Lue keskustelun säännöt.
En ole koskaan asunut yksin
Kommentit (17)
En mäkään. Ensin vanhempien kanssa, sitten kämppiksen, sitten miehen ja nyt miehen+lapsen. Kyllä mä kaikki asiat hoidin itse kämppiksen kanssa asuessakin. Ainoa mitä oon miettinyt on että vois olla kiva kokea millaista on asua nin että saa olla niin yksin kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut suurimman osan elämääni yksin. Arvelen, että yksin asuminen muokkaa persoonaa. Huomaan, etten osaa edes tukeutua kehenkään. On selvittävä yksin. Se on haasteellista. Minulla on ollut toisaalta onnea tähän asti, koska olen ollut superterve, mutta sekin tilanne voi muuttua milloin tahansa.
Hassua että näin on käynytkin, koska kuitenkin olen isosta perheestä kotoisin ja tottunut tulemaan hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 05:50"]
Olet.
[/quote]
Mitä esimerkiksi?
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 05:51"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 05:50"]
Olet.
[/quote]
Mitä esimerkiksi?
[/quote]
Olet menettänyt kokemuksen siitä, mitä on hoitaa kaikki hommat yksin, vailla mitään apuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole yksin asunut, ensin miehen kanssa ja sittemmin lasten kanssa. Kohta se yksin asuminen on edessä, kun lapset lähtevät maailmalle.
En minäkään. Olen 46v. Mitä olen menettänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ja mainiosti osaan asiat hoitaa yksinkin :D
Minäkin mietin, että mitä hommia sitä pitäisi vielä osata?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkäsin asua yksin. Tykkäisin vieläkin ja haaveilen, että olis oma soma koti, joka pysyisi siistinä.
terv suurperheen mamma
Mä en. Mutta teen kaiken muun yksin paitsi maksan vuokran - mies maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole koskaa asunut yksin. Enkä tunne että olisin jotain menettänyt. Vanhempien luota muutin opiskelijana soluasuntolaan jossa sain kämppiksen. Koulun jälkeen muutin poikaystävän kanssa uuteen kaupunkiin. Meillä oli parin kuukauden ero jossa mietimme suhteen jatkuvuutta (olisi sillon vaan pitänyt tajuta et ei siitä mitään tule). Muutimme takas yhteen,haimme asuntolainaa ja saimme lapsen. Lapsen kanssa sitten muutin vuokralle ja nyt oma asunto ja perhe (uusimies). Eli koskaan en ole asunut yksin
Mulla sama juttu. Muutin kotoa suoraan yhteen ensimmäisen aviomiehen kanssa, siitä yh:ksi 3 lapsen kanssa ja muutaman vuoden päästä uusperheenä yhteen nykyisen mieheni kanssa:)
Joskus - hyvin harvoin - olen miettinyt sitä että minkälaista elämä olisi ollut jos olisi ollut mahdollista mennä koulusta suoraan opiskelemaan ja asua hetki yksin, matkustella ominnokkineen jne. Toisaalta - en ole koskaan nauttinut bilettämisestä enkä yksin matkustamisesta joten en sure noita juttuja. Omaa aikaakaan en kaipaa, sitä mulla on ihan tarpeeksi - mies työmatkoillaan ja lapset jo yhtä lukuunottamatta poissa kotoa.
4:n äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ehdin asua 1,5 kk ennen lapsen syntymää ( olin miehen kuoltua asunut äitini luona hetken). Ankeaa asumista.
Ja kuitenkin viihdyn loistavasti yksin.
Minä olen asunut yksin ja se oli ihanaa aikaa. Oli koko koti vaan minun. Se rauha ja vapaus. Tajuan sen hienouden vasta nyt kun on mies ja lapset. En mä niistä luopuis mistään hinnasta, mutta olen esim haaveillut pienestä yksiöstä itselleni keskustasta jos olisi varaa. Voisin sinne mennä välillä vetämään henkeä, olemaan kuin ellun kana ja vaan rentoutumaan.
No kunhan tuo teini tuosta joskus aikuistuu ja muuttaa omilleen, voisin miehelleni ehdottaa omia asuntoja ilman eroa.
Ei sitä yksin asumisen hienoutta tajua ellei ole sitä kokenut.
Jos miettii ihmiskunnan historiaa niin yksin asuminen sen takia että muka oppisi jotenkin pärjäämään yksin, on länsimaista (suomalaista) hapatusta. Ihminen on aina asunut yhdessä muiden ihmisten kanssa eikä käytännössä pärjää yksin, vaan tarvitsee muita ihmisiä monellakin tavalla. Tietty itsenäisyys ja kyky hoitaa asioita toki on meidän yhteiskunnassamme hyvä olla, mutta sen oppii myös muiden kansa asuessa. Sanoisin siis että et ole jäänyt mistään paitsi. Sitten on tietysti ihmisiä jotka tahtovat asua yksin ja keskittyä vain itseensä. Sitäkö tarkoitit?
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 07:38"]
Jos miettii ihmiskunnan historiaa niin yksin asuminen sen takia että muka oppisi jotenkin pärjäämään yksin, on länsimaista (suomalaista) hapatusta. Ihminen on aina asunut yhdessä muiden ihmisten kanssa eikä käytännössä pärjää yksin, vaan tarvitsee muita ihmisiä monellakin tavalla. Tietty itsenäisyys ja kyky hoitaa asioita toki on meidän yhteiskunnassamme hyvä olla, mutta sen oppii myös muiden kansa asuessa. Sanoisin siis että et ole jäänyt mistään paitsi. Sitten on tietysti ihmisiä jotka tahtovat asua yksin ja keskittyä vain itseensä. Sitäkö tarkoitit?
[/quote]
En nyt suurempia filosofioita ajanut takaa, kunhan mietin onkohan sitä jäänyt paitsi jostain.
Ap