Lue keskustelun säännöt.
Mies puhuu minusta ikävällä tavalla sukulaisilleni
17.02.2015 |
Olen ollut melko vähän tekemisissä sukulaisteni kanssa; olen itse sellainen ujo ja kiltti "sukulaistyttö", joka on ystävällinen ja joskus harvoin käväisee sukulaisten synttäreillä, jos saan kutsun. Menin pari vuotta sitten naimisiin ja joskus harvoin sukulaisten luona käydessämme heti, kun olen esim. toisessa huoneessa, niin mieheni alkaa vatvoa kaikkia negatiivissävytteisiä piirteitäni ja edesottamuksiani sukulaisilleni. Tilanne on kiusallinen, sillä minulla on aina ollut jotenkin kiltin etäiset välit kaikkiin ja mies alkaakin kertoilla kaikkia intiimejä ja noloja asioita sukulaisilleni naureskellen ja melkein repostellen.
Samoin esimerkiksi neuvolassa mies puhuu minusta ikävään sävyyn neuvolatädille, vaikka olen itse vieressä. Olen ihan nolona ja yritän sopertaa jotain puolustuksekseni, mutta miehen mielestä juttu on hauska. Silti hän on hyvin herkkä itseään kohtaan tulevaa kritiikkiä kohtaan ja sanoo hyvin ilkeästi ja kipakasti takaisin, jos häntä edes yrittäisi repostella samaan tapaan. Mistä on kyse ja mitä teen? Olen aika ujo, joten en uskalla oikein puolustautua noissa tilanteissa ja hävettää, että nolaan itseni. :(
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä elät alistettuna väkivaltaisessa suhteessa. Joko opit ryömimään jalkalistoja pitkin ja vastaamaan "Kyllä herra" tai pääset hengestäsi, vähintään parantelet murtuneita luita. Tai sitten lähdet ja alat elää omaa ainutkertaista elämääsi sinuna. Valinta on sinun.
Jätä hänet. Parempiakin parisuhteita on!
Jos aloitus on totta (ei vaikuta siltä) niin älä hukkaa elämääsi tuollaiseen ukkoon. Ukkosi on sairas.
Miksi haluat elää väkivaltaisen, valehtelevan, kieron ihmisen kanssa? Oletko tuo "mies yrittää estää eroaikeeni" tms? Oikeasti, sun ukkosi on ihan pimeä ja tulet olemaan erittäin onneton hänen kanssaan jos jäät. Tyyli ei tule paranemaan, pahenee vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän sinua tukisin...kuullosta ihan minun äidiltäni, kun minä olen ollut pieni.
"alistamista ja turpa kiinni...ole hiljaa"...ja kukaan äitini sukulainen ei osannut isääni morkata...ei halunnut.
sitä turpa tukkoon...saatiin sitten lapsetkin kuulla, kun jotain tehtiin ja isää ärsytti.
se vitsailun nimissä toisen morkkaaminen on vihoviimeistä ja sen saa ottaa tosissaan... Kuka sinua puolustaa, jos et sinä itse?
jos nyt lapsen näkökulmasta antaisin sinulle vinkin, niin...lähde! Luo itsellesi oma elämä. Opettele luottamaan itseesi. Sinua ei saa kohdella kuin lattiamattoa....ei ujous ole mikään syy jäädä jalkoihin. Ujo voi pitää puolensa siinä missä kuka tahansa.
Ja mitä sitten jos nolottaa? Mieluummin nolottaa kuin, että antaa toisen latistaa ja pistää nurkkaan. Sovi itse itsesi kanssa, että sinulle riitti..tämä ei köy. Sinua pitää kunnioittaa. Kunnioita itse itseäsi, niin se näkyy. Ja ylitsesi ei sitten niin vaan mennä.
tiedät itsekin, että tuo juttu on väärin. Kun annat alistaa itsesi, niin lapsesi oppivat šen mallin.
mies voi ruikuttaa sinua takaisin ja vedota säälin ym.
Tai sitten ei....mutta mitä sinä itse haluat? Älä anna pelon ohjata elämääsi. Ole rohkea. Hae apua. Pärjäät kyllä.
omille sukulaisille sano, että tarvitset heitä ja heidän tukeaan.
jos et tukea saa, niin hae sitä muualta.
kukaan ei saa toista pahoinpidellä. Olet arvokas. Luota siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt otat eron, heti. Ja lapsi sulle. Kukaan ei saa kohdella toista noin, väkivalta, se ei oo koskaan hyväksyttyä. Soita vaikka turvakotiin, naisten apupuhelimeen tms, niin saat apua. Voimia!
Minulla oli tuommoinen mies nuorena. Onnekseni ymmärsin poistua suhteesta ennenkuin muuttui väkivaltaiseksi.
Mies käveli ylitseni kaikessa päätöksenteossa ja huumorin varjolla haukkui ja arvosteli minua. Jos joukkaannuin tai käskin lopettamaan niin haukkui huumorintajuttomaksi. Olin huumorintajuton kun en nauranut kun en tykännyt siitä että sanoi minua rumaksi läskiksi.
Jos kerroin jotain suunnitelmiani miehelle, niin sain aina kuulla "ei sinusta ole semmoiseen, et sinä osaa".
Jotenkin elämä meni semmoiseksi että minulla ei ollut enää tilaa kotona. Ei ollut mitään omaa eikä ykstyistä. Mm. käsilaukkuni ja lompakkoni sisältö kuului miehelleni yhtä paljon kuin minulle, mutta minä en saanut koskea hänen lompakkoonsa tai muihin tavaroihin. Hän jopa tuhosi tietokoneelta opiskeluihini liittyviä töitä. Niissä ei kuulemma lukenut että ei saa tuhota, siksi kuulemma poisti ne.
Minä en saanut sitä käytöstä loppumaan. Siksi poistuin suhteesta.
Jälkeenpäin mies lähestyi minua kukkapuskien kera ja oli hirveän ystävällinen, mutta en heltynyt. Onneksi.
Vastaavista olen osannut sen jälkeen pysyä erossa :)
Usko pois ap. Tämmöisissä suhteissa vaihtamalla todellakin paranee.
Sanot ukollesi että haistapas kuule paska. Älä ole tuollainen hiiri. Ja sukulaisten kuullen sanot että ukkosi puhuu paskaa ja kerro kaikki hänen huonot ominaisuudet.