Juomisen lopettanut.

No melko perseestähän tämä välillä on mutta eipähän ole krapulaa enkä enää nolaile itseäni.

Voisin lopettaa kokonaan juomisen korvikkeen avulla. Laittomuus estää ja juominen on sellaista viikonloppu juomista mutta suurta on kulutus. Krapulat on inhottavia mutta ihan raittiiksi alkaminen on masentava jo ajatuksena.

Mun on vaikea ajatella, että lopettaisin juomisen. Toisaalta tuo krapulkan kärsiminen on paha ja miettiminen, et joisko vai en. En ole siis pahassa jamassa nyt, mutta vähän liikaa ajatukset välillä viinassa ja krapula aiheuttaa alakuloa enemmän kuin ennen.

En tästä kovasti kyllä viisastunut, jotkut sanoo että on kivaa selvyys ja jotkut sanoo et ei :) kiitos vastauksista!

Elämä ei ole taikaiskusta muuttunut kokonaisvaltaisesti paremmaksi, mutta niitä ikäviä laskuja ei enää ole. Tykkään. Käyn edelleen aktiivisesti kavereiden kanssa baareissa ja juhlin, mutta ilman alkoa, joten saan kyllä edelleen nousuja elämääni. Oikeastaan elämä on kaiken kaikkiaan melko samanlaista kuin ennen, mutta bileissä ei tule töppäiltyä ja kukkaro kiittää.

Elämä on liian tasapaksua selvinpäin. Ala käymään salilla, muuten vain hukkaan heitettyä aikaa. Alkoholi ja tupakka tuo sosiaalisia suhteita. Kun lopetat niiden käytön joudut lopettamaan kaverisuhteet. Ryyppäyksen voit vaihtaa kotiviinin tekoon, se on harrastustoimintaa. Maistelet samalla kun odotat valmistumista ja toiseksi siitä ei tule ollenkaan niin pahaa krapulaa.

Mulle kelpaa nykyään se tasapaksu elämä koska se on todellista.humalan nousujen ilot on huijausta ja laskut helvettiä.

Mä tykkään tästä elämästä. Mulla on aistit jotenkin paremmin auki. Irrottelua ei kyllä ole. Mutta voi olla, että tulee. Mä kestän itseäni ihan hyvin selvinpäin. Tää on aidompi tila.

niitä revittelyjä joo kaipaan, mutta ajattelin, että opin pikkuhiljaa myös selvinpäin irrottelemaan. Se on mun tavoite jossain vaiheessa.

on aito olo. Hyvä olo. Kokonaisempi. Omanlainen. Tulee niitä vanhoja fiiliksiä lapsuudesta ja nuoruudesta.

alkoholia en silleen kylläkään kaipaa. Se meni se juna. Onneks. Olen tyytyväinen tähän suunnanottooni.

Kliseistä mutta totta: alkoholin käytön lopettaminen on parasta mitä voi itselleen ja muille tehdä, oikeasti.

Raittius on sata kertaa parempaa. Se nousu, minkä saa kirkkaasta katseesta, terävistä ajatuksista ja terveestä kehosta, on niin upea, ettei siihen mitään laskuja todellakaan kaipaa. En koskisi viinaan enää mistään hinnasta, en koskaan.

Muutaman kuukauden raittiuden jälkeen totesin itselleni, että siinä vanhassa elämässä ei ollut mikään asia paremmin kuin uudessa. Toki aluksi tuntui siltä, että elämässä on tyhjä kolo siinä, missä ennen oli juominen. Täytin sen liikunnalla sitä mukaa kuin kunto alkoi liikuntaa kestää. Noista päivistä on nyt 6 vuotta. Tiedän, että jos vielä joskus päätän hiukan ottaa, kirjoitan itselleni kuolemantuomion, jonka panen itse täytäntöön hitaasti ja kivuliaasti. Mutta nyt menee hyvin.

Kyllästyin yksinkertaisesti alkoholiin; ei jaksanut niitä väsymystiloja eikä krapuloita. Toki voin ottaa vielä esim. muutaman pullon olutta, mutta siinä se.

Paljon kivempaa herätä virkeänä ja touhuta muiden kanssa.