Miten toimia, kun oma jaksaminen alkaa olla loppu lapsen ongelmien kanssa?

Kannattaako mainita esimerkiksi lastenpsykiatrisella, jos lapsi on siellä tutkimuksissa, että minäkään en kohta enää jaksa tätä kaikkea? Uskaltaako terveyskeskuksestakaan hakea apua, jotta saisi edes nukuttua? Meneekö yksityiseltä tieto viranomaisille?

Lapsella ei ole muuten kaksisempa vaikeuksia, mutta koulussa on suuria ongelmia. Niitä sitten setvitään päivittäin, ja kaikki kaadetaan nimenomaan äidin niskaan. Olen vuosia jaksanut, mutta nyt alkaa olla hermot aika loppu.

Käsitykseni mukaan, jos vanhempi osoittaa vähänkään heikkoutta, ollaan ottamassa yhteyttä lastensuojeluun ja lapset otetaan pois. Mietinkin, uskaltaako tässä yrittää saada itselleen apua mistään. Onko kokemuksia, saako mutsi prakata jos lapsella on vaikeaa?