Me ei osata elää perhearkea..
Taas on huomannut lomalla, kun ollaan oltu muutama pv miehen kanssa kahdestaan, niin meillä menee tosi hyvin.
Tajusin nyt, että mulla on pinna tosi kireellä, kun ollaan koko perhe koossa..lasten kanssa ei oo mitään ongelmaa, mutta kun mieskin on kotona, niin jo alkaa pinna kiristymään..en tiedä mistä tää vois johtua?
Mies on vanhankansan mies eli ei tee paljoa kotitöitä. Ei juuri touhua lasten kanssa, ei kuskaa heitä harrastuksiin eli minä otan meillä vastuun kodista ja lapsista. Mies tekee "miesten työt"-korjaa autot, pitää rakennukset kunnossa ym..
Oon miettinyt eroa, koska mulla ei oo kotona hyvä olla. Tätä on jatkunut jo 5-6 vuotta, mutta aina nää kahdenkeskeiset hetket antaa toivoa.
Onko tässä teidän mielestä mitään järkeä ja mitä vois tehdä?
Puhuttu on joo, mutta terapeutille mies ei suostu lähtemään..
Kommentit (26)
Sama. No mies on lasten kanssa ja mäkin saan joskus tehdä hommia .
Tuo on ihan normaalia. Onneksi se on myös vapaaehtoista.
Ihan ku meillä. Tosin niitä kahdenkeskiaiä hetkiäkään ei nykyään oo enää ollu. Ei varmaan enää osais ollakaan..
Niin siis miehesi ei osaa elää perhearkea, ja se ärsyttää sinua? Miehesi muuttuminen on epätodennäköistä. Omaa asennetta ja käytänteitävoit ehkä muuttaa. Lapsetkin kasvavat. Voitko hyväksyä, ettei miehesi ole kovin hyvä isä?
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 20:19"]
Niin siis miehesi ei osaa elää perhearkea, ja se ärsyttää sinua? Miehesi muuttuminen on epätodennäköistä. Omaa asennetta ja käytänteitävoit ehkä muuttaa. Lapsetkin kasvavat. Voitko hyväksyä, ettei miehesi ole kovin hyvä isä?
[/quote]
Ei se välttämättä huonoutta ole. Jo se, että isä ja äiti ajattelevat perheasioiden hoitamisesta eri tavalla, voi aiheuttaa jännitteitä ja riitoja.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 20:13"]
Tuo on ihan normaalia. Onneksi se on myös vapaaehtoista.
[/quote]
Vapaaehtoista? Onhan ne lapset hoidettava joka tapauksessa.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 20:23"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 20:13"]
Tuo on ihan normaalia. Onneksi se on myös vapaaehtoista.
[/quote]
Vapaaehtoista? Onhan ne lapset hoidettava joka tapauksessa.
[/quote]
Lasten hankkiminen on vapaaehtoista. Ihan turhia jännitteitä tulee parisuhteeseen. -5
Päätä mitä haluat. Ja kerro se miehellesi. Voit esim sopia hänen kansaan kuka hoitaa mitäkin. Sinä hoidat nämä kuskaukset tai kotityöt ja minä hoidan nämä.
Minun on helppo sanoa, koska olen aina hotanut kotityöt tasan mieheni kanssa. Hän kuljettaa usemmiten lapsia harrastuksiin. Ninä pesen aina pyykit... Mutten tosiaan tiedä voisinko elää miehen kanssa, ellei hän osallistuisi kotitöihin ja lasten hoitoon. Mieheni on usein muutamia viikkoja työmatoilla. Silloin menee ihan ok. Mutten sietäisi läsnäaolevaa miestä, joka ei osallistu. Työmatkat on ok ja välillä ihan mukavaa myös meille...
Voin hyvin samaistua tilanteeseesi. Päätä mitä haluat ja tomii sen mukaan. Löysää kotona. anna miehelle vastuuta. sano mitä haluat. Lähde pois kotoa. Sovi mitä kukakin tekee. Kaikissa perheissä pitää etsiä omat rajat. Ei se aina ole helppoa. Mutta eniten suosittelen Löysäämistä. Siitä seura eniten hyvää mieltä. Tarkastele itseäsi ja anna miehellesi omaa tilaa olla perheen kanssa. Useimmiten "vika" on meissä täydellisyyden tavoittelija äideissä
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 20:46"]Päätä mitä haluat. Ja kerro se miehellesi. Voit esim sopia hänen kansaan kuka hoitaa mitäkin. Sinä hoidat nämä kuskaukset tai kotityöt ja minä hoidan nämä.
Minun on helppo sanoa, koska olen aina hotanut kotityöt tasan mieheni kanssa. Hän kuljettaa usemmiten lapsia harrastuksiin. Ninä pesen aina pyykit... Mutten tosiaan tiedä voisinko elää miehen kanssa, ellei hän osallistuisi kotitöihin ja lasten hoitoon. Mieheni on usein muutamia viikkoja työmatoilla. Silloin menee ihan ok. Mutten sietäisi läsnäaolevaa miestä, joka ei osallistu. Työmatkat on ok ja välillä ihan mukavaa myös meille...
[/quote]
Kaikki meni silloin hyvin, kun olin kotona lasten kanssa ja tein kaikki siinä ohessa. Töihin, kun lähdin sovittiin, että mies hoitaa ruoan ja minä siivouksen. Tää sopimus piti viikon..nykyään kämppä on kun pomminjäliltä,kun en kerkeä siivota, kun olen jatkuvasti lasten kanssa harrastuksissa.
Mua ärsyttää olla nalkuttava vaimo, mutta se on vaan ainut tapa minkä oon huomannut, että tehoaa..
Olkaa onnellisia te kenen mies tekee kotitöitä oma-alotteisesti.ap
Voitko ajatella, että ne teidän lapset kasvaa ja lähtee aikanaan. Jäljelle jäätte sinä ja sun mies..te joilla kahdestaan on ihanaa..=)
Miten olisi siivooja ja sopimus siitä, että mies kuskaa harrastuksiin, autoiluhan on miesten mieleen yleensä.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 20:19"]Niin siis miehesi ei osaa elää perhearkea, ja se ärsyttää sinua? Miehesi muuttuminen on epätodennäköistä. Omaa asennetta ja käytänteitävoit ehkä muuttaa. Lapsetkin kasvavat. Voitko hyväksyä, ettei miehesi ole kovin hyvä isä?
[/quote]
Mies ei tosiaan tule muuttumaan. Hän elää elämää samallalailla, kun hänen oma isänsä on elänyt. Mun pitää vaan tehdä ratkaisu kestänkö tätä jatkuvaa pinna kireellä oloa vai eroanko?
Onneksi oon osannut löysätä mm siisteystasosta tosi paljon, muuten tätä ei kestäiskään selväjärkisenä :-D
Sovi uudelleen. Tämä ei toimi. Nyt pitää keksiä jotain muuta. ole vahva.
Eikä haittaa jos kämppä on sekaisin. Sitten se siivotaan yhdessä lauantaina. Lasten harrastukset hoitaa mies, jos sinä pidät yllä perussiisteyttä. Olette uohtaneet sopia kaikista asioista. Entä pyykit? Muutenkin kannattaa sopia, että sinä huolehsit perussiivouksesta ja kunnollinen sivous tehdään yhdesä viikonloppuna. Lapset osallistuu myös
Meidän perheen pelastus on ollut siivooja 1xvk
Kokeileppa sellasta, että jätät kaikki kotihommat tekemättä, ilmotat miehelle että asia on näin niin kauan, kunnes hänkin alkaa tekemään asioita.
Päätä mielessäsi jokin aika (esim kaksi viikkoa), jonka ajan vähintään pidät pääsi tässä asiassa. Mutta älä kerro miehelle tätä aikarajaa, vaan anna sen olettaa että tosiaan olet tekemättömänä niin kauan kunnes alkaa tapahtua.
Itse kokeilin samaa, ja toimi parissa päivässä jo :D
Meillä sama juttu. Meillä tosin ei ole niitä kahdenkeskeisiä hetkiä.