Lue keskustelun säännöt.
Mieheni käyttäytyy ajoittain todella erikoisesti
27.01.2015 |
Kun olemme olleet käymässä hänen vanhempiensa luona, hän on monesti heittänyt vanhempiensa omakotitalon pihalle roskat (siis maahan talon eteen). Useasti olen monissa paikoissa huomannut, että hän on laittanut jonkun vanhan kahvimukin tai limsamukin auton pyörän alle tai heittänyt maahan (esim. kerrostalon pihassa ulko-oven lähellä, parkkihallissa tai juuri hänen vanhempiensa pihalla). Olen melkein joka kerta kysynyt syytä ja hän ei osaa vastata siihen mitään järkevää syytä ja jatkaa toimintaansa kerrasta toiseen (joka kerta olen ihan että wtf).
Mieheni saattaa valehdella aivan yhdentekevistä tai sitten tärkeistä asioista aivan kevyesti hymyillen päin naamaa tai sanoa vakavalla naamalla ko. asiat ja sitten seuraavana päivänä sanookin, että hän vain bluffasi koko ajan ja odotti, kumpi menee pidemmälle. Olen nyt ollut hänen kanssaan yhdessä useamman vuoden ja hän edelleen yllättää moisen seikan kanssa. Hän nimittäin saattaa valehdella päin naamaa ilman tunnontuskia kenelle tahansa ja milloin tahansa. Olemme hieman jutelleet avioeron mahdollisuudesta viime päivinä, sillä mies tunnusti, että ei rakasta minua sekä on väkivaltainen ja erittäin pihi sekä valehtelee ja parin viime päivän ajan ja viimeksi aamullakin hän sanoi vakuuttavalla rauhallisella äänellä, että toivoo meidän eroavan. Sitten kun useamman päivän harkinnan jälkeen menin kyselemään asuntoja itselleni ja lapsille, niin mies sanoikin, että en kai ole tosissani. Hän kuulemma oli taas juksannut minua. Wtf taas!
Siis mikä häntä vaivaa? Onko hänellä joku persoonallisuusäiriö tms.? Hän on ainakin käytännössä kykenemätön ottamaan vastaan kritiikkiä ja hän kostaa kaiken moninkertaisesti sekä haukkuu minua aivan järkyttävän alatyylisillä ilmaisuilla ihan pienestäkin asiasta, esim. olen "paskalutka" tai "horop*rse", jos en vie jotain kuppia keittiöön juuri silloin kun hän niin toivoo. Hän käyttää todella alatyylisiä ilmaisuja myös lasten kuullen ja sanoo, että ei pysty hillitsemään sanojaan, jos olen "hankala". Tässä on tosiaan itselläni ollut ero suunnitteilla, vaikka vaikeaahan se toki on kaikkinensa, kun mulla ei ole edes tässä kaupungissa kavereitakaan ja lähisukulaiset eivät pääse auttamaan. Mies on ulkoisilla mittareilla menestynyt, mutta hyvin impulsiivinen ja ajoittain jopa julma kotona. Mutta mikä hän oikeasti onkaan miehiään? Olen edelleen aivan ihmeissäni.
Kommentit (64)
No älä jää enää ihmettelemään, ota hatkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:30"]
Mikä SINUA vaivaa, kun olet hänen kanssaan naimisissa?
[/quote]
Eilen laitoinkin asuntohakemuksen, johon hän ensin kommentoi, että ihan ok ja hyvä juttu ja että meidän pitääkin erota toki. Sitten vähän ajan päästä hän sanoikin, että hän vain laski leikkiä ja että kuolema yleensä erottaa avioliitosta (=mulle tuli pieni järkytyskin siitä, sillä hän kerran sanoi, että ei ole lyönyt mua koskaan "tarpeeksi" kovaa sillä silloin olisin kuollut, jos hän ois lyönyt mua "kunnolla"). :O Oon aika kiltti ja huonoitsetuntoinen tapaus, joten olen pitkittänyt asiaa ja miettinyt, että nyt varmaan mummoni ja vanhempani jne. pettyvät, kun eroankin. Mutta pakkohan mun varmaankin on erota. Tässä kaikessa on sekin hassu juttu, että olemme molemmat ihan reilusti yli kolmekymppisiä, joten hänen kypsymätön käytös ei mene edes nuoruuden piikkiin.
Kuulostatte molemmat eri tavoin mielenterveysongelmaisilta.
Ei kovin terveeltä kuullosta. Itsellä "samantyylinen" tilanne, eikä miehestä ota selvää.. tuntuu että jos käyttäydyn välinpitämättömästi niin mies kiinnostuu, ja jos yritän selittää ja sopia niin mies myöntyy eroon.. ehkä joku päivä mä vaan oon aamulla pois kotoa lapsen kanssa. .mies löi viimeksi multa jopa tajun kymmeniks minuuteiksi.. pelkään vaan ekaa siirtoa
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:38"]
Kuulostatte molemmat eri tavoin mielenterveysongelmaisilta.
[/quote]
Kerro diagnoosiarviosi? Itseäni kyllä alkaa hieman kylmätä tämä mahdollinen ero, sillä mies on ollut todella ikävä sekä henkisesti että fyysisesti monta kertaa ja pelkään, että hän menee liian pitkälle. Mä veikkaan, että oma arviointikykyni on kärsinyt hieman niiden muutamien päähän kohdistuneiden pahoinpitelyiden seurauksena - ainakin muistini on hieman mennyt ja hoksottimeni hidastuneet. Olen käynyt parin niistä takia lääkärillä, mutta en uskaltanut sanoa oikeata syytä. Mulla on myös sydänoireitakin ilmeisesti stressin takia, vaikka olen muuten ihan hoikka. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamat kasaan vain ja äkkiä pois. Ei tuollaisessa avioliitossa kannata olla ja odottaa miten pahaksi tilanne etenee, varsinkin kun lapsiakin on kuvioissa mukana. MIKÄÄN ei oikeuta haukkumaan puolisoa noin, ja vielä syyttää sinua hankalasta käytöksestä! Nyt jotain rajaa.
Oikeesti ,kuulostaa kyllä niin sairaalta. Jos et itseäsi arvosta sen vertaa että tajuat suhteesta lähteä, niin tee se edes sun lasten takia. Ei todellakaan kuulosta normaalilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:39"]
Ei kovin terveeltä kuullosta. Itsellä "samantyylinen" tilanne, eikä miehestä ota selvää.. tuntuu että jos käyttäydyn välinpitämättömästi niin mies kiinnostuu, ja jos yritän selittää ja sopia niin mies myöntyy eroon.. ehkä joku päivä mä vaan oon aamulla pois kotoa lapsen kanssa. .mies löi viimeksi multa jopa tajun kymmeniks minuuteiksi.. pelkään vaan ekaa siirtoa
[/quote]
Voi ei. :( Oikeasti kannattaa yrittää lähteä pois siitä suhteesta. Kannattaa suunnitella hyvin ja pyytää vaikka joku tuttu avuksi muuttoa varten, jotta kaikki sujuu nopeasti ja huomaamattomasti. Aivan järkyttävää kyllä. :( Muakin kohtaan mies on monilla tavoin väkivaltainen ja pelottaa se lähtö kyllä. Mutta yritän tässä viimein tehdä sen ja muuttaa pois. T. Ap
Kuulostaa siltä, että olet jotenkin alistunut tai alistettu. Suhteenne ei kuulosta ollenkaan normaalilta. Onko sinulla ystäviä, jotka voisivat tukea erossa. Koska kyllä tuosta suhteesta täytyy lähteä, oli se mies nyt mitä mieltä hyvänsä. Tai jää jos elämä tuntuu mukavalta tuollaisen psykopaatin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:36"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:30"]
Mikä SINUA vaivaa, kun olet hänen kanssaan naimisissa?
[/quote]
Eilen laitoinkin asuntohakemuksen, johon hän ensin kommentoi, että ihan ok ja hyvä juttu ja että meidän pitääkin erota toki. Sitten vähän ajan päästä hän sanoikin, että hän vain laski leikkiä ja että kuolema yleensä erottaa avioliitosta (=mulle tuli pieni järkytyskin siitä, sillä hän kerran sanoi, että ei ole lyönyt mua koskaan "tarpeeksi" kovaa sillä silloin olisin kuollut, jos hän ois lyönyt mua "kunnolla"). :O Oon aika kiltti ja huonoitsetuntoinen tapaus, joten olen pitkittänyt asiaa ja miettinyt, että nyt varmaan mummoni ja vanhempani jne. pettyvät, kun eroankin. Mutta pakkohan mun varmaankin on erota. Tässä kaikessa on sekin hassu juttu, että olemme molemmat ihan reilusti yli kolmekymppisiä, joten hänen kypsymätön käytös ei mene edes nuoruuden piikkiin.
[/quote]
Tällaisessa tilanteessa ei todellakaan saa ajatella mitä muut ajattelisivat erosta. Mitäköhän perheesi ajattelisi jos tietäisivät millainen miehesi oikeasti on? Kuulostaa vähän siltä, että tarvitset turvakotia. Harmi että miehesi käyttää hyväkseen sinun kilttiä luonnettasi ja turvautuu jopa väkivaltaan. Poliisit auttavat tarvittaessa sinua muuttamaan pois kotoa, jos kerrot tilanteen.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:46"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:39"]
Ei kovin terveeltä kuullosta. Itsellä "samantyylinen" tilanne, eikä miehestä ota selvää.. tuntuu että jos käyttäydyn välinpitämättömästi niin mies kiinnostuu, ja jos yritän selittää ja sopia niin mies myöntyy eroon.. ehkä joku päivä mä vaan oon aamulla pois kotoa lapsen kanssa. .mies löi viimeksi multa jopa tajun kymmeniks minuuteiksi.. pelkään vaan ekaa siirtoa
[/quote]
Voi ei. :( Oikeasti kannattaa yrittää lähteä pois siitä suhteesta. Kannattaa suunnitella hyvin ja pyytää vaikka joku tuttu avuksi muuttoa varten, jotta kaikki sujuu nopeasti ja huomaamattomasti. Aivan järkyttävää kyllä. :( Muakin kohtaan mies on monilla tavoin väkivaltainen ja pelottaa se lähtö kyllä. Mutta yritän tässä viimein tehdä sen ja muuttaa pois. T. Ap
[/quote]
Voimia sulle ap. Ehkä tämä vielä iloksi muuttuu. . Yritetään olla vahvoja !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:43"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:38"]
Kuulostatte molemmat eri tavoin mielenterveysongelmaisilta.
[/quote]
Kerro diagnoosiarviosi? Itseäni kyllä alkaa hieman kylmätä tämä mahdollinen ero, sillä mies on ollut todella ikävä sekä henkisesti että fyysisesti monta kertaa ja pelkään, että hän menee liian pitkälle. Mä veikkaan, että oma arviointikykyni on kärsinyt hieman niiden muutamien päähän kohdistuneiden pahoinpitelyiden seurauksena - ainakin muistini on hieman mennyt ja hoksottimeni hidastuneet. Olen käynyt parin niistä takia lääkärillä, mutta en uskaltanut sanoa oikeata syytä. Mulla on myös sydänoireitakin ilmeisesti stressin takia, vaikka olen muuten ihan hoikka. T. Ap
[/quote]
Sivullisen diagnoosiarvio: hengenvaarallinen mies, jolloin on ihan yksi lysti, kuristaako se vai tökkiikö puukolla mieluummin vai taputtelee vain pikkuisen liian kovaa. Ihan yhtä tyhjänpäiväinen tieto on silloin sekin, onko syynä epäonnistunut kasvatus, aivovamma, psykopatia, äärimmäinen narsismi vai puhdas kusipäisyys. Mitä sinä sillä tiedolla haudassasi teet?
Tässä maassa on olemassa ihan virallisetkin menetelmät pois lähtemiseen vaarallisen miehen luota. Ei siihen välttämättä tarvita Riitta-mummoa ja Seppo-enoa muuttoavuksi Perämettälästä.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:48"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:36"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:30"]
Mikä SINUA vaivaa, kun olet hänen kanssaan naimisissa?
[/quote]
Eilen laitoinkin asuntohakemuksen, johon hän ensin kommentoi, että ihan ok ja hyvä juttu ja että meidän pitääkin erota toki. Sitten vähän ajan päästä hän sanoikin, että hän vain laski leikkiä ja että kuolema yleensä erottaa avioliitosta (=mulle tuli pieni järkytyskin siitä, sillä hän kerran sanoi, että ei ole lyönyt mua koskaan "tarpeeksi" kovaa sillä silloin olisin kuollut, jos hän ois lyönyt mua "kunnolla"). :O Oon aika kiltti ja huonoitsetuntoinen tapaus, joten olen pitkittänyt asiaa ja miettinyt, että nyt varmaan mummoni ja vanhempani jne. pettyvät, kun eroankin. Mutta pakkohan mun varmaankin on erota. Tässä kaikessa on sekin hassu juttu, että olemme molemmat ihan reilusti yli kolmekymppisiä, joten hänen kypsymätön käytös ei mene edes nuoruuden piikkiin.
[/quote]
Tällaisessa tilanteessa ei todellakaan saa ajatella mitä muut ajattelisivat erosta. Mitäköhän perheesi ajattelisi jos tietäisivät millainen miehesi oikeasti on? Kuulostaa vähän siltä, että tarvitset turvakotia. Harmi että miehesi käyttää hyväkseen sinun kilttiä luonnettasi ja turvautuu jopa väkivaltaan. Poliisit auttavat tarvittaessa sinua muuttamaan pois kotoa, jos kerrot tilanteen.
[/quote]
Mä en oikeasti oikein uskalla kertoa tästä kenellekään (omille sukulaisille tai kavereille) livenä. Miehen vanhemmat osittain tietävät, sillä mies on lyönyt minua myös, kun ollaan oltu siellä kylässä. Miehellä on jotain ihan käsittämätöntä kaunaa ja katkeruutta minua kohtaan ja hän vertaa aina minua omaan äitiinsä, vaikka olen aivan erilainen kuin hänen äitinsä. Mies on _erittäin_ kateellinen kaikille, joilla on mitään positiivista asiaa tai menestystä. Minun pitäisi aina olla niin nöyrä ja vaatimaton, vaikka joskus ennen muinoin olen ollut opiskelujutuissa hyvä ja menestyksekäs. Ja sitten toisaalta hän haukkuu ja solvaa minut alimpaan maanrakoon myös. Olen hänen mielestään surkea ja vanha luuseri ja olen ollut sitä hänelle jo pian sen jälkeen, kun tapasimme (olimme juuri 30 ja olemme siis samanikäisiä).
Ai niin, siitä kertomisesta vielä. Soitin pian viimeisimmän lyönnin jälkeen äidilleni muissa asioissa ja äitini ihmetteli, kun en kuulostanut yhtään omalta itseltäni. Mies oli just pari päivää aiemmin lyönyt mua nyrkillä päähän ja kärsinkin pari päivää hirvittävistä päänsäryistä, kunnes se onneksi alkoi mennä ohitse. En jotenkin löytänyt sanoja ja puhuin jotenkin tosi haparoivasti. En silloinkaan tunnustanut. Mutta nyt mun on pakko siis tunnustaa äidille ja parhaalle kaverilleni. Mieheni on tosiaan mennyt monella tapaa liian pitkälle.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:51"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:46"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:39"] Ei kovin terveeltä kuullosta. Itsellä "samantyylinen" tilanne, eikä miehestä ota selvää.. tuntuu että jos käyttäydyn välinpitämättömästi niin mies kiinnostuu, ja jos yritän selittää ja sopia niin mies myöntyy eroon.. ehkä joku päivä mä vaan oon aamulla pois kotoa lapsen kanssa. .mies löi viimeksi multa jopa tajun kymmeniks minuuteiksi.. pelkään vaan ekaa siirtoa [/quote] Voi ei. :( Oikeasti kannattaa yrittää lähteä pois siitä suhteesta. Kannattaa suunnitella hyvin ja pyytää vaikka joku tuttu avuksi muuttoa varten, jotta kaikki sujuu nopeasti ja huomaamattomasti. Aivan järkyttävää kyllä. :( Muakin kohtaan mies on monilla tavoin väkivaltainen ja pelottaa se lähtö kyllä. Mutta yritän tässä viimein tehdä sen ja muuttaa pois. T. Ap [/quote] Voimia sulle ap. Ehkä tämä vielä iloksi muuttuu. . Yritetään olla vahvoja !
[/quote]
Te olette nyt yrittäneet olla vahvoja ties miten monta vuotta jo, ja tulos on tuo, että kestätte kestämätöntä ja etsitte toisistanne siihen tukea. Olkaa vaihteeksi kunnolla heikkoja, soittakaa poliisit ja lähtekää menemään sieltä.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:59"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:51"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:46"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 01:39"] Ei kovin terveeltä kuullosta. Itsellä "samantyylinen" tilanne, eikä miehestä ota selvää.. tuntuu että jos käyttäydyn välinpitämättömästi niin mies kiinnostuu, ja jos yritän selittää ja sopia niin mies myöntyy eroon.. ehkä joku päivä mä vaan oon aamulla pois kotoa lapsen kanssa. .mies löi viimeksi multa jopa tajun kymmeniks minuuteiksi.. pelkään vaan ekaa siirtoa [/quote] Voi ei. :( Oikeasti kannattaa yrittää lähteä pois siitä suhteesta. Kannattaa suunnitella hyvin ja pyytää vaikka joku tuttu avuksi muuttoa varten, jotta kaikki sujuu nopeasti ja huomaamattomasti. Aivan järkyttävää kyllä. :( Muakin kohtaan mies on monilla tavoin väkivaltainen ja pelottaa se lähtö kyllä. Mutta yritän tässä viimein tehdä sen ja muuttaa pois. T. Ap [/quote] Voimia sulle ap. Ehkä tämä vielä iloksi muuttuu. . Yritetään olla vahvoja !
[/quote]
Te olette nyt yrittäneet olla vahvoja ties miten monta vuotta jo, ja tulos on tuo, että kestätte kestämätöntä ja etsitte toisistanne siihen tukea. Olkaa vaihteeksi kunnolla heikkoja, soittakaa poliisit ja lähtekää menemään sieltä.
[/quote]
Kiitos rohkaisusta :)
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 02:07"]
Selkeä provo.
[/quote]
Eipä ole provo. Mieheni on oikeasti todella erikoinen aivan yllättävissä jutuissa ja hänellä on erittäin lyhyt pinna. Ja hänen mielestään nalkutus (vaikka siitä, että roskia on epäkohteliasta ja typerää heittää ihmisten pihoille) on oikeutus lyömiseen. Hänen työkaverinsa ja muut tuttunsa eivät varmaan ikipäivänä uskoisi sitä, millainen hän on kotona omalle vaimolleen. Nimittäin ulospäin hän on hymyilevä ja jopa sympaattisen oloinen, tosin hän juoruilee ja kieroilee sekä "pelailee" työkuvioissaan käsittämättömän paljon sekä riistää ja jopa nöyryyttää parhaita kavereitaan (ne hänen harvat 2-3 parasta kaveriaan ovat kaikki mun itseni kaltaisia, melkein "lammasmaisen" kilttejä). T. Ap
No hei, koulun pahin pikkukriminaali oli se näteimmin hymyilevä tähtisilmä. Luokan ihanimmasta pojasta tuli huumeparoni ja linnassa istumisen ammattilainen. Aikuisiällä pahin vastaantullut rotta pani neljätoistavuotiaita ja rosvosi ihmisiltä autot ja tavarat, ja voi miten aurinkoinen tyyppi, ja mikäs on ollessa kun saa minkään estämättä tehdä mitä eniten haluaa.
Entä sitten? Älkää juuttuko siihen. Se merkkaa jotain, mitä ihminen tekee.
Hän piti sinua luuserina jo teidän tavatessa toisenne, mutta halusit silti hänen kanssaan parisuhteeseen? Sinulla tosiaan on huono itsetunto. Todellista vahvuutta on nyt se, että soitat ne poliisit mahdollisimman pian. Tuollainen alistuminen on todella epätervettä, ja olet jatkanut sitä nyt monta vuotta. Miehesi kaltaiset ihmiset käyttävät hyväkseen kilttiluonteisia ihmisiä, ja sinunkin puolisosi on selkeästi löytänyt tavan, jolla sinut saa tarpeeksi hämmennyksiin, jotta et lähtisi mihinkään.
Voimia sinulle sekä sille, joka tuon toisen viestin kirjoitti.
Päätös lähteä on vaikea ja pelottava ja kaikkea mahdollista, mutta ensimmäisen askeleen jälkeen elämä kirkastuu päivä päivältä (helvetistä pois päässeiden tukiryhmistä saa tarvittaessa apua, ja tietenkin turvakodista jos sellaiseen päädytte). Toivottavasti päätöksesi pitää, koska seuraava lyönti ei välttämättä päädykään enää tajuttomuuteen vaan ennenaikaiseen hautaan. Lapsetkin voivat ennen pitkää saada osansa lyönneistä.
PS. Miehesi vanhemmat eivät tehneet mitään, vaikka näkivät poikansa lyövän sinua?
Mikä SINUA vaivaa, kun olet hänen kanssaan naimisissa?