaan. En tajua sitä stereotypiaa, että nuoren aikuisen elämään olisi kuuluttava pakosti bilettäminen ja rymyäminen. Todella monet meistäkin viihtyvät kotona. Opiskelen yliopistossa, joten opintoihinkin menee jonkin verran aikaa.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 12:42"]Ei kaduta, opiskelin hyvä ammatin ja näin 40 vuotiaana on sekä aikaa että rahaa nauttia omasta ajasta kun lapset ovat aikuisia.
[/quote]
Eikä oo ihan ikäloppukaan viä :)