Lapsen jatkuva höpötys ärsyttää
Päläpälä päläpälä.... kokoajan jotain asiaa. Ei saa edes aamiaista syödä rauhassa, kun kokoajan on jotain näytettävää ja selitettävää.
"Haluatko nähdä tämän?" Sitten näyttää jonkun mielestään hauskan tempun tai hassun ilmeen. Arghhhhh!!!
Onhan se hyvä että lapsi tykkää jutella ja on ulospäinsuuntautunut, mutta jos edes pienen hiljaisen hetken antais mulle.
Onko muilla samaa? Lapsi 6v.
Kommentit (9)
Jaa hänelle pikku askareita, tehkää yhdessä jotain sinun aloitteestasi. Järkkää myös kalenteriin tarpeeksi usein aikaa vain itsellesi, jos voit saada lapselle hoitajan tai hän voi mennä kaverin luokse. Onneksi tuo ylenpalttinen huomionhakuisuusaika menee lapsella yleensä äkkiä ohi. Kohta on läksyrumba edessä, aah.
Kun tulee teini-ikään, saa välillä lypsää juttelemaan (ei kyllä varmaan helpota nyt)
Ap, lapsi hakee huomiotasi. Keskity häneen täysillä tunnin ajan, kun pölpötys alkaa. Ehkä sen jälkeen saat hetken hiljaisuutta :-)
Meillä ihan samanlaista, tosin lapsi vasta 2,5v. :D
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 19:55"]Kun tulee teini-ikään, saa välillä lypsää juttelemaan (ei kyllä varmaan helpota nyt)
[/quote]
Tää on niin totta! Kunpa edes joskus hölpöttäisi asioitaan. Kun jotain kysyy joko ei muka kuule tai vastaa emmätiiä! Entinen hölpöttäjä hänkin..
No sano sille että turpa kii, mee pois äitiä ei vois vähempää kiinnostaa just nyt :D
Meillä 11v ei edelleenkään ole lopettanut. Sanainen arkku aukee samalla kun silmät ja sulkeutuu kun nukahtaa. Saa huomiota ilman tuotakin, mutta silti höpöttää ja pälättää. Aaaargh. Varsinkin työpäivän jälkeen niiiiin raivostuttavaa. Olen aspassa töissä ja vielä avikonttorissa, joten sitä pölötystä kuulee aamusta iltaan.
Tällainen ylenpalttinen jonninjoutavan höpöttäminen ärsyttää vuosi vuodelta enemmän. Jopa telkkarikin ärsyttää välillä.
Tuttua. Meillä lapsi 4v on puhunut taukoamatta 2 vuotta. Eikä loppua näy. Loistava juttukaveri ja varsinainen sanaseppo. Välillä ärsyttää mutta aika harvoin. Jatkuva kysely oli huomattavasti ärsyttävämpää.
Joo meillä on sama juttu. Joskus muakin ärsyttää, mutta pyrin ajattelemaan niin, että jos jostain syystä vaikka menettäisin lapsen niin varmasti tekisin mitä vaan, että saisin kuulla sitä pölötystä taas edes pienen hetken. Ei kannata pitää lapsiaan itsestäänselvyytenä. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Kohta niistä tulee kuitenkin teinejä ja sitten sä teet kaikkesi, että hän puhuisi sulle edes jotain..Antaa toisten pölöttää jos on asiaa :D Tsemppiä!