Lue keskustelun säännöt.
Mies puhuu minusta ikävällä tavalla sukulaisilleni
17.02.2015 |
Olen ollut melko vähän tekemisissä sukulaisteni kanssa; olen itse sellainen ujo ja kiltti "sukulaistyttö", joka on ystävällinen ja joskus harvoin käväisee sukulaisten synttäreillä, jos saan kutsun. Menin pari vuotta sitten naimisiin ja joskus harvoin sukulaisten luona käydessämme heti, kun olen esim. toisessa huoneessa, niin mieheni alkaa vatvoa kaikkia negatiivissävytteisiä piirteitäni ja edesottamuksiani sukulaisilleni. Tilanne on kiusallinen, sillä minulla on aina ollut jotenkin kiltin etäiset välit kaikkiin ja mies alkaakin kertoilla kaikkia intiimejä ja noloja asioita sukulaisilleni naureskellen ja melkein repostellen.
Samoin esimerkiksi neuvolassa mies puhuu minusta ikävään sävyyn neuvolatädille, vaikka olen itse vieressä. Olen ihan nolona ja yritän sopertaa jotain puolustuksekseni, mutta miehen mielestä juttu on hauska. Silti hän on hyvin herkkä itseään kohtaan tulevaa kritiikkiä kohtaan ja sanoo hyvin ilkeästi ja kipakasti takaisin, jos häntä edes yrittäisi repostella samaan tapaan. Mistä on kyse ja mitä teen? Olen aika ujo, joten en uskalla oikein puolustautua noissa tilanteissa ja hävettää, että nolaan itseni. :(
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 00:05"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 22:33"]
Minulla oli tuommoinen mies nuorena. Onnekseni ymmärsin poistua suhteesta ennenkuin muuttui väkivaltaiseksi.
Mies käveli ylitseni kaikessa päätöksenteossa ja huumorin varjolla haukkui ja arvosteli minua. Jos joukkaannuin tai käskin lopettamaan niin haukkui huumorintajuttomaksi. Olin huumorintajuton kun en nauranut kun en tykännyt siitä että sanoi minua rumaksi läskiksi.
Jos kerroin jotain suunnitelmiani miehelle, niin sain aina kuulla "ei sinusta ole semmoiseen, et sinä osaa".
Jotenkin elämä meni semmoiseksi että minulla ei ollut enää tilaa kotona. Ei ollut mitään omaa eikä ykstyistä. Mm. käsilaukkuni ja lompakkoni sisältö kuului miehelleni yhtä paljon kuin minulle, mutta minä en saanut koskea hänen lompakkoonsa tai muihin tavaroihin. Hän jopa tuhosi tietokoneelta opiskeluihini liittyviä töitä. Niissä ei kuulemma lukenut että ei saa tuhota, siksi kuulemma poisti ne.
Minä en saanut sitä käytöstä loppumaan. Siksi poistuin suhteesta.
Jälkeenpäin mies lähestyi minua kukkapuskien kera ja oli hirveän ystävällinen, mutta en heltynyt. Onneksi.
Vastaavista olen osannut sen jälkeen pysyä erossa :)
Usko pois ap. Tämmöisissä suhteissa vaihtamalla todellakin paranee.
[/quote]
Oho, mieheni on tosiaan erittäin samanlainen kuin nuoruuden miehesi! Ettei vain olisi sama henkilö jopa kyseessä. Nimittäin olin ihan alkuaikoina aloittelemassa uutta, kiinnostavaa harrastusta (ei siis sen kummempaa), niin mieheni sanoi, että en kykene siihen ja että en ole tarpeeksi pitkäjännitteinen jne. Kun olin jatkamassa opintojani yliopistossa, niin mies sanoi, että en kykene siihenkään (vaikka ennen miehen tapaamista olin kyennyt oikein hyvin) ja kun yritin hänen mielipiteestään huolimatta niitä jatkaa, niin mies naureskeli ja vähätteli tekemisiäni jok'ikinen kerta kun kyseisistä opinnoista tuli puhe ja kun lopulta töitteni vuoksi luovutin, niin mies alkoi naureskella sille, että arvasi, miten tulisi käymään. Hän vieläkin välillä muistuttaa asiasta ja kokee sen lisäesimerkkinä surkeudelleni.
Mieheni myös surutta heittää minulle tärkeitä papereita ja laskujani yms. suoraan paperinkeräykseen. Olen monet kerrat joutunut menemään paperinkeräysastialle etsimään papereitani (mm. eräs tärkeä KELA:lle tarvittava lääkärintodistus löytyi sitten sieltä miehen jäljiltä) ja kun tilasin erästä lehteä, niin mies laittoi ko. lehden suoraan paperinkeräyspussiin ilman että ehdin edes lukea sitä. Hän on myös ottanut omaan käyttöönsä kaikki USB-tikkuni, joten niissä olleet tiedostoni ovat hävinneet.
Ulkonäköäni hän haukkuu fiiliksensä mukaan ja tarttuu kaikkiin mahdollisiin heikkouksiini sekä vääntää vahvuuksistani heikkouksia. Raskausaikana olin "paskamaha", kun vatsani oli raskauden vuoksi pyöristynyt jne. Alan tosiaan olla hyvin, hyvin loppu tähän kaikkeen, mutta mies tosiaan on saanut minut koukutettua, sillä olen juuri sopivan huonoitsetuntoinen hänen uhrikseen ja hänen kommenttinsa tekevät minut vieläkin epävarmemmaksi.
T. Ap
[/quote]
Kauheaa, kauheaa. Todella paha mieli tuli puolestasi, tuo "paskamaha"-kommenttikin, kun kannoit yhteistä ihanaa lastanne. Olen itse tunteikas ja tulistuvakin luonne, joten minun on vaikea ymmärtää, että joku pystyy vain vastaanottamaan tuollaiset loukkaukset. Ja nuo tiedostojen tuhoamiset ovat oikeasti myös rikos, kuten on pahoinpitelykin. MIKSI OLET TUOSSA SUHTEESSA?? Onko mies oikeasti hyvä isä, käsi sydämellä? Uskotko, että hänen läheisyytensä on hyväksi lapsellesi? Juokse oikeasti, ja lujaa. Mutta lähde silloin kun mies ei tiedä ja valmistele lähtösi ystävien ja sukulaisten avulla (vaikket haluaisi heille vuodattaa mitään), sillä tuollainen mies on erittäin todennäköisesti vaarallinen, kun tajuaa että nainen on tosissaan. Tee myös rikosilmoitus pahoinpitelystä ja mistä muusta keksit (tietosuoja-asiat jne.)
Harvoin heittelen mitään nettidiagnooseja, mutta miehesi on ilmiselvä narsisti. Häntä ei voi parantaa, mutta itsesi ja lapsesi elämän voit vielä pelastaa. Lähtemällä suhteesta ja vikkelään. Mutta varmista lähtösi oikeasti, ja lähde kun mies on poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 22:33"]Minulla oli tuommoinen mies nuorena. Onnekseni ymmärsin poistua suhteesta ennenkuin muuttui väkivaltaiseksi.
Mies käveli ylitseni kaikessa päätöksenteossa ja huumorin varjolla haukkui ja arvosteli minua. Jos joukkaannuin tai käskin lopettamaan niin haukkui huumorintajuttomaksi. Olin huumorintajuton kun en nauranut kun en tykännyt siitä että sanoi minua rumaksi läskiksi.
Jos kerroin jotain suunnitelmiani miehelle, niin sain aina kuulla "ei sinusta ole semmoiseen, et sinä osaa".
Jotenkin elämä meni semmoiseksi että minulla ei ollut enää tilaa kotona. Ei ollut mitään omaa eikä ykstyistä. Mm. käsilaukkuni ja lompakkoni sisältö kuului miehelleni yhtä paljon kuin minulle, mutta minä en saanut koskea hänen lompakkoonsa tai muihin tavaroihin. Hän jopa tuhosi tietokoneelta opiskeluihini liittyviä töitä. Niissä ei kuulemma lukenut että ei saa tuhota, siksi kuulemma poisti ne.
Minä en saanut sitä käytöstä loppumaan. Siksi poistuin suhteesta.
Jälkeenpäin mies lähestyi minua kukkapuskien kera ja oli hirveän ystävällinen, mutta en heltynyt. Onneksi.
Vastaavista olen osannut sen jälkeen pysyä erossa :)
Usko pois ap. Tämmöisissä suhteissa vaihtamalla todellakin paranee.
[/quote]
Kuulostaa ihan ex mieheltäni. Hän omi ja luki postini ja väitti ett sen näkösenä kirjeet tulivat postissa ja minä uskoin. Kummasti kirjeet olivat aina ehjiä kun sain ne itse haettua laatikosta tai kerrostalossa asuessamme olin kotona päiväposti aikaan.
Jätä se sika ja mene terapiaan, et ole itsekään ihan tervepäinen kun siedät tuollaista paskaa.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 00:35"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 22:33"]Minulla oli tuommoinen mies nuorena. Onnekseni ymmärsin poistua suhteesta ennenkuin muuttui väkivaltaiseksi.
Mies käveli ylitseni kaikessa päätöksenteossa ja huumorin varjolla haukkui ja arvosteli minua. Jos joukkaannuin tai käskin lopettamaan niin haukkui huumorintajuttomaksi. Olin huumorintajuton kun en nauranut kun en tykännyt siitä että sanoi minua rumaksi läskiksi.
Jos kerroin jotain suunnitelmiani miehelle, niin sain aina kuulla "ei sinusta ole semmoiseen, et sinä osaa".
Jotenkin elämä meni semmoiseksi että minulla ei ollut enää tilaa kotona. Ei ollut mitään omaa eikä ykstyistä. Mm. käsilaukkuni ja lompakkoni sisältö kuului miehelleni yhtä paljon kuin minulle, mutta minä en saanut koskea hänen lompakkoonsa tai muihin tavaroihin. Hän jopa tuhosi tietokoneelta opiskeluihini liittyviä töitä. Niissä ei kuulemma lukenut että ei saa tuhota, siksi kuulemma poisti ne.
Minä en saanut sitä käytöstä loppumaan. Siksi poistuin suhteesta.
Jälkeenpäin mies lähestyi minua kukkapuskien kera ja oli hirveän ystävällinen, mutta en heltynyt. Onneksi.
Vastaavista olen osannut sen jälkeen pysyä erossa :)
Usko pois ap. Tämmöisissä suhteissa vaihtamalla todellakin paranee.
[/quote]
Kuulostaa ihan ex mieheltäni. Hän omi ja luki postini ja väitti ett sen näkösenä kirjeet tulivat postissa ja minä uskoin. Kummasti kirjeet olivat aina ehjiä kun sain ne itse haettua laatikosta tai kerrostalossa asuessamme olin kotona päiväposti aikaan.
[/quote]
Ja tähän jatkoa että ukoin kaiken muunkin paskan mitä hän mulle syötti. Esim. Olin ruma,laiska ja hän vain välittää minusta. Perheeseeni ja kaveripiiriini yritti vaikuttaa niin että ne katkaisisivat välit minuun mutta katkaisinkin välini häneen. Tosin meillä valitettavasti on yhteinen lapsi että jossain väleissä pitää vieläkin olla :(. Alan olla ehjä kaikista hänen teoistaan mutta silti hän osaa loukata minua kun suunsa avaa,tästä en kuitenkaan enää kauaa jaksa päätäni vaivata ja annan yleensä jo takas samalla mitalla.
Minullakin oli tuollainen mies nuoruudessa!
Hän kertoili kaikkia hauskoja vitsejä kavereilleen minusta heti tilaisuuden tullen. Hän kertoi, jos olin sekoillut sanoissani, tehnyt jotain tyhmää tai sanonut jotain tyhmää. Yleensä nuo hänen kertomansa tilanteet olivat sellaisia, että hän vääristeli ne kuulostamaan pahemmilta kuin oli tai olemaan aivan toisia kuin ne todellisuudessa olivatkaan. Jos pelleilin jotain muuttamalla sanoja (en muista yhtäkään esimerkkiä..) niin mies otti sen heti "Oot vaan niin tyhmä" asenteella, vaikka kaikki muut ympärillä tajusivat mun pelleilevän, ja hän kertoi ne repostellen eteenpäin. Samaten hän ihan samalla asenteella tuhosi kaikki omaisuuteni koruista vaatteisiini, tunki kielen silmääni jolloin vasta tehdyt meikkini levisivät ("ei niillä kotona ole väliä ja oot ruma kumminkin"), kävi päiväkirjallani, arvosteli kaikkea mitä ikinä_saatana_tein. Olin myös tuollainen ujo ja pieni ihminen, joka ei uskaltanut sanoa vastaan. En pystynyt puhumaan tai sanat eivät riittäneet vastaamaan kaikkiin mukahauskuuksiin, joten tyydyin vain naurahtamaan vaikka sisälläni kiehui ja tuntui pahalta. Muuten hyvä miehen kannalta, mutta sisuuntuminen alkoi ajan myötä, koska totesin ettei tuollaista vittuilua tarvi kenenkään kuunnella. Miehen elämäntehtäväksi tuli tehdä musta seinäkukkanen, ja voin kertoa ettei hän onnistunut siinä kovinkaan hyvin, sillä pieni perkele otti minusta vallan ja alkoi laittaa kampoihin - viimeistään siinä vaiheessa, kun mies alkoi pettää mua siten että seurusteli kokonaan toisen naisen kanssa vaikka unohti jättää mut. Lopulta tuo huumorillinen hellyysvaihe meni ohi ja tilalle tuli todellinen haukkuminen. Olin idiootti, tyhmä, kamala ämmä, todella ruma.. Mulle iski muistaakseni anoreksia ja saatoin parantua siitä. Mies antoi mulle neuvoja, vei yhteen huoneeseen pitääksene mulle kasvatuspalavereita mun käytöksestä ja vääristä mielipiteistä.
Aikaa kului, asioita tapahtu, mies unohtui ja löysin itseni uudelleen.
Nykyisin olen äänekäs, ja jos joku mollaa minua, saa yleensä kahta kauheammin takaisin. En ehkä ole kaikkien keskuudessa pidetty, mutta kukaan ei ainakaan soimaa minua kuultensa (eikä muuten soimaa sisartanikaan, tai veljeänikään) mutta mulle saa kevyesti kenttävittuilla jolloin vastaan takaisin ihan samalla mitalla - ja puhtaasti huumorilla.
Miehen kuulumisista nykyisin tiedän, että hän muutti korpeen (todella monen kilometrin taa keskustasta) ja taloudessa tasan yksi auto, jonka hän vie mukanaan aina reissuillensa (töihin ;)). Naisella on kaksi tai kolme lasta hoidettavanaan kotona ja mies on paljon poissa. Mies ei ole muuttunut, sen tiedän, nainen vain on eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 00:59"]
Minullakin oli tuollainen mies nuoruudessa!
Hän kertoili kaikkia hauskoja vitsejä kavereilleen minusta heti tilaisuuden tullen. Hän kertoi, jos olin sekoillut sanoissani, tehnyt jotain tyhmää tai sanonut jotain tyhmää. Yleensä nuo hänen kertomansa tilanteet olivat sellaisia, että hän vääristeli ne kuulostamaan pahemmilta kuin oli tai olemaan aivan toisia kuin ne todellisuudessa olivatkaan. Jos pelleilin jotain muuttamalla sanoja (en muista yhtäkään esimerkkiä..) niin mies otti sen heti "Oot vaan niin tyhmä" asenteella, vaikka kaikki muut ympärillä tajusivat mun pelleilevän, ja hän kertoi ne repostellen eteenpäin. Samaten hän ihan samalla asenteella tuhosi kaikki omaisuuteni koruista vaatteisiini, tunki kielen silmääni jolloin vasta tehdyt meikkini levisivät ("ei niillä kotona ole väliä ja oot ruma kumminkin"), kävi päiväkirjallani, arvosteli kaikkea mitä ikinä_saatana_tein. Olin myös tuollainen ujo ja pieni ihminen, joka ei uskaltanut sanoa vastaan. En pystynyt puhumaan tai sanat eivät riittäneet vastaamaan kaikkiin mukahauskuuksiin, joten tyydyin vain naurahtamaan vaikka sisälläni kiehui ja tuntui pahalta. Muuten hyvä miehen kannalta, mutta sisuuntuminen alkoi ajan myötä, koska totesin ettei tuollaista vittuilua tarvi kenenkään kuunnella. Miehen elämäntehtäväksi tuli tehdä musta seinäkukkanen, ja voin kertoa ettei hän onnistunut siinä kovinkaan hyvin, sillä pieni perkele otti minusta vallan ja alkoi laittaa kampoihin - viimeistään siinä vaiheessa, kun mies alkoi pettää mua siten että seurusteli kokonaan toisen naisen kanssa vaikka unohti jättää mut. Lopulta tuo huumorillinen hellyysvaihe meni ohi ja tilalle tuli todellinen haukkuminen. Olin idiootti, tyhmä, kamala ämmä, todella ruma.. Mulle iski muistaakseni anoreksia ja saatoin parantua siitä. Mies antoi mulle neuvoja, vei yhteen huoneeseen pitääksene mulle kasvatuspalavereita mun käytöksestä ja vääristä mielipiteistä.
Aikaa kului, asioita tapahtu, mies unohtui ja löysin itseni uudelleen.
Nykyisin olen äänekäs, ja jos joku mollaa minua, saa yleensä kahta kauheammin takaisin. En ehkä ole kaikkien keskuudessa pidetty, mutta kukaan ei ainakaan soimaa minua kuultensa (eikä muuten soimaa sisartanikaan, tai veljeänikään) mutta mulle saa kevyesti kenttävittuilla jolloin vastaan takaisin ihan samalla mitalla - ja puhtaasti huumorilla.
Miehen kuulumisista nykyisin tiedän, että hän muutti korpeen (todella monen kilometrin taa keskustasta) ja taloudessa tasan yksi auto, jonka hän vie mukanaan aina reissuillensa (töihin ;)). Naisella on kaksi tai kolme lasta hoidettavanaan kotona ja mies on paljon poissa. Mies ei ole muuttunut, sen tiedän, nainen vain on eri.
[/quote]
Lisäyksenä, että kasvatuspalaverit ja neuvot olivat sitä itseään - täyttä paskaa.
Mies saattoi viedä mut haukkuakseen mua tuntikausia eristyksiin ja kertoakseen missä kaikessa mokasin. Nykyisin kun muistelen noita tilanteita, niin olin niin hämilläni tuosta kohtelusta etten edes tajunnut siinä olevan mitään epänormaalia. Siis mies yksinkertaisesti meillä kotonakin vei mut yhden pöytäkeskustelun jälkeen erilleen ja kertoi, missä sanoin väärin. "Et voi puhua noin jos olet itse tuollainen.." En siis miehen mukaan ollut yhtään mitään. MITÄÄN.
Hän lisäksi teki kaikki päätökset puolestani. Hän päätti, että nyt saunotaan. No saunottiin. No nyt harastatetaan seksiä. Ei harrastettu, niin jouduin kävelee kotiin. Nyt juodaan - jos join, hän otti pullon pois tai katsoi minua kuin olisin ollut alkoholisti. En saanut päättää mistään itseäni koskevasta ja jotenkin menin siihen lankaan itsekin että aloin hyväksyttää tekoni miehen kautta. VIRHE: Koska mies alkoi kohdella mua kahta kaltoin, mitä enemmän aloin myötäillä häntä. Mitä kiltimpi, varovaisempi ja myötäilevämpi olin toivoessani että mies muuttuisi ja rauhoittuisi, sitä kamalampi ja kusipäisempi hänestä tuli ja sitä vähemmän hän välitti minun tunteistani vain ainoastaan omistaan.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 12:16"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 22:08"]
Miehesi selvä narsisti.
[/quote]
Höpö höpö! Täällä aina heitetään tuo narsisti, mutta mikään kertomassa ei viittaa siihen paitsi kyky olla ottamatta itsekritiikkiä vastaan, joten siitä voi olla noita piirteitä. Mutta ennemmin kyseessä on huomionhakuinen persoonallisuus ja epävakaa, jotka molemmat ovat persoonallisuushäiriöitä. Onhan tyypillistä, että ihminen kärsii useammasta häiriöstä samanaikaisesti kuin olisi kirjanoppinarsisti.
Täällä hyvin herkästi diagnosoidaan jokainen narsistiksi, mutta ihmiset myös käyttäytyvät huonosti ilman persoonallisuushäiriöitä.
[/quote]
En ole varma mieheni mahdollisesta diagnoosista. Hän on toisaalta _erittäin_ kateellinen, mikä on narsisteille tyypillistä. Lisäksi hän ei kestä minkäänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä sekä haluaa jyrätä muiden ihmisten mielipiteet täysin, vaikka hän itse olisi väärässä. Hän on lapsena ja nuorena ollut kuulemma "kulmakunnan kauhu" - sellainen ilkeä, pahankurinen poika, joka on rikkonut paikkoja ja tappanut pikkueläimiä. Vaikka hän tienaa hyvin itsekin, hän haluaa imeä läheisiltään ylimääräiset rahat pois erikoisilla taloudellisilla järjestelyillä. Hän ei myöskään tunne katumusta mistään tekemästään asiasta. Sinänsä hänellä ei ole rikosrekisteriä tietääkseni ja hän on "vain" harjoittanut mielivaltaista perheväkivaltaa ajoittain, mutta muuten hän on ns. kunnon kansalainen. En usko, että hän on huomiohakuinenkaan (siis persoonallisuustyyppinä) ihan perinteisellä tavalla eikä myöskään epävakaakaan, tosin hyvin impulsiivinen hän kyllä on. T. Ap
[/quote]
Sitten voi hyvin olla myös narsistisia piirteitä. Lähinnä huvitti, miten vahvasti muut lähtevät täällä sanomaan "narsisti, narsisti, narsisti" ihan kuin muita personnallisuushäiriöitä ei olisi olemassa. Pääsääntöisestihän narsistin tunnistaa todellisuudesta siitä, että tämä mieluusti sanoo olevansa narsisti, koska ei koe sitä negatiivisena piirteenä.
Tärkein kysymys tässä lienee, että miksi vielä olette yhdessä, jos näin vahvasti tiedostat miehesi huonot piirteet? Miksi haluat olla yhdessä miehen kanssa, joka jo lapsena tappanut huvikseen eläimiä, kateellinen, huomionhakuinen ja mollaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 01:04"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2015 klo 00:59"]
Minullakin oli tuollainen mies nuoruudessa!
Hän kertoili kaikkia hauskoja vitsejä kavereilleen minusta heti tilaisuuden tullen. Hän kertoi, jos olin sekoillut sanoissani, tehnyt jotain tyhmää tai sanonut jotain tyhmää. Yleensä nuo hänen kertomansa tilanteet olivat sellaisia, että hän vääristeli ne kuulostamaan pahemmilta kuin oli tai olemaan aivan toisia kuin ne todellisuudessa olivatkaan. Jos pelleilin jotain muuttamalla sanoja (en muista yhtäkään esimerkkiä..) niin mies otti sen heti "Oot vaan niin tyhmä" asenteella, vaikka kaikki muut ympärillä tajusivat mun pelleilevän, ja hän kertoi ne repostellen eteenpäin. Samaten hän ihan samalla asenteella tuhosi kaikki omaisuuteni koruista vaatteisiini, tunki kielen silmääni jolloin vasta tehdyt meikkini levisivät ("ei niillä kotona ole väliä ja oot ruma kumminkin"), kävi päiväkirjallani, arvosteli kaikkea mitä ikinä_saatana_tein. Olin myös tuollainen ujo ja pieni ihminen, joka ei uskaltanut sanoa vastaan. En pystynyt puhumaan tai sanat eivät riittäneet vastaamaan kaikkiin mukahauskuuksiin, joten tyydyin vain naurahtamaan vaikka sisälläni kiehui ja tuntui pahalta. Muuten hyvä miehen kannalta, mutta sisuuntuminen alkoi ajan myötä, koska totesin ettei tuollaista vittuilua tarvi kenenkään kuunnella. Miehen elämäntehtäväksi tuli tehdä musta seinäkukkanen, ja voin kertoa ettei hän onnistunut siinä kovinkaan hyvin, sillä pieni perkele otti minusta vallan ja alkoi laittaa kampoihin - viimeistään siinä vaiheessa, kun mies alkoi pettää mua siten että seurusteli kokonaan toisen naisen kanssa vaikka unohti jättää mut. Lopulta tuo huumorillinen hellyysvaihe meni ohi ja tilalle tuli todellinen haukkuminen. Olin idiootti, tyhmä, kamala ämmä, todella ruma.. Mulle iski muistaakseni anoreksia ja saatoin parantua siitä. Mies antoi mulle neuvoja, vei yhteen huoneeseen pitääksene mulle kasvatuspalavereita mun käytöksestä ja vääristä mielipiteistä.
Aikaa kului, asioita tapahtu, mies unohtui ja löysin itseni uudelleen.
Nykyisin olen äänekäs, ja jos joku mollaa minua, saa yleensä kahta kauheammin takaisin. En ehkä ole kaikkien keskuudessa pidetty, mutta kukaan ei ainakaan soimaa minua kuultensa (eikä muuten soimaa sisartanikaan, tai veljeänikään) mutta mulle saa kevyesti kenttävittuilla jolloin vastaan takaisin ihan samalla mitalla - ja puhtaasti huumorilla.
Miehen kuulumisista nykyisin tiedän, että hän muutti korpeen (todella monen kilometrin taa keskustasta) ja taloudessa tasan yksi auto, jonka hän vie mukanaan aina reissuillensa (töihin ;)). Naisella on kaksi tai kolme lasta hoidettavanaan kotona ja mies on paljon poissa. Mies ei ole muuttunut, sen tiedän, nainen vain on eri.
[/quote]
Lisäyksenä, että kasvatuspalaverit ja neuvot olivat sitä itseään - täyttä paskaa.
Mies saattoi viedä mut haukkuakseen mua tuntikausia eristyksiin ja kertoakseen missä kaikessa mokasin. Nykyisin kun muistelen noita tilanteita, niin olin niin hämilläni tuosta kohtelusta etten edes tajunnut siinä olevan mitään epänormaalia. Siis mies yksinkertaisesti meillä kotonakin vei mut yhden pöytäkeskustelun jälkeen erilleen ja kertoi, missä sanoin väärin. "Et voi puhua noin jos olet itse tuollainen.." En siis miehen mukaan ollut yhtään mitään. MITÄÄN.
Hän lisäksi teki kaikki päätökset puolestani. Hän päätti, että nyt saunotaan. No saunottiin. No nyt harastatetaan seksiä. Ei harrastettu, niin jouduin kävelee kotiin. Nyt juodaan - jos join, hän otti pullon pois tai katsoi minua kuin olisin ollut alkoholisti. En saanut päättää mistään itseäni koskevasta ja jotenkin menin siihen lankaan itsekin että aloin hyväksyttää tekoni miehen kautta. VIRHE: Koska mies alkoi kohdella mua kahta kaltoin, mitä enemmän aloin myötäillä häntä. Mitä kiltimpi, varovaisempi ja myötäilevämpi olin toivoessani että mies muuttuisi ja rauhoittuisi, sitä kamalampi ja kusipäisempi hänestä tuli ja sitä vähemmän hän välitti minun tunteistani vain ainoastaan omistaan.
[/quote]
Jälleen kerran tosiaan miehelläni on samoja piirteitä rutkasti: mm. joudun joka kerta kysymään häneltä luvan, kun käyn suihkussa, sillä mies ei ole ottanut minua ja lapsia kirjoille asuntoonsa (syy: vesimaksuissa säästäminen), vaikka olemme naimisissa. Lisäksi joudun kysymään kaikkeen muuhunkin luvan (pienet ostokset, harvoin tapahtuvat vaateostokset, kampaamokäynti kerran-pari vuodessa, kirjojen ostaminen). Lasten lapsilisiä ei saa käyttää lasten leluihin tai vaatteisiin ilman lupaa. En saa ostaa uutta tietokonetta tai kameraa ilman miehen lupaa, en saa soittaa kenellekään ilman miehen lupaa tai muussa tapauksessa mies tulee irvailemaan, huutelemaan ja kiroilemaan taustalle, kun puhun puhelua. En saa harrastaa mitään kodin ulkopuolella ilman miehen lupaa. En saa hakea opiskelemaan tai uutta työpaikkaa ilman miehen suostumusta. En saisi muutenkaan edetä urallani; mies haluaa, että pysyn samoissa tehtävissä ilman mahdollisuutta etenemiseen. En pääse lomamatkoille ilman, että mies hyväksyy sen (ei ole hyväksynyt enää moneen vuoteen). Joudun viettämään loma-ajat miehen vanhempien luona. Jouduin luopumaan pianostani sekä omista huonekaluistani, jotka olen tuonut yhteiseen asuntoon yhteenmuuton myötä. Mies eräänä päivänä vain rikkoi kirjoituspöytäni ja kantoi sen pois asunnosta kellariin. En olisi saanut imettää lasta ainakaan niin pitkään kuin on virallisesti suositeltua. En saa pukea lasta toivomallani tavalla. En saisi vahtia lasta liian tarkkaan ja suojata vaaroilta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Silti rahani kyllä kelpaavat hänelle. T. Ap
Herraisä miltä sun elämä kuullostaa! Ihan samalta kuin vastaava ajalta ennen lopullista pimahdusta! "Rahani silti kelpaavat" on aika pahankuuloinen juttu, ja lisäksi tuo "En olisi saanut imettää lasta ainakaan niin pitkään kuin on virallisesti suositeltua" Eksäni - tuon saman kerrotun- äiti kertoi, että eksäni isä oli kieltänyt imettämästä eksääni niin pitkään kuin eksäni äiti oli. (Toiv. saat selvää lauseesta! Ajatus silti sama.)
Miten aiot toimia tästä eteenpäin? Millaisia ajatuksia miehen toiminta aiheuttaa?
Ja onko mahdollisuus että tämä on provo joka on kirjoitettu 10 vuotta tapahtumien jälkeen tai kaverin puolesta joka ei uskalla kertoa täällä tapahtumista itse? - edellinen mutta huolestunut kommentoija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt oikeasti lopetat olemasta tuollainen tossukka ja ovimatto! Miksi edes menit naimisiin tuollaisen narsistin ja hullun kanssa? Kuulostaa siltä että sulla ei ole enää lainkaan omaa tahtoa tai elämää. Tuo ei tuosta ainakaan parane mihinkään suuntaan jos jatkat myötäilemistä ja sen hyväksymistä etä sinua saa pompotella mielensä mukaan. Lähde mahdollisimman nopeasti tuosta suhteesta. Saat varmasti jonkun paremman ketä arvostaa sinua eikä kohtele kuin paskaa. Eikö jo oikeasti kellot soi että nyt pitää tehdä asialle jotain jos mies o tuollainen kusipää?? Itse en katselisi sekuntiakaan tuollaista. Jätä nyt se mies ja rupea elämään omaa onnellista elämää
Ja anteeksi jos kuulostan siltä että tämä olisi sinun vika. En todellakaan ajattele niin. Ihmettelen vain että miksi luulet että sinua saa kohdella noin. Ei ketään ansaitse tuollaista paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustu aiheeseen narsisti, ehkä olet narsistin uhri.
"Se pahanpuhuminen on nyt vähäsempi ongelma. Iso ongelma on se että mies on pahoinpidellyt sut.
Juokse, sisko juokse!!!"
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toihan on hyvin yleistä. Yleisempää kun että niitä hyväksyttäis.
Parisuhteen perusta on kunnioitus kumppania kohtaan. Kun ei ole kunnioitusta, ei ole tasavertaista parisuhdettakaan.
Ehdottaisin joko pariterapiaa tai avioeroa.
Oletpas pahan miehen löytänytkin! Jos toi kaikki on totta niin ota ero. Ei tuollaisen miehen kanssa voi oikeasti elää.
Ap. sä olet todella vahva ihminen, jos miehesi käytös on totta. Kuulostaa ihan narsistilta. Jo lapsesi tähden, hanki heti itsellesi apua, ettei mitään peruuttomatonta pääsisi tapahtumaan. Sinun ja lapsesi vointisi on todella uhattuna ja vaakalaudalla. Käy tutustumassa esim. naisten linja.fi, sieltäkin saat apua ensialkuun.
Hyvä sisko, toimi ja pian. Sisko juokse, juokse... kun se on vielä mahdollista.
Vaikka nyt tuntuisi kuinka pahalta jättää miehesi niin tee se mahdollisimman heti!!! Sä kiität vielä itseäsi siitä joku ihana päivä!! Noin ei voi elää
[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 22:33"]
Minulla oli tuommoinen mies nuorena. Onnekseni ymmärsin poistua suhteesta ennenkuin muuttui väkivaltaiseksi.
Mies käveli ylitseni kaikessa päätöksenteossa ja huumorin varjolla haukkui ja arvosteli minua. Jos joukkaannuin tai käskin lopettamaan niin haukkui huumorintajuttomaksi. Olin huumorintajuton kun en nauranut kun en tykännyt siitä että sanoi minua rumaksi läskiksi.
Jos kerroin jotain suunnitelmiani miehelle, niin sain aina kuulla "ei sinusta ole semmoiseen, et sinä osaa".
Jotenkin elämä meni semmoiseksi että minulla ei ollut enää tilaa kotona. Ei ollut mitään omaa eikä ykstyistä. Mm. käsilaukkuni ja lompakkoni sisältö kuului miehelleni yhtä paljon kuin minulle, mutta minä en saanut koskea hänen lompakkoonsa tai muihin tavaroihin. Hän jopa tuhosi tietokoneelta opiskeluihini liittyviä töitä. Niissä ei kuulemma lukenut että ei saa tuhota, siksi kuulemma poisti ne.
Minä en saanut sitä käytöstä loppumaan. Siksi poistuin suhteesta.
Jälkeenpäin mies lähestyi minua kukkapuskien kera ja oli hirveän ystävällinen, mutta en heltynyt. Onneksi.
Vastaavista olen osannut sen jälkeen pysyä erossa :)
Usko pois ap. Tämmöisissä suhteissa vaihtamalla todellakin paranee.
[/quote]
Oho, mieheni on tosiaan erittäin samanlainen kuin nuoruuden miehesi! Ettei vain olisi sama henkilö jopa kyseessä. Nimittäin olin ihan alkuaikoina aloittelemassa uutta, kiinnostavaa harrastusta (ei siis sen kummempaa), niin mieheni sanoi, että en kykene siihen ja että en ole tarpeeksi pitkäjännitteinen jne. Kun olin jatkamassa opintojani yliopistossa, niin mies sanoi, että en kykene siihenkään (vaikka ennen miehen tapaamista olin kyennyt oikein hyvin) ja kun yritin hänen mielipiteestään huolimatta niitä jatkaa, niin mies naureskeli ja vähätteli tekemisiäni jok'ikinen kerta kun kyseisistä opinnoista tuli puhe ja kun lopulta töitteni vuoksi luovutin, niin mies alkoi naureskella sille, että arvasi, miten tulisi käymään. Hän vieläkin välillä muistuttaa asiasta ja kokee sen lisäesimerkkinä surkeudelleni.
Mieheni myös surutta heittää minulle tärkeitä papereita ja laskujani yms. suoraan paperinkeräykseen. Olen monet kerrat joutunut menemään paperinkeräysastialle etsimään papereitani (mm. eräs tärkeä KELA:lle tarvittava lääkärintodistus löytyi sitten sieltä miehen jäljiltä) ja kun tilasin erästä lehteä, niin mies laittoi ko. lehden suoraan paperinkeräyspussiin ilman että ehdin edes lukea sitä. Hän on myös ottanut omaan käyttöönsä kaikki USB-tikkuni, joten niissä olleet tiedostoni ovat hävinneet.
Ulkonäköäni hän haukkuu fiiliksensä mukaan ja tarttuu kaikkiin mahdollisiin heikkouksiini sekä vääntää vahvuuksistani heikkouksia. Raskausaikana olin "paskamaha", kun vatsani oli raskauden vuoksi pyöristynyt jne. Alan tosiaan olla hyvin, hyvin loppu tähän kaikkeen, mutta mies tosiaan on saanut minut koukutettua, sillä olen juuri sopivan huonoitsetuntoinen hänen uhrikseen ja hänen kommenttinsa tekevät minut vieläkin epävarmemmaksi.
T. Ap