Mitä tehdä, kun mies tönii lasta?

Huolehdi ehkäisystä, ettet tee miehelle enempää lapsia.

Lyö sitä miestä imurinputkella.

Pistä idioottimies kävelemään huushollistasi. Ajanmyötä tilanne vain pahenee.

Oon kyllä tehnyt selväksi, etten hyväksy tuota. Kun valitan miehelle hänen käytöksestään, hän alkaa syytellä minua. Kyllä, minulla on ollut masennusta ja muuta lievempää, mutta en koskaan kohtele lasta noin kuin mies. :(

Välillä tuntuu että olen naimisissa tunnekylmän kusipään kanssa. Vaikka suurimman osan ajasta hän on ihan ok isä. Itsekäs tosin, kun esimerkiksi ulkpilu lapsen kanssa on vain minun harteilla... :/

Siis ulkoilu.

Sori alapeukutin aloitusta vahingossa!

Ilmoita hänelle, että se on lastensuojelullinen asia ja lapsen pahoinpitelyä.  Et saa itsekään sallia sitä vain katselemalla. Miehesi on hirviö :O

Töniminen on aggressiivista käytöstä. Totta kai kolmevuotias on välillä ärsyttävä, koska kolmevuotiaat ovat keskellä kasvuaan, eivätkä osaa vielä itse kontrolloida käytöstään. Kolmevuotias on vielä hyvin impulsiivinen ja kokee maailman fyysisten ärsykkeiden kautta, hänellä on vielä hyvin alkeelliset psyykkiset valmiudet käsitellä asioita älyllisesti.

Aikuinen mies sen sijaan on jo sillä tasolla, että voi kontrolloida käytöstään. Jos ei vielä osaa, on aika oppia. Miehen täytyy itse tajuta oman käytöksensä vahingollisuus ja ottaa vastuu siitä. Sinä et voi aina olla siinä miehen ja lapsen välissä, vaan sulla on oikeus puhua asioista oikeilla nimillä, eli kysyä mieheltä ymmärtääkö hän että lapsen töniminen ylittää sen rajan mitä aikuinen saa lapselle tehdä. On muitakin keinoja. Jos tilanne on sellainen, että mies ei oikeastaan koskaan anna lapselle aikaa ja huomiota, ja lapsi hakee sitä huomiota ärsyttämällä, niin silloinkin siellä taustalla on ihan oikea lapsen tarve aikuisen huomiolle ja hoivalle, ja se pitää pystyä lapselle antamaan. Yleensä se lapsen käytös on jotain sellaista, johon aikuinen on lapsen joko opettanut tai provosoinut, ei vaan itse näe sitä.

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 16:47"]Oon kyllä tehnyt selväksi, etten hyväksy tuota. Kun valitan miehelle hänen käytöksestään, hän alkaa syytellä minua. Kyllä, minulla on ollut masennusta ja muuta lievempää, mutta en koskaan kohtele lasta noin kuin mies. :(

Välillä tuntuu että olen naimisissa tunnekylmän kusipään kanssa. Vaikka suurimman osan ajasta hän on ihan ok isä. Itsekäs tosin, kun esimerkiksi ulkpilu lapsen kanssa on vain minun harteilla... :/
[/quote]

Sinun masennus eikä mikään muukaan asia ole selitys miehesi käytökselle. Mies itse on vastuussa tekemisistään. Pientä lasta ei saa töniä. Ei myöskään isompaa lasta. Ketään ei saa töniä.

Kamalaa. :(

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 16:51"]Töniminen on aggressiivista käytöstä. Totta kai kolmevuotias on välillä ärsyttävä, koska kolmevuotiaat ovat keskellä kasvuaan, eivätkä osaa vielä itse kontrolloida käytöstään. Kolmevuotias on vielä hyvin impulsiivinen ja kokee maailman fyysisten ärsykkeiden kautta, hänellä on vielä hyvin alkeelliset psyykkiset valmiudet käsitellä asioita älyllisesti.

Aikuinen mies sen sijaan on jo sillä tasolla, että voi kontrolloida käytöstään. Jos ei vielä osaa, on aika oppia. Miehen täytyy itse tajuta oman käytöksensä vahingollisuus ja ottaa vastuu siitä. Sinä et voi aina olla siinä miehen ja lapsen välissä, vaan sulla on oikeus puhua asioista oikeilla nimillä, eli kysyä mieheltä ymmärtääkö hän että lapsen töniminen ylittää sen rajan mitä aikuinen saa lapselle tehdä. On muitakin keinoja. Jos tilanne on sellainen, että mies ei oikeastaan koskaan anna lapselle aikaa ja huomiota, ja lapsi hakee sitä huomiota ärsyttämällä, niin silloinkin siellä taustalla on ihan oikea lapsen tarve aikuisen huomiolle ja hoivalle, ja se pitää pystyä lapselle antamaan. Yleensä se lapsen käytös on jotain sellaista, johon aikuinen on lapsen joko opettanut tai provosoinut, ei vaan itse näe sitä.
[/quote]

Välillä tuntuu että mieheni ei ole henkisesti kypsä aikuinen vaan hän nimenomaan taantuu lapsen tasolle noissa tilanteissa. Suuttuu kamalasti, kun sanon hänelle että hänen täytyy pysyä aikuisen tasolla vaikka 3v. Käyttäytyisi miten. :(

Olen tosi surullinen tästä. Jotenkin asiasta ei uskalla edes puhua. Ei mies lasta lyö mutta tönii ja ainakin uhkailee tukistamisella. :'(

Minä olisin valmis johonkin parisuhdeterapiaan mutta en tiedä saako sieltä mitään apua tällaiseen.

-ap

Hei, siis ymmärrät varmaan että sinun syyttelemisessäsi ei ole kyse sinusta, vaan menetelmästä, jossa ristiriitatilanteessa ensimmäisenä isketään sen toisen ihmisen arkaan kohtaan siinä toivossa, että toinen lamaantuu häpeästä ja omasta huonommuuden tunteestaan ja väistää. Sellaisella ihmisellä, joka käyttää tätä taktiikkaa, ei ole tarkoituskaan, missään vaiheessa, päästä siihen pisteeseen että hän tarkkailisi omaa käytöstään tai puhuisi siitä. Riitatilanteessa hän yrittää vaan voittaa toisen ihmisen, ja tuntee sen jälkeen mielihyvää siitä että sai toisen häviämään, sulkemaan suunsa. Ei hän koskaan haekaan ratkaisua tai muutosta tilanteeseen, vaan haluaa ylläpitää niitä nykyisiä valtarakenteita tai tilannetta koska hyötyy niistä.

Sun mies on nyt oppinut tämän tavan. Yleensä, jos se ensimmäinen häpeäpommi ei saa vastustajaa hiljaiseksi, aletaan dramaattiseksi ja käytetään Suuria Tunteita, mielellään ärtymystä ja loukkaantumista. Jos ei nämä tehoa, tulee esille aggressiivisuus joka sitten vieritetään sen toisen ihmisen päälle (on sun vikasi että suutuin ja käyttäydyin näin, koska sinä et osaa olla hiljaa/ olet ärsyttävä). Jos yhteenotto päättyy siihen, että sen "aloittaja " eli se joka halusi keskustella asioista, tuntee epämääräistä syyllisyyttä ja halua pyytää anteeksi vaikka järjellä tietää ettei siihen ole mitään syytä, on tekniikka onnistunut erityisen hyvin.

Ei siinä oikein auta kuin pysyä itse rauhallisena, tunnistaa tekniikat, olla menemättä niihin mukaan ja ottaa asia uudelleen esiin. Lakata välittämästä syyllistämisestä (pitikö sun pilata tää hyvä hetki/etkö voi antaa olla) ja jatkaa vaan. 

Olen kyllä tehnyt jo kauan sitten miehelle selväksi, että jos hän lyö minua tai lasta, niin suhde on sitten siinä. Mutta haluaisin perheemme säilyvän ehjänä. :(

-ap-

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 16:49"]Ilmoita hänelle, että se on lastensuojelullinen asia ja lapsen pahoinpitelyä.  Et saa itsekään sallia sitä vain katselemalla. Miehesi on hirviö :O
[/quote]

Mutta voinko minä tehdä lastensuojeluilmoituksen itse mieheni toiminnasta? Välillä tuntuu, että vain sekö hänet herättäisi tajuamaan, että tekee väärin.

-ap-

Kuule, lyömine ei ole SE juttu, joka tarkoittaa, että perheessä on väkivaltaa. Pahoinpitelyn muotoja ovat myös huomiotta jättäminen, syrjiminen, tunnekylmyys, töniminen, tukistamisella uhkailu, eristäminen, ovenkarmien hajoittelu raivospäissään, luunappien antaminen. Olette jo hyvin syvällä suossa ja sinä mukana, kosako koet vain surua miehen toimista. Oiekasti sinun pitäisi olla hakemassa apua itsellesi ja lapsellesi lastensuojelusta.

Jos katselet tuota vierestä etkä vie lasta turvaan, olet itsekin "syytettyjen pallilla", kun asia jonakin päivänä kärjistyy muidenkin tietoon.

Mene ihmeessä yksin sinne terapiaan ja hae sieltä perspektiiviä asioihin. Sinun on toimittava, tuo menee pahemmaksi.

[quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 17:27"][quote author="Vierailija" time="27.12.2014 klo 16:49"]Ilmoita hänelle, että se on lastensuojelullinen asia ja lapsen pahoinpitelyä.  Et saa itsekään sallia sitä vain katselemalla. Miehesi on hirviö :O
[/quote]

Mutta voinko minä tehdä lastensuojeluilmoituksen itse mieheni toiminnasta? Välillä tuntuu, että vain sekö hänet herättäisi tajuamaan, että tekee väärin.

-ap-
[/quote]

Voit tehdä, ja sulla on vähänniinkuin velvollisuus tehdä, kun näet toista kohdeltavan kaltoin.

Kun lähestyt lastensuojelua, olet itse vahvoilla lapsen kanssa. Miehen on muutettava tapoja tai lähdettävä talosta. Jos te kumpikin sallitte tilanteen jatkua, lähtee lapsi talosta.

Ota ero.

Nimetön ls-ilmo tehty tästä keskustelusta. Jätä se sika

ap, minulla on aikalailla samanlainen tilanne, joskin lapseni ovat jo esiteini-iässä. Mieheni läpsii ja tukistaa välillä poikaansa ja käyttäytyy muutenkin häntä kohtaan erittäin uhkaavasti. Ei jää epäselväksi, mitä hän suuttuessaa haluaisi tehdä. 

Olen puhunut tästä hänelle erittäin tiukasti ja ehdottomasti ja kuvittelin, että asia olisi selvä. Mutta ei. Tähän mennessä viimeisin kerta kun hän on näin toiminut, tein miehelleni selväksi, että ensi kerralla soitan lastensuojeluun. Tietäen toki mikä tilanne siitä sitten seuraa. Tulen tämän tiedostaen toimimaan silti niin.

Olen ollut niin voimaton sen edessä, ettei hän hillitse itseään tippaakaan, eikä edes jälkikäteen tunnu ymmärtävän milloin on mennyt yli rajan. Enkä ole mikään vikisijävaimo, vaan pidän itseäni aika vahvana. Mies pitää tekojaan "vain läppäisyinä", vaikka tiedänhän minä, että kyseessä on enemmän. Eikä myöskään tajua eroa, siinä että hän ottaa silloin yhteen lapsen kanssa, ei aikuisen. Muuten hänkin on hyvä ja vastuuntuntoinen isä, mutta sitten ajoittain tulee näitä tilanteita, jolloin kilahtaa. Jos kyseessä olisi tasaisen huono isä ja puoliso, niin enhän minä tätä olisi katsellut.

Tämä hänen käytöksensä on tosin alkanut vasta kun poika oli ehkä 6-7-vuotias, eli pari, kolme vuotta sitten. Olen sitä mieltä, että minun aikuisena on suojeltava lastani vaikka mikä olisi. Kannustaisin sinua samaan vaikka tämä on todella raskasta - kasvattaa sekä lasta että aikuista miestä samaan aikaan.

Onpa kumma, että oot masentunut. Jos tavoittelet terveyttä, turvallista lapsuutta lapsellesi ja ehjää perhettä, ota askel eteenpäin, miehesi pitäisi itse herätä ongelmiinsa.. Älä enempää jää arvuuttelemaan, milloin tulee isompi kilahdus...