Lue keskustelun säännöt.
Voiko läheisriippuvuudesta parantua?
27.02.2015 |
Olen läheisriippuvainen. Siihen juontaa juurensa ehkä kinkkinen suhde äitiini, olematon isäsuhteeni, isäpuolen pahoinpitely ja tosiaan niin kuin sanoin, vaikea suhde äitiini. Olen aina pelännyt etten riitä. Ettei minua rakasteta. Onhan minut jätetty lapsen yksin kotiin ja minulla on sanottu lapsena että olen vahinko. Kyllä näitä riittää kerrottavaksi.
Nykyään olen sairaalloisen riippuvainen miehestäni. Tai siis tämän takia nykyään exästäni. Kontrolloin ja määrään. Menen paniikkiin jos hän jättää minut yksin alias lähtee kavereiden kanssa ulos. Saan hepulin jos eb saa tunnin välein viestiä. Ja koen itseni hylätyksi jos hän valitsee kaverit, vaikka minulla on paha mieli ja haluaisin että hän jäisi kotiin kanssani.
Toinen vaihtoehto on, että minä olen "normaali" ja mies aito kusipää. Ja sitä hän nykyään on myös. Mutta se johtuu siitä, että hän haluaisi erota ja minä roikun. On se varmasti raskasta kun joku roikkuu ja vaatii huomioita ja itseä ei enää kiinnosta. Kyllä hän aina haluaa jatkaa "katsomista" mutta riidan tullen muistuttaa kuinka ollaan erottu ja painelee ulos ja on väliinpitämätön
Terve nainen ei tuollaista katsoisi eikä roikkuisi mutta mitä minä teen? Olen muka vihainen hänelle hänen teoistaan, mutta heti kun kuulen sanat "erotaan sitten lopullisesti" niin anelen häntä jatkamaan katsomista. Esim tänään hän on juomassa ja olen kuullut, kuinka minä olen riesa ja ei halua olla missään yhteydes minuun ja pilaan hänen elämän ja hän haluaa pitää hauskaa eikä lähetellä mulle viestejä (mielestäni ne ei sulje toisiaan pois), ja kuinka kaikki muu ja muut ovat tärkeämpiä kuin minä. Mutta en halua silti että suhde on lopulliSesti ohi. Nielen kaiken, itken ja toivon että huomenna hän olisi kiltimpi. Ei tämä ole normaalia.
Miksen voi olla normaali ja haistattaa hänelle *itut ja jatkaa elämää. Miksi vain roikun :( elämä ilman häntä tuntuu mahdottomalta.
Käyn juttelemassa terapiassa, mutta se ei ole antanut avaimia siihen, miten voisin parantua tästä läheisriippuvuudesta. Tämä on nyt toinen suhde joka kariutuu minun riippuvuuteen, epäluottamukseen ja kontrollointiin.
Onkohan mahdollisuus parantua niin, etten menetä tätä miestä?
Tai jos menetän, niin onko mahdollisuus parantua niin, että pystyn jatkamaan elämään ilman että mietin esim. Itsetuhoisia ajatuksia. En ikinä uskaltaisi tehdä itselle mitään, mutta haluaisin. En jaksa taistella tätä elämää, jos mieskään ei enää rakasta.
Kommentit (12)
Voisikohan tuota edes sanoa läheisriippuvuudeksi... Noh läheisriippuvuudesta löytyy paljon kirjallisuutta, mm. Melody Beattie on siitä kirjoittanut. Kokeile onko niissä jotain tuttua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muakin vituttais jos mies ei silloin tällöin viestittelis vaikka oliskin ulkona kavereiden kanssa.
Tuo ei kyllä ole läheisriippuvuutta.
Minulla tilanne ihan sama, mutta niin päin, että olen mies 20v ja koen olevani naisestani todella riippuvainen. Juuri samalla lailla anelen kuin ap:kin. AIvan kuin olisi minun suustani tuo teksti kirjoitettu ja naiseni käyttäytyy juuri kuin miehesi+höystettynä kunnon mykkäkoululla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvuus terminä tarkoittaa jotain paljon enemmän kuin mitä siitä itse sanasta voisi päätellä. Näissä on aika hyvin kerrottu mitä.
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/tunnista_laheisriippuvuus
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/?x217839=3342745
Sinun ongelmasi kuulostaa ehkä enemmän vain huonolta itsetunnolta.
Kysymys kuuluu myös, että onko tuo juuri sellainen mies ja ihmissuhde, jossa sinun kannattaa roikkua? Oletko valmis tarvittaessa myös sinun aloitteesta tapahtuvaan eroon, jos jossain vaiheessa alatkin parantua? läheisriippuuvuudesta voi parantua, mutta silloin usein huomaa toden teolla, millaisia ihmissuhteita on hankkinut. Usein ne ovat läheisriippuvuutta ruokkivia ja itselle hallaa tekeviä. Läheisriippuuvuudesta parantuessa uskaltaa olla yksinkin, ja alkaa tajuamaan että kaikkeen ei tarvi tyytyä. En tiedä miehestä tai suhteestanne tuota kirjoitusta enempää, mutta jos haluat tosissaan parantua, niin sinun tulee tiedostaa että se tapahtuu sinun hyväksi, eikä teidän parisuhteen pelastamiseksi. Voit jossain vaiheessa kerta kaikkiaan tajuta, että mitään pelastamisen arvoista ei ole. Mutta sinä ja sinun olosi on pelastamisen arvoista ehdottomasti!
Aloita vaikka etsimällä kirjoja ja artikkeleita läheisriippuvuudesta, tai jos tilanne on paha, niin hankkiudu juttelemaan ammattilaisen kanssa. Mm Hellsten on kirjoittanut hyviä kirjoja läheisriippuvuudesta. Voisin vielä kiteyttää niinkin, että: läheisriippuvuudesta ei voi ikinä parantua toisen ihmisen/ihmissuhteen vuoksi. Se ei ole mahdollista, sillä sinun pitää alkaa elää ennen kaikkea itsesi vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun kannattais olla hieman aikaa itseksesi, tutustua itseesi ja vahvistua.
Tiedostan hyvin, että parantumiseni voisi aiheuttaa eron minun aloitteestani. Mutta sehän olisi vain hyvä. Minua ei haittaisi erota, jos se oikeasti olisi minun aloitteestani ja saisi minut onnelliseksi. Nyt ero kuitenkin tarkoittaa minulle täysin käsittämätöntä ahdistusta, pelkoa, hätää ja takertumista ja varsinkin pelkoa yksinäisyydestä.
Mies on ollut joskus mitä parhain minulle, mutta minun takertuvaisuus ja kontrollinhalu sai hänet etääntymään. Mutta tiedostan myös, että kyllä hänessä on vikaa, joita en välttämättä kestäisi jos olisin terve. Hän esim laittaa ystävät aika usein edelleni. Ja hän on suuttuessaan äkkipikainen. Jos hän on vihanen niin hänellä on oikeus laittaa puhelin kiinni ja lähteä juhlimaan. Nämä ovat asioita, joita en katsoisi varmasti yhtään jos en olisi riippuvainen.
Eli jos parantuisin niin joko saisin tasapainoisen suhteen ja hyvän mieheni takaisin ja ehkä hänkin muuttaisi noita pahoja tapojaan. Tai sitten pystyisin eroamaan ja näyttäisin miehelle keskaria samalla kun suuntaan kohti mahtavaa tulevaisuutta.
Mutta kysymys kuuluu: miten voisin parantua. Terapiassa siis käyn jo, mutta se ei ainakaan vielä ole auttanut. Olen muutaman kerran käynyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko toi nyt läheisriippuvuutta, paitsi siinä määrin, että haluat roikkua paskassa suhteessa. Miksi mies ei sitten vaan lähde kerta niin kovana on ja olet hänestä riesa? Hänelläkin sama ongelma, kuin sinulla, että haluaa roikkua kai "paremman puutteessa" ja on ilkeä ja kusipää. Exäni teki tuota minulle, että asetti KAIKKI muut minua ennen, teki vain omia päätöksiä ja pettikin. Jätin hänet kyllä hyvin nopeasti ja sain kuulla, että hän nyt vain oli mun kanssa, kun parempaa ei saanut :D no onneksi minä olen saanut, hän edelleen yksin...
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 09:28"]
Tiedostan hyvin, että parantumiseni voisi aiheuttaa eron minun aloitteestani. Mutta sehän olisi vain hyvä. Minua ei haittaisi erota, jos se oikeasti olisi minun aloitteestani ja saisi minut onnelliseksi. Nyt ero kuitenkin tarkoittaa minulle täysin käsittämätöntä ahdistusta, pelkoa, hätää ja takertumista ja varsinkin pelkoa yksinäisyydestä. Mies on ollut joskus mitä parhain minulle, mutta minun takertuvaisuus ja kontrollinhalu sai hänet etääntymään. Mutta tiedostan myös, että kyllä hänessä on vikaa, joita en välttämättä kestäisi jos olisin terve. Hän esim laittaa ystävät aika usein edelleni. Ja hän on suuttuessaan äkkipikainen. Jos hän on vihanen niin hänellä on oikeus laittaa puhelin kiinni ja lähteä juhlimaan. Nämä ovat asioita, joita en katsoisi varmasti yhtään jos en olisi riippuvainen. Eli jos parantuisin niin joko saisin tasapainoisen suhteen ja hyvän mieheni takaisin ja ehkä hänkin muuttaisi noita pahoja tapojaan. Tai sitten pystyisin eroamaan ja näyttäisin miehelle keskaria samalla kun suuntaan kohti mahtavaa tulevaisuutta. Mutta kysymys kuuluu: miten voisin parantua. Terapiassa siis käyn jo, mutta se ei ainakaan vielä ole auttanut. Olen muutaman kerran käynyt. Ap
[/quote]
Terapiassa muutos tapahtuu pitkällä ajalla, pitää vain jaksaa ja jaksaa käydä esimerkiksi lapsuuden tapahtumia läpi, etsiä niitä omia tunteita jne. Se on pitkää työtä, joten älä luovuta jos tuntuu vievän aikaa. Tsemppiä! :) Mutta ehdottomasti voit parantua läheisriippuvuudesta -jos se on siis kyseessä tässä, ja itsetuntoakin voi rakentaa pikkuhiljaa. Voithan oma-alotteisesti lukea kirjallisuutta aiheesta, ja terapeutillekin ottaa puheeksi parisuhteenne ja epäilysi läheisriippuvuudestasi.
Sanon vain sen, että miehesi on myös aika inhottavan kuulonen.... Mutta en tiedä voiko parantuu. Eiks se oo lähinnä ominaisuus?