Seurustelevat syömishäiriöiset
Tietävätkö kumppaninne sairaudestanne? Olen itse sairastanut nyt noin 8v välillä lievästi ja välillä vahvemmin mutta aina ollut mukana ajatuksissa, seurustellut nyt 3v eikä mies tiedä mitään. Luulin olevani hyvin parantumassa kun juttu miehen kanssa vakavoitui enkä kokenut missään vaiheessa tarpeeksi ottaa puheeksi mutta tässä sitä ollaan oltu vuodet saman ruljanssin äärellä. Olen nyt vakavasti ajatellut hakevani vihdoin ammattiapua mutta en tiedä pitäisikö tai haluanko edes kertoa puolisolle. Pelottaa reaktio ja sitten se että jos hän alkaa yhtäkkiä kontrolloimaan tekemisiäni ja vahtimaan syömistä yms, ahdistaa ajatuskin. Olen miettinyt sitäkin että jos yhtään on seurannut tätä mun toimintaa niin vatipääkin tajuaisi että joku on vialla, mutta jospa hän ei vaan "halua" käsitellä asiaa tai nostaa kissaa pöydälle... :(
Mitä kokemuksia teillä on asiasta? Kuinka kumppaninne suhtautuu ja jos ei tiedä niin miksi salaatte?
Olin seurustellut melkein kaksi vuotta, joista olimme asuneet yhdessä yli vuoden, kun lopulta kerroin miehelle. Siinä vaiheessa olin sairastanut bulimiaa nelisen vuotta ja aika haka piilottamaan sairauttani, kyse ei ollut siitä että mies olisi ollut taula, vaan minä oikeasti osasin vedättää. Mieheltä meni aika pitkään ennen kuin tajusi että kyseessä on oikea sairaus, eikä ollut erityisen halukas kuuntelemaan saati ottamaan itse selvää asiasta. Usutti hoitoon ja siitä paranemiseni lähti hitaasti käyntiin. Tämä on edelleen asia, josta emme juuri keskustele suhteessamme, sairauttani ei ilmeisesti miehelle ole koskaan ollut juuri olemassa.